Arabisosialismi

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Arabisosialismi arabimaissa suosittu sosialismin haara, johon yhdistyy panarabialaisuus eli kaikkien arabikansojen yhdistäminen yhdeksi valtioksi.

Arabisosialismissa on aina tehty ensin sotilasvallankumous. Sitten yleensä sosialisoidaan suuri osa teollisuutta, säännellään hintoja ym. mutta sallitaan pienyrittäjyyttä säännellyissä rajoissa. Useimmissa maissa talousvaikeuksien vuoksi on jouduttu palaamaan lähemmäksi markkinataloutta mm. 1980-luvulla.

Aate on sekulaari muttei kiellä uskontoja. Kommunisteja ja muita oppositiopuolueita yleensä vainotaan julmasti, mutta silti maat ovat usein kuuluneet Neuvostoliiton leiriin ja saaneet siltä tukea.

1960-luvulla arabisosialistiset Irak, Syyria, Egypti ja Libya ja islamistinen Pohjois-Jemen solmivat valtioliiton panarabismin hengessä, mutta liitto purkautui pian, liput enää muistuttavat toisiaan Libyaa lukuunottamatta. Irakin arabisosialistinen Baath-puolue (Saddam Hussein) syrjäytettiin vuoden 2003 sodassa mutta Syyriaa puolue hallitsee yhä ja Libya on sitäkin arabisosialistisempi. Egyptissä Nasserin itselleen valitsema seuraaja Sadat laimensi sosialismia huomattavasti.

Etelä-Jemen oli kommunistinen.[1] Hitlerin Mein Kampf on palestiinalaisalueiden kuudenneksi myydyin kirja. "Kansallissosialismi ei kuollut Hitlerin mukana", teoksen arabintaja kirjoittaa.[2] Arabisosialismi on pitkälti kansallissosialismia, vaikka Neuvostoliitto taktisesti yhdisti sen marxilaisuuteen.

Useimmat muut arabimaat ovat lievän islamistisia, etenkin Saudi-Arabia voimakkaamman, mutta Arabian niemimaan maat ovat Jordanin, Israelin, Libanonin ja Marokon ohella arabialueen taloudellisesti vapaimmat maat, maailman keskitasoa.[3] Muut arabimaat eivät kovin paljon sosialistisemmista eroa, ja vain Libya on islamistista Irania (ei-sosialistinen, ei-arabimaa) hieman vähemmän taloudellisesti vapaa (173./179 maailmassa).

On ollut myös "liberaalimpia" arabisosialisteja, jotka kuitenkin syrjäytettiin kylmän sodan aikana mm. Neuvostoliiton ohjailemin operaatioin, jotka nostivat valtaan kovemman linjan johtajat kuten Hafiz al-Assad ja Saddam Hussein.

Ei-arabien islamilaista sosialismia ovat mm. Iranin kommunistit (Tudeh seuraajineen), Pakistanin sosialistit (Bhutton dynastia), Turkin terroristijärjestöt (Dev-Sol ja PKK klassisimpina) ja Sukarnon Indonesia.

Sisällysluettelo

Historia

Sorbonnen yliopistossa Pariisissa opiskelleet Michel Aflaq ja Salah al-Din al-Bitar kehittivät 1930-luvulla sosialismista arabinationalismin kanssa yhteensopivan version, jossa sallittiin pienyrittäjyys mutta muuten valtio määräsi taloudesta. Vuonna 1947 he perustivat Syyriassa Baath-puolueen, joka otti vallan Syyriassa ja Irakissa vuonna 1963.

Jo vuonna 1956 oli Gamal Abdel Nasserin Egyptissä tekemän vallankumouksen myötä syntynyt arabisosialismin toinen suuri haara, nasseristit, jotka olivat Syyrian vallankumouksenkin tukena. Arabisosialistiset vallankumoukset ovat olleet käytännössä vallankaappauksia - tosin niin aika lailla oli jopa Venäjän lokakuun vallankumous, pienen mutta tiukasti johdetun ja kurinalaisesti koulutetun "etujoukon" tekemä.

Syyria

Arabisosialistinen Baath-puolue on hallinnut Syyriaa vuodesta 1963 (ks. yltä). Syyria myös ylläpitää Libanonin sisällissotaa ja murhautti maan pääministerin vuonna 2005. Syyria

Ennen Neuvostoliitto ja nykyään Venäjä tukee Syyriaa niin, että Bašar al-Assad voi murhauttaa ja kiduttaa tuhansittain kansalaisiaan yhä 2011-2012.

Iran, Syyria, Hizbollah ja Hamas

Iranin turvallisuusneuvoston johtaja Saeed Jalili sanoi 7.8.2012 Syyrian televisiossa, että maa tukee al-Assadia eikä anna millään tavalla hajottaa Iranin, Syyrian, Hizbollahin ja Hamasin Israelin vastaista liittoa. [4]

Irak

Siinä missä Syyriassa Baath-puolue on yhä vallassa, Irakissa sen vaikutusvalta väheni pian vuoden 1963 vallankaappauksen jälkeen.

Vuonna 1968 kenraali Ahmad Hasan al-Bakr ja Saddam Hussein tekivät uuden vallankaappauksen ja saivat Baath-puolueen pysyvästi valtaan. Vuonna 1979 varapresidentti Saddam Hussein nousi presidentiksi, ja vasta USA:n liittouman hyökkäys vuonna 2003 syrjäytti hänet.

Yhdysvaltain johtama vuonna 2003 alkanut Irakin miehittäminen johti 67 000 siviiliuhriin vuoden 2006 loppuun mennessä; yhdysvaltalaissotilaita kuoli 3000.[5] Saddam itse tapatti 2 miljoonaa kansalaistaan, siis 30 kertaa enemmän ja monta kertaa nopeammin. Ei ihme, että 74 % irakilaisista piti vuoden 2005 lopussa yhä hyvänä asiana, että liittouma päätti kukistaa Saddam Husseinin.[6]

Algeria, Libya ja Egypti

Nämä ovat olleet 1950/60-luvulta lähtien arabisosialistisia, joskaan Egypti ei enää ole eksplisiittisen sosialistinen, vaikka sama koalitio on yhä vallassa vuoden 2011 alussa.

Ei-sosialistisia arabimaita

Libanon

Perinteinen kauppiaskulttuuri on voimissaan.[7] Taloudellinen vapaus on alueen keskitasoa (60,1 vs. 60,6): Arabian niemimaan maiden (1. Bahrain 77,7), Jordanin (68,6) ja Israelin (68,5) alapuolella mutta mm. Afrikan maiden yläpuolella.[8] (ennen arabikevättä)

Maassa oli 1975-1990 sisällissota, jonka taustavoimat olivat Syyria, Israel ja PLO. Israel veti joukkonsa Libanonista vuonna 2000, Syyria vuonna 2005, kun sitä syytettiin pääministeri Rafik Haririn murhasta. Vuonna 2006 Libanonissa majaileva shiiamuslimien Hizbollah-armeija kaappasi Israelin puolelta heinäkuussa 2006, jolloin Israel suoritti 34 päiväisen hyökkäysoperaation Hizbollahin kimppuun, mistä koitui Libanonille 1000 kuollutta ja suuret infrastruktuurivahingot. [7]

Hizbollah

Iranilaismielistä shiiojen Hizbollahia sanotaan armeijaksi, puolueeksi tai (mm. Yhdysvallat) terroristijärjestöksi.

Libanonilainen eläkeläiskenraali Wehbe Katisha kertoi, että Syyrian opposition mukaan Syyrian hallinto käyttää "terrorismiin erikoistuneen" Hizbollahin väkeä tekemään asioita, joita syyrialaiset sotilaat eivät tekisi. Oppositio on polttanut Hizbollahin lippuja. Katishan mukaan Assadia "aina aiemmin" tukenut Hizbollahin johtaja Nasrallah on ollut hiljaa arabikevään ajan ja hänen suosionsa on laskussa. [9]

Jordania

Jordania on alueella poikkeuksellisen rauhallisena tunnettu kuningaskunta, USA:n liittolainen, jossa ei ole öljyä ja jonne tulleiden palestiinalaispakolaisten jälkeläisten määrä on ylittänyt oman väestön määrän. Kuningatar Rania onkin pakolaispopulaatiosta. Tunisian tammikuun 2011 kansannousu sai kuninkaan vaihtamaan hallitusta. Valtio kontrolloi mediaa tiukasti. [10] Omaisuudensuoja on heikohko, mutta kokonaisuudessaan maan taloudellinen vapaus on Lähi-idän yläpäästä.[11]

Iran

Iran ei ole arabimaa. Taloudellinen vapaus on hyvin vähäinen (42,1, sijalla 171/179!),[12] mutta öljy pitää maan vauraahkona.

Vuonna 1979 shaahin valta kumottiin liberaalidemokraattisin lupauksin, mutta ajatollah Khomeini toteuttikin konservatiivisen islamilaisen hallinnon. Liberaalit voittivat vuoden 2000 parlamenttivaalit nuorten äänin, mutta vuonna 2005 valta palasi konservatiiveille ja ylin valta oli koko ajan konservatiivisen ajatollahin käsissä (vuodesta 1989 ajatollah Ali Khamenei). [13]

Marokko

Taloudellinen vapaus Pohjoisen Afrikan korkein mutta Arabian maiden alla, maailman keskitasoa (93/179).[14] Kuningas Mohammed VI on liberalisoinut taloutta ja yhteiskuntaa mutta pitää yhä vallan itsellään. Naton ystävämaa. Islamistit vastustavat naisten oikeuksia lisännyttä uudistusta. Lehdistönvapaus on lisääntynyt ja järjestelmällistä Internet-sensuuria ei ole, mutta bloggarit ovat varovaisia ja moni tiedotusväline on valtion hallussa. [15]

Mauritania

Islamistisvaikutteinen, useita vallankaappauksia. Lakkautti orjuuden vuonna 1981, joskin sen väitetään jatkuvan. Marokon kanssa käynyt sotaa Algerian tukemaa Länsi-Saharan vapausliikettä vastaan. [16] Mauritanian, Algerian ja Malin marxistiryhmien väitetään liittoutuneen Ranskan al-Qaida-terroristijärjestön (AQIM) kanssa. [17] Taloudellinen vapaus huonohko.[18]

Merkittäviä arabisosialisteja

Irakin ja Syyrian arabisosialistisen Baath-puolueen ideologeja ja toimijoita:

Ideologeja, joilta Baath-puolue omaksui ideologiansa:

  • Michel ‘Aflaq Baath-puolueen ideologi, perustaja ja ensimmäinen johtaja
  • Salah al-Din al-Bitar Perusti Baath-puolueen Aflaqin kanssa
  • Zaki al-Arsuzi Aflaqin joukoissa, vaikutti ideologisesti, osallistuminen Baath-puolueeseen epäselvää
  • Akram al-Hawrani Baath-puolueen perustajia Syyriassa, karkotuksensa jälkeen Yhdistyneen arabitasavallan varapresidentti

Nasseriitteja:

Molemmat ovat pyrkineet yhdistämään itsensä sekä arabi- että afrososialismiin.

Algerian sosialisteja:

  • Ahmed Ben Bella Algerian presidentti 1963-65
  • Houari Boumediène Algerian presidentti 1965-1978. Julisti sosialistisia vallankumouksia, kansallisti öljyn ja lisäsi valtiojohtoista teollisuutta. Hänen kuoltuaan ja öljyn halvennuttua maan taloustilanne heikkeni, ja sitä jouduttiin korjaamaan liberalisoimalla taloutta 1980-luvulla. Tuki sosialistisia ja nationalistisia järjestöjä kuten PLO, ANC ja SWAPO. Vaati YK:ssa uutta maailmanjärjestystä ja sanoi joskus etelän väen valloittavan pohjoisen vihollisina.

Marokon sosialisteja:

Palestiinan sosialisteja:

Libanonin sosialisteja:

  • Kamal Jumblat edistyksellisen sosialistipuolueen (PSP) perustaja ja johtaja, sen armeijan (PLA) johtajia Libanonin sisällissodassa hallitusta vastaan, 1. arabisosialististen puolueiden konventin koollekutsuja (1951)

Viitteet

  1. The USSR and Marxist revolutions in the third world, Mark N. Katz, page 72
  2. Sean O'Neill ja John Steele: Mein Kampf for sale, in Arabic The Telegraph. 19.3.2002.
  3. Ranking the Countries, Heritage & Wall Street Journal, 2011
  4. Al-Assad lopetti kameroiden välttelyn, Helsingin Sanomat 8.8.2012, sivu B 4
  5. Hadithan siviiliuhrit jäivät sovittamatta, HS pääkirjoitus 3.2.2012
  6. Poll for BBC World Service: Views on Iraq, BBC, polled between 10/2005 and 1/2006
  7. 7,0 7,1 Lebanon country profile, BBC, 25 January 2011
  8. http://www.heritage.org/index/Country/Lebanon
  9. "Kenraali: Hizbollah heikkenee väistämättä - Shiiajärjestö saattaa osallistua salaa Syyrian konfliktiin", Jukka Huusko, HS Ulkomaat 12.2.2012, sivu B1
  10. Jordan country profile, BBC, 1 February 2011
  11. http://www.heritage.org/index/Country/Jordan
  12. http://www.heritage.org/index/Country/Iran
  13. Iran country profile, BBC, 28 December 2010
  14. http://www.heritage.org/index/Country/Morocco
  15. Morocco country profile, BBC, 26 January 2011
  16. Mauritania country profile, BBC , 1 December 2010
  17. Media Review for January 4, 2011, Africa Center for Strategic Studies
  18. http://www.heritage.org/index/Country/Mauritania

Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut