Palestiina

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Ks. PLO, Fatah, Hamas ja etenkin Ihmisoikeudet Palestiinassa.

Vuoden 1993 "Oslon sopimus"

Israelin pääministeri Jitzhak Rabin ja PLO:n Jasser Arafat sopivat vuonna 1993 askelista kohti kahden valtion mallia.[1]

Professori Hannu Juusolan mukaan sopimus oli vain hahmotelma siitä, miten päästäisiin alkuun rauhana johtavalla tiellä, eikä myöhemmin tehtävä lopullinenkaan sopimus olisi välttämättä vaatinut Palestiinan valtion muodostamista, mihin Israel ei ole virallisesti koskaan myöntynytkään. Rauhansopimus olisi tehty viisi vuotta myöhemmin. Keskeiset kysymykset oli siirretty myöhemmäksi. Useat tutkijat ovat todenneet Oslon sopimuksen perustuvan toiveajatteluun, joka antaa länsimaiden katsoa Israelin miehitystä sormien läpi.[1]

Kaksi kolmannesta palestiinalaisista ja puolet israelilaisista vastustaa kahden valtion mallia, vain kolmannes kummistakin tukee sitä. Vaihtoehtojen kannatus on tosin sitäkin heikompi. Professori Juusolan mukaan tuskin löytyy poliitikkoja, jotka kykenisivät saamaan aikaan kahden valtion mallin. Se "vaatisi ihmettä". Palestiinalaisista 85 prosenttia ja Israelin juutalaisista 86 prosenttia sanoo, ettei voi ikinä luottaa vastapuoleen.[1]

Vasemmisto vaihtoi Neuvostoliiton perässä Palestiinan puolelle 1967

UPIn tutkija Timo R. Stewartin mukaan ennen vasemmistolaiset olivat juutalaismyönteisempiä ja johtava demari K. A. Fagerholm oli Suomi-Israel-yhdistysten liiton johtaja. Vuoden 1967 kuuden päivän sodan myötä Neuvostoliitto katkaisi suhteensa Israeliin ja vaihtoi tukemaan PLOta ja palestiinalaisia, ja vasemmisto seurasi perässä. Sen jälkeen vasemmisto onkin ollut Palestiina-myönteisempi.[2]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 Hannu Pesonen: Mahdoton malli? (SK 47/2023, s. 18-21) Suomen Kuvalehti. 22.11.2023.
  2. Hra Gaza (SK 50/2023, sivu 50) Suomen Kuvalehti. 9.12.2023.