Neuvostoliitto

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Neuvostoliitto eli Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto (1917-)1922-1991 oli Kiinan jälkeen maailmanhistorian suurin totalitarismi.

Sisällysluettelo

Historia

Tappiollinen ensimmäinen maailmansota oli äärimmäisen epäsuosittu Venäjällä, minkä vuoksi tsaari Nikolai II erosi helmikuussa 1917, jolloin tapahtui liberaali helmikuun vallankumous, mutta parlamentin enemmistönä olleet liberaalit lupasivat länsivalloille jatkaa sotaa, ja siksi heidän suosionsa hiipui, kesällä he erosivat ja jättivät hallituksen Kerenskin sosialistivallankumouksellisille, ja marraskuussa (Venäjän juliaanisessa kalenterissa tuolloin lokakuu) sota oli vienyt näidenkin kannatuksen, niin että pieni bolshevikkijoukko saattoi ottaa vallan lähes verettömästi "lokakuun vallankumouksessa".

Valta siirtyi muodollisesti työläisten ja sotilaiden neuvostoille ja maa sai nimen Neuvosto-Venäjä. Sittemmin siihen vallattiin lisää maita, tiukka sisällissota tsaaria tukeneita valkoisia vastaan päättyi 1922 ja tuolloin maat yhdistettiin Neuvostoliitoksi. Äärimmäisen raakaa Leninin hallintoa seurasi juonittelu ja valtataistelu, jonka yllättäen voitti Josif Stalin. Siinä missä Lenin kylmän laskelmoivasti tapatti ja sorti kansaa järjestelmällisesti ja äärimmäisen julmasti tuhotakseen kommunismiin sopimattomat ja kouliakseen muista sopivia, Stalinin katsotaan tehneen samaa oikukkaammin.

Alussa Venäjällä oli kiinniottajan etu, kun teknologiaa ja osaamista saatettiin tuoda paljon edistyneemmistä länsimaista. Tämän hiivuttua jonkin verran järjestelmän heikkoudet alkoivat käydä ilmeisiksi. Mitä monimutkaisempi talous, sitä vaikeampi oli ohjata toimintaa kannattavaksi ilman hintamekanismin tarjoamaa itsejärjestyvää ohjausta.

Vuonna 1989 Itä-Euroopan maiden verettömät kansannousut vapauttivat nämä. Elokuussa 1991 KGB teki vallankaappauksen, jossa varapresidentti asetettiin keulakuvaksi. Kolme päivä myöhemmin kaappaus päättyi, kun sotilaat eivät olleet halukkaita tappamaan kadulle tulleita kansalaisia, joiden johdossa oli Venäjän tuore, vaaleilla valittu presidentti Boris Jeltsin. Jeltsin sopi muiden suurten neuvostotasavaltojen kanssa Neuvostoliiton lakkauttamisesta vuoden 1991 lopussa presidentti Gorbatshovin mielipahaksi.

Romahduksen syyt

"Jonot tyhjyyttään kumisevien kauppojen edessä, huonolaatuiset elintarvikkeet ja vaatteet, rumat ja kylmät asunnot, energiapula ja elämän yleinen ankeus puhuivat aivan toista kieltä kuin kommunistinen propaganda. - - Kommunismi oli pakkoon, pelkoon ja vapauksien riistämiseen nojannut totalitaarinen järjestelmä - - Komentotalous ja kulutustavaratuotannon kustannuksella toteutettu massiivinen teollistaminen johtivat yritteliäisyyden kuoleentumiseen, negatiiviseen talouskasvuun, resurssien hukkaamiseen ja ympäristötuhoihin. - - Kommunistihallinnot valvoivat kansalaisiaan ja polkivat perusvapauksia. Neuvostoliiton KGB:n, Itä-Saksan Stasin ja Romanian Securitaten kaltaiset massiiviset salaisen poliisin organisaatiot vakoilivat omia kansalaisiaan ja ilmiantajiksi pakotetut tavalliset ihmiset kyttäsivät toisiaan vainoharhaisessa ilmapiirissä."[1]

Vankileirit

Leninin aikana vankileireille suljettiin monenlaisten poliittisten ryhmien lisäksi mm. kapinoivien talonpoikien perheenjäsenet, kymmeniätuhansia ihmisiä, lähinnä naisia, lapsia ja vanhuksia. Leirellä olot olivat kammottavat ja kuolleisuus saattoi olla 15-20 % kuukaudessa[2].

200 000 ihmistä tuomittiin Stalinin aikana vankileireille pelkästään poliittisten vitsien kertomisesta[3].

Ydinkokeet

Neuvostoliitto teki laajalla alueella Etelä-Siperiassa 450 ydinkoetta 1949-1991. HS: "Epämuodostumat, syöpäsairaudet ja struuma piinaavat asukkaita, jotka olivat autuaan tietämättömiä vuonna 1949 aloitettujen ydinkokeiden vaaroista. - - Väitetään, että ihmisiä jopa lähetettiin ulos seuraamaan räjähdyksiä, jotta heistä voitiin myöhemmin tutkia säteilyn vaikutuksia"[4]. "Mistä me olisimme tienneet, mitä ne olivat" [5]. "Arvioiden mukaan jopa 1,6 miljoonaa ihmistä on kärsinyt säteilyn aiheuttamista sairauksista" [6]

Maatalous

Vuonna 1973 Neuvostoliitossa 2 % maatalousmaasta oli yksityisessä käytössä. Tämä tuotti noin 25 % maataloustuotannosta, yli 10 kertaa enemmän kuin ne sosialistisina yhteistiloina (kolhoosi) ja valtiontiloina (sovhoosi) olevat 98 %, jotka tuottivat 75 %, jopa Neuvostoliiton omien tilastojen mukaan[7]. Vielä 1980-luvulla yksityisessä käytössä oli 3 %, joka tuotti yli 25 %[8].

Neuvostoviljelijän tuottavuus oli 1980-luvulla kymmenesosa yhdysvaltalaisviljelijän tuottavuudesta[8], joskin Neuvostoliiton omat luvut väittivät maan tuottavuuden olevan 20 - 25 % yhdysvaltalaisviljelijän tuottavuudesta, siitä huolimatta että Neuvostoliitto oli investoinut valtavasti rahaa maatalouteen[9]. Tuotantokustannukset olivat erittäin korkeat, Neuvostoliitto joutui tuomaan ruokaa ja silti sillä oli laajoja ruokapulia, vaikka maalla oli suuri osa maailman parhaasta viljelysmaasta ja lisäksi hyvin paljon maa-alaa kansalaista kohden. [9]

Maatalouden historia

Stalin aloitti maatalouden pakkokollektivisoinnin elokuussa 1929 ja sosialisoi talonpojilta maan, koneet, karjan ja viljavarastot vuoteen 1937 mennessä, minkä seurauksena arviolta 7 miljoonaa ihmistä kuoli nälkään. Kapinoivat talonpojat surmasivat omista eläimistään kaksi kolmannesta ennen pakko-ottoa. [8]

Leninin aikana 1918 oli alettu perustaa valtiontiloja (sovhoosi) ja myöhemmin myös yhteisomisteisia osuuskuntia (kolhoosi). Kolhooseissa viljelijöiden tulot jäivät alhaisemmiksi mm. siksi, että ne olivat huonommin varusteltuja ja valtio määräsi niille vähemmän kannattavia tuotantosuuntia. Vuosina 1986-88 kuitenkin päätettiin vähitellen luopua sovhooseista. Lisäksi 2 - 3 % maasta oli yksityisinä tiloina, yleensä yksittäisen perheen puolen hehtaarin omana maana. Nämä 3 % maasta tuottivat 1980-luvulla yli neljänneksen maataloustuotannosta, jopa 66 % perunoista ja 30 % lihasta ja maidosta. [8]

Hyvistä luonnonoloista huolimatta maa joutui tuomaan osan ruoastaan, mutta USA:n presidentti Jimmy Carter kielsi 4.1.1980[10] viljan viennin Neuvostoliittoon vastatoimena Neuvostoliiton hyökkäykselle Afganistaniin (1979).

Tiede

Johtava neuvostoliittolainen ydinfyysikko Andrei Saharov kysyi 1950-luvulla: "Miksi olemme koko ajan jäljessä Yhdysvalloista ja muista maista ja häviämme teknisessä kilpailussa?" Aatehistorian professori Petteri Pietikäisen mukaan syynä oli, että tiede ei kukoista ilman demokratiaa ja vapautta. [11]

Ympäristö

Dosentti Markku Joki-Sipilän mukaan komentotalous ja massiivinen teollistaminen johtivat ympäristötuhoihin.[12] Moni on arvioinut niiden olleen maailman pahimpia.

Tutkijatohtori Nina Tynkkysen mukaan monet ympäristönormit olivat tiukkoja mutta yritykset säännönmukaisesti rikkoivat niitä ja maksoivat pienen sakon.[13] Näin saatiin julkisivu näyttämään ympäristömyönteiseltä ilman että sillä oli vaikutusta toimintaan. Haittojen veroinen sakko olisi tietysti muuttanut käyttäytymistä, pieni sakko ei juurikaan.

Arvostelua

Vasemmiston aiemmin suitsuttama tohtori Oula Silvennoinen kutsui kirja-arviossaan Viron Neuvostomiehitystä 1940-1991 ”yhteiskunnalliseksi, kulttuuriseksi, taloudelliseksi, ekologiseksi, älylliseksi ja moraaliseksi katastrofiksi”. [14]

Katso myös

Viitteet

  1. Kapitalismin rakennuspuita derkkulasta, VTT Markku Joki-Sipilä, TS 2.10.2009
  2. KMK
  3. HS 14.12.2009 s. B2
  4. Kazakstan kärsii yhä Neuvostoliiton ydinkokeiden seurauksista, HS 8.1.2010
  5. HS 8.1.2010 s. A3
  6. Kazakstanissa muisteltiin Neuvostoliiton ydinkokeita, Savon Sanomat 29.8.2009
  7. Hedrick Smith, "The Russians", 1976
  8. 8,0 8,1 8,2 8,3 Soviet Union - Policy and administration. Nations Encyclopedia (taustanaan USA:n kongressin kirjaston tutkimusaineisto).
  9. 9,0 9,1 Soviet Agricultural Policy, professori Michael Ellman, Amsterdamin yliopisto, JStor.org, 1988
  10. Chronological History of U.S. Foreign Relations: 1932-1988, Lester H. Brune ja Richard Dean Burns, s. 883
  11. "Tiede ei kukoista ilman vapautta", professori Petteri Pietikäinen, HS mielipide 30.9.2011, sivu C8
  12. Kapitalismin rakennuspuita derkkulasta, VTT Markku Joki-Sipilä, TS 2.10.2009
  13. "Itämeri ei huoleta", Suomen Kuvalehti 5/2012, sivu 12
  14. Taistelu Viron historiasta käy kuumana, HS 24.3.2009
Henkilökohtaiset työkalut