Suomettuminen

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Suomettuminen tarkoittaa sitä, miten Suomi osittain menetti itsenäisyyttään ja alkoi myötäillä Neuvostoliittoa osittain pelon, osittain Neuvostoliittoa siipeilleiden poliitikkojen (kaikissa suurissa puolueissa ja osassa pieniä) toimestä. Nämä poliitikot mm. ilmiantoivat sellaisia, jotka kannattivat Suomen itsenäisyyttä tai sitä, että presidentti olisi perustuslain mukaisesti valittu demokraattisilla vaaleilla vuonna 1974 (ks. poikkeuslaki, jolla Urho Kekkonen sai neljä lisävuotta ilman vaaleja). Ilmiannot johtivat mm. poliittiseen ja sosiaaliseen paitsioon, usein uran tyssäämiseen.

Historian uudelleenkirjoittaminen

"Suomettumisen aikana", etenkin 1970- ja 1980-luvuilla, mm. Suomi-Neuvostoliitto-Seura ja oppikirjat hyväksyvä kouluhallitus ehkäisivät kielteisten asioiden kertomista Neuvostoliitosta historiankirjoissakin[1][2]. Tohtori Janne Holménin (historioitsija ja maratonin EM-voittaja) väitöskirjan mukaan oppikirjoissa myötäiltiin Neuvostoliittoa erityisen usein antamalla lukijoille seuraavia, muunneltuja käsityksiä:

  • "talvisota vain 'puhkesi'" (1990-luvulla Venäjän presidentti Boris Jeltsin myönsi sen olleen Venäjän aloittama)
  • "maatalouden kollektivisointi Neuvostoliitossa oli tapahtunut täysin vapaaehtoisesti ja ilman konflikteja
  • Neuvostoliitossa toteutettiin mittavia luonnonsuojelutoimia
  • keskusjohtoinen suunnitelmatalous toimi kapitalismia paremmin
  • Neuvostoliiton valtiojärjestelmä toimi erinomaisesti eikä sosiaalisia ongelmia ollut juuri nimeksikään
  • Prahan kevät johtui "vastavallankumouksen uhasta" ja Länsi-Saksan uhkaavasta politiikasta".

"Vasta 1990-luvulla todettiin kiertelemättä, että Neuvostoliitto murskasi Itä-Euroopan reformiliikkeet sotilaallisella voimallaan".[3]

  • Turo Uskali kertookin Moskovan-kirjeenvaihtoa käsittelevässä väitöskirjassaan, että ”(Yleisradion) Moskovan-kirjeenvaihtajien vuosikymmeniä jatkunut lähes kritiikitön ja selvästi neuvostomyönteinen työ on mielestäni neuvostoliittolaisten propagandistien suurimpia saavutuksia Suomessa”.[4]

Esimerkiksi Historia ja me 8 -oppikirjassa (1977) väitettiin: "Viro, Latvia ja Liettua, jotka puna-armeija vapautti saksalaisten miehityksestä, liittyivät uusina tasavaltoina Neuvostoliittoon", "Tshekkoslovakian kriisi ratkaistiin rauhallisesti".[3]

Lisäksi Neuvostoliiton toisinajattelijoiden ja pakolaisten ym. esiintymisiä sekä kirjoja ja artikkeleita mm. Neuvostoliiton vankileireistä, kidutuksesta, Baltian maiden miehityksestä estettiin [5].

Arno Kotro kuvasi kirjoituksessaan, miten vuoden 1983 Historia ja me 8 kuvasi samoin Baltian "vapauttamisen" kaunisteli Itä-Euroopan maiden "muuttumisen" sosialistisiksi, jätti kertomatta talvisodan syyn, Stalinin ja Hitlerin tekemän Euroopan jaon, ja ylisti Neuvostoliiton, Kuuban ja Kiinan järjestelmiä ja rauhantahtoa sekä sosialismin tuomaa teknistä ja taloudellista edistystä. Kirja väitti, että Neuvostoliitto ei ollut sotinut maailmansotien jälkeen, ja kertoi, että se miehitti Afganistanin, koska muslimisissit uhkasivat maan kommunistihallintoa. "Eikä kyseessä siis edes ollut sota ollenkaan, vaikka jo kirjan julkaisuhetkellä oli tapettu kymmeniä tuhansia ihmisiä, etupäässä siviilejä. Myöhemmin Afganistanin sodan uhriluku nousi yli miljoonaan", Kotro kuvaa, ja jatkaa: "Osasihan jopa tunnettu vasemmistointellektuelli Simone de Beauvoir jo kymmenen vuotta ennen Historia ja me -kirjan julkaisua kirjoittaa, että Kuubassa ei ole mielipiteenvapautta, ihmiset näkevät nälkää ja hallitus sortaa kansaa."

Yhdysvaltoja kirja kuvasi päinvastoin: ”amerikkalaisen pääoman avulla pidettiin vallassa monia diktaattoreita ja nukkehallituksia, joilla ei ollut kansan tukea takanaan, mutta jotka sallivat suuryritysten vapaasti toimia maassaan”.

"Sitten päästään amerikkalaisten kolkkoon todellisuuteen. Köyhiä arvioidaan olevan Yhdysvalloissa 30 miljoonaa. ”Maaseudulla köyhiä on enemmän kuin kaupungeissa, mutta myös kaupunkeja uhkaa slummiutuminen. Varsinkin ei-valkoinen väestö on usein luku- ja kirjoitustaidottomia, ja rotuongelma on polttava. ”Murhat, ryöstöt ja väkivallanteot ovat yleistyneet pelottavan nopeasti varsinkin suurissa kaupungeissa. Myös huumeiden käyttö on iso ongelma. Ihmiset tuntevat olonsa turvattomiksi iltaisin.” Siinä missä Neuvostoliitosta esitellään veret seisauttavia teollisuustuotannon kasvukäppyröitä, Yhdysvalloista tarjoillaan diagrammeja, jotka osoittavat miten väkivaltarikollisuus kasvaa suurkaupungeissa."

"Toivottavasti koululaiset osasivat edes vähän ihmetellä, miksi kuubalaiset yrittivät paeta paratiisistaan maahan, jossa on noin kamalat olot."

"Sopii miettiä, millaisen mentaalisen ja poliittisen vahingon vahvasti valikoivan ja vinon historian syöttäminen koulussa on saanut aikaan. Ei olisi ihme, jos se yhä vaikuttaisi poliittiseen ilmapiiriin, kansalaismielipiteeseen ja parhaillaankin käytävään turvallisuuspoliittiseen keskusteluun."

YYA-velvoite historian opetukselle ja tutkimukselle

Historian Opiskelijoiden Liiton vuosikokous 31.3.1973 oli sitä mieltä, että historian opetus ja tutkimus eivät edes välttävästi täytä YYA-sopimuksen velvoitteita. [6][7]

Julistus julkaistiin liiton Fakta-lehdessa 1/1973, jonka muita otsikoita olivat "Suomen historiaa neuvostotiedemiesten tutkimuksissa", "Demokraattiset opettajat järjestäytyvät", "Valkoprofessorit liikekannalla", "Oikeisto rynnii Tampereella", "Hallitsematon menneisyys: Länsisaksalaisen historiankirjoituksen kritiikkiä" ja "Islanti - sukuyhteisöstä luokkayhteiskunnaksi". Liiton hallituksessa oli mm. Pauli Kettunen. [8]

Helsingin yliopiston historianopiskelijoiden järjestö Kronos oli vahvasti marxilaisissa käsissä sosiaalidemokraattien ja eräiden keskiryhmien tuella. Puheenjohtaja valittiin yleensä Akateemisesta Sosialistiseurasta. Vastustajiksi leimattiin HYY, Historiallinen aikakauskirja ja laitoksen opettajat. Myös koko Historian Opiskelijoiden Liiton lehti Fakta oli loppuaikoinaan hyvin "edistyksellinen" ja kertoi marxilaisesta historianfilosofiasta. [7]

2010-luvulla

Matti Apunen siteerasi tyttärensä 9. luokan oppikirjaa "Forum 9 Yhteiskuntaoppi", joka "kasvattaa kuuliaisia veronmaksajia, joita valmistetaan korkeiden verojen väistämättömyyteen. Kirja käsittelee laajasti hyvinvointivaltiota ja opettaa tulonsiirroista. Se antaa varoituksen sanan Yhdysvalloista, jossa verotus on kevyttä ja meno kuin Villissä lännessä. "Osa ihmisistä haluaisi muuttaa yhteiskuntaamme kannustavammaksi. Se tarkoittaisi lievempää verotusta ja yksilölle suurempaa vastuuta hyvinvoinnistaan. Lähestyisimme siis amerikkalaista mallia, jossa 'jokainen on oman onnensa seppä' ", "Tämän hintana saattaa olla julkisten palveluiden heikkeneminen ja tulonsiirtojen pieneneminen. Olisitko sinä siihen valmis?" Ihmettelen, millä eväillä yläkoululainen osaisi tässä kohtaa muuta kuin pelästyä uhkaavan oloista kysymystä."[9]

"Vaikka lamasta päästiin eroon, hyvinvointivaltiota ei palautettu ennalleen. Julkiset palvelut ja tulonsiirrot jäivät alennetulle tasolle."[9]

Tilastokeskuksen ylläpitämän kansantalouden tilinpidon mukaan "jos vuoden 1975 indeksiluku on 100, vuonna 1995 tulonsiirtojen taso oli noin 300, nyt 400. Sama pätee sosiaalipalveluihin: laman jälkeen indeksiluku oli noin 250, nyt lähes 400. Bruttokansantuotteen indeksi on nyt tasolla 200. Hyvinvointivaltion menot ovat siis kasvaneet selvästi tuottoja ripeämmin."[9]

"Hyvinvointivaltion karsiminen 1990-luvulla johtui muun muassa siitä, että verotusta laskettiin jatkuvasti", kirja toteaa. Eiköhän hyvinvointivaltion karsiminen johtunut ensi sijassa siitä, että lamassa tuotanto romahti. Verotusta taas kevennettiin samasta syystä kuin sydänkohtauspotilasta jysäytetään defibrillaattorilla ... yrityksiin investoitiin ja hyvinvointivaltio sai uutta jaettavaa."[9]

Kirjassa "Kasvu samastetaan kiireeseen ja huonoon elämänlaatuun", vaikka Apusen mukaan "Kasvun merkitys on paremmissa terveyspalveluissa ja kehittyneemmässä teknologiassa: siinä, että ihmisillä on enemmän vaihtoehtoja kotona, koulussa ja töissä." Mielekkäämmäksi esitettiin toiminta kansalaisjärjestöissä, joista esimerkkeinä annettiin Greenpeace ja ammattiliitto OAJ.[9]

Kirja väittää: "Globalisaatio ei ole ... toteutunut reilulla tavalla.", vaikka kiinalaisten vauraus on kymmenkertaistunut, intialaiset elävät 22 vuotta pidempään kuin Apusen syntyessä ja huonosti on mennyt suljetuilla talouksilla. Markkinataloutta ja vapaakauppaa ei kiitetä niiden saavutuksista. EU:n "vapaista sisämarkkinoistakin" on kirjan mukaan koitunut haittaa kuluttajille ja vaikeuksia suomalaisyritysten asemalle.[9]

Kirja toteaa: "Kun presidentti lausuu mielipiteensä jostain asiasta, sitä kunnioitetaan." "YLE:n tehtävänä ei ole tuottaa voittoa, vaan tarjota kansalaisille tasapuolisesti tietoa, kulttuuria ja viihdettä."[9]

Kuriositeetteja

Leninin 100-vuotisjuhlavuonna 1970 Kekkonen vakuutti Leonid Brezhneville, Lenin-juhlia vietetään Suomessa näyttävästi ympäri maata. Unescon yleiskokous nimesi vuoden Lenin syntymän 100-vuotisjuhlavuodeksi. [10]

Tietokonepelistä eduskuntakysely

UM/SALAISET 1985: Neuvostoliitto piti tietokonepeliä räikeänä provokaationa, MTV3.fi 7.1.2010: Neuvostoliitto kovisteli ulkoministeriötä, kun C64:n Raid over Moscow -peli sai Mikrobitti-lehdessä neljä tähteä. "Saavuttuani suurlähetystöön Kosatshev oli ovella vastassa ja painotti heti alkuun, että Neuvostoliiton suurlähetystö on hyvin harvoissa poikkeustapauksissa, jolloin asia on ollut erityisen vakava ja arkaluontoinen, pyytänyt ministeriön edustajaa suurlähetystöön." [kuten nyt tämän peliarvostelun vuoksi] "pidin sinänsä valitettavana, että tällaisia sotapelejä ylipäätään valmistetaan lasten käyttöön" ulkoministeriömme edustaja myönsi. "Kommunistisen Skdl:n kansanedustaja Ensio Laine teki pelistä eduskuntakyselyn, jonka tuoman julkisuuden ansiosta peli pysyi myyntitilastojen kärjessä syksyyn 1985 saakka."

Lisätietoja

  1. Helsingin Sanomat 5.5.2006: "Tutkija Janne Holmén: Neuvostoliittoa käsiteltiin oppikirjoissa myötäsukaisesti" [1], archive.org-kopio
  2. Turun Sanomat 1.4.2006, "Koulujen historian opetus suomettui 1970- ja 1980-luvuilla - Leninistä tehtiin pyhimys ja yya-sopimuksesta mantra" [2], sama teksti kolmanteen persoonaan muokattuna: [3], alkuosa
  3. 3,0 3,1 VTT Markku Jokisipilä, "Venäläiset ja suomalaiset historiakäsitykset", 29.3.2009 [4]
  4. http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91592-annan-kohta-ylen
  5. Ilta-Sanomat 5.8.2008, "Näin me miellytimme Neuvostoliittoa - IS listasi!" [5]
  6. YYA velvoite historian opetukselle ja tutkimukselle, HOL:n Fakta-lehti 1/1973 (luettu 1.1.2012)
  7. 7,0 7,1 KRONIKAN TARINA, kansalliskirjaston järjestelmäasiantuntija, historioitsija Jyrki Ilva (Kronikan vastaava toimittaja 1992) (luettu 1.1.2012)
  8. Jyrki Ilva kansalliskirjaston järjestelmäasiantuntija, historioitsija Jyrki Ilva (luettu 1.1.2012)
  9. 9,0 9,1 9,2 9,3 9,4 9,5 9,6 Yhteiskuntaopin kirja kasvattaa kuuliaisia veronmaksajia Helsingin Sanomat. 4.12.2012.
  10. "Kulttuurin konnat ja sankarit", päätoimittaja, dosentti Ville Pernaa, Kanava 3/2010

Aiheesta muualla