Suomettuminen
Suomettuminen tarkoittaa sitä, miten Suomi osittain menetti itsenäisyyttään ja alkoi myötäillä Neuvostoliittoa osittain pelon, osittain Neuvostoliittoa siipeilleiden poliitikkojen (kaikissa suurissa puolueissa ja osassa pieniä) toimestä. Nämä poliitikot mm. ilmiantoivat sellaisia, jotka kannattivat Suomen itsenäisyyttä tai sitä, että presidentti olisi perustuslain mukaisesti valittu demokraattisilla vaaleilla vuonna 1974 (ks. poikkeuslaki, jolla Urho Kekkonen sai neljä lisävuotta ilman vaaleja). Ilmiannot johtivat mm. poliittiseen ja sosiaaliseen paitsioon, usein uran tyssäämiseen.
Sisällysluettelo |
Historian uudelleenkirjoittaminen
"Suomettumisen aikana", etenkin 1970- ja 1980-luvuilla, mm. Suomi-Neuvostoliitto-Seura ja oppikirjat hyväksyvä kouluhallitus ehkäisivät kielteisten asioiden kertomista Neuvostoliitosta mm. historiankirjoissa[1][2]. Tohtori Janne Holmenin (historioitsija ja maratonin EM-voittaja) väitöskirjan mukaan oppikirjoissa myötäiltiin Neuvostoliittoa erityisen usein antamalla lukijoille seuraavia, muunneltuja käsityksiä:
- "talvisota vain 'puhkesi'" (1990-luvulla Venäjän presidentti Boris Jeltsin myönsi sen olleen Venäjän aloittama)
- "maatalouden kollektivisointi Neuvostoliitossa oli tapahtunut täysin vapaaehtoisesti ja ilman konflikteja
- Neuvostoliitossa toteutettiin mittavia luonnonsuojelutoimia
- keskusjohtoinen suunnitelmatalous toimi kapitalismia paremmin
- Neuvostoliiton valtiojärjestelmä toimi erinomaisesti eikä sosiaalisia ongelmia ollut juuri nimeksikään
- Prahan kevät johtui "vastavallankumouksen uhasta" ja Länsi-Saksan uhkaavasta politiikasta".
"Vasta 1990-luvulla todettiin kiertelemättä, että Neuvostoliitto murskasi Itä-Euroopan reformiliikkeet sotilaallisella voimallaan". [3]
- Turo Uskali kertookin Moskovan-kirjeenvaihtoa käsittelevässä väitöskirjassaan, että ”(Yleisradion) Moskovan-kirjeenvaihtajien vuosikymmeniä jatkunut lähes kritiikitön ja selvästi neuvostomyönteinen työ on mielestäni neuvostoliittolaisten propagandistien suurimpia saavutuksia Suomessa”.[4]
Esimerkiksi Historia ja me 8 -oppikirjassa (1977) väitettiin: "Viro, Latvia ja Liettua, jotka puna-armeija vapautti saksalaisten miehityksestä, liittyivät uusina tasavaltoina Neuvostoliittoon", "Tshekkoslovakian kriisi ratkaistiin rauhallisesti"[5].
Lisäksi Neuvostoliiton toisinajattelijoiden ja pakolaisten ym. esiintymisiä sekä kirjoja ja artikkeleita mm. Neuvostoliiton vankileireistä, kidutuksesta, Baltian maiden miehityksestä estettiin [6].
YYA-velvoite historian opetukselle ja tutkimukselle
Historian Opiskelijoiden Liiton vuosikokous 31.3.1973 oli sitä mieltä, että historian opetus ja tutkimus eivät edes välttävästi täytä YYA-sopimuksen velvoitteita. [7][8]
Julistus julkaistiin liiton Fakta-lehdessa 1/1973, jonka muita otsikoita olivat "Suomen historiaa neuvostotiedemiesten tutkimuksissa", "Demokraattiset opettajat järjestäytyvät", "Valkoprofessorit liikekannalla", "Oikeisto rynnii Tampereella", "Hallitsematon menneisyys: Länsisaksalaisen historiankirjoituksen kritiikkiä" ja "Islanti - sukuyhteisöstä luokkayhteiskunnaksi". Liiton hallituksessa oli mm. Pauli Kettunen. [9]
Helsingin yliopiston historianopiskelijoiden järjestö Kronos oli vahvasti marxilaisissa käsissä sosiaalidemokraattien ja eräiden keskiryhmien tuella. Puheenjohtaja valittiin yleensä Akateemisesta Sosialistiseurasta. Vastustajiksi leimattiin HYY, Historiallinen aikakauskirja ja laitoksen opettajat. Myös koko Historian Opiskelijoiden Liiton lehti Fakta oli loppuaikoinaan hyvin "edistyksellinen" ja kertoi marxilaisesta historianfilosofiasta. [8]
Kuriositeetteja
Leninin 100-vuotisjuhlavuonna 1970 Kekkonen vakuutti Leonid Brezhneville, Lenin-juhlia vietetään Suomessa näyttävästi ympäri maata. Unescon yleiskokous nimesi vuoden Lenin syntymän 100-vuotisjuhlavuodeksi. [10]
Tietokonepelistä eduskuntakysely
UM/SALAISET 1985: Neuvostoliitto piti tietokonepeliä räikeänä provokaationa, MTV3.fi 7.1.2010: Neuvostoliitto kovisteli ulkoministeriötä, kun C64:n Raid over Moscow -peli sai Mikrobitti-lehdessä neljä tähteä. "Saavuttuani suurlähetystöön Kosatshev oli ovella vastassa ja painotti heti alkuun, että Neuvostoliiton suurlähetystö on hyvin harvoissa poikkeustapauksissa, jolloin asia on ollut erityisen vakava ja arkaluontoinen, pyytänyt ministeriön edustajaa suurlähetystöön." [kuten nyt tämän peliarvostelun vuoksi] "pidin sinänsä valitettavana, että tällaisia sotapelejä ylipäätään valmistetaan lasten käyttöön" ulkoministeriömme edustaja myönsi. "Kommunistisen Skdl:n kansanedustaja Ensio Laine teki pelistä eduskuntakyselyn, jonka tuoman julkisuuden ansiosta peli pysyi myyntitilastojen kärjessä syksyyn 1985 saakka."
Lisätietoja
- ↑ Helsingin Sanomat 5.5.2006: "Tutkija Janne Holmén: Neuvostoliittoa käsiteltiin oppikirjoissa myötäsukaisesti" [1]
- ↑ Turun Sanomat 1.4.2006, "Koulujen historian opetus suomettui 1970- ja 1980-luvuilla - Leninistä tehtiin pyhimys ja yya-sopimuksesta mantra" [2]
- ↑ VTT Markku Jokisipilä, "Venäläiset ja suomalaiset historiakäsitykset", 29.3.2009 [3]
- ↑ http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91592-annan-kohta-ylen
- ↑ VTT Markku Jokisipilä, "Venäläiset ja suomalaiset historiakäsitykset", 29.3.2009 [4]
- ↑ Ilta-Sanomat 5.8.2008, "Näin me miellytimme Neuvostoliittoa - IS listasi!" [5]
- ↑ YYA velvoite historian opetukselle ja tutkimukselle, HOL:n Fakta-lehti 1/1973 (luettu 1.1.2012)
- ↑ 8,0 8,1 KRONIKAN TARINA, kansalliskirjaston järjestelmäasiantuntija, historioitsija Jyrki Ilva (Kronikan vastaava toimittaja 1992) (luettu 1.1.2012)
- ↑ Jyrki Ilva kansalliskirjaston järjestelmäasiantuntija, historioitsija Jyrki Ilva (luettu 1.1.2012)
- ↑ "Kulttuurin konnat ja sankarit", päätoimittaja, dosentti Ville Pernaa, Kanava 3/2010
