Kansallissosialismi

Liberalismiwiki
Ohjattu sivulta Kansallissosialisti
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kansallissosialismi eli natsismi oli Hitlerin Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) nationalistinen, kollektivistinen, valtiojohtoinen ja osittain sosialistinen aate.

25 kohdan puolueohjelma[1] muodostui lähinnä nationalistisista ja sosialistisista elementeistä.

Erik von Kuehnelt-Leddihn esittää, että ohjelman 25 kohdasta kymmenen oli työväenluokan asian ajamista, mm. työllisyyden puolustaminen, yritysvoittojen jako työntekijöille, pääomatulojen lakkauttaminen, kuolemantuomio keinottelijoille ja koroillaeläjille, trustien ja suurkauppojen sosialisoiminen, eläkejärjestelmän laajentaminen, yhtäläisen koulutuksen tarjoaminen köyhimmillekin, lapsityön kielto ja pääoman herruuden lakkauttaminen.[2] William Brusteinin mukaan nämä ohjelmakohdat ja Drexlerin lausunnot osoittavat, että natsipuolueella oli alkuperä työväenpuolueena.[3]

Käytännössä Hitler ei antanut ohjelman sitoa käsiään mutta toteutti mm. siihenastisen historian edistyksellisimmän hyvinvointivaltion sosiaaliturvineen ja hyvinvointipalveluineen sekä otti suuryritykset valtion kontrolliin, pääsääntöisesti kuitenkin ottamatta niitä valtion omistukseen. Kyseessä oli siis eräänlainen puolisosialistinen puolisuunnitelmatalous.

Sisällysluettelo

Kommunistit ja natsit

Kommunistit liittoutuivat taktisista syistä natsien kanssa sosiaalidemokraatteja vastaan, koska kommunistit halusivat estää sosiaalidemokratian nousun johtavaksi sosialismin haaraksi. Marxin hegeliläisen teorian mukaanhan jokin sosialismi oli voittava joka tapauksessa. Vasta vuonna 1934 Neuvostoliitto muutti taktiikaansa ja alkoi suosia "kansanrintamia" eli yleissosialistisia yhteistyöliittoumia, etenkin vuoteen 1937. [4]

Vuoden 1930 vaaleissa suuren laman vuoksi kommunistit (13,8 %) ja natsit (19,2 %) voittivat. Heistä tuli vaa'ankieliä, koska sosiaalidemokraatit ja porvaripuolueet eivät pystyneet sopimaan hallitusyhteistyöstä, joten jouduttiin järjestämään uudet vaalit. [4]

Natsien nousu ja sääntely

Heinäkuussa 1932 natsit saivat 38,4 % äänistä työttömyyden noustua noin 30 %:iin. Natsit sanoivat juutalaisten olevan syynä vaikeuksiin ja lupasivat hoita vaikeudet ja valjastaa teollisuuden palvelemaan valtiota. Kansallissosialismi tarkoitti yksilön alistamista kollektiiviselle edulle. Hitler sai muodostaa hallituksen. [4]

Saksalaiset eivät kokeneet vielä kesällä 1934 vapautensa vähenemistä suurena asiana, ja vuonna 1936 työläiset vitsailivat, että ainakaan Hitlerin alla ei ole vapautta nälkiintyä. Juutalaisvastaisuuskin herätti kansassa vastakaikua. [4]

Kansallissosialismi ja sosialismi

On kiistelty paljon siitä, miten sosialistisia kansallissosialismi ja natsi-Saksa olivat, eikä asiasta ole yksimielisyyttä. Sekä ohjelmaltaan että käytännön politiikaltaan ne olivat sosialistisempia kuin Vasemmistoliiton ohjelmat tai käytännön politiikka.

Sosialismi

Hitler julisti: "me olemme sosialisteja, me olemme nykypäivän kapitalistisen talousjärjestelmän vihollisia",[5] mutta hän korosti, ettei hänen sosialisminsa ole marxilaista sosialismia, jota hän vastusti, ja Hitlerin puheita on pidetty ristiriitaisina ja tilanteeseen ja yleisöön sovitettuina.

Stanley G. Paynen mukaan Hitlerin kansallissosialismi oli lähempänä Neuvosto-kommunismia kuin mitään ei-kommunistista järjestelmää.[6]

Roland Huntford katsoi kirjassaan The New Totalitarians, että natsien ja Ruotsin sosiaalidemokraattien sosiaaliset näkemykset olivat pitkälti samat. Hän katsoi tämän selittävän sen, miksi Myrdal sympatisoi avoimesti natseja sanoen heidän olevan nuorten ja tulevaisuuden liike.[7]

Antikapitalismi

Kansallissosialistit tavoittelivat vielä 1930-luvun alkupuolella korporatismia mutta halusivat sittemmin vieläkin yhtenäisemmän talousjärjestelmän[8][9][10][11].

Natsit pitivät finanssikapitalismia juutalaisten loismaisena salajuonena.[12]

Puolueohjelma

Hitlerin Kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) 25-kohtainen kansallissosialistinen puolueohjelma[1] esitti 10 sosialismille läheistä vaatimusta kuten "tulot muusta kuin työstä on lakkautettava", "kaikki yritykset on kansallistettava", "sotavoitot konfiskoidaan", "suurten yritysten voitot jaetaan, "laajennetaan eläkkeitä", "maareformi")[13].

Käytännön talouspolitiikka

Taloustieteilijä Ludwig von Mises sanoi, että fasismi oli kollektivistista ja antikapitalistista. Yksityisestä omistusoikeudesta tuli illuusio, koska valtio kielsi ihmisiltä päätösvallan omaan omaisuuteensa.[14]

Hinta- ja korkosääntelyä ja keynesiläis-vasemmistolaisuutta

Hitler muutti Saksan talouspolitiikkaa vähä vähältä enemmän vasemmalle. Alussa vuodesta 1933 Hitlerin talouspolitiikka oli keynesiläistä ja sisälsi paljon valtiojohtoisia hankkeita mutta muuttui sitten vieläkin lähemmäksi sosialistista suunnitelmataloutta.

Vuonna 1933 Hitler myös säänteli maataloustuotteiden hinnat korkeammiksi ja rajoitti maakauppaa.[4] Korot säänneltiin alhaksiksi ja keynesiläisesti budjettivajeet korkeiksi (mm. tienrakennuksen vuoksi[15]), ammattiliitot kiellettiin.[4] Talous kiihtyi ja työttömyys väheni nopeasti mutta reaalipalkat laskivat 25 % (1933-38)[4] ja inflaatio kiihtyi. Työläiset olivat silti melko tyytyväisiä työllisyyden vuoksi.[4]

Fasistisen Italian tavoin Saksa alkoi tavoitella vapaakaupan sijaan omavaraistaloutta[16], joskin hyväksyi mm. raaka-aineiden tuonnin Saksan vaikutusvallan piirissä olevista maista.

Vuonna 1936 valtiovarainministeri Hjalmar Schacht korvattiin Hermann Göringillä ja pyrittiin tiukemmin omavaraisuuteen. Hinta- ja palkkasääntelyn rikkojat lähetettiin keskitysleireille. Osingot rajoitettiin 6 %:iin pääomasta. Neuvostoliiton tapainen suunnitelmatalous otettiin käyttöön ja hallitus alkoi määrätä mm. uusien tehtaiden määristä. Tämä heikensi Saksan taloutta. [4]

Investoinneista suurin osa oli ollut yksityisiä, mutta 1935-1938 enää 10 % oli. Hallitus säänteli yrityksiä laajasti. [17]

vapaa markkinatalous korvattiin valtion suojaamilla monopoleilla ja kartelleilla.[18] Tämä rikastutti niitä suuryrityksiä, jotka olivat Hitlerin tukijoita.

Ulkomaankaupassakin otettiin käyttöön rahakaupan sijaan bilateraalinen vaihtokauppa.[19] 1940-luvulla orjatyön osuus nousi neljännekseen työvoimasta.[20]

Natsi-Saksan käytännön taloudessa oli paljon monille sosialistisille ja suunnitelmatalousmaille yleisiä tunnusmerkkejä:[4][21][22][23]

  • osingot rajoitettiin 6 %:iin kirjapääomasta (joka voi olla paljon vähemmän todellisestä pääomasta)
  • palkkasääntely
  • hintasääntely (rikkojia uhattiin keskitysleirillä)
  • runsaat julkiset työt ja julkiset investoinnit
  • valtiojohtoisuus
  • suuret budjettivajeet
  • tuonnin leikkaaminen valtiojohtoisesti
  • suunnitelmatalouden malliin määrättiin tuotantotavoitteita (lisää terästehtaita, tekstiilitehtaita jne.)
  • sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen lisääminen
  • siirtyminen osittaisesta vapaakaupasta lähelle omavaraisuutta ja kauppakumppanien määrän ankara rajoittaminen.[24]
  • valtion määräämä pakkotyö.

Toisaalta valtaa siirrettiin valtiolle paitsi yrityksiltä myös muilta markkinatoimijoilta kuten työntekijöiltä, joilta kiellettiin lakot ja ammattiliitot. Kapitalistisen markkinatalouden sijaan valtio antoi komentoja suoraan yrityksille mutta antoi näiden usein olla muodollisesti aiempien omistajiensa omistuksessa hyödyttäen näitäkin. On kiistelty, missä määrin Hitler liittoutui eräiden kapitalistien kanssa ja suosi näitä ja toisaalta haittasi muita, mutta kapitalistista markkinataloutta hän vastusti.

Yleisemminkin Euroopan fasistiset hallitukset kansallistivat avainteollisuusaloja, sääntelivät valuuttakurssejaan ja tekivät massiivisia valtion investointeja, hintasääntelyä, palkkasääntelyä ja muuta taloudellista interventionismia[25].

Vasemmisto ihaili Saksaa

Professori Mitchell Langbertin mukaan Ruotsi hyvinvointivaltion isä, taloustieteilijä-poliitikko Gunnar Myrdal (sd) ihaili avoimesti natseja ja Hitleriä 1930-luvulla, samoin osa USA:n vasemmistoa kuten Joseph Kennedy, joka sanoi demokratian ajan olevan ohitse ja Saksan olevan uusi edistyksellinen malli.[26] 1940-luvulla Myrdal kääntyi natseja vastaan.

Nykyinen kansallissosialismi

Puhtaan hitleriläistä kansallissosialismia ei ole enää missään merkittävässä roolissa, mutta ideologisesti melko samansisältöisiä liikkeitä, mm. nationalistisia ja/tai harmoniseen luontosuhteeseen perustuvia sosialistisia liikkeitä on paljon.

Esimerkiksi Hugo Chavezin sosialistiseen leiriin lukeutuva Bolivian presidentti Evo Morales yhdistää sosialismin, antikapitalismin, harmonisen luontosuhteen ja alkuperäisasukkaiden puolustamisen[27] kuten kansallissosialismikin (jolla tosin alkuperäisasukkaiden yleistyksenä yhtä etninen "kansa")

Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 The program of the NSDAP (25-kohtainen puolueohjelma englanniksi), Yale Law School, 2008
  2. ↑ Liberty or Equality, von Kuehnelt-Leddihn, Christendom Press, Front Royal, VA, 1952, 1993. Sivu 257
  3. ↑ The Logic of Evil, The Social Origins of the Nazi Party, 1925-1933, William Brustein, Yale University Press, New Haven, CT, 1996. pg 141.
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 4,5 4,6 4,7 4,8 4,9 The Economic History of the Twentieth Century: Slouching Towards Utopia? — XV. Nazis and Soviets, J. Bradford DeLong, University of California at Berkeley and NBER, February 1997
  5. ↑ Hitlerin puhe 1.5.1927 kirjassa Toland, J. (1976) Adolf Hitler Garden City, N.Y. : Doubleday Speech. May 1, 1927. p. 224
  6. ↑ Stanley G. Payne. Fascism: Comparison and Definition. University of Wisconsin Press. 1983. ISBN 9780299080648. s. 104
  7. ↑ Roland Huntford, The New Totalitarians, Allen Lane (1971), ISBN-13: 978-0713902600, chapter 3; e.g., "the Professor was then a Nazi sympathizer, publicly describing Nazism as the movement of youth and the movement of the future. In Myrdal's defense, it must be pointed out that, whatever his other propensities, Hitler did have advanced ideas on social welfare, and that the social ideology of the German Nazis and the Swedish Social Democrats had much in common."
  8. ↑ Neocleous, Mark. Fascism. Minneapolis: University of Minnesota Press, 1997. Pp. 47.
  9. ↑ Peter Davies, Derek Lynch. The Routledge Companion to Fascism and the Far Right. Routledge, 2002. p. 103
  10. ↑ The Fascism Reader by Aristotle A. Kallis.
  11. ↑ Neocleous, Mark. Fascism. Minneapolis: University of Minnesota Press, 1997. Pp. 49.
  12. ↑ Postone, Moishe. 1986. "Anti-Semitism and National Socialism." Germans & Jews Since the Holocaust: The Changing Situation in West Germany, ed. Anson Rabinbach and Jack Zipes. New York: Homes & Meier.
  13. ↑ Lee, Stephen J. (1996), Weimar and Nazi Germany, Harcourt Heinemann, page 28
  14. ↑ von Mises, Ludwig. Socialism 1951.
  15. ↑ Hans-Joachim Braun, "The German Economy in the Twentieth Century", Routledge, 1990, p. 83
  16. ↑ Hans-Joachim Braun, "The German Economy in the Twentieth Century", Routledge, 1990, p. 86
  17. ↑ The Economy and War in the Third Reich, 1933–1944, Gale Learning Center
  18. ↑ Arthur Schweitzer, "Big Business in the Third Reich", Bloomington, Indiana University Press, 1964, p. 265
  19. ↑ Arthur Schweitzer "Big Business in the Third Reich"
  20. ↑ Michael Thad Allen, "The Business of Genocide", The University of North Carolina Press, 2002. p. 1
  21. ↑ Hans-Joachim Braun, "The German Economy in the Twentieth Century", Routledge, 1990, p. 86
  22. ↑ Hans-Joachim Braun, "The German Economy in the Twentieth Century", Routledge, 1990, p. 101
  23. ↑ Jonah Goldberg: Liberal Fascism, s. 81 [1]
  24. ↑ Hans-Joachim Braun, "The German Economy in the Twentieth Century", Routledge, 1990, p. 101
  25. ↑ Stanislav Andreski, Wars, Revolutions, Dictatorships, Routledge 1992, page 64
  26. ↑ Jewish Socialists Continue to Collaborate with the Holocaust, professori Mitchell Langbert 1.3.2010
  27. ↑ Moralesin retoriikka vetoaa alkuperäisväestöön, HS/Vieraskynä 1.2.2010, tutkija Jarkko Päivärinta, TaY. (Toisaalta JP:n mukaan Bolivian sosialismi eroaa Kuuban ja Venezuelan sosialismista.)

Katso myös

Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://liberalismi.net/w/index.php?title=Kansallissosialismi&oldid=3870
Henkilökohtaiset työkalut