Sosiaaliturva
Liberalismiwiki
Usein vapaan yhteiskunnan toimivuuteen ei uskota, koska vapaassa yhteiskunnassa ei ole sosiaaliturvaa. Tämä on myytti. Vapaassa yhteiskunnassa olisi tehokas sosiaaliturva, joskin se on varsin erilainen kuin nykyisessä hyvinvointivaltiossa. On myös oleellista pohtia, toimiiko edes nykyisen hyvinvointivaltion sosiaaliturva köyhyyttä tai sosiaalisia ongelmia vähentävällä tavalla. Vaikka julkinen sektori tulonsiirtoineen kuluttaa noin puolet bruttokansantuotteesta ja reguloi miltei jokaista aluetta ihmisten elämissä, niin asunnottomuus, alkoholiongelmat, perheiden hajoamiset, väkivaltarikollisuus tai työttömyys eivät ole hävinneet mihinkään. Jos sosiaalisia ongelmia ei saada poistettua tai vähennettyä merkityksettömiksi edes nykyisillä valtavilla resursseilla, niin tuskin ongelma ainakaan paranisi julkista sektoria kasvattamalla. Tällä sivulla esitelläänkin monia tärkeimpiä menetelmiä, miten ei-valtiolliset sosiaaliturvaverkostot toimisivat.
Sisällysluettelo |
Sosiaaliturva nyky-Suomessa
- Työttömien elintaso on nelinkertainen 1950-luvun työtätekevien elintasson nähden, kertoi professori Jouko Ylä-Liedenpohja 1990-luvulla. Sama pätee yhä.
- Työttömän efektiivinen tulovero on yleensä 70 - 85 % (50 % ansioista vähennetään työmarkkinatuesta, asumistukeakin pienennetään, ja veroakin pitää maksaa). Opiskelijan efektiivinen tulovero on alle 50 %[1]. Siksi opiskelijat tekevät enemmän keikka- ja osa-aikatöitä kuin "työttömät".
- "Discorahan tarvetta?" kuvaa (maahanmuuttajan) sosiaaliturvan määrää nyky-Suomessa.
- 3562€/kk ilman veroja työttömälle (normaali toimeentulotuki: äiti + 9 lasta; maahanmuuttajien tuessa Suomi sijoittui vertailtujen EU-maiden kärkeen)
Kokonaismäärät
- Työttömyysturvaetuuksia jaettiin 2,3 miljardia euroa vuonna 2008, "sairausvakuutuksen päivärahoja 1,1 miljardia, lapsen kotihoidon tukea 348 miljoonaa ja opintorahoja 473 miljoonaa euroa"[2].
Perusturvan tarve
- 140 euroa kuukaudessa riittää hyvään ja monipuoliseen ruokaan. Osmo Soininvaara laski tämän (ja sisällytti mm. suklaata mukaan). Keskimääräinen alkoholiannos nostaisi tämän 200 euroon.[3] Erittäin pitkiä työpäiviä tekevä joutuisi ostamaan enemmän eineksiä. Yleensä vähävaraisilla on kuitenkin varaa ostaa paljon kalliimpaa ja lihottavampaa ruokaa, ja he ovatkin keskimääräistä ylipainoisempia.
- 180 euroa/kk on Soininvaaran arvio muista tarvittavista menoista, siis yhteensä 320 euroa/kk, mutta perusturva on 417 euroa/kk, joten säästöön jäisi 100 - 167 euroa kuussa. Päälle tulevat asumismenot ja isot poikkeukselliset menot (nykyperusturva kattaa kummatkin). Joku toinen toki arvioisi perusturvaihmisen ehtivän pyöräillä tai kävellä matkansa. Soininvaara myös huomautti, että monet akateemiset työssäkäyvät asuntovelkaiset perheet elävät samalla elintasolla, jonka saa näin tekemättä töitäkin. (Kuukausikortti 40 € Puhelin 20 € Vaatteet 40 € Televisiolupa 20 €, Hygienia, lääkkeet 30 €, Pientä satunnaista 30 €, Yhteensä 180 €)[4]
- Soininvaaran mukaan 400 euron perustulo vaatisi veroprosentin yli 40. Kuukausikortin ja 30 euroa pudottamalla päästäisiin 250 euron perustuloon. Mikäli erillinen asumistuki poistettaisiin, perustuloa pitäisi korottaa 100 - 250 euroa/kk riippuen siitä, haluttaisiinko kustantaa asuminen Helsingin keskustassa tai ilman kämppistä sellaisellekin, joka on vuodesta toiseen tekemättä töitä. Muillahan olisi mahdollisuus säästää työtulojaan vuokraan. Realistinen kokonaisperustulo olisi siis arviolta 350 - 500 euroa kuussa ja vaatisi joidenkin uusavuttomien kohdalla talousneuvontaa.
Liberaaleista moni kannattaa perustuloa, libertaristit eivät tietenkään.
Sosiaaliturva vapaassa yhteiskunnassa
1. Perhe on tärkein osa yksilön sosiaaliturvaa. Jopa sosiaalidemokraattisessa hyvinvointivaltiossa perhe on tärkein hyvän tulevaisuuden tae. Sitä eivät korvaa tulonsiirrot eivätkä huostaanotot, vaan ne ovat ainoastaan osa valtion teennäistä sosiaaliturvajärjestelmää. Vapaassa yhteiskunnassa perheen rooli olisi suurempi. Se ei koostuisi pelkistä vanhemmista, vaan myös isovanhemmista, sisaruksista ja serkuista. Tämä ei tarkoita paluuta saman katon alla asuvien suurperheiden aikaan, vaan paluuta parempiin sukulaissuhteisiin. Perhe on erittäin tehokas sosiaaliturvajärjestelmä, koska se perustuu luottamuksen ja luo vahvat kannustimet itsetuhoisen toiminnan (kuten alkoholismin) välttämiselle. Sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio luo perverssejä kannustimia, jotka kannustavat yksilöitä itsetuhoiseen toimintaan. Esimerkiksi ilmainen terveydenhoito ja sosiaalitoimiston takaama minimitulo kannustavat yksilöitä päihteidenkäyttöön. Elatusmaksut kannustavat avioeroihin ja lapsilisät kannustavat lasten hankintaan avioliiton ulkopuolella.
2. Tuttavat ovat toisiksi tärkein osa sosiaaliturvaa. Perhepiiri on käytännön syistä rajallinen ja koostuu maksimissaan sadasta yksilöstä. Tuttavapiiri kykenee tarjoamaan tehokkaita palveluverkostoja, mikrolainoja ja halvempia palveluita. Sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio on myös vähentänyt tuttavapiirin merkitystä erilaisilla sosiaalietuuksilla. Syrjinnänvastainen lainsäädäntö on myös pakottanut yritykset toimimaan samoin kaikkia asiakkaitaan kohtaan, vaikka yrityksillä olisi taloudelliset perusteet "syrjiä" hankaluuksia aiheuttavia tai epätoivottavia asiakkaita.
3. Vakuutusyhtiöiden rooli on säilynyt kutakuinkin samana. Edes sosialidemokraattinen hyvinvointivaltio ei kykene tarjoamaan suurinta osaa vakuutuksista, koska ilmaiset vakuutukset aikaansaavat niin paljon vastuuntunnotonta toimintaa, ettei niiden tarjoaminen ole taloudellisesti mahdollista. Toki valtion sponsoroimat vakuutukset ovat saaneet paljon pahaa aikaan. Ilmainen sairasvakuutus kannustaa oman terveyden laiminlyömiseen ja ilmaiset omaisuusvakuutukset tulva-alueilla eläville pahentavat vuosittaisia tulvavaurioita.
4. Ammattiyhdistysten rooli on luultavasti kieroutunut kaikkein eniten sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion korruptoivassa otteessa. Alun perin ammattiyhdistykset tarjosivat tilapäisasuntoja, koulutusta ja työttömyysturvaa vuosittaista jäsenmaksua vastaan. Vakuutusyhtiöt eivät esimerkiksi kykene tarjoamaan työttömyyspäivärahaa, koska yksilö voi itse vaikuttaa omaan työllisyystilaansa, eli ts. yksilö voisi halutessaan tahallaan jättäytyä työttömäksi keräten vakuutusyhtiön työttömyyspäivärahoja. Sosiaalidemokraattisessa hyvinvointivaltiossa ammattiyhdistyksistä on muodostunut huono-osaisten kiusaajia ja talouskasvun jäädyttäjiä. Minimipalkoilla ja työehtojen yleissitovuudella ne pakottavat vähemmän tuottavat työntekijät valtion sosiaaliturvaluukulle eväten heiltä työnteon mahdollisuuden ikuisiksi ajoiksi. Raukkamaisesti ammattiyhdistykset eivät kanna itse politiikkansa kustannuksia, vaan sysäävät ne veronmaksajien harteille. Varsinkin SAK:n jäsenten kannattaisi välittömästi erota järjestöstä ja liittyä esimerkiksi Yleiseen työttömyyskassaan.
5. Pankit toimivat yhä kuluttajien luotonantajina. Ilman pankkeja asunnonhankinta olisi valtaosalle mahdottomuus. Sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio ei ole juuri puuttunut lainojen antoon Suomessa. Sen sijaan se on puuttunut pankkien toimintaan keskuspankkien fiat-rahan luomisen ja kassavarantovelvoitteen alentamisen kautta. Jos pankit olisivat sataprosenttisen kassavarantovelvoitteen alla kultakannassa, rahaa ei voisi luoda tyhjästä, jolloin pankkien voitot pysyvät kohtuullisina ja asiakkaiden rahat pysyisivät visusti turvassa. Katteettoman fiat-rahan painamisen ansiosta sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio kykenee kasvattamaan kokoaan vapaan yhteiskunnan kustannuksella. Sataprosenttisen kassavarantovelvoitteen puute puolestaan mahdollistaa laajan luottoekspansion, mikä luo taloussyklejä, jossa talouden lamat ja ylikuumentumiset seuraavat toinen toisiaan luoden ihmisten toiminnalle huomattavia epävarmuuksia ja häiriten vapaan markkinatalouden toimintaa.
6. Hyväntekeväisyysjärjestöt toimivat vapaassa yhteiskunnassa viimeisenä sosiaaliturvan takaajana. Keskeinen syy vapaan yhteiskunnan vastustamiseen piilee siinä, että on yleistä luulla kaiken valtiollisen sosiaaliturvan jäävän hyväntekeväisyysjärjestöjen harteille. Tämä luulo on sinänsä ymmärrettävä, koska sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio on tullessaan tuhonnut suuren osan kaikista sosiaaliturvaverkoista jättäen jäljelle ainoastaan itsensä. Vapaassa yhteiskunnassa yksityisten hyväntekeväisyysjärjestöjen rooli on melko pieni (joskin nykyistä suurempi). Ne turvaavat ainoastaan niiden heikompiosaisten toimeentulon ja terveyden, jotka jäisivät muuten sosiaaliturvaa vaille. Yksityiset hyväntekeväisyysjärjestöt toimivat vapaaehtoisilla lahjoituksilla ja niiden varat riittävät, koska järjestöt voivat voivat harjoittaa subjektiivista tarveharkintaa, ja muutenkin vapaassa yhteiskunnassa yksilöt toimisivat vastuullisemmin. Samalla markkinatalouteen perustuvan yhteiskunnan varat kasvaisivat puolisosialistista sekatalousyhteiskuntaa nopeammin.
Sosiaaliturva liberaalissa yhteiskunnssa
Ne liberaalit, jotka kannattavat libertaristista mallia (kts. yllä) laajempaa sosiaaliturvaa minimivaltion ohella, haluavat toteuttaa sen mahdollisimman markkinaehtoisesti ja mahdollisimman vähän valinnanvapautta rajoittaen. Siksi karkeasti ottaen liberaalit asettavat vaihtoehdot (jos yllä mainittuja vaihtoehtoja ei lasketa) seuraavaan järjestykseen.
1. Tulonsiirrot. Mieluiten tarvitseville annetaan rahaa, ei vuokra-alea, tukiasuntoa tms. Lisäksi tulonsiirrot eivät saisi vähetä tulojen kasvaessa niin nopeasti, että työnteko tulee kohtuuttoman kannattamattomaksi. Siksi liberaalit yleensä suosivat perustulon eli negatiivisen tulonveron tapaisia tulonsiirtoja.
2. Palvelusetelit. Jos kokemuksista pelätään vanhemman juovan rahat sen sijaan, että lapset saavat ruokaa ja asunnon, osa tuesta voidaan antaan rahan sijaan palvelusetelinä, jolla saa maksaa vain asumismenoja, sekä palvelusetelinä, jolla saa maksaa vain ruokaa. Tämä kuitenkin vähentää vanhemman mahdollisuutta esim. säästää toisessa toisen hyväksi, joten tämä on vasta viimesijainen keino. Samoin perustein koulutuksen takaava palveluseteli on rahaa yleensä huonompi vaihtoehto vaikka ehkä joissain poikkeustapauksissa parempi.
3. Kilpailutettu palvelu. Jos palvelusetelikin tulisi väärinkäytettyä ja julkisen sektorin osoittama koulutus tai tukiasunto (esim. vuokra-asunto) on vähiten huono vaihtoehto, se mieluummin ostetaan huutokaupalla vapailta markkinoilta kuin rakennetaan julkisin varoin.
4. Hintasääntely. Esim. vuokrien säänteleminen lailla markkinatasoa alhaisemmaksi aiheuttaa niin moninaisia haittoja, että edes Vasemmistoliitto ei kannata sitä. Tulee kansantaloudellisesti halvemmaksi antaa köyhille rahaa kuin vääristellä hintaa. Hinnannousu on markkinoiden signaali tuottajille, että hyödykettä kaivataan lisä, ja kuluttajille, että hyödyke on niukka, sitä olisi hyvä käyttää vähemmän, jos voi.
Kts. myös Milton Friedmanin Vapaus valita -kirja, jossa hän perustelee tämänsuuntaista paremmuusjärjestystä (ottamatta kantaa näiden puolesta).
Viitteet
- ↑ Osatyökykyisten tukeminen(2), Soininvaara 22.1.2010
- ↑ Pääomatulot pienenivät neljänneksen vuonna 2008, Tilastokeskus, 25.2.2010
- ↑ Paljonko ruoka maksaa, Osmo Soininvaara 10.1.2010
- ↑ Riittääkö perusturva?, Soininvaara 12.1.2010
