Työ ja ammattiliitot
Liberalismiwiki
Johdanto
Minimipalkat aiheuttavat työttömyyttä ja tuhoavat työpaikkoja, jotka muutoin olisivat olemassa. Minimipalkan kannattajien mielestä ilman sitä köyhimmät kansalaiset joutuvat tekemään matalapalkkaisia töitä. Tämä on sinänsä totta, mutta toisin kuin kannattajat väittävät matalapalkkatyön vaihtoehtona ei ole parempipalkkainen työ. Todellinen vaihtoehto on työttömyys, koska työnantajat eivät tietenkään voi palkata työntekijöitä joiden palkka ylittää työn tuottavuuden. Jos taas tuottavuus on riittävä, markkinat pakottavat työnantajan muutenkin maksamaan työstä käyvän hinnan.
Työttömien piirissä tehdystä tutkimuksesta tiedetään, että suurin osa työttömistä tekisi mieluummin matalapalkkatyötä kuin jäisi kortistoon. Työ sekä luo rakennetta elämään että toimii pohjana urakehitykselle. Siinä missä työtä tehdessä oppii ja tulee tuottavammaksi, kortistossa työkyky näivettyy.
Minimipalkan kannattajat myös protestoivat, että ilman sitä köyhimmät joutuisivat tekemään vastenmielisiä töitä. Mutta tottahan työttömät valitsisivat matalapalkkaisen työn vain jos se olisi houkuttelevampaa kuin työttömänä olo. Jos ikävä työ voi toimia ponnahduslautana mielenkiintoisempiin tehtäviin, se on yleensä parempi vaihtoehto kuin pitkäaikaistyöttömyys.
Nykyään työtä todella on pakko ottaa vastaan muiltakin kuin omalta alalta jos sitä on saatavilla. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan pitäisi hoitaa minimipalkalla. Parhaiten siitä päästäisiin, kun työllistymisvelvoite poistettaisiin samalla kun perusturva järjestettäisiin kannustavasti perustulon avulla.
Kun siis työnantajat ja työttömät hyötyisivät minimipalkan poistumisesta, miksei sääntelyä ole jo lopetettu? Syy lienee ammattiliitoissa, jotka ajavat työtätekevän asiaa. Jo työllistynyt hyötyy siitä, että hänellä on vähemmän kilpailijoita. Ilmiö näkyy varsinkin niillä aloilla joilla on jatkuva työvoimapula ja siitä seuraava tavanomaista korkeampi palkkataso. Minimipalkan luoma porras myös nostaa hieman alimpia palkkoja. Minimipalkka osoittautuu työpaikan saaneen tavaksi sortaa työtöntä.
Todelliset ratkaisut köyhyysongelmaan eivät löydy palkkasääntelystä, vaan kasvavasta työllisyydestä, tehokkaan talouden mahdollistamasta kohonneesta palkkatasosta sekä kattavasta, kannustavasta sosiaaliturvajärjestelmästä. Me vastustamme voimakkaasti minimipalkkaa ja haluamme kiinnittää huomion työmarkkinoiden todellisiin ongelmiin.
Usein esitettyjä kysymyksiä
Mielestänne minimipalkat pitäisi lakkauttaa? Ihmisethän joutuisivat työskentelemään nälkäpalkalla.
- Jos jollakulla on vain huonoja vaihtoehtoja valittavana, ei tiettyjen vaihtoehtojen poistaminen tietenkään paranna hänen valinnanmahdollisuuksiaan. Päinvastoin, tällöin ihminen pakotetaan valitsemaan se huonoin vaihtoehto, tässä tapauksessa työttömyys matalapalkkaisen työn sijaan. Jos ihmisten hyvinvoinnista halutaan kantaa turvaan, sosiaaliturva on hyvä vaihtoehto, ei työllistymispolitiikka.
Eikö työstä pitäisi saada kohtuullinen korvaus?
- Kyllä, mutta vain työntekijä itse voi päättää, mikä on kohtuullinen korvaus hänen työstään ja joko hyväksyä tai hylätä se. On ylimielistä holhousta kieltää lailla työkyvyltään heikolta ihmiseltä työpaikka sillä perusteella, että ammattiliitton mielestä "hän ei saisi riittävää korvausta".
Eikö työntekijöille sitten pitäisi taata kohtuulliset olot ja työajat?
- Kyllä, mutta jälleen kerran vain itse työntekijä voi päättää, mitä kohtuullinen tarkoittaa, kun puhutaan työajoista, työnkuvasta, työturvallisuudesta tai vastaavista asioista. Kunhan palkkoja ei säännellä, on työpaikkoja tarjolla riittävästi eikä kenenkään tarvitse valita sellaista työtä, joka ei olisi edes jossain määrin mieluinen. Monet haluavat vapaaehtoisesti työskennellä esim. yötöissä, joten heiltä on turha sitä kieltää. Joku saattaa mieluusti ottaa vaarallisen työtehtävän, jos palkka on erittäin hyvä. Monet harrastustensa parissa työskentelevät (esim. taiteilijat, urheilijat jne.) painavat mieluusti pidempiä työpäiviä kuin mitä nykyinen työaikalaki sallii.
- Ja mikäli joku haluaa jopa riskeerata terveytensä rahan takia, on hän itse tietysti paras henkilö päättämään omista asioistaan.
Eiväthän yritykset tarjoaisi hyviä työpaikkoja ilman työehtosopimuksia. Työnantajathan voisivat laskea palkkoja ja laskea työoloja loputtomiin!
- Samalla periaatteellahan lähikaupat voisivat aina nostaa ja nostaa ruoan hintaa loputtomiin. Tosiasiassa niin hyödykemarkkinoilla kuin työmarkkinoillakin on kilpailua, joka määrää hinnat kysynnän ja tarjonnan lain mukaan.
Työnantajat saavat siis vapaasti riistää työntekijöitään?
- Riisto tarkoittaa, että työnantajat väkivalloin ottaisivat jotain pois työntekijöiltä. Tosiasiassahan työntekijät vapaaehtoisesti solmivat työsopimuksen valiten parhaan heille tarjolla olevan vaihtoehdon. Eihän työnantaja pakota työntekijää mihinkään. Jos paraskin vaihtoehto on huono, voi sosiaaliturva tulla avuksi, jolloin surkeimpiin ja matalapalkkaisimpiin töihin ei tarvitse mennä. Riistosta ei kuitenkaan ole kyse!
- Kun työntekijät voisivat vapaasti valita työehdot, olot ja palkat, tultaisiin näkemään työntekijöiden valintoja paremmin vastaavia työpaikkoja. Osa työnantajista alkaisi kilpailemaan loistavilla työsuhde-eduilla ja mukavalla työilmapiirillä, osa paremmilla palkoilla; sen sijaan nykyisin työsuhteiden tyypit on tiukasti määritetty eikä joustoa ole.
Eikös lapsityövoima 1800-luvulla ole esimerkki siitä, kuinka markkinatalous ja teollinen vallankumous olivat pahasta?
- Lapset joutuivat tekemään töitä, koska perheiden elintaso oli niin matala. Vasta teollinen vallankumous nosti länsimaissa elintason niin korkealle, että lasten voitiin sallia opiskella täyspäiväisesti. Perheet eivät yksinkertaisesti olisi tulleet toimeen ilman, että lapset olisivat myös olleet tienaamassa. Vaihtoehto olisi ollut nälkä ja puute, ei esimerkiksi lasten koulussakäynti.
- Ratkaisuna ei myöskään olisi ollut "ilkeiden kapitalistien" omaisuuden sosialisointi. Kapitalistejakin oli yksinkertaisesti niin vähän eikä heillä olisi ollut juuri ollenkaan omaisuutta työläisiin verrattuna. Yhteenlaskettu kokonaiselintaso oli matala, ja toisin kuin monet sosialistit ajattelevat, tyhjästä on paha nyhjäistä.
- Lapset myöskin tekivät töitä 1800-luvulla nimenomaan tehtaissa, koska työ oli paljon muuta tarjolla olevaa työtä kevyempää.
Eikö nykyään lapsityövoima olisi parasta jo kieltää?
- Tilanne, joka länsimaissa vallitsi ennen teollista vallankumousta, vallitsee nykyään kehitysmaissa. Heidän teollinen vallankumous on vasta parhaillaan toteutumassa. Kuten minimipalkoissa, lapsityövoiman kohdalla sen kieltäminen vain ajaa lapset huonompiin vaihtoehtoihin. Joissain tapauksissa huonommat vaihtoehdot ovat olleet lapsiprostituutio tai lapsikauppa, joissain yksinkertaisesti köyhyys ja jopa nälkään kuoleminen.
- Tosiasiassa nimenomaan "hikipajat" ja lapsityövoimaa käyttävät tehtaat kehitysmaissa ovat köyhille asukkaille paras toivo parempaan elintasoon, kuten empiiriset tutkimukset ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet.
Eikö irtisanomisen pitäisi olla vaikeaa? Yritykset irtisanovat kvartaalitaloudessa ihmisiä hetken mielijohteesta, ei siinä ole järkeä!
- Suomalaisessa työkulttuurissa lomautus tai erottaminen tuntuu tietysti hirveältä kriisiltä, mutta se johtuu vain siitä, että uutta työpaikkaa on niin vaikea löytää. Ne maat, missä irtisanominen on helpompaa, eivät kärsi tällaisista ongelmista, koska työpaikkojen vaihtuvuus on nopeampaa. Myös työttömyys on niissä maissa mitätön ongelma. Siellä irtisanominen ei ole mikään iso juttu, koska muita töitä on aina tarjolla. Suomi ei eroa kyseisistä maista muilla tavoin kuin että meillä on enemmän sääntelyä työmarkkinoilla.
- Jos joku yritys oikeasti on niin tyhmä, että pienimmän notkahduksen yhteydessä potkii pihalle lahjakkaimmat työntekijänsä, ei sillä ole riittävästi pätevää työvoimaa alan lähtiessä taas nousuun. Silloin sen kilpailijat syövät yrityksen markkinaosuuden. Monesti yritykset tietysti toimivat hölmösti, mutta varmasti ne ihmiset jotka tietävät yritysten työllistämistarpeen parhaiten ovat jo palkattuna kyseisten yritysten johtoon, eikä ainakaan kukaan poliitikko tiedä johtajia paremmin, ketä pitäisi milloinkin irtisanoa. Saneerauksen pitkittäminen ei johda kuin ongelmien pahenemiseen ja konkurssiin, jonka jälkeen kenelläkään ei ole työpaikkaa.
- OECD:n työmarkkinatutkimuksen mukaan pitkäaikaistyöttömyyden määrä ja irtisanomisen vaikeus kulkevat lähes käsi kädessä.
Eikö Suomeen syntyisi Yhdysvaltojen tapaan työssäkäyvien köyhien ryhmä (nk. working poor)? Eikö voitaisi lähteä siitä, että työn pitää riittää toimeentuloon?
- Kyllä syntyisi, nykyisen työttömien köyhien tilalle. Kyseisiltä työttömiltä ei varmasti tarvitse kysyä, tekisivätkö he mieluummin jotain matalapalkkaista työtä nykyisen kortistossa istumisen sijaan.
- Eikä työ nytkään kaikkien kohdalla riitä toimeentuloon, vaan köyhimmät työntekijät tarvitsevat nykyisinkin sosiaaliturvaa ja erilaisia tukia pystyäkseen maksamaan asuntonsa, koulutuksensa ja terveydenhuoltonsa. Jos joku on vaikkapa alkoholisoitunut, kouluttamaton tai työkyvyltään vajaa ei häntä välttämättä voida työllistää riittäväpalkkaiseen työhön. Onko parempi kieltää häneltä työnteko kokonaan? Eikö kannattaisi antaa vajaakuntoisten ihmisten tienata edes osa toimeentulostaan omalla työllä, jotta heidän ei tarvitsisi olla kokonaan sosiaaliavustusten varassa? Varsinkin, jos he itse niin haluavat!
Minimipalkat ehkä aiheuttavat vähän työttömyyttä, mutta nehän kuitenkin nostavat köyhempien työntekijöiden palkkoja, joten veroja tarvitaan sosiaaliturvaan vähemmän?
- Ja mistähän nuo palkankorotukset tulevat? Tietenkin yritykset maksavat ne liikevaihdostaan, jolloin mahdolliset minimipalkkojen aiheuttamat marginaaliset palkankorotukset näkyvät saman tien työvoimaintensiivisten tuotteiden hinnoissa, jolloin ruoan ja vaatteiden hinta nousee. Tämä satuttaa minimipalkkaisiakin enemmän vielä köyhempiä, kuten työttömiä. Tosiasiassa minimipalkat ovat siis tulonsiirto köyhiltä alemmalle keskiluokalle. Veroilla rahoitetut tulonsiirrot olisivat puolestaan suurimmaksi osaksi rikkaiden maksamia.
- Rahaa ei tietenkään ikinä "luoda" tällaisilla kikoilla, erilainen jakopolitiikka on aina pois jolta kulta muulta.
Eikö työmarkkinoiden sääntelyn purkaminen lisäisi tuloeroja?
- Ei. Kun matalapalkkaisen työn verotusta kevennetään, monet työttömät työllistyvät. Tämä tasaa nimenomaan niitä tärkeitä tuloeroja, nimittäin kaikista köyhimpien ja muiden välisiä. Tämä on näkynyt selkeästi esimerkiksi Ranskassa.
- Työmarkkinoiden vapauttamisen myötä lähes kuka tahansa voisi päästä jonkinlaisen työn perään kiinni, mikä toisi heille kohonneen elintason lisäksi tärkeää täytettä elämään. Etenkin pitkäaikaistyöttömistä moni alkoholisoituu ja syrjäytyy työttömänä maleksiessaan.
- Joka tapauksessa jos tuloeroihin halutaan puuttua, verot voisivat olla fiksu tapa: kaikki maksavat niitä ja niiden hyödyt voidaan ohjata kaikista köyhimmille. Palkkasääntelystä hyötyvät vain työssäkäyvät ja kulut siirtyvät työvoimaintensiivisillä aloilla työllistävien yritysten tuotteisiin, joten kulut koituvat ennen kaikkea köyhien maksettaviksi.
Eikö nykyinen työttömyyskorvausjärjestelmä pakota ottamaan sitä työtä, mitä tarjotaan?
- Pakottaa. Pitääkin miettiä, onko tuo ongelma ratkaistavissa minimipalkoilla vai fiksummalla työttömyyskorvaus-järjestelmällä. Negatiivinen tulovero tai perustulo, joka vähenee pikku hiljaa tulojen mukaan olisi järjestelmä, missä minkä tahansa työpaikan vastaanottaminen kannattaisi. Jonkinlaista avustusta saisivat työttömien lisäksi siis myös matalapalkkaiset tehtävät.
Haluatte siis lakkauttaa kolmikantayhteistyön? Millä oikeudella kieltäisitte ihmisiä liittymästä ammattiliittoihin?
- Ei, emme halua kieltää ammattiliittoja. Haluamme lakkauttaa ammattiliittojen laillisen erityisaseman, koska nyt niillä on mafiamainen rooli yksityishenkilöiden tekemissä työsopimuksissa. Oman alansa työehtosopimusta ja yleisiä säännöksiä on pakko noudattaa pilkulleen, ikään kuin ammattiyhdistykset tietäisivät minua itseäni paremmin mikä minulle on parhaaksi. Tämä loukkaa ihmisten sopimusvapautta, joka on perustuslaillinen oikeus Suomessa.
- Kun yleissitovuus lakkautetaan, kuka tahansa saisi kuulua mihin tahansa ammattiliittoon ja sopia millaisen työsopimuksen ikinä haluaisikaan.
Eikö työpaikan ilmapiiri järkkyisi, kun työntekijät joutuisivat taistelemaan työehdoistaan ja palkoistaan suoraan työnantajan kanssa?
- Työntekijät tietysti saisivat yhä kuulua ammattiliittoon ja ammattiliiton edustajat saisivat neuvotella työehtoja ihan entiseen tapaan. Varmasti moni työnantaja rupeaisi niskottelemaan, aivan kuten monissa kaupoissakin on kalliit hinnat ja huono palvelu. Työntekijä tietysti voisi kävellä seuraavalle työnantajalle ja ottaa sieltä paremman tarjouksen, tyytyen parhaaseen tarjoukseen jonka saa. Ethän kalliissa kaupassakaan asioidessasi ala tinkimään kassan kanssa hinnoista, vaan jätät ostoksesi ja menet seuraavaan paikkaan.
Entä jos mikään työnantaja ei tarjoa kuin pikkupalkkaisia pätkätöitä? Minulla on asuntolaina ja lapsia!
- Entä jos mikään kauppa ei myisi kuin homeista leipää? Mitenköhän tähän tilanteeseen oltaisiin päästy? Markkinataloudessa hintojen sanelu onnistuu vain monopoli/monopsonimarkkinoilla, ja työmarkkinoilla on useampi työnantaja. Jokaisesta kykenevästä työntekijästä maksetaan käypä hinta, koska jokainen työnantaja tarvitsee työntekijöitä, aivan kuten hyvästä leivästä maksetaan käypä hinta.
- Minkäköhän takia sitten Hollannissa ja Tanskassa keskimääräinen palkkakehitys on kovempaa kuin Suomessa? Miksei Hollannissa ja Tanskassa ole pitkäaikaistyöttömien ja syrjäytyneiden ryhmää? Miksi ihmeessä näissä maissa työnantajat eivät sanele työpaikkoja?
- Ne, jotka ovat työkyvyltään niin vajaita, ettei mikään yritys maksa heidän työnteostaan riittävästi elämiseen, voivat saada valtiolta sosiaaliturvana loput. Työnteon kieltäminen heiltä ei kuitenkaan auta yhtään mitään.
Eikö työpaikoilla pitäisi keskittyä työntekoon ja antaa vain keskusliittojen sopia valtakunnalliset sopimukset?
- Ja eikö kannattaisi perustaa valtion hintavirasto, joka voisi hinnoitella ruokakauppojen tuotteet etukäteen, kaupoissa voitaisiin keskittyä myymiseen? Neuvostoliitossa kokeiltiin tällaista mallia. Ongelmia tulee mm. siinä, ettei keskusjärjestöillä ole mitään havaintoa, mitä työntekijöitä milloinkin tarvitaan missäkin yrityksessä. Jos metalliteollisuus kokee nousukautta, mutta tietty firma on huonossa kunnossa, haluavat liitot joka tapauksessa tasakorotuksia jokaiseen yritykseen. Jos ihmiset ostavat paljon omenoita mutteivät banaaneja ja omenanpoimijoiden palkat nousevat, mutta banaaninpoimijoille ei ole kysyntää, eivät liitot salli banaaniyrityksen palkkojen laskevan (mikä aiheuttaisi banaaninpoimijoiden siirtymisen omenafirmaan). Esim. SAK on nimen omaan pitänyt tupo-neuvotteluissa tärkeimpinä tavoitteinaan, että yritysten tuottavuus ei saa määrätä palkkakehitystä vaan kaikkien pitää saada samanlaiset palkat.
Maailmallahan työnantajat hyljeksivät liittoihin kuuluvia, yleissitovuus on ainoa vaihtoehto turvata liittojen asema!
- Mitäpä jos paikkakunnallasi olisi neljä ruokakauppaa, joista kolme julkisesti ilmoittaisi lehdessä ryhtyvänsä kartelliin ja kiristävänsä tuotteidensa hintoja yhdessä ylöspäin, "koska ne ovat niin alhaalla ja meillä kaupan pitäjillä on asuntolainaa". Etkö kävisi neljännessä kaupassa täysin oman etusi takia?
- Niin kauan kuin liitot ovat nykyisessä asemassaan eivätkä ainoastaan "turvaa työntekijöiden oikeuksia" vaan myös kiristävät esim. jatkuvia palkankorotuksia riippumatta siitä, onko yrityksellä rahaa, yritykset tietenkin karsastavat ay-aktiiveja. Toisin on esim. Virossa, jossa ay-liike jättää palkoista ja työehdoista sopimiset työntekijöiden ja -antajien välisiksi jutuiksi, toimien ainoastaan neuvojana ja tukijana jäsenilleen. Jäsenet eivät vastaanota huonoja tarjouksia tai työpaikkoja, joissa on surkeat työolot, koska liitto antaa heille tietoa yleisistä työpaikkojen tasoista.
- Laki työehtosopimusten yleissitovuudesta säädettiin 1970-luvulla työnantajaliittojen vaatimuksesta lakkoilun vähentämiseksi. Tuolloin ay-liike vastusti sitä verisesti, koska yleissitovuuden vuoksi myös liittoihin kuulumattomat palkansaajat saavat liittojen taistelemat palkankorotukset; tällöin kenelläkään ei ole mitään motiivia kuulua liittoon ja maksaa jäsenmaksuja. Vanha ay-liikkeen vastustaja ja suuryritysten kaveri, presidentti Urho Kekkonen kannatti tuota lakia juuri siksi, että uskoi sen johtavan sekä lakkoilun vähenemiseen että ay-liikkeen jäsenmäärän romahdukseen.
Eikö SAK ole kuitenkin työmarkkinoiden asiantuntija? Kyllähän he tietävät parhaiten, miten työttömyys saadaan minimoitua!
- SAK:han on työntekijöiden etujärjestö, eikä työttömien. Samalla argumentilla savupiipputeollisuuden edustajat olisivat ympäristönsuojelun asiantuntijoita! SAK:n tavoite kun nyt yksinkertaisesti on työssäkäyvien aseman lobbaaminen.
- Käytännössä kaikki taloustieteilijät tajuavat, että työmarkkinoiden kaikenlainen sääntely aiheuttaa työttömyyttä ja vähentää kansantalouden tuottavuutta, ts. tekee meistä köyhempiä. Esimerkiksi keskimäärin minimipalkassa 10 prosenttiyksikön lisäys lisää työttömyyttä 2-6 prosenttiyksikköä.
- Kts. erillinen artikkeli.
