Työaika

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Työaika. Monen liberaalin mielestä työntekijöiden olisi hyvä saada lyhentää tai pidentää työaikaansa omalla kustannuksellaan. Jos se parantaa tuottavuutta, työnantajan kannattaa lahjoa työntekijöitään tekemään näin, jos se sopii tehtävään heikosti, työnantaja voi vaatia siitä isoakin lisämaksua työntekijältä.

Asiasta tulisi sopia työntekijäkohtaisesti, koska joihinkin työpaikkoihin ja tehtäviin lyhentäminen sopii hyvin, toisiin huonosti.

Sisällysluettelo

Työajan lyhentäminen on pois palkasta

Palkankorotusvarasta ennen osa käytettiin työajan lyhentämiseen, osa palkan korottamiseen. Koska tuottavuuden kasvu on hidastunut, ihmiset ovat halunneet käyttää koko kasvun palkankorotuksiin. Siksi vuoden 1992 jälkeen työaikaa ei ole enää lyhennetty. Työn jakamisen kannatus romahtaa, jos jakamisen sanotaan pienentävän palkkaa.[1]

Työaika on vähentynyt paljon

Keskimääräinen vuosityöaika lyheni melkein 30 % 1900-luvulla.[2] Lisäksi miehen työura oli ennen 70 % elinkaaresta, nyt alle puolet.[1]

Elämä oli ennen lähinnä työtä, nyt lähinnä vapaa-aikaa.

6 tunnin työpäivä

Göteborgin vanhainkodin kokeilu kuuden tunnin työpäivästä keskeytettiin vuonna 2017, koska se tuli liian kalliiksi. Vanhainkotiin jouduttiin palkkaamaan 17 uutta työntekijää, mikä maksoi 12 miljoonaa kruunua, 1,2 miljoonaa euroa.[3]

Vanhustyöstä vastaava Daniel Bernmar pitää silti työajan lyhentämistä lisäkuluttamista parempana sitten, kun rahaa on tarpeeksi, mutta "järkevällä aikavälillä" työaikojen yleinen lyhentäminen on hänestä aivan kohtuuttoman kallista.[4]

Työterveyslaitoksen tutkijaprofessori Mikko Härmän mukaan kokeiluissa työajan lyhentäminen parantaa terveyttä mutta ongelmana ovat kustannukset. Hänestä kahdeksan tunnin työaika on silti useimmille paras vaihtoehto: se rytmittää vuorokauden ihanteellisimmin työhön, uneen ja vapaa-aikaan.[3]

Saksan lyhennetty työaika

Saksassa työntekijöitä on myös irtisanomisten sijaan siirretty lyhyemmälle työpäivälle. Tämä on lisännyt työvoiman joustavuutta, kun kysynnän vaatiessa yritykset ovat voineet lisätä työtunteja. [5]

Taloussanomien mukaan tämän piirteen vikana on se, että malli lukitsee työntekijät nykyisiin yrityksiin sen sijaan, että jostain irtisanottaisiin ja työvoimaa siirtyisi toisille aloille. Näin luova tuho estyy. [5]

Palkankorotukset ovat olleet toisinaan prosentin luokkaa tai jopa negatiivisia. [5]

Ranskan "35 tunnin työviikko"

Vuonna 1998 Ranskan sosialistihallitus sääti lain 35 tunnin työviikosta. Työllisyys- ja sosiaaliministeri Martine Aubry sanoi lain tuovan miljoona uutta työpaikkaa. [6]

Laki vähensi monien ihmisten valinnanvapautta: useampi päätyi tekemään kahta työtä, osa työntekijöistä siirtyi suurista yrityksistä pieniin, joissa työaikaa ei rajoitettu, ja joitain korvattiin halvemmilla työntekijöillä. Lyhennetyn työajan piirissä olevien ihmisten työllisyys heikkeni, mutta kun työaikalain ulkopuolella olevat laskettiin mukaan, ero jäi vähäiseksi. [7]

Työajan lyhentämisen yhteydessä toteutettava käyntiaikojen ja palveluaikojen pidentäminen saattaa parantaa työllisyyttä. Kuitenkin pääsääntöisesti makrotaloustieteen mukaan työajan lyhentäminen ei paranna työllisyyttä. Toisaalta vuonna 1998 asiasta ei ollut luotettavan kattavaa empiiristä tietoa. [8]

Suomen pankin johtokunnan neuvonantaja, VTT Antti Suvanto kirjoitti, että koska Ranskan 35 tunnin työviikkoon siirryttäessä palkkoja ei vastaavasti alennettu, teko vähentää työn kysyntää. Samalla on kuitenkin tehty myös työllisyyttä parantavia toimia: hallitus alensi yritysten työnantajamaksuja ja työaikajoustoja on lisätty. Esimerkiksi yksittäiset työpäivät ovat voineet pidentyä entisestään ilman ylityökorvauksia, viikonlopputöitä on lisätty, virallisia taukoja vähennetty, matka- ja koulutuspäiviä ei lasketa työajaksi. Uudistus kannusti teettämään osa-aikatyötä, koska sitä rajoitukset eivät koske. Muutenkin työaikarajoitukset tuottavat erikoisia keinoja kiertää rajoituksia, mikä yleensä pahentaa työntekijöiden asemaa. Uudistus maksaa valtiontaloudelle 15-20 miljardia euroa joka vuosi. Useimmat työntekijät pitävät siitä mutta osa vastustaa. [9]

Suvannon mukaan länsimaissa työaika on lyhentynyt lähinnä tuottavuuden nousun ansiosta, vaikka lyhennykset onkin joskus toteutettu laein, useammin sopimalla. Keskitetty työajan lyhentäminen ei lisää työttömyyttä, ei ole mitään vakiosuuruista työaikapottia, jonka voisi jakaa useammalle. Hänen mukaansa Ranskan kokemukset eivät houkuta tekemään samaa. [9]

Vuonna 2008 työajoista sopimista vapautettiin entisestään, minkä arveltiin lisäävän työaikojen pidentämistä etenkin pienissä yrityksissä.[10]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 Työaika ei ole lyhentynyt 1992 jälkeen – miksi neljän päivän työviikko on jäänyt vain puheeksi? 29.4.2017.
  2. GLOBALISAATIO JA TYÖN LOPPU? TALOUS JA TYÖLLISYYS VUOTEEN 2030 (sivu 10) Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen raportti. 2000.
  3. 3,0 3,1 Kuuden tunnin työaika parantaisi työtehoa ja terveyttä sekä pudottaisi jopa painoa – ongelmana on vain raha, sanoo tutkija Helsingin Sanomat. 19.4.2017.
  4. Göteborgilaisessa hoitokodissa kokeiltiin kuuden tunnin työpäiviä – liian kalliiksi kävi Talouselämä. 4.1.2017.
  5. 5,0 5,1 5,2 "Älkää ottako mallia Saksan Kurzarbeitista", Taloussanomat 16.8.2010
  6. Ranskan kokemukset 35 tuntisesta työviikosta eivät rohkaise, Verkkouutiset, 4.6.1999.
  7. Are the French Happy with the 35-Hour Workweek?, Marcello Estevão and Filipa Sá, IMF, November 2006.
  8. Työajan lyhentäminen - ratkaisu työttömyyteen?, PETRI BÖCKERMAN, VTM, nuorempi tutkija, Palkansaajien tutkimuslaitos, JAAKKO KIANDER, VTT, johtava ekonomisti, VATT, Kansantaloudellinen aikakauskirja - 94. vsk. - 2/1998, s. 156-157.
  9. 9,0 9,1 Työtä jakamalla ei työllisyys parane, Suomen pankin johtokunnan neuvonantaja, VTT Antti Suvanto, Kaleva, 25.11.2003.
  10. Ranskalainen tynkätyöviikko kuopataan, 24.7.2008.

Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut