Työajan lyhentäminen

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Työajan lyhentäminen ei juuri vaikuta tuottavuuteen, voi heikentääkin sitä, sanoo SAK:n pääekonomisti Kansan Uutisissa.

SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta sanoo Kansan Uutisissa, että työajan lyhentäminen on pois palkoista. Se voi lisätä tai vähentää tuottavuutta mutta vaikutus on vähäinen ja epäselvä. Se voi vaatia isomman organisaation, mikä voi vaikeuttaa johtamista ja tiedonkulkua ja siten heikentääkin tuottavuutta. Työajan lyhentäminen vaatii myös entistä useamman tuottamaan julkisia palveluja, mikä tahtoo kiristää verotusta sen lisäksi, että palkat jäävät alemmiksi.[1]

Liberaalien kanta

Monen liberaalin mielestä työntekijöiden olisi hyvä saada lyhentää tai pidentää työaikaansa omalla kustannuksellaan. Jos se parantaa tuottavuutta, työnantajan kannattaa lahjoa työntekijöitään tekemään näin, jos se sopii tehtävään heikosti, työnantaja voi vaatia siitä isoakin lisämaksua työntekijältä.

Asiasta tulisi sopia työntekijäkohtaisesti, koska joihinkin työpaikkoihin ja tehtäviin lyhentäminen sopii hyvin, toisiin huonosti.

Työn jakaminen ei lisää työllisyyttä

Työn jakaminen ei taloustieteilijöiden mukaan lisää työllisten määrää. Tätä mieltä oli 80 %, vastakkaista mieltä 6 % ja hekään eivät vahvasti. "Kysytyn työn määrä pienenee suurin piirtein samassa suhteessa", toteaa professori Tom Berglund. Pekka J. Korhonen vastasi "epävarma": voi toimia hetken aikaa mutta tuskin pitkän päälle. PTT:n Tuomas Kosonen: "työllisyys lisääntyy lisäämällä työn tarjontaa eikä päinvastoin." Hennamari Mikkola oli "samaa mieltä": hänestä lapsiperheet tarvitsisivat osa-aikatyötä.[2]

Professori Topi Miettisen mukaan kyse on omituisesta populistisesta ajatuksesta "työn määrä on vakio". Niku Määttäsen mukaan työaikojen lyhentäminen kai vaatisi veroasteen nostamista, mikä päinvastoin vähentäisi työllisyyttä.[2]

Työajan pidentäminen lisää työllisyyttä

Etlan laskelmien mukaan kilpailukykysopimus lisää työllisyyttä 20 000–42 000 henkilöllä, josta enintään 30 000 työpaikkaa oli syntynyt jo kesään 2019 mennessä ja loput vuoteen 2022 mennessä. Pelkästään työajan pidennyksen vaikutus olisi 8 000–16 000 työpaikkaa. SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta arvioi, että koska vain 81 % palkansaajista jäi kikyn piiriin, työajan pidennyksen vaikutus olisi vain 6 000–12 000 työpaikkaa. Hän myöntää, ettei tämä raportin "suurta kuvaa muuta".[3]

Kikyn työajan pidennys ilman palkankorotuksia alensi yksikkötyökustannusta. Tämä teki työntekijöiden palkkaamisesta entistä kannattavampaa. Se saattoi myös vaikuttaa kansainvälisten yritysten päätöksiin tuotannon sijoittamisesta. Etlan tutkimusjohtajan mukaan empiirinen näyttö ei tue uskomusta, että työajan lyhentäminen jakaisi työtä useammalle.[3]

Työajan lyhentäminen on pois palkasta ja hyvinvointivaltiosta

Palkankorotusvarasta ennen osa käytettiin työajan lyhentämiseen, osa palkan korottamiseen. Koska tuottavuuden kasvu on hidastunut, ihmiset ovat halunneet käyttää koko kasvun palkankorotuksiin. Siksi vuoden 1992 jälkeen työaikaa ei ole enää lyhennetty. Työn jakamisen kannatus romahtaa, jos jakamisen sanotaan pienentävän palkkaa.[4]

Vaikka työajan lyhentäminen viidenneksellä leikkaisi tuottavuutta ja palkkoja vain viidenneksen, pitäisi hyvinvointivaltiosta leikata enemmän, koska velanhoitomenot eivät laske. Hyvinvointivaltion kannattajalta on siksi moraalitonta tehdä vähemmän tai vähemmän tuottavia töitä kuin pystyisi.

Tuottavuus voi heiketä

Joissain töissä työajan lyhentäminen lisää tuottavuutta, toisissa se vähentää tuottavuutta. Esimerkiksi ekonomisti arvioi useimmissa töissä 6 tuntia päivässä kuluvan oheistehtäviin, jolloin työpäivän pidentäminen 7,5 tunnista 9 tuntiin kaksinkertaistaisi tuottavuuden.

Osa työntekijäkustannuksista, kuten rekrytointi, HR ja tilat, ovat usein kiinteitä. Jos tarvitaan useampi työntekijä samaan tehtävään, niiden kokonaismäärä kasvaa ja tuntipalkkaakin pitää siksi laskea.

"Onnistuneet kokeilut"

Monet kokeilut työajan lyhentämisistä on todettu epäonnistuneiksi, vaikka niihin ovat yleensä päätyneet yritykset, joihin lyhentäminen sopii paljon paremmin kuin muihin.

Jotkut kuitenkin puhuvat onnistuneista työajan lyhentämiskokeiluista. Kyse ei yleensä ole tieteellisistä, vertailukelpoisista tutkimuksista. Yksi poikkeus näyttää löytyvän, mutta siinä työntekijät valittivat kiristyneen työtahdin ja takarajojen tuottamasta stressistä.

Jos kuitenkin olisi työntekijä, jonka työaikaa kannattaisi lyhentää, siitä pitäisi sopia hänen kanssaan eikä pakottaa lyhyempään työaikaan niitä ihmisiä tai yrityksiä, joille se ei sovi ja joiden stressi ja toimeentulovaikeudet lisääntyisivät liikaa.

Työaika on vähentynyt paljon

Keskimääräinen vuosityöaika lyheni melkein 30 % 1900-luvulla.[5] Lisäksi miehen työura oli ennen 70 % elinkaaresta, nyt alle puolet.[4]

Elämä oli ennen lähinnä työtä, nyt lähinnä vapaa-aikaa.

6 tunnin työpäivä

Göteborgin vanhainkodin kokeilu kuuden tunnin työpäivästä keskeytettiin vuonna 2017, koska se tuli liian kalliiksi. Vanhainkotiin jouduttiin palkkaamaan 17 uutta työntekijää, mikä maksoi 12 miljoonaa kruunua, 1,2 miljoonaa euroa.[6]

Vanhustyöstä vastaava Daniel Bernmar pitää silti työajan lyhentämistä lisäkuluttamista parempana sitten, kun rahaa on tarpeeksi, mutta "järkevällä aikavälillä" työaikojen yleinen lyhentäminen on hänestä aivan kohtuuttoman kallista.[7]

Työterveyslaitoksen tutkijaprofessori Mikko Härmän mukaan kokeiluissa työajan lyhentäminen parantaa terveyttä mutta ongelmana ovat kustannukset. Hänestä kahdeksan tunnin työaika on silti useimmille paras vaihtoehto: se rytmittää vuorokauden ihanteellisimmin työhön, uneen ja vapaa-aikaan.[6]

Saksan lyhennetty työaika

Saksassa työntekijöitä on myös irtisanomisten sijaan siirretty lyhyemmälle työpäivälle. Tämä on lisännyt työvoiman joustavuutta, kun kysynnän vaatiessa yritykset ovat voineet lisätä työtunteja. [8]

Taloussanomien mukaan tämän piirteen vikana on se, että malli lukitsee työntekijät nykyisiin yrityksiin sen sijaan, että jostain irtisanottaisiin ja työvoimaa siirtyisi toisille aloille. Näin luova tuho estyy. [8]

Palkankorotukset ovat olleet toisinaan prosentin luokkaa tai jopa negatiivisia. [8]

Ranskan "35 tunnin työviikko"

Vuonna 1998 Ranskan sosialistihallitus sääti lain 35 tunnin työviikosta. Työllisyys- ja sosiaaliministeri Martine Aubry sanoi lain tuovan miljoona uutta työpaikkaa. [9]

Laki vähensi monien ihmisten valinnanvapautta: useampi päätyi tekemään kahta työtä, osa työntekijöistä siirtyi suurista yrityksistä pieniin, joissa työaikaa ei rajoitettu, ja joitain korvattiin halvemmilla työntekijöillä. Lyhennetyn työajan piirissä olevien ihmisten työllisyys heikkeni, mutta kun työaikalain ulkopuolella olevat laskettiin mukaan, ero jäi vähäiseksi. [10]

Työajan lyhentämisen yhteydessä toteutettava käyntiaikojen ja palveluaikojen pidentäminen saattaa parantaa työllisyyttä. Kuitenkin pääsääntöisesti makrotaloustieteen mukaan työajan lyhentäminen ei paranna työllisyyttä. Toisaalta vuonna 1998 asiasta ei ollut luotettavan kattavaa empiiristä tietoa. [11]

Suomen pankin johtokunnan neuvonantaja, VTT Antti Suvanto kirjoitti, että koska Ranskan 35 tunnin työviikkoon siirryttäessä palkkoja ei vastaavasti alennettu, teko vähentää työn kysyntää. Samalla on kuitenkin tehty myös työllisyyttä parantavia toimia: hallitus alensi yritysten työnantajamaksuja ja työaikajoustoja on lisätty. Esimerkiksi yksittäiset työpäivät ovat voineet pidentyä entisestään ilman ylityökorvauksia, viikonlopputöitä on lisätty, virallisia taukoja vähennetty, matka- ja koulutuspäiviä ei lasketa työajaksi. Uudistus kannusti teettämään osa-aikatyötä, koska sitä rajoitukset eivät koske. Muutenkin työaikarajoitukset tuottavat erikoisia keinoja kiertää rajoituksia, mikä yleensä pahentaa työntekijöiden asemaa. Uudistus maksaa valtiontaloudelle 15-20 miljardia euroa joka vuosi. Useimmat työntekijät pitävät siitä mutta osa vastustaa. [12]

Suvannon mukaan länsimaissa työaika on lyhentynyt lähinnä tuottavuuden nousun ansiosta, vaikka lyhennykset onkin joskus toteutettu laein, useammin sopimalla. Keskitetty työajan lyhentäminen ei lisää työttömyyttä, ei ole mitään vakiosuuruista työaikapottia, jonka voisi jakaa useammalle. Hänen mukaansa Ranskan kokemukset eivät houkuta tekemään samaa. [12]

Vuonna 2008 työajoista sopimista vapautettiin entisestään, minkä arveltiin lisäävän työaikojen pidentämistä etenkin pienissä yrityksissä.[13]

Viitteet

  1. SAK:n Kaukoranta: Työajan lyhentäminen on arvovalinta rahan ja vapaa-ajan välillä Kansan Uutiset. 11.9.2019.
  2. 2,0 2,1 Ekonomistit: Työn jakaminen ei tepsi työttömyyteen Ekonomistikone. 21.11.2017.
  3. 3,0 3,1 Etlan uusi tutkimus: Kiky voi lisätä työllisyyttä kymmenillätuhansilla – SAK: ”Suomen kasvu ei voi olla ilmaisen työn varassa” Helsingin Sanomat. 12.8.2019.
  4. 4,0 4,1 Työaika ei ole lyhentynyt 1992 jälkeen – miksi neljän päivän työviikko on jäänyt vain puheeksi? 29.4.2017.
  5. GLOBALISAATIO JA TYÖN LOPPU? TALOUS JA TYÖLLISYYS VUOTEEN 2030 (sivu 10) Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen raportti. 2000.
  6. 6,0 6,1 Kuuden tunnin työaika parantaisi työtehoa ja terveyttä sekä pudottaisi jopa painoa – ongelmana on vain raha, sanoo tutkija Helsingin Sanomat. 19.4.2017.
  7. Göteborgilaisessa hoitokodissa kokeiltiin kuuden tunnin työpäiviä – liian kalliiksi kävi Talouselämä. 4.1.2017.
  8. 8,0 8,1 8,2 "Älkää ottako mallia Saksan Kurzarbeitista", Taloussanomat 16.8.2010
  9. Ranskan kokemukset 35 tuntisesta työviikosta eivät rohkaise, Verkkouutiset, 4.6.1999.
  10. Are the French Happy with the 35-Hour Workweek?, Marcello Estevão and Filipa Sá, IMF, November 2006.
  11. Työajan lyhentäminen - ratkaisu työttömyyteen?, PETRI BÖCKERMAN, VTM, nuorempi tutkija, Palkansaajien tutkimuslaitos, JAAKKO KIANDER, VTT, johtava ekonomisti, VATT, Kansantaloudellinen aikakauskirja - 94. vsk. - 2/1998, s. 156-157.
  12. 12,0 12,1 Työtä jakamalla ei työllisyys parane, Suomen pankin johtokunnan neuvonantaja, VTT Antti Suvanto, Kaleva, 25.11.2003.
  13. Ranskalainen tynkätyöviikko kuopataan, 24.7.2008.

Katso myös

Aiheesta muualla

Värittyneitä sivuja: