Työn määrä ei muutu -harhaluulo

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

"Työn määrä ei muutu" -harhaluulo (lump-of-labour, työpaikkojen määrä on vakio) on useimpien taloustieteilijöiden harhaluulona[1] pitämä käsitys, että työpaikkojen määrä olisi vakio. Jopa Paul Krugmanin.http://www.nytimes.com/2003/10/07/opinion/lumps-of-labor.html

Joka toinen mielipide- tai blogikirjoitus työstä sisältää tuon marxahtavan harhaluulon.

Tätä harhaluuloa on käytetty naisia, maahanmuuttajia ja eläkeikäisiä vastaan. Heidän työntekoaan on haluttu estää.

Matala eläkeikä, kannustinloukut, työn verotus, työperäisen maahanmuuton rajoittaminen, vähäistä korkeammat työttömyyskorvaukset, pitkät opiskeluajat tukineen ja ansioiden tukia alentava vaikutus kaikki vähentävät työn tarjontaa ja siten työllisyyttä, talouskasvua ja kehitystä. Juhana Vartiainen on oikeassa.

Työn tuottavuus on 30-kertaistunut 150 vuodessa, mutta työllisyys on silti pysynyt melkein paikallaan 70 prosentissa. Professori Matti Pohjolan mukaan markkinat luovat uusia työpaikkoja poistuvien tilalle.[2]

Sisällysluettelo

Työttömyysaste ei riipu työvoiman määrästä

Suomen Pankin tutkijoiden raportin mukaan työvoiman lisääntyessä kansantalous houkuttelee enemmän investointeja ja näin työllisyys lisääntyy mutta työttömyys ei. Tämä näkyy siinäkin, että tyypillisesti isommassa taloudessa, kuten Ruotsissa, työttömyys tai palkkataso ei ole huonompi kuin Suomessa, vaikka työvoimaa on enemmän.[3]

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiaisen mukaan työttömyysaste ei juuri muutu, vaikka työvoima kasvaisi. Työttömyysastetta ei siis voi laskea työvoimaa vähentämällä sen enempää kuin rikkaruohoja saisi pois peltoalaa vähentämällä.[4]

Hänestä ajatus, että työpaikkojen määrä olisi vakio, on virheellinen. Vuosittain syntyy ja tuhoutuu satojatuhansia työpaikkoja. Työllisyys määräytyy suunnilleen työvoiman määrän perusteella. Suomessa on arviolta seitsemän prosentin rakenteellinen työttömyys, joka johtuu kannustinongelmista, ihmisten asumisesta paikoissa, joissa heitä on vaikea työllistää, osaamisen puutteista ja muusta.[5]

Työn jakaminen ei lisää työllisyyttä

Työn jakaminen ei taloustieteilijöiden mukaan lisää työllisten määrää. Tätä mieltä oli 80 %, vastakkaista mieltä 6 % ja hekään eivät vahvasti. "Kysytyn työn määrä pienenee suurin piirtein samassa suhteessa", toteaa professori Tom Berglund. Pekka J. Korhonen vastasi "epävarma": voi toimia hetken aikaa mutta tuskin pitkän päälle. PTT:n Tuomas Kosonen: "työllisyys lisääntyy lisäämällä työn tarjontaa eikä päinvastoin." Hennamari Mikkola oli "samaa mieltä": hänestä lapsiperheet tarvitsisivat osa-aikatyötä.[6]

Professori Topi Miettisen mukaan kyse on omituisesta populistisesta ajatuksesta "työn määrä on vakio". Niku Määttäsen mukaan työaikojen lyhentäminen kai vaatisi veroasteen nostamista, mikä päinvastoin vähentäisi työllisyyttä.[6]

Työvoiman kasvu lisää työllisyyttä

Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) tutkimuskoordinaattorina 2003 - 2007[7] työskennellyt professori Roope Uusitalo kirjoitti vuonna 2012, että sekä kaikkien teoreettisten mallien että empiirisen tutkimuksen mukaan työvoiman lisääntyminen ei lisää työttömyysastetta. Esimerkiksi etsintämalleissa työpaikkojen syntynopeus riippuu avoimen työpaikan täyttymisnopeudesta, mitä työvoiman tarjonnan lisääntyminen parantaisi. [8]

Marimonin ja Zilibottin tutkimuksen mukaan työajan rajoittaminen hieman lyhyemmäksi kuin se olisi vapailla markkinoilla voi lisätä hieman työllisyyttä mutta suurempi rajoittaminen vähentää työllisyyttä. Tämä pienikin lisäys vaatisi, että pääoma ei voisi sopeutua työvoiman määrän muuttumiseen, ja silloinkin hintana voi olla tuotannon huomattava väheneminen sekä julkisen talouden tasapainon heikkeneminen (sitäkin enemmän, jos rajoituksiin yhdistetään tukia). Lisäksi tutkimus oletti muun muassa palkkojen sopeutuvan täysin kitkattomasti alentuneeseen työaikaan (laskevan nopeasti). [9]

Uusitalo huomauttaa, että Tilastokeskus kutsuu harhaanjohtavasti työllisten ja työttömien määrän summaa työvoiman tarjonnaksi ja työllisten määrää kysynnäksi, minkä vuoksi moni ajattelee, että työvoiman kysyntä ei voisi ylittää tarjontaa. [8]

Uusitalo siteeraa[8] Kruegerin ja Pischken empiirisestä tutkimuksesta tekemää yhteenvetoa, jonka mukaan työvoiman tarjonnan lisäys ei vaikuta työttömyysasteeseen, vaan työllisyys kasvaa samassa suhteessa kuin (työikäinen) väestökin. Tämä viittaa siihen, että työvoiman tarjonta luo työvoiman kysyntää. [10]

Tohtori Tarmo Valkosen mukaan eläkeiän vaikutusta työllisyyteen on tutkittu paljon ja sekä Suomessa että muualla yksiselitteinen tulos on, että eläkeiän nousu ei ole lisännyt työttömyyttä. Sama on havaittu myös Suomessa 2000-luvulla: työvoiman ulkopuolella olevien 55-64-vuotiaiden määrä laski paljon ilman että työttömyys nousi sen paremmin ikääntyneillä kuin nuorillakaan. [8]

Itse asiassa työvoiman kasvu monipuolistaa työmarkkinoita ja lisää niiden likviditeettiä ja tehokkuutta, minkä pitäisi entisestään vähentää työttömyysastetta ja lisätä talouskasvua, etenkin kun se mahdollistaa verotuksen keventymisen valtion rahoituksen heikentymättä.

Ekonomisti Niku Määttänen on huomauttanut, että jos kuitenkin työvoiman tarjonta lisäisi työttömyyttä, silloinkin etenkin uusien työsuhteiden palkat laskisivat sen verran, että työttömyys laskisi. "Jos joku jatkaa töissä pidempään, joku nuori ei pääse töihin" voi olla totta jonkin yrityksen kohdalla, mutta vastaavasti sitten muualla kansantaloudessa syntyy ylimääräinen työpaikka, kun kerran työvoimaa on tarjolla. [11][8]

Esimerkkejä

Määttänen havainnollistaa Uusitalon tekstiä esimerkeillä:

  • "Onko uskottavaa, että jos Suomessa syntyvyys kasvaa pikkaisen, niin työttömyys lähtee samalla ikuiseen kasvuun? Jos ei, niin mistä ne tarvittavat uudet työpaikat sitten syntyvät?"
  • "Tai onko uskottavaa, että jos pakotamme kaikki eläkkeelle viimeistään 50-vuotiaana, niin työttömyysaste menee nollaan. Jos ei, niin miksi niitä työpaikkoja katoaa?"
  • "Ja vielä, kuka ne työpaikat on alun perin annostellut eri maille? Miksei vaikkapa Ruotsissa ole ihan hirveästi työttömiä, vaikka siellä on tuplasti niin paljon porukkaa kuin täällä Suomessa." [8]

Viitteet

  1. Walker, Tom (2007). "Why economists dislike a lump of labor". Review of Social Economy 65 (3). Viitattu 12 March 2013.</cite> </li>
  2. Euroalueen kasvun hidastuminen vaikeuttaa tulevan hallituksen työtä – Taloustieteilijät ihmettelevät poliittisen keskustelun pyörimistä työllisyysasteessa Helsingin Sanomat. 6.4.2019. </li>
  3. Kasvattaako työn tarjonnan lisääminen työttömyyttä? (sivut 5-9, Ruotsi sivuilla 7 ja 9) 18.6.2013. Suomen Pankki, Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto. </li>
  4. Maahanmuuttajan hintalappu (kopio), Juhana Vartiainen, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtaja, Suomen Kuvalehti 23/2014, 6.6.2014, sivut 18-19.</li>
  5. Juhana Vartiainen: Suomen työttömistä vain 40 000 pystyy oikeasti työllistymään – ”Se on ihan eri koko­luokka kuin nämä sadat­tuhannet, joista on tapana puhua” Helsingin Sanomat. 18.11.2017. </li>
  6. 6,0 6,1 Ekonomistit: Työn jakaminen ei tepsi työttömyyteen Ekonomistikone. 21.11.2017. </li>
  7. CURRICULUM VITAE, Roope Uusitalo, Institute for the Study of Labor (IZA), January 2009.</li>
  8. 8,0 8,1 8,2 8,3 8,4 8,5 Työvoiman tarjonta, Roope Uusitalo, Akateeminen talousblogi 18.12.2012.</li>
  9. Employment and distributional effects of restricting working time, Ramon Marimon, Fabrizio Zilibotti. European Economic Review 44 (2000) 1291-1326. Abstract & Conclusions.</li>
  10. Alan B. Krueger, Jorn-Steffen Pischke (1997): Observations and Conjectures on the U.S. Employment Miracle, NBER Working Paper No. 6146, page 6.</li>
  11. Professori Guy Ahosen oudot laskelmat, Niku Määttänen, Akateeminen talousblogi, 3.3.2011.</li></ol>

Katso myös

Aiheesta muualla

Suomeksi

Henkilökohtaiset työkalut