Minimipalkka

Minimipalkka eli vähimmäispalkka tarkoittaa pieninta lain sallimaa palkkaa. Sellainen laki on useimmissa maissa muttei Suomessa, Ruotsissa eikä Tanskassa. Minimipalkan sanotaan olevan klassinen esimerkki huonosta ajatuksesta, johon hyvä tarkoitus johtaa.

Minimipalkkalaki ei takaa työntekijälle kyseistä palkkaa. Lain ainoa suora vaikutus on kieltää ketään työllistämästä niitä, joiden työstä heidän ei kyseistä palkkaa kannata maksaa. Suora vaikutus on siis vain työttömyys, mutta tämä työvoiman laillisen tarjonnan väheneminen voi sitten nostaa parempiosaisten, työpaikan saavien palkkatasoa kysynnän ja tarjonnan lain kautta.

Tämä työttömyys ja minimipalkan aiheuttama taloudellinen tehottomuus johtavat hitaampaan talouskasvuun ja sitä kautta talouden yleisen palkkatason hitaampaan kasvuun pitkällä aikavälillä. Lisäksi työpaikkojen tarjonnan väheneminen pakottaa työllisetkin tyytymään huonompiin ehtoihin ja vähentää heidän valinnanvaraansa työtehtävistä, -paikoista, -aloista, -paikkakunnista, -ilmapiireistä, -ehdoista jne.

Siksi monet johtavat vasemmistolaiset taloustietelijät kuten Nobel-palkinnon saaneet Paul Samuelson, James Tobin (ks. Tobinin vero) ja Gunnar Myrdal vastustivat minimipalkkoja.

Kalifornian yliopiston professori David Neumark ja Fed-keskuspankin tutkimusosaston varajohtaja William L. Washeer kävivät läpi noin 300 minimipalkkatutkimusta ympäri maailmaa yli 50 vuoden ajalta. Yhteenveto näistä osoitti minimipalkan seuraukset haitallisiksi:

• matalataitoisten työntekijöiden työmahdollisuudet vähenevät, etenkin niiden, joihin minimipalkalla on vaikutusta;
• minimipalkan korottaminen vähentää matalataitoisimpien tuloja, koska työllisyyden ja työtuntien heikkenemisen vaikutukset heihin ovat suurempia kuin korotuksen suora vaikutus;
• minimipalkka ei vähennä köyhyyttä vaan voi lisätä sitä ja jakaa tulot eri tavoin köyhimpien kesken;
• pitkällä aikavälillä hidastavat palkkojen ja tulojen kasvua, osittain siksi, että ne hidastavat inhimillisen pääoman kasvua (mm. työkokemus).

Suomen minimipalkka

Työehtosopimusten yleissitovuus

Suomessa monet työehtosopimukset ovat yleissitovia eli mikään yritys ei saa palkata työntekijöitä palkalla, joka alittaa sen alan ammattiliiton työnantajaliiton kanssa tekemän sopimuksen tason.

Jos jollain alalla puolet työvoimasta on yrityksissä, joilla on yhteinen työehtosopimus jonkin ammattiliiton kanssa, niin riippumattomienkin yritysten ja työntekijöiden noudatettava tätä sopimusta.

Jonkin alan valtayritykset ja ammattiliitto voivat siis käytännössä säätää lakeja, joilla he estävät vähäosaisemman työvoiman työllistymisen kilpailijoikseen tai kilpailijayrityksiinsä. Tämä laki työehtosopimusten yleissitovuudesta säädettiin vuonna 1970 Kokoomuksen aloitteesta, mutta sittemmin vasemmisto on kääntynyt sen kannalle ja oikeisto vastaan.

Ammattiliittoilla on tapana asettaa palkat yli työn tasapainohinnan, jolla työn kysyntä ja tarjonta olisivat yhtä suuret, koska liittojen sisäpiiriläisenemmistö hyötyy tällaisesta ulkopiiriläisten jäädessä työttömiksi palkankorotuksen vuoksi. Tämä työttömyys on siis "tahdonvastaista" työttömien mutta "vapaaehtoista" ammattiliiton näkökulmasta.

Muilla aloilla ei vieläkään ole minimipalkkoja, ja jotkut vasemmistolaiset kuvittelevat, että minimipalkattomilla aloilla palkat kilpailtaisiin nollaan, vaikka monilla niistä palkat ovat korkeita. Tuskin minkään alan työn tasapainohinta on 0 euroa tunnissa.

Muut alat

Jos työnantaja ja työntekijä eivät ole sopineet palkasta, tulee maksaa kohtuullinen palkka, jollaisena on pidetty vähintään 40 päivän työttömyysperuspäivärahaa kuukaudessa eli vähintään 1025,20 euroa kuussa kokopäivätyöstä tai 5,95 euroa tunnissa vuonna 2009. On väitetty, että työntekijällä ei olisi oikeutta sopia alhaisemmasta palkasta, onko lukijoilla tästä tietoa?

Ahtaajien minimipalkka on 48 000 euroa

Ilmeisesti yleissitovan työehtosopimuksen vuoksi on laitonta palkata ahtaajia alle 48 000 euron vuosipalkalla ahtaajan normaalilla työaikaprofiililla. Ilmeisesti sellaisen ahtaajan, joka työskentelee vain päivätyössä, saa jo noin 43 000 eurolla. Tämä ei aivan täsmällisesti käy ilmi seuraavasta.

Ahtaaja tienaa keskimäärin 47 000-49 000 euroa vuodessa. Säännöllisenä työaikana ansiot ovat 43 000 euroa vuodessa.

Paperimiesten minimipalkka on vastaavasti 45 000 euron luokkaa. Ainakin ennen sama koski jopa tehtaiden siivoojia: "Tästä portista ei kukaan astu sisään alle 45 000 eurolla" vaati ammattiliitto, ettei yksinkertaisimpia tehtäviä voisi siirtää alempipalkkaisille. "Vanhemman konstaapelin peruspalkka on vähintään 1 660 euroa kuukaudessa" .

Liberaali kanta

Liberaalissa lainsäädännössä minimipalkkaa ei olisi, vaan suostuvaiset aikuiset saavat tehdä haluamansa keskinäiset (työ- ja muut) sopimukset ilman, että muut voivat siihen väkivalloin puuttua.

Jokaisella ihmisellä olisi siis oikeus hankkia haluamansa työ haluamaltaan alalta silloinkin, kun hänelle ei kannata maksaa juuri siitä työstä jonkun muun vaatimaa minimiä. Tietysti, mikäli työntekijä tekee työtä ennen kuin ehtii sopia palkasta, eikä jälkeenpäin asiasta saada vapaaehtoisesti sovittua, viime kädessä vain oikeus voi yrittää arvioida, millaiseen palkanmaksuun voidaan työnantajan katsoa ennalta sanattomasti sitoutuneen.

Ellei minimipalkkoja olisi, vallitsisi täystyöllisyys

Useimmilla aloilla (esim. parturit, rakentajat tai lastenhoitajat) työvoiman kysyntä on sitä korkeampaa, mitä halvemmalla työvoimaa saa. Korkea minimipalkka siis vähentää työllisyyttä. Tämä on todistettu myös lukemattomin käytännön empiirisin tutkimuksin .

Minimipalkka aiheuttaa työttömyyttä

Ay-liikkeen Palkansaajien tutkimuslaitoksen mukaan pitkän aikavälin työvoiman kysynnän palkkajousto on Suomessa -0,4 (eri yrityksissä 0,1 - 2,1, elintarviketeollisuudessa 0,7 ja vähittäiskaupassa 0,5). Tämä tarkoittaa, että jonkin yrityksen tai alan minimipalkkojen nousu 1 %:n verran vähentää sen yrityksen tai alan työllisyyttä keskimäärin 0,4 %.

Jopa monet kuuluisat keynesiläiset taloustieteilijät kuten Nobel-palkinnon saaneet Paul Samuelson, James Tobin (ks. Tobinin vero) ja Gunnar Myrdal vastustivat minimipalkkoja.

Vastustaessaan minimituntipalkan nostoa 1,45 dollarista 2 dollariin Samuelson kirjoitti: "Mitä mustaa nuorta auttaa tietää, että työnantajan pitäisi maksaa hänelle 2 dollaria tunnissa, jos juuri se seikka estää häntä saamasta työtä?"

James Tobin kirjoitti: "Vastustan minimipalkkalakeja ja olen niin sen sanonut. Se vähentää työmahdollisuuksia, ceteris paribus, ja se on tehoton ja sattumanvarainen tulonjaon keino." Tobinin mukaan minimipalkat luovat Phillipsin käyrän ongelman tuottavaa epäsymmetriaa, kun palkat eivät jousta alaspäin vaan työllisyys.

Virossa valtion määräämä minimipalkka oli 33 % keskipalkasta vuonna 2008 (28,5 % vuonna 2000). Vuosia 1995-2000 koskeneen tutkimuksen mukaan minimipalkan nostot ovat vähentäneet työllisyyttä niiden työntekijöiden joukossa, joihin nostoilla on ollut vaikutusta, ts. joiden palkat jäivät korotetun minimipalkan alle, vaikka osalle maksetaankin yhä laittoman pientä palkkaa. Vuosina 2000-2005 palkat nousivat Virossa 8 - 12 %/vuosi.

Viron minimipalkka oli 89 euroa/kk vuonna 2000, 278 euroa/kk vuonna 2008. Mm. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Saksassa ei ole varsinaisia minimipalkkoja mutta mm. Suomessa monilla aloilla ammattiliiton sopima palkka on lainvoimainen minimipalkka työehtosopimusten yleissitovuuslain vuoksi.

Ellei minimipalkkoja olisi, työpaikoissa olisi paremmin valinnanvaraa

Ellei minimipalkkoja olisi, töitä olisi eri aloilla yhteensä paljon enemmän kuin työvoimaa, joten jokainen voisi valita monesta paikasta kovapalkkaisimman tai muuten mieleisimmän. Minimipalkkojen ja muiden lakisääteisten (tai ammattiliittojen nyky-Suomessakin joskus työpaikkakiusaamisella, hakkaamisilla ja kiristämällä asettamien) minimityöehtojen vuoksi moni joutuu hakemaan töitä eri aloilta, yrityksestä, tehtävistä tai paikkakunnalta kuin haluaisi, tekemään töitä tehokkaammin ja stressaavammin kuin haluaisi, sietämään ikävämpiä pomoja ja työkavereita jne. valinnanvaran puutteen vuoksi.

Konkreettinen esimerkki

Finanssikriisin aikana kesästä 2008 kesään 2009 työn kysyntä väheni taantuman johdosta. Koska samanaikaisesti minimipalkkoja korotettiin, työllisyys väheni sitäkin enemmän: kaikkien palkkojen summa väheni kuitenkin. Jos minimipalkat olisi lakkautettu, työn kysynnän väheneminen heijastuisi lähinnä palkkatasoon, ei niinkään työllisyyteen, joskin lyhytaikaista työpaikanvaihtotyöttömyyttä olisi silti saattanut tulla merkittävästi. Erityisesti työttömyyden pitkittyminen olisi jäänyt vähemmäksi, koska työttömiä olisi matalilla palkoilla kannattanut työllistää vähemmänkin tuottaviin tehtäviin.

USA & Viro: palkat ovat korkeampia ilman ammattiliittoja

USA:ssa vain 14 %:lla työvoimasta palkat määräytyvät ammattiliittojen tekemien sopimusten mukaan, ja silti siellä palkat eivät ole pudonneet minimille vaan määräytyneet tuottavuuden eli kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Palkkamenojen osuus tuloista on 80,4 % kun Suomessa vain 77,7 %.

Tämä johtuu siitä, että työllisyys on parempi, kun minimipalkka on alhaisempi eli vähemmänkin tuottavat ihmiset saa työllistää ja vähemmänkin tuottaviin tehtäviin kannattaa työllistää. Joillain aloilla ammattiliitot voisivat pönkittää palkkojen osuutta ylöspäin, mutta yo. viitteen käyrän perusteella se ei olisi pois kapitalisteilta vaan toisilta työntekijöiltä - niiltä, jotka jäisivät työttömiksi tai joutuisivat siirtymään huonommin palkatuille aloille (tai eivät pääsisi koskaan tulemaan ko. alalle). Lisäksi taloudellinen tehokkuus on parempi, joten talouskasvu on nopeampi: tuotanto ja palkkataso ovat USA:ssa korkeampia kuin Suomessa, siis paitsi että työvoiman osuus tuloista ehkä hieman laskisi, myös koko potti jäisi pienemmäksi, jos ammattiliitoille annettaisiin yhtä paljon valtaa kuin Suomessa. Samasta syystä Virossa palkat ovat nousseet itsenäisyyden ajan noin 10 %:n vuosivauhtia ilman ay-liikkeen vaikutusta.

USA:n minimipalkka

USA:ssa on lakisääteinen minimipalkka, joka tosin on useimmille merkityksettömän alhainen eikä siksi rajoita kuin kaikkein vähätuottoisimpien työntekijöiden työllisyyttä.

Matalapalkkaiset työt toimivat ponnahduslautana parempipalkkaisiin. Niistä työntekijöistä, jotka vuotta aiemmin olivat minimipalkalla, kaksi kolmesta saa korkeampaa palkkaa. Esimerkiksi 37,6 % minimipalkallisista on vanhempiensa luona asuvia teinejä. Pitäisikö heidän työuransa alku estää korottamalla minimipalkkaa ja näin tekemällä heistä vähemmän haluttuja työntekijöitä?

Minimipalkka ja köyhyys

Tutkimusten mukaan prosentin korotus minimipalkkaan aiheuttaa 0,57 %:n alhaisemman teinien työllisyyden. Vaikutus on paljon suurempi mustien teinien ja nuorten aikuisten sekä vain peruskoulun käyneiden keskuudessa.

Tilastojen mukaan palkkatason nousun päätekijä on se, että työntekijä pysyy työllistettynä. Tätä ei pidä estää pakkohinnoittelemalla työntekijöitä työttömiksi minimipalkkaa korottamalla. Julmimmin korotus heittää työttömiksi tietysti vajaakuntoisia, monia maahanmuuttajia sekä muita heikosti tuottavia – ja eniten työtä tarvitsevia – työntekijöitä.

Laajassa tutkimuksessaan minimipalkan ja köyhyyden yhteydestä 1966-1998 Richard Vedder ja Lowell Gallaway totesivat, että monissa väestöryhmissä minimipalkkojen korotus lisäsi köyhyyttä. Se siis ei lisää vain työttömyyttä.

Jos minimitoimeentulo halutaan taata, verotus ja sosiaaliturva ovat siihen paljon vähemmän haitallinen keino kuin työmarkkinasääntely.

Osmo Soininvaaran mukaan minimipalkat aiheuttavat työttömyyttä, ja siksi köyhiä olisi parempi auttaa matalapalkkatuilla. Hän on myös kirjoittanut, että minimipalkat ovat kuin katkoisi työelämän tikapuista pois ne alimmat puolat, joita huono-osaisimmat tarvitsevat päästäkseen alkuun.^lähde?

Vasta minimipalkka teki mustista työttömiä

Roger Koopmanin mukaan eniten minimipalkoista kärsivät kokemattomat nuoret ja taitamattomat köyhät, etenkin mustat. 1950-luvulla mustien nuorten työttömyys oli valkoisten tasoa mutta vuosikymmenten minimipalkkakorotusten ja -laajennusten myötä se nousi 40 %:iin. Hyvin monet vähäistä osaamista vaativat palveluammatit ja muut työuran aloitukseen sopivat tehtävät ovat vähentyneet tai kadonneet yhteiskunnasta.

Minipalkkaa korotettiin huomattavasti 1950- ja 1960-luvuilla, huippu oli 1968. Mustien töihinpääsy vaikeutui, työttömyyskulttuuri periytyi lapsille, joilla ei ole malleja opiskella eikä hakeutua töihin, yritykset ovat sopeutuneet tähän, ja kierteestä on vaikea päästä irti. Jos minimipalkasta luovuttaisiin, työllistyminen paranisi luultavasti nopeasti mutta ongelma tuskin korjaantuisi heti täysin. Nykyään myös USA:n monin paikoin korkea sosiaaliturva hillitsee työhaluja enemmän kuin minimipalkka estää työllistymistä.

Alkuunpääsy työuralla ja itsekunnioitus

Musta ekonomisti Walter Williams kertoi, että hänen nuoruusvuosinaan Philadelphian slummissa varhaiset työkokemukset ja niiden myötä saadut työtaidot olivat elämän kululle paljon tärkeämpiä kuin noista töistä saatu matala palkka. Lisäksi nuoren työ ja oma palkka toivat itsekunnioitusta.

"Jos nuori haluaa pestä autoja halvalla saadakseen työkokemusta ja itsekunnioitusta, onko kongressilla oikeutta kieltää se?" Koopman kysyy.

Williamsin mukaan yleensäkin ihmiset hankkivat työtaitoja nimenomaan työskentelemällä matalilla palkoilla. Hänen mukaansa akateemisesti koulutetut lääkäritkin saavat tehdä tätä opiskellessaan mutta köyhien perheiden vähätaitoisilta nuorilta kielletään mahdollisuus päästä alkuun elämässään.

Työehdot huononevat

Professori Tyler Cowenin mukaan minimipalkan korotus johtaa siihen, että työehtoja kiristetään siten, että työn arvo kohoaa korotetun minimipalkan tasolle, tavalla, johon työnantaja ja työntekijät eivät aiemmin vapaaehtoisesti päätyneet. Joissain tapauksissa korotus johtaa vain siihen, että vähemmän tuottavat työntekijät saavat potkut. Joskus kuitenkin voi olla, että korotuksen vuoksi työnantaja korvaa osan työpaikoista tuottavammilla työtehtävillä. Tällöin ne tehtävät annetaan tyypillisesti niille matalapalkkatyöntekijöille, joilla on parhaat kyvyt, mutta huono-osaisimmat työntekijät jäävät ilman.

Milton Friedmanin mukaan taloustieteilijät tietävät ainakin sen, miten luodaan pula (maksimihinta) ja ylitarjonta (minimihinta)

Minimipalkka kohdentaa työvoiman väärin

Markkinapalkka ohjaa houkuttelee jokaisen työntekijän sinne, missä hänestä on eniten hyötyä, missä hänen työpanoksestaan ollaan valmiit maksamaan eniten.

Hikipajoihin vaaditut korkeat palkat voivat jo nykyisellään houkutella lääkärit ja opettajat pois tärkeämmistä työpaikoistaan (vrt. ). Korkeapalkkaisiin töihin pyrkii ja valitaan laadukkainta työvoimaa, ei sitä, joka työtä kipeimmin tarvitsisi ja josta ei ole enemmän hyötyä muualla taloudessa. Markkinahintaiset palkat puolestaan kohdentavat työvoiman tehokkaimmin oikeisiin paikkoihin ja tuovat lähes täystyöllisyyden.

Työn kysynnän hintajousto

Työministeriön erikoistutkija, KTP:n presidenttiehdokas Pekka Tiainen "on laskenut, että viiden prosentin palkka-ale tuo saman verran työpaikkoja kuin dollarin heikentyminen 10 prosentilla vie työpaikkoja.". Tämä on eri asia kuin hintajousto: pitkän aikavälin työn kysynnän hintajousto on lähellä ykköstä, ts. jos palkkoja lasketaan, vastaavasti useampi pääsee töihin.

FAQ

Miksi poliitikot lähtevät mukaan tällaiseen huijaukseen?

He voivat näin ostaa suosiota tietyiltä eturyhmiltä niiden nimettömien uhrien kustannuksella, jotka jäävät ilman töitä. Järjestäytyneet ammattiliitot lobbaavat minimipalkkalakien puolesta juuri siksi, että se estää heikommin tuottavia työntekijöitä kilpailemasta heidän kanssaan.

Minimipalkat eivät nosta työn arvoa

Ekonomisti Henry Hazlittin mukaan ihmisen työn arvoa ei voi nostaa tietylle tasolle tekemällä laittomaksi ihmisille tarjota hänelle vähempää. Se lähinnä riistää häneltä oikeuden ansaita edes sen verran, mitä hänen kykynsä ja tilanne sallisivat, ja riistää yhteiskunnalta sen palveluksen, jonka hän olisi tuota alhaisempaa palkkaa vastaan valmis tekemään.

Tosin minimipalkka voi "pakottaa" tällaisen ihmisen tekemään itselleen epämieluisampaa työtä tai huonommilla ehdoilla tai tiukemmalla tahdilla, tai muuttamaan paikkaan, jossa hänen työnsä on arvokkaampaa. Liberaalit antaisivat tällaisenkin ihmisen tehdä sitä, mitä haluaa, siten kuin haluaa, sillä palkalla, joka siitä kannattaa maksaa. Jos joku tarjoaa selvästi alle työntekijän tuottavuuden, toisten kannattaa tarjota enemmän. Siksi taloustieteilijät oikealta vasemmalle ovat yhtä mieltä siitä, että pitkällä aikavälillä lähinnä vain työn tuottavuus määrää palkkatason.

Minimipalkat aiheuttavat tappiota yhteiskunnalle

Tämä sisäpiirityöläisille säädetty monopoli saattaa tietysti muiden kartellien tavoin nostaa sisäpiiriläisten palkkoja riistäessään palkat kokonaan heikko-osaisemmilta. Siksi jonkun palkka voi oikeasti nousta. Empiiristen vertailujen perusteella näyttää siltä, että nämä hyväosaisten saama palkkojen nousu on kokonaan pois huono-osaisemmilta. Tämän lisäksi, että siirretään rahaa köyhimpien taskusta vähemmän köyhien taskuun, yhteiskunta menettää köyhimpien työpanoksen, tuotteiden hinnat nousevat ja niitä riittää harvemmille, sosiaaliturvaa tarvitaan enemmän ja veroja pitää korottaa.

Ekonomisti Henry Hazlittin mukaan ihmiset siis menettävät työpaikkansa, jaettavaa on vähemmän, sosiaaliturvamenot lisääntyvät ja hinnat nousevat, kun minimipalkkalait estävät työnteon osalta ihmisistä.

Eikö minimipalkkojen korotus ole lyhyellä aikavälillä hyödyllistä?

Työn kysynnän hintajousto on pitkällä aikavälillä lähellä ykköstä. Siis minimipalkkojen nosto karkeasti ottaen jättää huono-osaisimmat työntekijät työttömiksi vaikka saattaa sitten nostaa toiseksi huono-osaisimpien palkkoja suunnilleen vastaavasti, lyhyellä aikavälillä jopa enemmän, koska lyhyen aikavälin hintajousto on alhaisempi.

Paitsi että minimipalkat ovat väärin, koska ne ovat sopimusvapauden rajoitus ja työllistymiskielto huono-osaisimmille, ne myös ottavat huono-osaisimmilta parempiosaisemmille.

Lyhyellä aikavälillä tosiaan kokonaispotti ehkä kasvaa, ts. huono-osaisimmista potkitaan pois aluksi vain pienempi osa, ja loppujen palkat kasvavat yhteensä enemmän. Koska tuotantoresurssit eivät kasva vaan päinvastoin, kokonaistuotanto vähenee ja kuvaamasi mahdollinen kysyntälisä johtaa inflaatioon.

Monet uskovat, että taloutta voi lyhytaikaisesti stimuloida noin tai painamalla lisää rahaa. Se, että inflaation annetaan kiihtyä, aiheuttaa kuitenkin pitkällä aikavälillä enemmän haittaa kuin hyötyä: vähitellen inflaatiota haittoineen osataan odottaa ja joudutaan zimbabwelaiseen kierteeseen, jossa jatkuvasti kohoavakaan inflaatio ei auta, valintana on luopuminen inflaatiohyödystä + jatkuvasti kohoava inflaatio, kuten 1970-luvulla kävi monessa länsimaassa, tai inflaation yllätyksellinen kiihdyttäminen Zimbabwen malliin. Tämä on se syy, miksi valtiot ymmärtävät nykyään pitää inflaation kurissa koroilla. Tämä korkopolitiikka estäisi tuon toivomasi lyhytaikaisenkin stimulaation.

Pitkällä aikavälillä siis vaikutus palkkasummaan olisi staattisesti katsoen nolla. Kuitenkin tuo mainittu vähiten tuottavien työntekijöiden potkiminen pois johtaa kasvunopeuden hidastumiseen ja siten verotuksen kiristämiseen, sekä syrjäytymiseen ja siten verotuksen lisäkiristämiseen ja siten kasvunopeuden hidastumiseen entisestään. Pitkällä aikavälillä siis talouskasvu, työllisyys ja valtiontalous olisivat heikompia ja kaikkien palkat kasvaisivat hitaammin. Ei siis saatu lyhyen aikavälin hyötyjä - paitsi hetkeksi huono-osaisimpien kustannuksella - mutta saatiin pitkän aikavälin haitat.

Katso myös

• Minimihinta
• Työn kysynnän palkkajousto
• Työ ja ammattiliitot
• Työllisyys

Tietoa muualla

• Minimum Wages, Linda Gorman, EconLib, 2nd ed. 2008</ref> (laaja analyysi minimipalkoista)
• Chapter 3--Triangular Intervention (pitkällinen artikkeli, osa sisällöstä on tyypillisiä taloustieteellisiä näkemyksiä, osa kiistanalaisempia)
• http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/0/07/Wage_labour.svg/434px-Wage_labour.svg.png Wikimedian kuva siitä, miten palkan nostaminen markkinahintaisesta tiettyyn minimipalkkaan vähentää työllisyyttä ja houkuttelee lisää halukkaita työhön. Näiden erotus muodostaa alan työttömyyden.