Minimipalkka

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Minimipalkka eli vähimmäispalkka tarkoittaa pieninta lain sallimaa palkkaa. Sellainen laki on useimmissa maissa muttei Suomessa, Ruotsissa eikä Tanskassa. Minimipalkan sanotaan olevan klassinen esimerkki huonosta ajatuksesta, johon hyvä tarkoitus johtaa.[1]

Minimipalkkalaki ei takaa työntekijälle kyseistä palkkaa. Lain ainoa suora vaikutus on kieltää ketään työllistämästä niitä, joiden työstä heidän ei kyseistä palkkaa kannata maksaa. Suora vaikutus on siis vain työttömyys, mutta tämä työvoiman laillisen tarjonnan väheneminen voi sitten nostaa parempiosaisten, työpaikan saavien palkkatasoa kysynnän ja tarjonnan lain kautta.

Tämä työttömyys ja minimipalkan aiheuttama taloudellinen tehottomuus johtavat hitaampaan talouskasvuun ja sitä kautta talouden yleisen palkkatason hitaampaan kasvuun pitkällä aikavälillä. Lisäksi työpaikkojen tarjonnan väheneminen pakottaa työllisetkin tyytymään huonompiin ehtoihin ja vähentää heidän valinnanvaraansa työtehtävistä, -paikoista, -aloista, -paikkakunnista, -ilmapiireistä, -ehdoista jne.

Siksi monet johtavat vasemmistolaiset taloustietelijät kuten Nobel-palkinnon saaneet Paul Samuelson, James Tobin (ks. Tobinin vero) ja Gunnar Myrdal[2] vastustivat minimipalkkoja.

Kalifornian yliopiston professori David Neumark ja Fed-keskuspankin tutkimusosaston varajohtaja William L. Wascher kävivät läpi noin 300 minimipalkkatutkimusta ympäri maailmaa yli 50 vuoden ajalta. Yhteenveto näistä osoitti minimipalkan seuraukset haitallisiksi:

  • matalataitoisten työntekijöiden työmahdollisuudet vähenevät, etenkin niiden, joihin minimipalkalla on vaikutusta;
  • minimipalkan korottaminen vähentää matalataitoisimpien tuloja, koska työllisyyden ja työtuntien heikkenemisen vaikutukset heihin ovat suurempia kuin korotuksen suora vaikutus;
  • minimipalkka ei vähennä köyhyyttä vaan voi lisätä sitä ja jakaa tulot eri tavoin köyhimpien kesken;
  • pitkällä aikavälillä hidastavat palkkojen ja tulojen kasvua, osittain siksi, että ne hidastavat inhimillisen pääoman kasvua (mm. työkokemus).[3]

Tutkimusyhteenvedon mukaan tuoreinkin tutkimus on sopusoinnussa sen vanhan totuuden kanssa, että minimipalkka heikentää työllisyyttä, vaikka jokaisessa tuoreessa tutkimuksessa ei tilastollista merkitsevyyttä saavutettukaan.[4]

Sisällysluettelo

Vasemmisto minimipalkkaa vastaan

Monet johtavat vasemmistolaiset taloustietelijät kuten Nobel-palkinnon saaneet Paul Samuelson, James Tobin (ks. Tobinin vero) ja Gunnar Myrdal[2] vastustivat minimipalkkoja.

Sdp:n kansanedustaja Timo Harakka puolustaa työtä, josta voidaan maksaa vain niin vähän, ettei sillä elä. "Pitää hyväksyä, että on olemassa kansanosa, jonka tulot koostuvat palkasta ja tuista. Työ, vaikka osa-aikainen ja huonosti palkattu, on parempi kuin ei ollenkaan." Samalla joku muu voi tuottaa 10 miljoonaa euroa vuodessa.[5]

Suomen minimipalkka

Työttömät nuoret toivoivat keskimäärin 1 363 euron nettopalkkaa eli noin 1 600 euron bruttopalkkaa. Edes kaupan työehtosopimus ei salli näin matalaa palkkaa. Nuorimmat aikuiset tyytyisivät vieläkin alhaisempaan palkkaan.[6]

Työehtosopimusten yleissitovuus

Suomessa monet työehtosopimukset ovat yleissitovia eli mikään yritys ei saa palkata työntekijöitä palkalla, joka alittaa sen alan ammattiliiton työnantajaliiton kanssa tekemän sopimuksen tason. [7]

Jos jollain alalla puolet työvoimasta on yrityksissä, joilla on yhteinen työehtosopimus jonkin ammattiliiton kanssa, niin riippumattomienkin yritysten ja työntekijöiden noudatettava tätä sopimusta.

Jonkin alan valtayritykset ja ammattiliitto voivat siis käytännössä säätää lakeja, joilla he estävät vähäosaisemman työvoiman työllistymisen kilpailijoikseen tai kilpailijayrityksiinsä. Tämä laki työehtosopimusten yleissitovuudesta säädettiin vuonna 1970 Kokoomuksen aloitteesta, mutta sittemmin vasemmisto on kääntynyt sen kannalle ja oikeisto vastaan.

Ammattiliittoilla on tapana asettaa palkat yli työn tasapainohinnan, jolla työn kysyntä ja tarjonta olisivat yhtä suuret, koska liittojen sisäpiiriläisenemmistö hyötyy tällaisesta ulkopiiriläisten jäädessä työttömiksi palkankorotuksen vuoksi. Tämä työttömyys on siis "tahdonvastaista" työttömien mutta "vapaaehtoista" ammattiliiton näkökulmasta. [7]

Muilla aloilla ei vieläkään ole minimipalkkoja, ja jotkut vasemmistolaiset kuvittelevat, että minimipalkattomilla aloilla palkat kilpailtaisiin nollaan, vaikka monilla niistä palkat ovat korkeita. Tuskin minkään alan työn tasapainohinta on 0 euroa tunnissa.

Muut alat

Jos työnantaja ja työntekijä eivät ole sopineet palkasta, tulee maksaa kohtuullinen palkka, jollaisena on pidetty vähintään 40 päivän työttömyysperuspäivärahaa kuukaudessa eli vähintään 1025,20 euroa kuussa kokopäivätyöstä tai 5,95 euroa tunnissa vuonna 2009[8][9]. On väitetty, että työntekijällä ei olisi oikeutta sopia alhaisemmasta palkasta, onko lukijoilla tästä tietoa?

Ahtaajien minimipalkka on 48 000 euroa

Yleissitovan työehtosopimuksen vuoksi on laitonta palkata ahtaajia koulutusta vastaavalla palkalla ahtaajan normaalilla työaikaprofiililla.

Vakinaisen ahtaajan palkka oli keskimäärin 48 000 euroa vuonna 2009, ilman ylityölisiä 43 000 euroa. Työehtosopimuksen mukaan lyhyeltäkin työpäivältä heille on maksettava ainakin kahdeksan tunnin palkka.[10]

Paperimiesten minimipalkka on vastaavasti 45 000 euron luokkaa. Ainakin ennen sama koski jopa tehtaiden siivoojia: "Tästä portista ei kukaan astu sisään alle 45 000 eurolla" vaati ammattiliitto, ettei yksinkertaisimpia tehtäviä voisi siirtää alempipalkkaisille. "Vanhemman konstaapelin peruspalkka on vähintään 1 660 euroa kuukaudessa" [11].

Minimipalkka maailmalla

Minimipalkka on Kiinassa noin 200 euroa kuussa, Kambodzhassa 46 ja Bangladeshissa 35.[12] Michaël Sztanken halpatyökriittinen dokumentti kertoo, miten Foxconnin työpaikkoihin ei riitä halukkaita, koska kiinalaiset haluavat nykyään paremman työsopimuksen, joka tarjoaa enemmän vapaa-aikaa.[12] Tämä kertoo siitä, miten tuottavuuden kasvaessa työntekijöiden kannattaa tinkiä palkasta muiden työehtojen vuoksi. Mitä enemmän halpatyötä viedään kehitysmaihin, sitä nopeammin niissäkin päästään samaan.

Liberaali kanta

Liberaalissa lainsäädännössä minimipalkkaa ei olisi, vaan suostuvaiset aikuiset saavat tehdä haluamansa keskinäiset (työ- ja muut) sopimukset ilman, että muut voivat siihen väkivalloin puuttua.

Jokaisella ihmisellä olisi siis oikeus hankkia haluamansa työ haluamaltaan alalta silloinkin, kun hänelle ei kannata maksaa juuri siitä työstä jonkun muun vaatimaa minimiä. Tietysti, mikäli työntekijä tekee työtä ennen kuin ehtii sopia palkasta, eikä jälkeenpäin asiasta saada vapaaehtoisesti sovittua, viime kädessä vain oikeus voi yrittää arvioida, millaiseen palkanmaksuun voidaan työnantajan katsoa ennalta sanattomasti sitoutuneen.

Ellei minimipalkkoja olisi, vallitsisi täystyöllisyys

Useimmilla aloilla (esim. parturit, rakentajat tai lastenhoitajat) työvoiman kysyntä on sitä korkeampaa, mitä halvemmalla työvoimaa saa. Korkea minimipalkka siis vähentää työllisyyttä. Tämä on todistettu myös lukemattomin käytännön empiirisin tutkimuksin [13][14][15][16].

Ilman minimipalkkaa vallitsisi periaatteessa täystyöllisyys. Käytännössä tosin muutkin minimityöehdot aiheuttavat samanlaisia ongelmia, esimerkiksi irtisanomisen rajoitteet pelottavat työnantajia palkkaamasta työntekijöitä. Ellei minimityöehtoja olisi, jokainen kannattaisi palkata töihin joillain ehdoilla paitsi sellaiset, joista on joka tehtävässä miten tahansa organisoituna enemmän haittaa kuin hyötyä.

Minimipalkka aiheuttaa työttömyyttä

Ay-liikkeen Palkansaajien tutkimuslaitoksen mukaan pitkän aikavälin työvoiman kysynnän palkkajousto on Suomessa -0,4 (eri yrityksissä 0,1 - 2,1, elintarviketeollisuudessa 0,7 ja vähittäiskaupassa 0,5). [17] Tämä tarkoittaa, että jonkin yrityksen tai alan minimipalkkojen nousu 1 %:n verran vähentää sen yrityksen tai alan työllisyyttä keskimäärin 0,4 %.

Jopa monet kuuluisat keynesiläiset taloustieteilijät kuten Nobel-palkinnon saaneet Paul Samuelson, James Tobin (ks. Tobinin vero) ja Gunnar Myrdal vastustivat minimipalkkoja. [2]

Vastustaessaan minimituntipalkan nostoa 1,45 dollarista 2 dollariin Samuelson kirjoitti: "Mitä mustaa nuorta auttaa tietää, että työnantajan pitäisi maksaa hänelle 2 dollaria tunnissa, jos juuri se seikka estää häntä saamasta työtä?"[2]

James Tobin kirjoitti: "Vastustan minimipalkkalakeja ja olen niin sen sanonut. Se vähentää työmahdollisuuksia, ceteris paribus, ja se on tehoton ja sattumanvarainen tulonjaon keino."[2] Tobinin mukaan minimipalkat luovat Phillipsin käyrän ongelman tuottavaa epäsymmetriaa, kun palkat eivät jousta[2] alaspäin vaan työllisyys.

Virossa valtion määräämä minimipalkka oli 33 % keskipalkasta vuonna 2008 (28,5 % vuonna 2000). Vuosia 1995-2000 koskeneen tutkimuksen mukaan minimipalkan nostot ovat vähentäneet työllisyyttä niiden työntekijöiden joukossa, joihin nostoilla on ollut vaikutusta, ts. joiden palkat jäivät korotetun minimipalkan alle, vaikka osalle maksetaankin yhä laittoman pientä palkkaa. Vuosina 2000-2005 palkat nousivat Virossa 8 - 12 %/vuosi. [14][15]

Viron minimipalkka oli 89 euroa/kk vuonna 2000, 278 euroa/kk vuonna 2008[14]. Mm. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Saksassa ei ole varsinaisia minimipalkkoja[14] mutta mm. Suomessa monilla aloilla ammattiliiton sopima palkka on lainvoimainen minimipalkka työehtosopimusten yleissitovuuslain vuoksi.

Kansanedustaja, VTL Osmo Soininvaaran mukaan alimpien palkkojen nostaminen hinnoittelee yhä suuremman osan työvoimasta työmarkkinoiden ulkopuolelle. Siksi pitäisi tukea pienipalkkaisia, jotta voitaisiin maksaa nykyistä pienempiä palkkoja niille, joiden on nyt vaikea työllistyä. [18]

Neumark ym. saivat tulokseksi, että minimipalkkojen korotukset ennemmin lisäisivät kuin vähentäisivät köyhien ja miltei köyhien perheiden määrää[19] ja vähentäisivät hakeutumista koulutukseen.[20]

Minimipalkkojen haitat näkyvät myös pitkällä aikavälillä, etenkin mustilla. 30 vuotta lähestyvät ansaitsevat sitä vähemmän, mitä pidempään he ovat altistuneet korkeille minimipalkoille. Haitat voivat tulla vähäisemmän työkokemuksen, koulutuksen ja harjoittelun kautta. [21]

Minimipalkan korotuksen vaikutus 2009

Kun Yhdysvallat korotti minimipalkkaansa vuonna 2009, se vaikutti vain osavaltioihin, joiden oma minimipalkka oli tätä alempi. Tällöin näiden osavaltioiden matalapalkkaiset alkoivat lisätä työssäkäymistä niissä osavaltioissa, joihin korotus ei ollut vaikuttanut, enemmän kuin hieman enemmän ansaitsevat. Myös niiltä mikroalueilta, joilta käytiin töissä useissa naapuriosavaltioissa, matalatuloisimmat lisäsivät työssäkäyntiä nimenomaan ylemmän minimipalkan osavaltioissa.[22]

Tämä tarkoittaa, että minimipalkan korotus vaikeutti vähiten tuottavien työnsaantia. Siksi nämä joutuivat hakeutumaan töihin niihin osavaltioihin, joissa työllistymistä ei ollut vaikeutettu minimipalkkaa korottamalla. He ehkä ottivat vastaan ikäviä ja tiukkatahtisia töitä kaukaa kotoa. Se oli pienin paha, koska se mukavampi ja läheisempi työpaikka, jossa he ennen olivat olleet, oli nyt laiton minimipalkan korotuksen vuoksi.

Ellei minimipalkkoja olisi, työpaikoissa olisi paremmin valinnanvaraa

Ellei minimipalkkoja olisi, töitä olisi eri aloilla yhteensä paljon enemmän kuin työvoimaa, joten jokainen voisi valita monesta paikasta kovapalkkaisimman tai muuten mieleisimmän. Minimipalkkojen ja muiden lakisääteisten (tai ammattiliittojen nyky-Suomessakin joskus työpaikkakiusaamisella, hakkaamisilla ja kiristämällä asettamien) minimityöehtojen vuoksi moni joutuu hakemaan töitä eri aloilta, yrityksestä, tehtävistä tai paikkakunnalta kuin haluaisi, tekemään töitä tehokkaammin ja stressaavammin kuin haluaisi, sietämään ikävämpiä pomoja ja työkavereita jne. valinnanvaran puutteen vuoksi.

Konkreettinen esimerkki

Finanssikriisin aikana kesästä 2008 kesään 2009 työn kysyntä väheni taantuman johdosta. Koska samanaikaisesti minimipalkkoja korotettiin, työllisyys väheni sitäkin enemmän: kaikkien palkkojen summa väheni kuitenkin[23]. Jos minimipalkat olisi lakkautettu, työn kysynnän väheneminen heijastuisi lähinnä palkkatasoon, ei niinkään työllisyyteen, joskin lyhytaikaista työpaikanvaihtotyöttömyyttä olisi silti saattanut tulla merkittävästi. Erityisesti työttömyyden pitkittyminen olisi jäänyt vähemmäksi, koska työttömiä olisi matalilla palkoilla kannattanut työllistää vähemmänkin tuottaviin tehtäviin.

USA & Viro: palkat ovat korkeampia ilman ammattiliittoja

USA:ssa vain 14 %:lla työvoimasta palkat määräytyvät ammattiliittojen tekemien sopimusten mukaan, ja silti siellä palkat eivät ole pudonneet minimille vaan määräytyneet tuottavuuden eli kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Palkkamenojen osuus tuloista on 80,4 % kun Suomessa vain 77,7 %[24].

Tämä johtuu siitä, että työllisyys on parempi, kun minimipalkka on alhaisempi eli vähemmänkin tuottavat ihmiset saa työllistää ja vähemmänkin tuottaviin tehtäviin kannattaa työllistää. Joillain aloilla ammattiliitot voisivat pönkittää palkkojen osuutta ylöspäin, mutta yo. viitteen käyrän perusteella se ei olisi pois kapitalisteilta vaan toisilta työntekijöiltä - niiltä, jotka jäisivät työttömiksi tai joutuisivat siirtymään huonommin palkatuille aloille (tai eivät pääsisi koskaan tulemaan ko. alalle). Lisäksi taloudellinen tehokkuus on parempi, joten talouskasvu on nopeampi: tuotanto ja palkkataso ovat USA:ssa korkeampia kuin Suomessa, siis paitsi että työvoiman osuus tuloista ehkä hieman laskisi, myös koko potti jäisi pienemmäksi, jos ammattiliitoille annettaisiin yhtä paljon valtaa kuin Suomessa. Samasta syystä Virossa palkat ovat nousseet itsenäisyyden ajan noin 10 %:n vuosivauhtia ilman ay-liikkeen vaikutusta.

USA:n minimipalkka

USA:ssa on lakisääteinen minimipalkka, joka tosin on useimmille merkityksettömän alhainen eikä siksi rajoita kuin kaikkein vähätuottoisimpien työntekijöiden työllisyyttä.

Matalapalkkaiset työt toimivat ponnahduslautana parempipalkkaisiin. Niistä työntekijöistä, jotka vuotta aiemmin olivat minimipalkalla, kaksi kolmesta saa korkeampaa palkkaa. Esimerkiksi 37,6 % minimipalkallisista on vanhempiensa luona asuvia teinejä. Pitäisikö heidän työuransa alku estää korottamalla minimipalkkaa ja näin tekemällä heistä vähemmän haluttuja työntekijöitä? [16][13]

Minimipalkka ja köyhyys

Tutkimusten mukaan prosentin korotus minimipalkkaan aiheuttaa 0,57 %:n alhaisemman teinien työllisyyden. Vaikutus on paljon suurempi mustien teinien ja nuorten aikuisten sekä vain peruskoulun käyneiden keskuudessa.

Tilastojen mukaan palkkatason nousun päätekijä on se, että työntekijä pysyy työllistettynä. Tätä ei pidä estää pakkohinnoittelemalla työntekijöitä työttömiksi minimipalkkaa korottamalla. Julmimmin korotus heittää työttömiksi tietysti vajaakuntoisia, monia maahanmuuttajia sekä muita heikosti tuottavia – ja eniten työtä tarvitsevia – työntekijöitä.

Laajassa tutkimuksessaan minimipalkan ja köyhyyden yhteydestä 1966-1998 Richard Vedder ja Lowell Gallaway totesivat, että monissa väestöryhmissä minimipalkkojen korotus lisäsi köyhyyttä. Se siis ei lisää vain työttömyyttä.

Jos minimitoimeentulo halutaan taata, verotus ja sosiaaliturva ovat siihen paljon vähemmän haitallinen keino kuin työmarkkinasääntely.

[16][13]

Osmo Soininvaaran mukaan minimipalkat aiheuttavat työttömyyttä, ja siksi köyhiä olisi parempi auttaa matalapalkkatuilla.[25] Hän on myös kirjoittanut, että minimipalkat ovat kuin katkoisi työelämän tikapuista pois ne alimmat puolat, joita huono-osaisimmat tarvitsevat päästäkseen alkuun.lähde?

Vasta minimipalkka teki mustista työttömiä

Roger Koopmanin mukaan eniten minimipalkoista kärsivät kokemattomat nuoret ja taitamattomat köyhät, etenkin mustat. 1950-luvulla mustien nuorten työttömyys oli valkoisten tasoa mutta vuosikymmenten minimipalkkakorotusten ja -laajennusten myötä se nousi 40 %:iin. Hyvin monet vähäistä osaamista vaativat palveluammatit ja muut työuran aloitukseen sopivat tehtävät ovat vähentyneet tai kadonneet yhteiskunnasta. [1]

Minipalkkaa korotettiin huomattavasti 1950- ja 1960-luvuilla, huippu oli 1968. Mustien töihinpääsy vaikeutui, työttömyyskulttuuri periytyi lapsille, joilla ei ole malleja opiskella eikä hakeutua töihin, yritykset ovat sopeutuneet tähän, ja kierteestä on vaikea päästä irti. Jos minimipalkasta luovuttaisiin, työllistyminen paranisi luultavasti nopeasti mutta ongelma tuskin korjaantuisi heti täysin. Nykyään myös USA:n monin paikoin korkea sosiaaliturva hillitsee työhaluja enemmän kuin minimipalkka estää työllistymistä.

Neumarkin ja Wascherin tutkimuksen mukaan minimipalkka heikentää erityisesti vähemmistöjen nuorten miesten työllisyyttä ja ansioita, EITC parantaa nuorten naisten työllisyyttä. [26]

Alkuunpääsy työuralla ja itsekunnioitus

Musta ekonomisti Walter Williams kertoi, että hänen nuoruusvuosinaan Philadelphian slummissa varhaiset työkokemukset ja niiden myötä saadut työtaidot olivat elämän kululle paljon tärkeämpiä kuin noista töistä saatu matala palkka. Lisäksi nuoren työ ja oma palkka toivat itsekunnioitusta. [1]

"Jos nuori haluaa pestä autoja halvalla saadakseen työkokemusta ja itsekunnioitusta, onko kongressilla oikeutta kieltää se?" Koopman kysyy.[1]

Williamsin mukaan yleensäkin ihmiset hankkivat työtaitoja nimenomaan työskentelemällä matalilla palkoilla. Hänen mukaansa akateemisesti koulutetut lääkäritkin saavat tehdä tätä opiskellessaan mutta köyhien perheiden vähätaitoisilta nuorilta kielletään mahdollisuus päästä alkuun elämässään. [1]

Työehdot huononevat

Professori Tyler Cowenin mukaan minimipalkan korotus johtaa siihen, että työehtoja kiristetään siten, että työn arvo kohoaa korotetun minimipalkan tasolle, tavalla, johon työnantaja ja työntekijät eivät aiemmin vapaaehtoisesti päätyneet[27]. Joissain tapauksissa korotus johtaa vain siihen, että vähemmän tuottavat työntekijät saavat potkut. Joskus kuitenkin voi olla, että korotuksen vuoksi työnantaja korvaa osan työpaikoista tuottavammilla työtehtävillä. Tällöin ne tehtävät annetaan tyypillisesti niille matalapalkkatyöntekijöille, joilla on parhaat kyvyt, mutta huono-osaisimmat työntekijät jäävät ilman. [27]

Neumark ym. (2004, JHR) osoittivat, että minimipalkan korotus heikentää matalapalkkaisten työehtoja jopa niin, että nettona näiden asema voi heiketä. Esimerkiksi työtunnit ja työllisyys voivat vähetä niin, että kokonaispalkka laskee. [28]

Milton Friedmanin mukaan taloustieteilijät tietävät ainakin sen, miten luodaan pula (maksimihinta) ja ylitarjonta (minimihinta)[29]

Minimipalkka kohdentaa työvoiman väärin

Markkinapalkka ohjaa houkuttelee jokaisen työntekijän sinne, missä hänestä on eniten hyötyä, missä hänen työpanoksestaan ollaan valmiit maksamaan eniten.

Hikipajoihin vaaditut korkeat palkat voivat jo nykyisellään houkutella lääkärit ja opettajat pois tärkeämmistä työpaikoistaan (vrt. [30]). Korkeapalkkaisiin töihin pyrkii ja valitaan laadukkainta työvoimaa, ei sitä, joka työtä kipeimmin tarvitsisi ja josta ei ole enemmän hyötyä muualla taloudessa. Markkinahintaiset palkat puolestaan kohdentavat työvoiman tehokkaimmin oikeisiin paikkoihin ja tuovat lähes täystyöllisyyden.

Kuka hyötyy minimipalkan korottamisesta?

Lyhyellä aikavälillä ne lähellä minimipalkkatasoa työskentelevät, joilta palkankorotus ei vie työpaikkaa. Pidemmällä aikavälillä työllisyyden ja ei-palkkaetujen lasku ja verotuksen ja työtahdin kiristyminen voivat haitata heitäkin.

Minimipalkansaajat eivät yleensä ole köyhiä

Noin minimipalkkaa saavista useimmat eivät ole köyhistä kotitalouksista eivätkä perheen ainoita ansaitsijoita. Professorit Sabia & Burkhauser (2010) eivät löytäneet "mitään todisteita siitä, että vuosien 2003 - 2007 minimipalkankorotukset olisivat vähentäneet köyhien määrää osavaltioissa". Kun minimipalkka korotettiin 9,50 dollariin tunnilta, tätä vähemmän ansainneista

  • 11,3 % oli köyhistä kotitalouksista,
  • 63,2 % oli toisia tai kolmansia ansaitsijoita kotitalouksissa, joissa tulot olivat vähintään tuplasti köyhyysrajan verran,
  • 42,3 % oli toisia tai kolmansia ansaitsijoita kotitalouksissa, joissa tulot olivat vähintään triplasti köyhyysrajan verran. [31][32]

Köyhät kotitaloudet saivat alle 11 % korotuksista - tai vähemmän, koska osa menetti työnsä uuden vähimmäispalkan ylittäessä heidän tuottavuutensa. Lisäksi pakollinen palkankorotus sai työnantajat vähentämään työntekijöiden työstään saamaa ei-rahallista kompensaatiota. [31][32]

Miksi aiemmin oli alempi palkka mutta enemmän muita etuja? Koska ne muut edut tuottivat työntekijälle enemmän hyötyjä mutta työnantajalle vähemmän kustannuksia. Muutenhan työnantaja olisi maksanut ne mieluummin rahana ja molemmat olisivat voittaneet. Tämäkin muutos siis heikentää taloudellista tehokkuutta. Tällaisia etuja voivat olla työpaikkaruoka, virkistysmahdollisuudet, matkaedut, joustot työajoissa tai -tahdissa, terveys-, hoito- tai lomaedut ym.

Työn kysynnän hintajousto

Työministeriön erikoistutkija, KTP:n presidenttiehdokas Pekka Tiainen "on laskenut, että viiden prosentin palkka-ale tuo saman verran työpaikkoja kuin dollarin heikentyminen 10 prosentilla vie työpaikkoja."[33]. Tämä on eri asia kuin hintajousto: pitkän aikavälin työn kysynnän hintajousto on lähellä ykköstä, ts. jos palkkoja lasketaan, vastaavasti useampi pääsee töihin.

Minimipalkan vaihtoehdot: perustulo, EITC ym.

Monet asiantuntijat Osmo Soininvaaraa myöten ovatkin ehdottaneet minimipalkan sijaan perustuloa, työtulovähennystä tai EITC:tä eli negatiivista rajaveroa lähinnä matalatuloisille perheellisille (Earned Income Tax Credit).

Kongressin budjettitoimiston raportti totesi vuonna 2007, että EITC on tuottanyt köyhille työntekijöille enemmän hyötyä kuin minimipalkan korotus mutta pienemmin kustannuksin yhteiskunnalle.[34]

Liberaalit kannattavat tyypillisesti perustulon ja perustilin kaltaista kannustavaa sosiaaliturvaa minimipalkkojen, kollektiivisten sopimusten ja tiukkojen työehtojen sijaan. Libertaarit kannattavat vain yksityistä sosiaaliturvaa.

Työehdot paranevat ilman ammattiliittojakin

Virossa palkat nousivat vuodesta 1995 joulukuuhun 2009 mitattuna reaalisesti keskimäärin 8,25% vuodessa (p.a.) eli 3,15-kertaisiksi (keskipalkka 1734[35]...12662[36] EEK, hinnat 0,629...1,46 vuoden 2000 EKK:ta[37]) huolimatta siitä, että ajanjaksolle osuvat Baltian maihin pahasti iskeneet Aasian kriisi (romahdutti Venäjän talouden[38]) ja finanssikriisi - jo vuonna 2009 palkkojen lasku kääntyi nousuksi.[39]

Vuosina 2000-2005 palkat nousivat 8-12 %/vuosi.[14]

Palkkojen nousu johtuu vapaan talouden tuottamasta nopeasta talouskasvusta, joka on nostanut työn tuottavuutta ja siten kysynnän ja tarjonnan lain avulla työn hintaa eli palkkatasoa.

Minimipalkka on Kiinassa noin 200 euroa kuussa, Kambodzhassa 46 ja Bangladeshissa 35.[12] Michaël Sztanken halpatyökriittinen dokumentti kertoo, miten Foxconnin työpaikkoihin ei riitä halukkaita, koska kiinalaiset haluavat nykyään paremman työsopimuksen, joka tarjoaa enemmän vapaa-aikaa.[12] Tämä kertoo siitä, miten tuottavuuden kasvaessa työntekijöiden kannattaa tinkiä palkasta muiden työehtojen vuoksi. Mitä enemmän halpatyötä viedään kehitysmaihin, sitä nopeammin niissäkin päästään samaan.

Tutkimuksia

Seattle

Seattlessä säädettiin vuonna 2014 minimipalkaksi asteittain 15 dollaria tunnilta. Ensimmäinen korotus, $9.47 -> $11, lisäsi hieman tuloja ja vähensi hieman työllisyyttä. Washingtonin yliopiston tutkimuksen mukaan toinen korotus, $11 -> $13, vähensi työllisyyttä 3 % jokaista 1 %:n palkannousua kohden. Siksi työtekijät menettivät kukin $125 kuussa. Tutkimuksessa oli dataa kaikista Washingtonin työntekijöistä, ei vain pikaruokaloista, kuten Card-Krueger-tutkimuksessa. Jopa tiukin ay-aktiivi ymmärtää, että $100 minimipalkka aiheuttaisi laajaa työttömyyttä, ja tiukin konservatiivi, että sentin korotus ei paljon vaikuta.[40]

Jos juuri kukaan ei ansaitse alle uuden minimipalkan, vaikutus on vähäinen ja voi olla aluksi positiivinenkin, mutta uusien vähän tuottavien työllistäminen vähenee ajan mittaan. Kun korkeampaa minimipalkkaa ($11) yhä korotettiin, yhä useampi työntekijä muuttui tappiolliseksi työnantajalleen ja yhä harvempi työtön kannatti enää palkata.

Yksittäisestä tutkimuksesta ei voi päätellä pitkälle, vaan tarvitaan meta-analyysejä.

FAQ

Miksi poliitikot lähtevät mukaan tällaiseen huijaukseen?

He voivat näin ostaa suosiota tietyiltä eturyhmiltä niiden nimettömien uhrien kustannuksella, jotka jäävät ilman töitä. Järjestäytyneet ammattiliitot lobbaavat minimipalkkalakien puolesta juuri siksi, että se estää heikommin tuottavia työntekijöitä kilpailemasta heidän kanssaan. [1]

Minimipalkat eivät nosta työn arvoa

Ekonomisti Henry Hazlittin mukaan ihmisen työn arvoa ei voi nostaa tietylle tasolle tekemällä laittomaksi ihmisille tarjota hänelle vähempää. Se lähinnä riistää häneltä oikeuden ansaita edes sen verran, mitä hänen kykynsä ja tilanne sallisivat, ja riistää yhteiskunnalta sen palveluksen, jonka hän olisi tuota alhaisempaa palkkaa vastaan valmis tekemään. [1]

Tosin minimipalkka voi "pakottaa" tällaisen ihmisen tekemään itselleen epämieluisampaa työtä tai huonommilla ehdoilla tai tiukemmalla tahdilla, tai muuttamaan paikkaan, jossa hänen työnsä on arvokkaampaa. Liberaalit antaisivat tällaisenkin ihmisen tehdä sitä, mitä haluaa, siten kuin haluaa, sillä palkalla, joka siitä kannattaa maksaa. Jos joku tarjoaa selvästi alle työntekijän tuottavuuden, toisten kannattaa tarjota enemmän. Siksi taloustieteilijät oikealta vasemmalle ovat yhtä mieltä siitä, että pitkällä aikavälillä lähinnä vain työn tuottavuus määrää palkkatason.

Minimipalkat aiheuttavat tappiota yhteiskunnalle

Tämä sisäpiirityöläisille säädetty monopoli saattaa tietysti muiden kartellien tavoin nostaa sisäpiiriläisten palkkoja riistäessään palkat kokonaan heikko-osaisemmilta. Siksi jonkun palkka voi oikeasti nousta. Empiiristen vertailujen perusteella näyttää siltä, että nämä hyväosaisten saama palkkojen nousu on kokonaan pois huono-osaisemmilta. Tämän lisäksi, että siirretään rahaa köyhimpien taskusta vähemmän köyhien taskuun, yhteiskunta menettää köyhimpien työpanoksen, tuotteiden hinnat nousevat ja niitä riittää harvemmille, sosiaaliturvaa tarvitaan enemmän ja veroja pitää korottaa.

Ekonomisti Henry Hazlittin mukaan ihmiset siis menettävät työpaikkansa, jaettavaa on vähemmän, sosiaaliturvamenot lisääntyvät ja hinnat nousevat, kun minimipalkkalait estävät työnteon osalta ihmisistä. [1]

Eikö minimipalkkojen korotus ole lyhyellä aikavälillä hyödyllistä?

Työn kysynnän hintajousto on pitkällä aikavälillä lähellä ykköstä. Siis minimipalkkojen nosto karkeasti ottaen jättää huono-osaisimmat työntekijät työttömiksi vaikka saattaa sitten nostaa toiseksi huono-osaisimpien palkkoja suunnilleen vastaavasti, lyhyellä aikavälillä jopa enemmän, koska lyhyen aikavälin hintajousto on alhaisempi.

Paitsi että minimipalkat ovat väärin, koska ne ovat sopimusvapauden rajoitus ja työllistymiskielto huono-osaisimmille, ne myös ottavat huono-osaisimmilta parempiosaisemmille.

Lyhyellä aikavälillä tosiaan kokonaispotti ehkä kasvaa, ts. huono-osaisimmista potkitaan pois aluksi vain pienempi osa, ja loppujen palkat kasvavat yhteensä enemmän. Koska tuotantoresurssit eivät kasva vaan päinvastoin, kokonaistuotanto vähenee ja kuvaamasi mahdollinen kysyntälisä johtaa inflaatioon.

Toisaalta palkkojen nousu nostaa hintoja. Minimipalkalla olevat palvelevat poikkeuksellisen usein köyhiä (esim. hampurilaispaikat), jopa itseään köyhempiä, joten nämä kärsivät tästä eniten. Itse asiassa minimipalkalla olevista suuri osa on parempituloisten kotitalouksien toisia tai kolmansia palkansaajia.

Monet uskovat, että taloutta voi lyhytaikaisesti stimuloida noin tai painamalla lisää rahaa. Se, että inflaation annetaan kiihtyä, aiheuttaa kuitenkin pitkällä aikavälillä enemmän haittaa kuin hyötyä: vähitellen inflaatiota haittoineen osataan odottaa ja joudutaan zimbabwelaiseen kierteeseen, jossa jatkuvasti kohoavakaan inflaatio ei auta, valintana on luopuminen inflaatiohyödystä + jatkuvasti kohoava inflaatio, kuten 1970-luvulla kävi monessa länsimaassa, tai inflaation yllätyksellinen kiihdyttäminen Zimbabwen malliin. Tämä on se syy, miksi valtiot ymmärtävät nykyään pitää inflaation kurissa koroilla. Tämä korkopolitiikka estäisi tuon toivomasi lyhytaikaisenkin stimulaation.

Pitkällä aikavälillä siis vaikutus palkkasummaan olisi staattisesti katsoen nolla. Kuitenkin tuo mainittu vähiten tuottavien työntekijöiden potkiminen pois johtaa kasvunopeuden hidastumiseen ja siten verotuksen kiristämiseen, sekä syrjäytymiseen ja siten verotuksen lisäkiristämiseen ja siten kasvunopeuden hidastumiseen entisestään. Pitkällä aikavälillä siis talouskasvu, työllisyys ja valtiontalous olisivat heikompia ja kaikkien palkat kasvaisivat hitaammin. Ei siis saatu lyhyen aikavälin hyötyjä - paitsi hetkeksi huono-osaisimpien kustannuksella - mutta saatiin pitkän aikavälin haitat.

Eikö minimipalkka ole hyvästä silloin, kun työnantajalla on monopsoni?

John Kenneth Galbraith on väittänyt suunnilleen, että silloin minimipalkoista tai ay-liikkeestä voi olla hyötyä, kun työnantajalla on työvoimaan monopsoni ("ostajan monopoli") ja kuluttajiin monopoli. Tällöin työnantajan kannattaisi muuten vähentää tuotantoa, mikä nostaisi tuotteen hintaa ja laskisi työvoiman hintaa, mutta yleinen tai ay-liikkeen vaatima minimipalkka estäisi tämän.

Tällöin voisi luulla, että suuret yritykset maksaisivat vähiten palkkaa. Monet tutkimukset kuitenkin osoittavat suurten yritysten maksavan suurempia palkkoja kuin pienten, joten mainitun ongelman voisi olettaa olevan korkeintaan suhteellisen vähäinen. [41]

Päälle tulevat kaikki muut minimipalkkojen haitat.

Minimipalkan korotus menee täysin hintoihin

Minimipalkan korotus nostaa hintoja vastaavasti, on pois köyhimpien kukkaroista eikä työnantajien, koska köyhimpiä palvelevat minimipalkkalaiset, usein parempiosaisten perheiden jäsenet. Tämä kumoaa monopsoniteorian, jonka mukaan minimipalkan korotus laskisi hintoja ja parantaisi työllisyyttä vähentämällä työn ostajan monopolivoimaa. Tämä myös kumoaa Larry Summersin teorian, jonka mukaan minimipalkka lisäisi tuottavuutta. (ks. [42])

Väitteelle, että minimipalkan korotus ei hintojen nousun kautta vähentäisi minimipalkkaisen työn kysyntää, ei ole perusteluja - paitsi sellaisia, jotka on osoitettu virheellisiksi, suosituimpana monopsoniteoria. Työn taloustieteen tutkijat ja artikkelien arvioijat ovat tunnetusti yleensä äärivasemmistoa. Tämä selittää sen, että vain osa tuloksista todistaa minimipalkan lisäävän työttömyyttä huomattavasti. (ks. [42])

Professori Scott Sumner kehuu kuuluisan taloustieteen jatko-opiskelijan Matt Rognlien keskimääräisiä blogikommentteja paremmiksi kuin useimmat alan artikkelit. Erityisen hyvänä hän pitää kommenttia, jossa Rognlie huomauttaa tutkimusten osoittavan minimipalkan korotusten menevän täysimääräisesti hintoihin, mikä kumoaa minimipalkkaa puolustelevat argumentit.[42] Silti useimmat kannattajat luulevat palkankorotusten tulevan työnantajilta eikä asiakkailta. Moni vasemmistolainenkin, kuten James Tobin, vastustaakin minimipalkkoja.

Tutkimuksista silti vain osa toteaa minimipalkan nostamisen lisäävän työttömyyttä huomattavasti. Ehkä yritykset osaavat odottaa nostoja ja ovat jo valmiiksi palkanneet sen verran vähemmän työntekijöitä. Jotkin yritykset tai toimintatavat on jätetty kokonaan perustamattakin tulevien korotusten vuoksi. Työllisyyttä heikentävä vaikutus näkyy siis osittain koko ajan ja vain osittain piikkeinä nostojen jälkeen. Kuluttajien tapojen muutoksetkin ovat hitaita, joten ne piikitkin jakautuvat hyvin pitkille ajoille eivätkä siis helposti näy tutkimuksissa piikkeinä.

Tieteen sosiologit ovat todistaneet työn taloustieteen tutkijat äärivasemmistolaisiksi. Muutenkin taloustieteessä tutkijoiksi jättäytyvät tutkitusti lähinnä vain kaikkein vasemmistolaisimmat ylioppilaat - myös Suomessa - mutta työn taloustiede on tässäkin ääripää. Tutkimukset ovat vinoutuneita ja niiden arvioijat samaan tapaan.

Vasemmistolaiset vetoavat yleensä Card-Krueger-tutkimukseen, vaikka se on todettu kelvottomaksi. Sen mukaan paikoin minimipalkan nostaminen ei heikentänyt suurten ketjuravintoloiden työllisyyttä. Minimipalkan nostaminen onkin näiden ketjujen pienten kilpailijoiden syrjimistä, mutta pieniä ruokaloita ja ketjuja ei ollut otettu mukaan tutkimukseen. (ks. [42])

Muita vääristäviä tekijöitä ovat aineiston valikointi, tulkintojen valikointi ja se, että minimipalkan korotukset heikentävät työllisyyttä jo ennalta.

Minimipalkan korotusta vaativat uskovat rahan tulevan työnantajilta

Vuonna 2007 professori Daniel B. Klein ja Stewart Dompe kysyivät EPI:n "Korottakaa minimipalkkaa" -vetoomuksen allekirjoittajilta syitä. Useimpien vastanneiden peruste oli, että se siirtää rahaa työnantajilta työntekijöille tai tasaa neuvotteluvoimaa. Useimmat katsoivat kannattamansa korotuksen heikentävän merkittävästi työttömyyttä. [43]

Yllä juuri osoitettiin, että se ei siirrä rahaa työnantajilta vaan asiakkailta, jotka ovat usein köyhemmistä perheistä kuin minimipalkkaiset työntekijät.

Suuryritykset maksavat eniten palkkaa

Vuonna 2014 julkaistu tutkimus kuitenkin osoitti, että 1000+ hengen yritykset maksavat 9 - 11 % enemmän palkkaa kuin 10- hengen yritykset ja isot kaupat maksavat 19 - 28 % enemmän palkkaa kuin pienet. Myös muut tutkimukset osoittavat, että muiden tekijöiden ollessa samoja suuryritykset maksavat enemmän palkkaa. [41]

Onko mahdollista, että minimipalkka ei vaikeuta työllistymistä?

Kyllä, jos minimipalkasta ei myöskään ole mitään hyötyä, siis jos se on niin matala, että kaikille kannattaisi muutenkin tarjota enemmän palkkaa, eikä kukaan halua vaihtaa alalle tai työtehtäviin, joissa hän ei tähän palkkaan yllä. Näin saattaa käydä, jos esimerkiksi sosiaaliturva tekee muutenkin kannattamattomaksi työllistyä alle minimipalkan tai minimipalkka on alle jokaisen tuottavuuden. Realistisempi on tilanne, jossa melkein kaikki saisivat muutenkin palkkaa yli minimipalkan ja näin minimipalkka vaikuttaa vain harvaan ihmiseen, hyvässä ja pahassa.

Myös yllä mainittu Galbraithin argumentti voi joskus jossain työpaikassa pitää paikkansa, mutta poliitikkojen on lähes mahdotonta kohdentaa minimipalkkaa vain tällaisiin työsuhteisiin. Vastaavasti tupakointi voi joskus jossain pelastaa jonkun hengen, mutta ei sitä silti pidä määrätä pakolliseksi kaikille.

"Eihän palkoilla pidä kilpailla"

Onko oikein, että leipä voi maksaa K-kaupassa enemmän kuin Lidlissä? Ja Eiran K-kaupassa enemmän kuin Pihtiputaan? Ja laatuleipä enemmän kuin huono?

Yleissitova palkka johtaa siihen, että kannattaa palkata vain parhaat työntekijät ja heidätkin vain siellä, missä heidän työnsä tuottaa eniten. Työtekijälle ja yhteiskunnalle saattaisi kuitenkin olla edullisempaa, että työntekijä voisi työllistyä siellä, missä hän asuu, vaikka sitten vähän matalammalla palkalla, samoin huonommat työntekijät. Parhaat työntekijät puolestaan ehkä sopisivat vielä paremmin jollekin toiselle alalle, mutta kun palkat eivät pääse muodostumaan vapaasti markkinoille, he voivat päätyä väärälle alalle. Kehitysmaissakin kalliisti koulutetut lääkärit saattavat tehdä töitä hikipajoissa, koska boikottiliike on nostanut niissä palkat keinotekoisen korkeiksi, ja lääkäri on usein hikipajassakin hieman parempi työntekijä kuin tavallinen kansalainen.

Kun palkat määräytyvät vapaasti markkinoilla, ne asettuvat työn markkinahinnan tasolle eli tasolle, jolla kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa. Jos jonkin alan palkkatasoa tästä nostetaan, osa työvoimasta jää työttömäksi ja joutuu jäämään kotiin tai siirtymään aloille, joille se sopii huonommin. Jos jonkin työpaikan palkkatasoa lasketaan tämän alle, muiden työnantajien kannattaa palkata sen firman työntekijöitä hieman korkeammalla palkalla, heille jää silti voittoa.

Ylempänä kuvataan esimerkein sitä talouden luonnonlakia, että palkat asettuvat joka tapauksessa tuottavuuden tasolle, oli ammattiliittoja ja lakkoja tai ei. Ammattiliitot voivat korkeintaan sulkea huono-osaisimman osan työvoimasta ulkopuolelle esimerkiksi minimipalkkamääräyksillä ja siten monopolin tavoin saada ylisuuria palkkoja osalle ja köyhyyden lopuille. Tämä hidastaa kasvua ja tuottaa siksi pitkällä tähtäimellä kaikille huonommat palkat.

"Sitten tulee työssäkäyviä köyhiä!"

Se on parempi kuin nykymalli: työttömät köyhät. Työssäkäyvät köyhät yleensä tulevat paremmin toimeen kuin työttömät, etenkin jos sosiaaliturva ei ole yhtä lannistava kuin nykyinen vaan esimerkiksi perustulomaisempi. Työ myös yleensä kehittää ihmiset työkykyä, etenkin nuoren, maahanmuuttajan tai pitkäaikaistyöttömän. Työttömyys päinvastoin kuluttaa työkykyä ja tulevaisuudenmahdollisuuksia. Työssäkäyvä vanhempi myös luo lapsilleen mallin, joka antaa näille yleensä paremmat eväät elämään.

Työssäkäynti myös kantaa korren yhteiseen kekoon, auttaa ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa ja keventämään verotusta, mikä tuottaa positiivisen työllistymiskierteen muillekin.

"Vaikka se auttaisikin työntekijöitä, se johtaisi rikkaiden rikastumiseen!"

Jos kaikki voittavat, sehän on hyvä. Jos yrittäjyys muuttuisi kannattavammaksi, se tarkoittaisi, että useampi ryhtyisi yrittäjäksi ja vanhatkin yrittäjät ja yritykset investoisivat enemmän Suomeen ja perustaisivat tänne enemmän työpaikkoja. Sitähän tässä on vuosia turhaan yritetty.

Jos työllistäminen muuttuu liian kannattavaksi, yhä useampi siirtyy työntekijästä yrittäjäksi ja yhä useampi yritys palkkaa lisää työntekijöitä kunnes markkinat ovat tasapainossa niin, että työnteko ja yrittäminen ovat "yhtä kannattavia", virta kumpaankin suuntaan on sama.

Tällainen markkinatasapaino on oikeudenmukainen. Se yleensä myös tuottaa mahdollisimman suuren kakun jaettavaksi. Jos markkinoiden tuottamaan tulonjakoon ei ole tyytyväinen, on vähemmän haitallista käyttää tulonsiirtoja kuin kieltää markkinatasapaino ja ihmisten sopimusvapaus ja säätää lailla jokin venezuelamainen epätasapainotila pakolliseksi. Sellaisestahan seuraa työttömyyttä, pulaa, jonoja ja tehottomuutta, kuten ... Venezuelassa, jossa ei saa edes sähköä eikä vessapaperia, vaikka maalla on maailman suurimmat öljyvarat ja sen pitäisi olla onnela.

Katso myös

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 1,6 1,7 The Minimum Wage: Good Intentions, Bad Results, Roger Koopman, The Freeman, March 1988, Volume: 38, Issue: 3. The Foundation for Economic Education
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 Keynesian Politics and the Minimum Wage, taloustieteen professori David Henderson, Library of Economics, March 2, 2011
  3. Neumark, David (Kalifornian yliopiston professori) ja William L. Wascher (Fedin tutkimusosaston varajohtaja), 2008. Minimum Wages. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press. ISBN 978-0-262-14102-4. Mm. sivut 6-7.
  4. Minimum Wages and Employment: A Review of Evidence from the New Minimum Wage Research, David Neumark, William Wascher, NBER Working Paper No. 12663, NBER, November 2006.
  5. Timo Harakka ei pyri Sdp:n puheenjohtajaksi. Paitsi jos…, Suomen Kuvalehti 25/2016, 26.6.2016.
  6. Työttömien nuorten aikuisten palkkatoive pieneni satasella: Nettopalkaksi riittäisi 1 363 euroa kuussa, Helsingin Sanomat 11.5.2016. (Työttömien nuorten ääni -barometri 2016, kysely vuonna 2016, 18-29-vuotiaat työttömät edustavasti)
  7. 7,0 7,1 TALOUSTIEDE TÄNÄÄN, kansantaloustieteen professori Jouko Ylä-Liedenpohja, 3. painos, Otava, 1995. Sivut 132-134.
  8. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010055
  9. Vähimmäispalkka (Wp)
  10. Näin paljon lakolla uhkaajat tienaavat Taloussanomat. 16.2.2010.
  11. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä aht ei löytynyt
  12. 12,0 12,1 12,2 12,3 "Kun Kiina on liian kallis", Helsingin Sanomat 27.6.2013, sivu B20.
  13. 13,0 13,1 13,2 What You Need to Know About the Minimum Wage, Shawn Ritenour , Mises.org 10.9.2004
  14. 14,0 14,1 14,2 14,3 14,4 Estonia: Wage formation, Kirsti Nurmela, Marre Karu, PRAXIS Center for Policy Studies, 31-03-2009
  15. 15,0 15,1 Hinnosaar, M., Rõõm, T., The Impact of the Minimum Wage on the Labour Market in Estonia: An Empirical Analysis (403 Kb, PDF), Working Papers of Eesti Pank, No 8, Nov 2003.
  16. 16,0 16,1 16,2 Minimipalkkojen turmiollisuus ja USA:n working poor, VS 18.12.2004
  17. Vertaileva näkökulma Suomen työmarkkinoihin, Jutta Moisala, Jukka Pekkarinen, Heikki Taimio, Juhana Vartiainen, Palkansaajien tutkimuslaitos, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 21/2004, sivut 223-224
  18. Verotus on kytkettävä irti työnteosta, kansanedustaja, VTL Osmo Soininvaara, HS vieraskynä 9.7.2012
  19. http://jhr.uwpress.org/content/XL/4/867.short
  20. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0272775702000067
  21. Minimum Wage Effects in the Longer Run, David Neumark and Olena Nizalova, doi: 10.3368/jhr.XLII.2.435, J. Human Resources Spring 2007 vol. XLII no. 2 435-452.
  22. Terra McKinnish, University of Colorado Boulder: Cross-state differences in the minimum wage and out-of-state commuting by low-wage workers (Volume 64, May 2017, Pages 137–147) Regional Science and Urban Economics. 30.3.2017.
  23. TILASTOKESKUS: Palkkasumma laski 0,8 prosenttia kesä-elokuussa Kauppalehti 16.10.2009 (luettu 21.10.2009)
  24. The class struggle in one picture, Ph.D. Tino Sanandaji, Captus, 25.2.2010
  25. Minimipalkka, marginaalinen tuottavuus ja perustulo, Osmo Soininvaara 18.12.2008
  26. Minimum Wages, the Earned Income Tax Credit, and Employment: Evidence from the Post-Welfare Reform Era, Neumark, David and Wascher, William, Minimum Wages (February 2007). IZA Discussion Paper No. 2610. Available at SSRN.
  27. 27,0 27,1 The minimum wage: theory before history, professori Tyler Cowen 26.6.2006
  28. Minimum Wage Effects throughout the Wage Distribution, David Neumark, Mark Schweitzer and William Wascher, doi: 10.3368/jhr.XXXIX.2.425, J. Human Resources Spring 2004 vol. XXXIX no. 2 425-450.
  29. Price Controls, Hugh Rockoff, EconLib, 2nd ed.
  30. Niken hikipajat - kehitysmaiden paratiisi, Johan Norberg, suom. 16.6.2003
  31. 31,0 31,1 Most of the Benefits of a Minimum Wage Increase Would Not Go to Poor Households, Brief Analyses | Economy, No. 792, Monday, January 13, 2014, David R. Henderson, NCPA.
  32. 32,0 32,1 Minimum Wages and Poverty: Will a $9.50 Federal Minimum Wage Really Help the Working Poor?, Joseph J. Sabia* and Richard V. Burkhauser, Southern Economic Journal 2010, 76(3), 592–623.
  33. http://www.talouselama.fi/liitetyt/article163762.ece
  34. Response to a Request by Senator Grassley About the Effects of Increasing the Federal Minimum Wage Versus Expanding the Earned Income Tax Credit. Congressional Budget Office (January 9, 2007). Luettu July 25, 2008.
  35. http://www.eurofound.europa.eu/eiro/2004/01/inbrief/ee0401101n.htm
  36. http://www.stat.ee/index.php?id=34209&highlight=wages
  37. http://www.economywatch.com/economic-statistics/Estonia/Inflation_Average_Consumer_Prices_Indexed_to_Year_2000/
  38. Mart Laar's Biography, cato.org, 2006 (luettu 23.3.2010)
  39. http://www.stat.ee/index.php?id=34209&highlight=wages
  40. Seattle's Painful Lesson on the Road to a $15 Minimum Wage Bloomberg View. 26.6.2017.
  41. 41,0 41,1 Where Is The Monopsony Power?, Adam Ozimek, Forbes, 7/27/2014.
  42. 42,0 42,1 42,2 42,3 Divine coincidence?, professor Scott Sumner, AUGUST 15, 2015.
  43. "Reasons for Supporting the Minimum Wage: Asking Signatories of the 'Raise the Minimum Wage' Statement" (January 2007). Economics in Practice 4 (1): 125–67. 

Tietoa muualla

Henkilökohtaiset työkalut