Kartelli
Liberalismiwiki
Kartelli
Libertaristit luonnollisesti katsovat, että ihmisten ja yritysten tulee saada tehdä yhteistyötä haluamallaan tavalla, myös kartellein. Eräissä tapauksissa kartellien voidaan osoittaa olevan hyödyllisiä (esimerkiksi minimidifferentioitumisen välttäminen)
Ainakin aiemmin monet muut liberaalit, mm. Friedrich Hayek, ovat kannattaneet "kilpailulainsäädäntöä", lievää sääntelyä tietynlaista monopoliaseman tai kartellin väärinkäyttöä vastaan. Toisaalta tällaisen lainsäädännön haitat saattavat ylittää hyödyt.
Sisällysluettelo |
Valtio aiheuttaa kartellihaitat - ja pahempaa
Huono sääntely voi rajoittaa kilpailua enemmän kuin yritysten keskinäiset kilpailunrajoitukset (kartellit). [1]
Milton Friedman on kirjoittanut, että lähes missään kartellit eivät ole voineet pitkäaikaisesti haitata taloutta muuten kuin valtion sääntelyn tuella (esimerkiksi markkinoille tuloa vaikeuttavat turvallisuus- ja terveysnormit, tuonnin ja ulkomaisen kilpailun rajoitukset jne.). [2]
Suomi
- Suomessa kartellilakien ulkopuolelle on jätetty keskitetty palkoista sopiminen[3]
Esimerkkejä kartelleja pönkittävästä sääntelystä
Yritykset (ja ammattiliitot ja puolueet ja kansalaisjärjestöt) yleensä pyrkivät vähentämään kilpailua ja etenkin estämään uusien tulokkaiden pääsyn markkinoille.
- Nordean Suomen-johtaja vaati, että valtio takaisi talletukset yhä vanhoissa mutta ei enää aloittavissa uusissa pankeissa (ne pääsisivät vasta vähitellen talletussuojan piiriin koska "niillä ei ole näyttöä" ja vasta toisena vuonna maksetaan talletussuojarahastomaksua). (Libertaristit ja osa muista liberaaleista vastustavat koko talletussuojaa.) [4]
- Ammattiliitot yleensä vaativat lakisääteisiä pätevyysvaatimuksia estääkseen huono-osaisemman työvoiman työllistymisen. Ne pyrkivät myös painostamaan ammattiliittojen jäseniksi sekä suosimaan ansiosidonnaista sosiaaliturvaa, jota kaikki eivät osaa hakea YTK-kassasta.
Aiempia esimerkkejä
Sähköliikkeiden kartelli valtion tuella
Sähköliikkeiden kartelli piti valtion tuella huolta vapaan kilpailun estämisestä. Kansanhuoltoministeriön pyynnöstä Suomen Sähkötukkuliikkeiden liitto SSTL laati yhtenäishinnaston, joka julkaistiin myös asetuskokoelmassa 18.6.1941. Sääntelyä ei lopetettu edes sodan päätyttyä. Myös valtion muu sääntely kuten kansalliset standardit ja tuontilisenssit vahvistivat kartellia. Lopullisesti SSTL:n hoitama yhteishinnoittelu jouduttiin lopettamaan vasta 1990-luvun alussa. [5][6][7]
Vuoden 1958 kartellilain myötä SSTL rekisteröityi julkiseksi kartelliksi ja alkoi sakottaa jäseniään, jotka rikkoivat sen kilpailua estäviä määräyksiä. Vasta 1980-luvuilla kilpailu pääsi murentamaan kartellin. [5]
Viitteet
- ↑ "Finanssikriisi johti sääntelyintoon", Heli Frosterus, tutkija, Kilpailuvirasto, Talouselämä 15/2011, 21.4.2011, sivu 6
- ↑ "Free to Choose", Milton Friedman
- ↑ HS 28.9.2009: "Yhteinen isoveli hintojen valvojaksi?", s. B5, mm. "työmarkkinaneuvotteluja, jotka on rajattu kilpailulakien ulkopuolelle; toisin sanoen palkoista sopimisessa on kyse laillisesta kartellista."
- ↑ "Suuret pankit maksavat riskit", HS 27.4.2010, s. B5
- ↑ 5,0 5,1 SSTL 75 - Mustan kirjan tarinoita - Sähkötukkualan historia -tiivistelmä, Sähköteknisen kaupan liitto, 2010
- ↑ Sähköala ja Sähköteknisen Kaupan Liitto - Pohjolan perukoilta kehityksen kärkeen, Sähköteknisen kaupan liitto, 2010
- ↑ "Tervettä kartellia", Helsingin Sanomat 10.4.2011, sivu E2
