Protektionismi

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Protektionismi tarkoittaa valtiossa toimivien yritysten "suojelemista" ulkomaiselta kilpailulta haittaamalla ulkopuolista tarjontaa esimerkiksi suojatullein, tukiaisin, sääntelyllä, tuontikiintiöillä jne.

Syynä protektionismiin on yleensä tietyn alan yritysten ja ammattiliittojen lobbaus ja korruptio. Nämä tahot hyötyvät yrityksensä "suojelemisesta" mutta kuluttajat ja muiden alojen yritykset kärsivät, samoin kansalaiset keskimäärin.

Esimerkkejä protektionismista ovat Venäjän puutullit ja Kiinan valuuttakurssimanipulaatiot, USA:n ja EU:n harjoittama oman tuotannon suojeleminen tuontikiintiöillä ja tulleilla jne. Protektionismin katsotaan olevan keskimäärin voimakkainta kehitysmaissa.

Protektionismi oli keskeinen osa merkantilismia ja yhä jatkuvaa uusmerkantilismia. Liberaalit ovat valistusajasta asti arvostelleet protektionismin hyödyttävän vain valtion suojelullaan suosimia yrityksiä kansalaisten kustannuksella ja sanoneet vapaakaupan olevan yleinen etu. [1]

Paul Krugman puolusti tulleja rajoittavia kansainvälisiä kauppasopimuksia: ”Ne suojelevat meitä itseltämme: rajoittavat edunvalvontapolitiikkaa ja selvää korruptiota, joka oli ennen kauppapolitiikassa valloillaan.” Esimerkiksi vuoden 1930 Smooth-Hawley-tullit vahingoittivat koko maata mutta auttoi eräitä alueita ja kongressiedustajia.[2]

Sisällysluettelo

Protektionismin puolesta ja vastaan

Alansa "suojelun" puolesta lobbaavat yritykset usein sanovat aloittelevan alansa tarvitsevan tukea, jotta sen kilpailukyky kehittyisi riittäväksi vastaamaan ulkomaiseen kilpailuun. Vastustajien mukaan teollisuudenalojen suojelu tyypillisesti johtaa kilpailukyvyn heikkenemiseen, kun kilpailupaine ei enää pakota toiminnan tehostamiseen ja paremmin asiakkaiden tarpeita tyydyttävien tuotteiden innovointiin. Jos jokin ala, esimerkiksi banaaninviljely Suomessa, eivät kannata ilman suojelua, kansalaisille on edullisempaa, että maan tuotantoresurssit päätyvät vapaasti muille aloille.

Tuomioja: protektionismista tulee luopua yksipuolisesti

Kansanedustaja, tohtori Erkki Tuomiojan (sd) mukaan on kansantaloustieteen perustotuuksia, että protektionismi haittaa sitä harjoittavaa maata ja siksi siitä kannattaa luopua jopa yksipuolisesti. Lisäksi hänestä länsimaiden protektionismi (mm. maataloustuki ja -tulli) on skandaali, se estää kehitysmaiden kehitystä. [3]

Vasemmistolaisen Paul Krugmanin mukaan tärkein talousoppi on, että ulkomaankauppa hyödyttää molempia osapuolia.[4]

"Epäreilu ulkomainen kilpailu"

Toinen yleinen argumentti on "epäreilu ulkomainen kilpailu", jossa esimerkiksi alhaisempien tuotantokustannusten vuoksi ulkomainen yrittäjä vie markkinat. Esimerkiksi banaaninviljely ei voine laajeta Suomessa ilman tukiaisia. Taloustieteessä yleisesti hyväksytty suhteellisen edun periaate kuitenkin osoittaa, että jokainen maa pärjää paremmin, jos tekee vain niitä tuotteita, joita maassa kannattaa tehdä, ja tuo muut tuotteet ulkomailta.

”Vetoomus kynttiläntuottajien puolesta” (1854) on tunnettu Frédéric Bastiat'n kirjoittama protektionismin satiiri. Siinä kynttiläntuottajat ja muu valaistusteollisuus esittävät hallinnolle vetoomuksen, jossa toivotaan suojaa epäreilua ulkomaista kilpailijaa, Aurinkoa, vastaan, kun se vie heiltä markkinoita alhaisempien valontuotantokustannusten vuoksi.

Peliteoreetikot ovat esittäneet protektionismin todelliseksi syyksi "vangin dilemman": eräissä tapauksissa valtion ehkä kannattaa harjoittaa protektionismia paitsi jos se johtaa siihen, että muutkin maat harjoittavat sitä. Vastaavasti kunkin teollisuudenalan ehkä kannattaa lobata oman alan protektionismin puolesta vaikka kokonaisetu olisi, ettei millään alalla olisi protektionismia.

Piiloprotektionistinen sääntely

Usein poliitikot eivät kehtaa harrastaa avointa protektionismia vaan verhoavat protektionismin sääntelyksi, esim. turvallisuus-, ympäristö- tai kuluttajasuojanormeiksi. Näin voidaan myös kiertää protektionisminvastaisia kansainvälisiä sopimuksia[5]. Tuotemääräykset, turvallisuusnormit ja tuontikiintiöt ovat tyypillisiä kansainvälisen kaupan esteitä[6][5].

  • Professori Haaparannan mukaan rikkaat maat asettavat törkeästi tarkkoja tarkastusvaatimuksia elintarvikkeille, jotta niihin ei voitaisi tuoda ruokaa köyhistä maista[5].
  • Euroopan meijerisäädökset estävät kuluttajia ostamasta kamelinjuustoa. Säädökset tekevät myös pienyrittäjien elämän vaikeaksi ja suosivat suuryrityksiä mittakaavaeduin[7]. Tämä vähentää kilpailua ja lisää suuryritysten monopolivoimaa.
  • Amerikkalaiset autojen turvanormit on tehty niin, että eurooppalaisia, pienempiä ja vähemmän bensiiniä kuluttavia, autoja ei saa ostaa. Normeissa oletetaan kuljettajien olevan ilman turvavyötä.[8] Ovatkohan ne kuljettajat varmasti niitä, joka haluavat itseltään kielettävän eurooppalaisen auton riskitason?
  • Hullun lehmän taudin verukkeella asetetun englantilaisen naudanlihan tuontikiellon purkamisessa viivyteltiin pitkään sen jälkeen, kun kiellolle ei ollut mitään perusteita[5].
  • Polkumyyntisäädökset ovat täysin mielivaltainen protektionismin väline ja kohdistuvat yksittäisiin yrityksiin[5].
  • Köyhissä maissa halvalla tai lapsityövoimalla tuotettujen tavaroiden ostosta kieltäytyminen on professori Haaparannan mukaan mielivaltaista protektionismia. "mihin ne lapset päätyvät, jotka meidän vaatimuksestamme erotetaan työstä?" professori kysyy[5].

Historia

1800-luvulla Saksa otti tavoitteekseen omavaraisuuden eli tuonnin vähentämisen minimaaliseksi voidakseen käydä pitkän hyökkäyssodan. Se keksi mm. maataloustuet ja loi korkeat tullimuurit kannustaakseen kansaa omavaraisuuteen. Vähitellen monet muutkin maat alkoivat harjoittaa protektionismia. Tämä osaltaan johti ensimmäiseen maailmansotaan. Hitler jatkoi samantapaista protektionismia.

Ylisuojellut työpaikat

Professori Tim Harfordin mukaan jatkuvasti jotkut menettävät työpaikkojaan, heitä on hyvä tukea, mutta ulkomaiselle kilpailulle työpaikkojaan menettäviä ei pitäisi tukea muita enempää. Steve Landsburg vertaa tätä siihen, että jos huomaan saavani jatkossa lääkkeeni muualta halvemmalla, se ei tuota minulle velvollisuutta korvata erotusta vanhalle apteekkarilleni. [9]

Argumentteja tullien puolesta

On joitain tilanteita, joissa teoriassa tulleille voisi olla perusteita. Käytännössä suomalaiset yritykset kehittelevät näitä selityksiä isolla rahalla ja lobbaavat poliitikkoja ja virkamiehiä ylireagoimaan näihin.

Jos näille annetaan pikkusormi, tyypillisesti kilpailu estyy, suomalaiset yritykset saavat monopolin suomalaisiin kuluttajiin, hinnat nousevat, laatu ja asiakkaiden tarpeiden huomioiminen jäävät tarpeettoman huonoiksi ja innovointi ja kehitys laantuvat. Siksi monen liberaalin mielestä pienin paha on nollatoleranssi protektionismin suhteen.

"Muillakin on tulleja"

Se, että muut rikkovat esineitä, ei tarkoita, että meidän kannattaisi itse rikkoa lisää esineitä. Tullit ja muut tuonnin esteet vähentävät taloudellista tehokkuutta eli pienentävät kakkua.

Viro 1990-luvulla on hyvä esimerkki siitä, miten yksipuolinen tullien alentaminen on kansantaloudelle hyväksi. Eniten se tietysti auttaa kuluttajia kuten maan köyhiä. Viron EU-jäsenyys tosin pakotti palauttamaan eräitä tulleja ja esteitä.

Kauppasodassa "yksipuolinen aseriisunta" on siis yleensä pienin paha. Aivan helppo kysymys ei ole, koska tietyn maan tuontitullin kohtaanto on osittain maan kuluttajat, osin meidän maamme viejät, siis tulli on puoliksi valtion vero vieraan valtion tuottajille - mutta niinhän on arvonlisäverommekin, jos siinä toisessa maassa sen tilalla on esimerkiksi tulovero, sehän kohdistuu vientiin muttei tuontiin.

"Jos tuojamaa tukee tuotettaan, tullilla saa verottaa tuen pois"

Jotkut liberaalit ovat tätä mieltä. Teoriassa tämä poistaa tuottajamaan tukiaisellaan tekemän hintavääristymän. Osa liberaaleista puolestaan ajattelee, että tällaiset hyvää tarkoittavat valtion interventio-oikeudet johtavat siihen, että niitä viimeistään jonkin ajan päästä aletaan väärinkäyttää tuonnin esteinä ja poliitikkoja korruptoivien kotimaisten yritysten sisämarkkinamonopolien luojina.

Koska tukiaisen kohtaanto osuu osittain tuottajaan ja osittain kuluttajaan, kyseessä on siis "puoliksi" vieraan valtion tuki maamme kuluttajille. Haittapuoli on se, että osa maamme tuotannosta joutuu siirtymään kyseiseltä alalta toisille ohi suhteellisen etumme, mutta nettona elintasomme nousee silti tukiaisten vuoksi.

Siksi tällaiseen ei kannata vastata omilla tuilla samalle alalle, koska silloin kyseisen alan osuus maailman tuotannosta nousisi entisestään tehottoman korkeaksi muiden alojen kustannuksella ja samalla tukisimme toisen maan kuluttajia perusteettomasti.

"Haittaverot tuontituotteille"

Jos viejämaa antaa vientiyrityksen saastuttaa valtiotaan korvauksetta, sekin on "vientitukea", mutta kansalaiset maksavat sen saasteista kärsimisellä verojen pulittamisen sijaan. Tilanne on siis sama kuin yllä: tähän puuttuminen luultavasti aiheuttaisi enemmän haittaa kuin hyötyä, Suomi hyötyy tästä viejämaan kustanuksella, ja viejämaan kannattaisi itse luopua tällaisesta käytännöstä.

Jos taas haitta on globaali - esimerkiksi kyseessä on kasvihuonekaasu ja oletetaan sellaisten aiheuttavan merkittävää globaalia haittaa - maksajaksi joutuukin koko ihmiskunta. Jos kyseisestä saasteesta peritään haittaveroa meidän tuottajiltamme, jotkut liberaalit katsovat, että vastaava haittavero tulisi periä tuontituotteiltakin. Haittaveron oikeaa suuruutta vain on vaikea arvioida, joten se johtaa helposti mielivaltaan ja piiloprotektionismiin, jota kotimaiset tuottajat lobbaavat saadakseen sisämarkkinamonopolin.

"Trumpin tullipolitiikka on mafiapomojärjestely"

Toimittaja Laura Saarikosken mukaan Trumpin tullipolitiikka on "mafiapomojärjestely", jossa hän asettaa tulleja maille, joiden edustajat eivät nöyristele häntä.[2]

Katso myös

  • Vapaakauppa katsotaan usein protektionismin vastakohdaksi

Viitteet

  1. Liberal Anti-Imperialism, professori Daniel Klein, 1.7.2004
  2. 2,0 2,1 Trump pyytää suutelemaan sormustaan – tulleilla hän yrittää laajentaa valtaansa Helsingin Sanomat. 12.3.2018.
  3. "Maataloustuet ovat skandaali", Verkkouutiset 14.08.2010
  4. "Buy American" Is Un-American - We need more competition in the auto industry, not less, David Harsanyi, Reason, June 1, 2011
  5. 5,0 5,1 5,2 5,3 5,4 5,5 Venäjän kauppapolitiikka on samanlaista kuin muissakin maissa, valitettavasti, professori Pertti Haaparanta, Akateeminen talousblogi 27.7.2010
  6. Taloussanakirja, Taloussanomat (luettu 29.7.2010)
  7. Milking the CAP - How Europe’s dairy regime is devastating livelihoods in the developing world, Oxfam, Briefing paper 34, 2002
  8. Eurooppalaiset pikkuautot liian pieniä Yhdysvaltoihin, Talouselämä 20.9.2008
  9. What do we owe those hurt by free trade agreements?, professori Tim Harford, FT, January 17, 2008

Martin Wolf, Why Globalization Works, Yale University Press, 2004.

Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut