Merkantilismi

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Merkantilismi oli 1500-luvulta 1800-luvulle maailmassa vallinnut ulkomaankauppapolitiikka. Sen pyrki maksimoimaan viennin ja minimoimaan tuonnin, jotta maan kultavaranto maksimoituisi. Liberalismi kukisti merkantilismin vähitellen 1700-luvulta alkaen.

Kullan määrän luultiin olevan sama asia kuin vauraus (minkä Adam Smith tunnetuimpana kiisti) ja suunnilleen vakio, joten yhden maan vaurastuminen olisi muka toiselta pois. Tosin jo John Locken Toinen tutkielma osoitti, että vauraus ei ole vakio, vaan ihmisten toiminta voi lisätä sitä, joten yhden kansakunnan hyöty ei ole toisilta pois.

Keinoina käytettiin mm. monopoleja, tulleja, tukiaisia, sääntelyä, "haitallista kilpailua" estäviä kauppakieltoja (vrt. Kynttiläntekijöiden vetoomus). Esimerkiksi kahvi yritettiin kieltää 1700-luvun Ruotsissa Suomi mukaan lukien tuonnin minimoimiseksi[1].

Merkantilismi johti luonnollisesti laajaan salakuljetukseen ja mustaan pörssiin.

Merkantilismin tärkeimpänä kehittäjänä oli Aurinkokuninkaan (Ludvig XIV) talousministeri Jean-Baptiste Colbert (1600-luvulla).

Kolonialismi ja imperialismi liittyivät vahvasti merkantilismiin ja uusmerkantilismiin; liberaalit pääsääntöisesti vastustivat niitä.[2]

Arvostelua

Suuri, liberaalihko valistusfilosofi David Hume kehitti 1700-luvulla rahan kvantiteettiteorian, jonka mukaan rahamäärän kasvu yhteiskunnassa ei johda tuotannon lisääntymiseen, vaan ainoastaan inflaatioon, ja häntä ja Lockea onkin pidetty merkittävimpinä merkantilismin kriitikkoina ennen Smithiä.

Adam Smith hyökkäsi kirjassaan Wealth of Nations voimakkaasti merkantilismia vastaan ja kehitti nimityksen merkantilismi.

Liberaalit ovat valistusajasta asti kritisoineet vahvasti merkantilismia ja sen myöhempää muunnelmaa uusmerkantilismia. Heidän mukaansa ne hyödyttävät vain valtion suosimia yrittäjiä, kun taas vapaakauppa olisi kansalaisten kokonaisedun mukaista. Liberaalien mukaan suhteellisen edun periaate todistaa, että kansakunnan kannattaa keskittyä siihen, mitä se tekee tehokkaimmin, ja tuoda ulkomailta se, minkä ulkomaat tekevät halvemmalla. [2]

Britanniassa kauppaa vapautettiin 1700- ja 1800-lukujen ajan päästen lähes täyteen vapaakauppaan. Ranskassa kaupan vapauttaminen alkoi vasta Ranskan vallankumouksesta (1789), mutta Saksassa merkantilistinen politiikka säilyi vahvana myös 1800-luvulla, aina natsi-Saksan kukistumiseen asti. [3]

Katso myös

Viitteet

  1. Kiistelty ja kielletty kahvi, Arno Forsius, Suomen lääkärilehti 3/1992
  2. 2,0 2,1 Liberal Anti-Imperialism, professori Daniel Klein, 1.7.2004
  3. Wilson, Charles (1963). Mercantilism. London: Routledge and Kegan Paul.