Imperialismi

Liberalismiwiki
Ohjattu sivulta Kolonialismi
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Imperialismi ja kolonialismi (eli siirtomaavalta) olivat antikapitalistisia, monien liberaalien vastustamia ilmiöitä.

Imperialismilla voidaan tarkoittaa kaikkea valtion väkivaltaista laajentamista. Kolonialismilla voidaan tarkoittaa imperialismin erään muodon ensi vaihetta: siirtokuntien perustamista.

Osa kolonialismin alle joutuneista maista on nyt maailman rikkaimpia, osa joutumattomista rutiköyhiä. Rikastuminen riippuu eniten siitä, miten vapaa markkinatalous maassa on sallittu.

Sisällysluettelo

Kolonialismi oli antikapitalistista

Jopa kapitalismin vastustajien kuvauksen mukaan Britannian kolonialismi Intiassa oli antikapitalistista: viljelijät pakotettiin viljelemään tiettyjä kasveja, heidät määrättiin myymään ne Britanniaan ja heidät pakotettiin maksamaan sortavia veroja jopa pahimpina aikoina. Kapitalismi päinvastoin käsittää omistusoikeuden, verojen alhaisuuden ja vapaakaupan.[1][2]

Karl Marx kannatti imperialismia, koska näki sen vievän kehitystä eteenpäin. Marx myös kannatti militaarista aggressioita nähtävästi jokaisessa sodassa, joka hänen aikanaan nähtiin.[3][4]

Imperialismin nousu liittyy uusmerkantilismin ja taloudellisen nationalismin nousuun[5][3].

Liberaalit vastustavat kolonialismia

Liberaalit vastustavat kolonialismia, ja jo 1700-1800-luvuilla monet keskeiset liberaalit (eivät kaikki) olivat äänekkäitä kolonialismin vastustajia, esimerkiksi klassiset ja myöhemmät liberaalit Adam Smith, Frederic Bastiat, Richard Cobden, John Bright, Henry Richard, Herbert Spencer, H. R. Fox Bourne, Edward Morel, Josephine Butler, W. J. Fox ja William Gladstone. Liberaali Amerikan vallankumous oli ensimmäinen siirtomaavallan vastainen sota, ja sen esimerkki innoitti muita.[3][2]

Adam Smith vaati teoksessaan Wealth of Nations Britanniaa vapauttamaan kaikki siirtomaansa. Hän kertoi, että se olisi lisäksi Britannian taloudellinen etu, kun erottaisiin sovussa, voitaisiin käydä keskinäistä kauppaa, ja Britannian ei tarvitsisi käyttää resurssejaan siirtomaihin. Kokonaisuus voittaisi vaikka siirtomaakauppamonopolista hyötyvät kauppiaat häviäisivätkin.[3]

Lähinnä vain James Millin ja John Stuart Millin yksityiset mielipiteet heitä työllistäneestä Britannian siirtomaavallasta Intiassa ovat epäselviä, mutta ainakin James Mill, Jeremy Bentham ja Say kannattivat Amerikan siirtokuntien vapauttamista[3][6]. John Stuart Mill oli tosin ajoittain sosialismiin kallistuva vasemmistoliberaali ja hänen isänsä ei kuulunut tärkeimpiin liberaaleihin.

Liberaalit ovat muutenkin yleensä vastustaneet militarismia, protektionistit taas kannattaneet[7].

Joseph Schumpeter ja Herbert Spencer pitivät imperialismia barbaarisena ja valtiojohtoisuutta vahvistavana[3], William Graham Sumner korosti, että USA:nkin imperialismi on haitallista paitsi muutamalle plutokraatille.

Kolonialismi lisäsi kehitysmaiden ja vähensi imperialistien talouskasvua?

Vaikka kolonialismi "merkitsi julmaa sortoa, ei se sinänsä ole mikään pohjoisen ja etelän välisten erojen selitys. Rikas maailma on kasvanut nopeimmin sen jälkeen, kun se menetti siirtomaansa. Alueilla, jotka siirtomaavallat alistivat, oli myös nopeampi talouskasvu sen jälkeen, kun niistä tuli siirtomaita." Rikkaimmista maista osalla ei koskaan ole ollut siirtomaita ja toiset ovat entisiä siirtomaita ("USA, Kanada, Uusi-Seelanti, Hongkong ja Singapore"). Afganistan, Liberia, Nepal ja Tiibet eivät koskaan ole olleet siirtomaita.[8]

Tulojen epätasaista jakautumista maailmassa ei selitä kolonialismi vaan kapitalismin epätasainen jakautuminen [9].

Portlandin yliopiston politiikan tutkimuksen professori Bruce Gilleyn todistelun mukaan kolonialismi oli useimmille alueille hyödyllistä ja pitkälti alkuperäisväestön hyväksymää. Se tarjosi hyvinvointia ja paremman hallinnon. Esimerkkejä tästä ovat Kongon itsenäisyysjohtaja Patrice Lumumban ja nigerialaiskirjailija Chinua Acheben puheenvuorot siirtomaahallinnosta. Sen sijaan kolonialismin vastainen aate ja taistelu ovat aiheuttaneet kurjuutta ja estävät vieläkin kehitystä. Singapore, Belize ja Botswana ovat rakentaneet maansa siirtomaavallan pohjalta ja menestyneet. Siksi Gilleyn mielestä hauraiden maiden pitäisi ottaa oppia siirtomaahallinnosta. Kohun jälkeen Third World Quarterly ilmoitti poistavansa artikkelin verkkoversion, koska päätoimittajaa oli uhkailtu väkivallalla.[10]

Jyväskylän yliopiston tutkija Timo Särkän mukaan imperiumien tuodessa länsimaista oikeuskäytäntöä ja rakentaessa rautateitä, terveydenhuoltoa, koulutusta ja asuntoja, alkuperäisväestön hyvinvointi oli toissijainen tavoite ja oma hyöty ensisijainen. Taloustieteilijät William Easterly ja Ross Levine osoittivat eurooppalaisten tuoneen inhimillistä pääomaa, joka ajan mittaan koitui siirtomaiden eduksi. Mitä suurempi osuus alueen väestöstä oli eurooppalaisperäistä siirtomaa-aikana, sitä paremmin valtiolla nykyisin menee. Taloustieteilijät Leander Heldring ja James Robinson puolestaan arvioivat, että ilman kolonialismia Afrikalla olisi mennyt paremmin. Tampereen yliopiston professori Jukka Pirttilä kertoo monen pohtineen, voisiko nykyäänkin romahtanut valtio tuoda hallintoa ulkomailta.[10]

"Siirtomaavallat pilkkoivat Afrikan ja Lähi-idän väärin"

Monen mielestä osa ongelmista johtuu siitä, että siirtomaavallat pilkkoivat Afrikan ja Lähi-idän piittaamatta etnisistä, kielellisistä ja uskonnollisista rajoista. He siis kannattavat ajatusta "Ein Volk, ein Reich" ja vastustavat maahanmuuttoa?

Valitettavasti he saattavat olla oikeassa. Väestön homogeenisuus näyttää vähentävän konflikteja ja lisäävän sosiaalista pääomaa, välittämistä ja solidaarisuutta. Sitä on pidetty Pohjoismaidenkin vahvuuksien ja hyvän hallinnon salaisuutena pitkäaikaisen poikkeuksellisen vahvan omaisuudensuojan ohella.

Ilmiö ei silti ole syynä suurimpaan osaan ongelmia (vai onko maahanmuutto niin mahdotonta?), ja esimerkiksi Lähi-itä oli myös Turkin vallan aikana heterogeenisesti muodostettu, samoin moni siirtomaa ennen siirtomaavaltaa.

Viitteet

  1. Late Victorian Holocausts: El Niño Famines and the Making of the Third World, Mike Davis, 2000
  2. 2,0 2,1 Johannorberg.net 4.9.2004
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 3,5 Liberal Anti-Imperialism, professori Daniel Klein, 1.7.2004
  4. Karl Marx: His Life and Environment, Isaiah Berlin, Oxford University Press, 4th ed. 1978
  5. Parker Thomas Moon, Imperialism and World Politics (Macmillan, 1926)
  6. Edmund Silberner, The Problem of War in Nineteenth Century Economic Thought (Princeton UP, 1946), s. 43-45, s. 86
  7. Edmund Silberner, The Problem of War in Nineteenth Century Economic Thought (Princeton UP, 1946)
  8. Globaalin kapitalismin puolustus, s. 142
  9. Globaalin kapitalismin puolustus, s. 144
  10. 10,0 10,1 Kolonialismin parempi puoli on tulenarka aihe: siirtomaa­järjestelmää puolustanut tieteellinen artikkeli poistettiin väkivallan pelossa Helsingin Sanomat. 27.2.2018.

Aiheesta muualla

  • Intia ennen brittejä oli vielä pahempi (Vapaasana.net): "Maharadžojen suunnattomat rikkaudet oli saatu polkemalla alamaiset rutiköyhään kurjuuteen. Verotus oli jopa 50 % ja käytettiin hallitsijoiden hyväksi. Tiet ja kastelu jätettiin rempalleen. Hallinto oli mielivaltaista. Vuodet 1757-1947 kestänyt brittihallinto toi useita parannuksia mutta oli silti ”julma, ahne ja rasistinen”." "Itsevaltiaat maharadžat olivat ennen brittejä alistaneet täysin alamaisensa rutiköyhiksi ja surkeiksi. ”Epätasa-arvo oli äärimmäistä.”"
Henkilökohtaiset työkalut