Imperialismi
Imperialismi ja kolonialismi (eli siirtomaavalta) olivat antikapitalistisia, monien liberaalien vastustamia ilmiöitä.
Imperialismilla voidaan tarkoittaa kaikkea valtion väkivaltaista laajentamista. Kolonialismilla voidaan tarkoittaa imperialismin erään muodon ensi vaihetta: siirtokuntien perustamista.
Sisällysluettelo |
Kolonialismi oli antikapitalistista
Jopa kapitalismin vastustajien kuvauksen mukaan Britannian kolonialismi Intiassa oli antikapitalistista: viljelijät pakotettiin viljelemään tiettyjä kasveja, heidät määrättiin myymään ne Britanniaan ja heidät pakotettiin maksamaan sortavia veroja jopa pahimpina aikoina. Kapitalismi päinvastoin käsittää omistusoikeuden, verojen alhaisuuden ja vapaakaupan.[1][2]
Karl Marx kannatti imperialismia, koska näki sen vievän kehitystä eteenpäin. Marx myös kannatti militaarista aggressioita nähtävästi jokaisessa sodassa, joka hänen aikanaan nähtiin.[3][4]
Imperialismin nousu liittyy uusmerkantilismin ja taloudellisen nationalismin nousuun[5][3].
Liberaalit vastustavat kolonialismia
Liberaalit vastustavat kolonialismia, ja jo 1700-1800-luvuilla monet keskeiset liberaalit (eivät kaikki) olivat äänekkäitä kolonialismin vastustajia, esimerkiksi klassiset ja myöhemmät liberaalit Adam Smith, Frederic Bastiat, Richard Cobden, John Bright, Henry Richard, Herbert Spencer, H. R. Fox Bourne, Edward Morel, Josephine Butler, W. J. Fox ja William Gladstone. Liberaali Amerikan vallankumous oli ensimmäinen siirtomaavallan vastainen sota, ja sen esimerkki innoitti muita.[3][2]
Adam Smith vaati teoksessaan Wealth of Nations Britanniaa vapauttamaan kaikki siirtomaansa. Hän kertoi, että se olisi lisäksi Britannian taloudellinen etu, kun erottaisiin sovussa, voitaisiin käydä keskinäistä kauppaa, ja Britannian ei tarvitsisi käyttää resurssejaan siirtomaihin. Kokonaisuus voittaisi vaikka siirtomaakauppamonopolista hyötyvät kauppiaat häviäisivätkin.[3]
Lähinnä vain James Millin ja John Stuart Millin yksityiset mielipiteet heitä työllistäneestä Britannian siirtomaavallasta Intiassa ovat epäselviä, mutta ainakin James Mill, Jeremy Bentham ja Say kannattivat Amerikan siirtokuntien vapauttamista[3][6].
Liberaalit ovat muutenkin yleemsä vastustaneet militarismia, protektionistit taas kannattaneet[7].
Joseph Schumpeter ja Herbert Spencer pitivät imperialismia barbaarisena ja valtiojohtoisuutta vahvistavana[3], William Graham Sumner korosti, että USA:nkin imperialismi on haitallista paitsi muutamalle plutokraatille.
Kolonialismi lisäsi kehitysmaiden ja vähensi imperialistien talouskasvua?
Vaikka kolonialismi "merkitsi julmaa sortoa, ei se sinänsä ole mikään pohjoisen ja etelän välisten erojen selitys. Rikas maailma on kasvanut nopeimmin sen jälkeen, kun se menetti siirtomaansa. Alueilla, jotka siirtomaavallat alistivat, oli myös nopeampi talouskasvu sen jälkeen, kun niistä tuli siirtomaita." Rikkaimmista maista osalla ei koskaan ole ollut siirtomaita ja toiset ovat entisiä siirtomaita ("USA, Kanada, Uusi-Seelanti, Hongkong ja Singapore"). Afganistan, Liberia, Nepal ja Tiibet eivät koskaan ole olleet siirtomaita.[8]
Tulojen epätasaista jakautumista maailmassa ei selitä kolonialismi vaan kapitalismin epätasainen jakautuminen [9].
Viitteet
- ↑ Late Victorian Holocausts: El Niño Famines and the Making of the Third World, Mike Davis, 2000
- ↑ 2,0 2,1 Johannorberg.net 4.9.2004
- ↑ 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 3,5 Liberal Anti-Imperialism, professori Daniel Klein, 1.7.2004
- ↑ Karl Marx: His Life and Environment, Isaiah Berlin, Oxford University Press, 4th ed. 1978
- ↑ Parker Thomas Moon, Imperialism and World Politics (Macmillan, 1926)
- ↑ Edmund Silberner, The Problem of War in Nineteenth Century Economic Thought (Princeton UP, 1946), s. 43-45, s. 86
- ↑ Edmund Silberner, The Problem of War in Nineteenth Century Economic Thought (Princeton UP, 1946)
- ↑ Globaalin kapitalismin puolustus, s. 142
- ↑ Globaalin kapitalismin puolustus, s. 144
