Protektionismi
Protektionismi tarkoittaa valtiossa toimivien yritysten "suojelemista" ulkomaiselta kilpailulta haittaamalla ulkopuolista tarjontaa esimerkiksi suojatullein, tukiaisin, sääntelyllä, tuontikiintiöillä jne.
Syynä protektionismiin on yleensä tietyn alan yritysten ja ammattiliittojen lobbaus ja korruptio. Nämä tahot hyötyvät yrityksensä "suojelemisesta" mutta kuluttajat ja muiden alojen yritykset kärsivät, samoin kansalaiset keskimäärin.
Esimerkkejä protektionismista ovat Venäjän puutullit ja Kiinan valuuttakurssimanipulaatiot, USA:n ja EU:n harjoittama oman tuotannon suojeleminen tuontikiintiöillä ja tulleilla jne. Protektionismin katsotaan olevan keskimäärin voimakkainta kehitysmaissa.
Protektionismi oli keskeinen osa merkantilismia ja yhä jatkuvaa uusmerkantilismia. Liberaalit ovat valistusajasta asti arvostelleet protektionismin hyödyttävän vain valtion suojelullaan suosimia yrityksiä kansalaisten kustannuksella ja sanoneet vapaakaupan olevan yleinen etu. [1]
Sisällysluettelo |
Protektionismin puolesta ja vastaan
Alansa "suojelun" puolesta lobbaavat yritykset usein sanovat aloittelevan alansa tarvitsevan tukea, jotta sen kilpailukyky kehittyisi riittäväksi vastaamaan ulkomaiseen kilpailuun. Vastustajien mukaan teollisuudenalojen suojelu tyypillisesti johtaa kilpailukyvyn heikkenemiseen, kun kilpailupaine ei enää pakota toiminnan tehostamiseen ja paremmin asiakkaiden tarpeita tyydyttävien tuotteiden innovointiin. Jos jokin ala, esimerkiksi banaaninviljely Suomessa, eivät kannata ilman suojelua, kansalaisille on edullisempaa, että maan tuotantoresurssit päätyvät vapaasti muille aloille.
Tuomioja: protektionismista tulee luopua yksipuolisesti
Kansanedustaja, tohtori Erkki Tuomiojan (sd) mukaan on kansantaloustieteen perustotuuksia, että protektionismi haittaa sitä harjoittavaa maata ja siksi siitä kannattaa luopua jopa yksipuolisesti. Lisäksi hänestä länsimaiden protektionismi (mm. maataloustuki ja -tulli) on skandaali, se estää kehitysmaiden kehitystä. [2]
Vasemmistolaisen Paul Krugmanin mukaan tärkein talousoppi on, että ulkomaankauppa hyödyttää molempia osapuolia.[3]
"Epäreilu ulkomainen kilpailu"
Toinen yleinen argumentti on "epäreilu ulkomainen kilpailu", jossa esimerkiksi alhaisempien tuotantokustannusten vuoksi ulkomainen yrittäjä vie markkinat. Esimerkiksi banaaninviljely ei voine laajeta Suomessa ilman tukiaisia. Taloustieteessä yleisesti hyväksytty suhteellisen edun periaate kuitenkin osoittaa, että jokainen maa pärjää paremmin, jos tekee vain niitä tuotteita, joita maassa kannattaa tehdä, ja tuo muut tuotteet ulkomailta.
”Vetoomus kynttiläntuottajien puolesta” (1854) on tunnettu Frédéric Bastiat'n kirjoittama protektionismin satiiri. Siinä kynttiläntuottajat ja muu valaistusteollisuus esittävät hallinnolle vetoomuksen, jossa toivotaan suojaa epäreilua ulkomaista kilpailijaa, Aurinkoa, vastaan, kun se vie heiltä markkinoita alhaisempien valontuotantokustannusten vuoksi.
Peliteoreetikot ovat esittäneet protektionismin todelliseksi syyksi "vangin dilemman": eräissä tapauksissa valtion ehkä kannattaa harjoittaa protektionismia paitsi jos se johtaa siihen, että muutkin maat harjoittavat sitä. Vastaavasti kunkin teollisuudenalan ehkä kannattaa lobata oman alan protektionismin puolesta vaikka kokonaisetu olisi, ettei millään alalla olisi protektionismia.
Piiloprotektionistinen sääntely
Usein poliitikot eivät kehtaa harrastaa avointa protektionismia vaan verhoavat protektionismin sääntelyksi, esim. turvallisuus-, ympäristö- tai kuluttajasuojanormeiksi. Näin voidaan myös kiertää protektionisminvastaisia kansainvälisiä sopimuksia[4]. Tuotemääräykset, turvallisuusnormit ja tuontikiintiöt ovat tyypillisiä kansainvälisen kaupan esteitä[5][4].
- Professori Haaparannan mukaan rikkaat maat asettavat törkeästi tarkkoja tarkastusvaatimuksia elintarvikkeille, jotta niihin ei voitaisi tuoda ruokaa köyhistä maista[4].
- Euroopan meijerisäädökset estävät kuluttajia ostamasta kamelinjuustoa. Säädökset tekevät myös pienyrittäjien elämän vaikeaksi ja suosivat suuryrityksiä mittakaavaeduin[6]. Tämä vähentää kilpailua ja lisää suuryritysten monopolivoimaa.
- Amerikkalaiset autojen turvanormit on tehty niin, että eurooppalaisia, pienempiä ja vähemmän bensiiniä kuluttavia, autoja ei saa ostaa. Normeissa oletetaan kuljettajien olevan ilman turvavyötä.[7] Ovatkohan ne kuljettajat varmasti niitä, joka haluavat itseltään kielettävän eurooppalaisen auton riskitason?
- Hullun lehmän taudin verukkeella asetetun englantilaisen naudanlihan tuontikiellon purkamisessa viivyteltiin pitkään sen jälkeen, kun kiellolle ei ollut mitään perusteita[4].
- Polkumyyntisäädökset ovat täysin mielivaltainen protektionismin väline ja kohdistuvat yksittäisiin yrityksiin[4].
- Köyhissä maissa halvalla tai lapsityövoimalla tuotettujen tavaroiden ostosta kieltäytyminen on professori Haaparannan mukaan mielivaltaista protektionismia. "mihin ne lapset päätyvät, jotka meidän vaatimuksestamme erotetaan työstä?" professori kysyy[4].
Historia
1800-luvulla Saksa otti tavoitteekseen omavaraisuuden eli tuonnin vähentämisen minimaaliseksi voidakseen käydä pitkän hyökkäyssodan. Se keksi mm. maataloustuet ja loi korkeat tullimuurit kannustaakseen kansaa omavaraisuuteen. Vähitellen monet muutkin maat alkoivat harjoittaa protektionismia. Tämä osaltaan johti ensimmäiseen maailmansotaan. Hitler jatkoi samantapaista protektionismia.
Ylisuojellut työpaikat
Professori Tim Harfordin mukaan jatkuvasti jotkut menettävät työpaikkojaan, heitä on hyvä tukea, mutta ulkomaiselle kilpailulle työpaikkojaan menettäviä ei pitäisi tukea muita enempää. Steve Landsburg vertaa tätä siihen, että jos huomaan saavani jatkossa lääkkeeni muualta halvemmalla, se ei tuota minulle velvollisuutta korvata erotusta vanhalle apteekkarilleni. [8]
Katso myös
- Vapaakauppa katsotaan usein protektionismin vastakohdaksi
Viitteet
- ↑ Liberal Anti-Imperialism, professori Daniel Klein, 1.7.2004
- ↑ "Maataloustuet ovat skandaali", Verkkouutiset 14.08.2010
- ↑ "Buy American" Is Un-American - We need more competition in the auto industry, not less, David Harsanyi, Reason, June 1, 2011
- ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 4,5 Venäjän kauppapolitiikka on samanlaista kuin muissakin maissa, valitettavasti, professori Pertti Haaparanta, Akateeminen talousblogi 27.7.2010
- ↑ Taloussanakirja, Taloussanomat (luettu 29.7.2010)
- ↑ Milking the CAP - How Europe’s dairy regime is devastating livelihoods in the developing world, Oxfam, Briefing paper 34, 2002
- ↑ Eurooppalaiset pikkuautot liian pieniä Yhdysvaltoihin, Talouselämä 20.9.2008
- ↑ What do we owe those hurt by free trade agreements?, professori Tim Harford, FT, January 17, 2008
Martin Wolf, Why Globalization Works, Yale University Press, 2004.
Aiheesta muualla
- 11. luku: Ketä tulleilla ”suojellaan”?, Henry Hazlitt, Talous yhdeltä istumalta, Eetos, suom. 2011, ISBN: 978-952-280-004-6
