Kilpailulainsäädäntö

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Libertaristit luonnollisesti katsovat, että ihmisten ja yritysten tulee saada tehdä yhteistyötä haluamallaan tavalla, myös kartellein. Eräissä tapauksissa kartellien voidaan osoittaa olevan hyödyllisiä (esimerkiksi minimidifferentioitumisen välttäminen).

Milton Friedman on kirjoittanut, että lähes missään kartellit tai monopolit eivät ole voineet pitkäaikaisesti haitata taloutta muuten kuin valtion sääntelyn tuella (esimerkiksi markkinoille tuloa vaikeuttavat turvallisuus- ja terveysnormit, tuonnin ja ulkomaisen kilpailun rajoitukset jne.).

Ainakin aiemmin monet muut liberaalit, mm. Friedrich Hayek, ovat kannattaneet "kilpailulainsäädäntöä", lievää sääntelyä tietynlaista monopoliaseman tai kartellin väärinkäyttöä vastaan.

Sisällysluettelo

Esimerkkejä

Suomi

2012 kilpailuviranomainen vaati Valiolle 70 miljoonan euron seuraamusmaksua maidon myymisestä "liian halvalla". Markkina- ja korkein hallinto-oikeus ovat tukeneet päätöstä. Taustalla oli Arlan maidon tulo Suomen markkinoille 2009, mihin Valio vastasi laskemalla perusmaidon tukkuhintaa noin 20 prosenttia. Koska Arla ei ilmeisesti onnistunut tuottamaan maitoa riittävän tehokkaasti saadakseen hintansa samalle tasolle, se teki kilpailuviranomaiselle tutkintapyynnön. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on salannut suuren osan prosessiin liittyvistä asiakirjoista.[1] Viraston mukaan Valion "saalistushinnoittelun" tarkoituksena oli poistaa kilpailijat, minkä jälkeen Valio olisi monopolinsa turvin voinut nostaa maidon hintaa.[2]

Ilman tuomiota Valio olisi ehkä saavuttanutkin monopoliaseman, mutta menettänyt sen heti nostettuaan maitonsa hinnan niin korkealle, että esimerkiksi Arla olisi kyennyt myymään maitoa halvemmalla.

USA

Suurin osa Yhdysvaltain kilpailuviranomaisten avoimista tapauksista on menestyviä yrityksiä tuhoamaan pyrkivien, asiakkaita huonommin palvelevien kilpailijoiden nostamia, ja liittyvät lähinnä markkinahäiriöitä ehkäiseviin lakipykäliin.[3] Kyseessä ei siis ole "yritys XYZ on haitannut liiketoimintaamme"-tyylisiä tapauksia vaan "yritys XYZ on laajentanut toimintaansa uhaten ehkä tulevaisuudessa markkinoiden tervettä toimintaa". Kilpailuviranomaisille pyritään sitten estämään lähinnä kilpailijoiden tavallista tervettä liiketoimintaa eikä mitään markkinahäiriöitä.

  • 1911 öljy-yhtiö Standard Oil määrättiin kilpailulain nojalla jaettavaksi 33 erilliseen organisaatioon, koska tuomarin mukaan sen harjoittama öljyliiketoiminnan eri osa-alueiden yhdistäminen ja yhtiöön kuulumattomien osa-alueiden ostaminen pyrki estämään näiden välistä kilpailua. Se, että öljyn hinta laski ja tuotanto nousi jatkuvasti, mistä oikeuden perusteluissa vaiettiin, kuitenkin todisti, että yhtiö oli onnistunut palvelemaan asiakkaitaan erinomaisesti. Vaikka yhtiö olisi alkanut käyttää monopoliasemaansa 'väärin', Texasin öljylöydöt ja kerosiinista muihin öljytuotteisiin ja sähköön siirtyminen olisivat pian pitkälti murtaneet sen – esimerkki siitä, miten monopolin määritelmä on epätarkka.[4]
  • 1900-luvun alkupuolella alumiinin tuotantoa johtanut Alcoa Aluminum oli niin taitavasti kehittänyt alumiinintuotannon menetelmiä ja laitteistoa, että kilpailijoiden oli mahdotonta pärjätä sille ja kongressikin kiitti Alcoaa hyvästä työstä toisen maailmansodan aikana. 1945 Alcoa tuomittiin kilpailulain nojalla, koska tuomari esimerkiksi piti Alcoan kykyä "progressivisesti hyödyntää jokainen aukeava mahdollisuus, kohdata jokainen uusi tulokas uudella kapasiteetilla, joka on jo valmiiksi sovitettu hienoon organisaatioon sisältäen edut kokemuksesta, liikesuhteista ja henkilöstön korkeasta osaamisesta" haitallisena – siis sitä, että Alcoa kykeni käyttämään resursseja kilpailijoita tehokkaammin! Tässäkin tapauksessa alumiinin hinta laski ja tuotanto nousi jatkuvasti.[5]

FAQ

Eivätkö kaikki alat monopolisoidu, jos niitä ei valvota?

  • Eivät tietenkään. Jokaisella alalla on optimikoko yritykselle, ja lähes jokaisella alalla byrokratia kasvaa isommissa yrityksissä niin isoksi, ettei yksi yritys ole tehokas palvelemaan edes Suomen kokoisia markkinoita.
  • Useimmilla aloilla myös hintajousto on korkea, jolloin asiakkaat yksinkertaisesti lakkaavat ostamasta tuotteita, jos hinnat nousevat. Monopoliyrityksellekin on siis kannattavaa pitää hinnat kohtalaisen matalina.
  • Käytännössä lähes jokaisen monopolin valmistamilla tuotteilla on korvaavia tuotteita, ja monopolin olemassaolo yhä parantaa korvaavien tuotteiden menekkiä ja tuotekehittelyn insentiiviä. Suomessa esimerkiksi Elisan kuparimonopoli on tuonut markkinoille valtavan määrän langattomien internetyhteyksien tarjoajia sekä on saanut isommat operaattorit tarjoamaan kaukaisille kunnille kiinteitä optisia yhteyksiä. Ilman monopolia tällaiset syrjäseuduillekin sopivat internetyhteydet eivät olisi yleistyneet läheskään samaan tahtiin, jolloin monopolin olemassaolo palveli markkinoiden laidoilla olevia henkilöitä paremmin.
  • Kts. artikkeli monopoleista.


Kuulostaa aika tökeröltä. Kyllähän kilpailulainsäädännön tarve on yleisesti tunnustettu fakta jo Adam Smithin ajoilta!

  • Ei ole.
  • Adam Smithin useinsiteerattu kommentti "harvoin myyjät kokoontuvat yhteen muutoin kuin sopiakseen hinnoista suuren yleisön haitaksi" on usein irrotettu kontekstistaan, koska Smith jatkaa todeten, ettei tämän estäminen kuitenkaan ole käytännössä mahdollista eikä moraalisesti oikein.
  • Kilpailulainsäädäntöä kannattavat lähinnä keynesiläiset. Jopa suurin osa uusklassisen ja käytännössä kaikki itävaltalaisen taloustieteen tutkijat uskovat, että kilpailuviranomaiset tuottavat enemmän haittaa kuin hyötyä.

Jos kerran markkinahäiriöitä kuitenkin syntyy edes jonkin verran, eikö nyt ole paras valvoa niitä?

  • Ei, koska kilpailuviranomaiset eivät yksinkertaisesti kykene siihen.
  • Jos kilpailua ei alalla ole tarpeeksi ja hintajousto on matala, kykenevät yritykset nostamaan hintoja täysin kilpailulainsäädännön mukaisesti tiettyyn pisteeseen. Yritykset yksinkertaisesti lakkaavat kilpailemasta ja varovaisesti nostavat hintoja toistensa perässä, kun tajuavat kilpailun vähäisyyden. Apuna saatetaan käyttää lehdistötiedotteita tai haastatteluja, joissa yrityksen johtaja "uskoo hintojen nousevan ensi syksynä".
  • Ennenkaikkea kilpailuviranomaiset ovat kuitenkin eri yritysten ja eturyhmien käyttämä lyömäväline, jolla he pystyvät haittaamaan kilpailua sen parantamisen sijaan.
  • Suomessakin kilpailulainsäädännön vaikutukset ovat pikemminkin kilpailua vähentävät kuin lisäävät, esimerkiksi metsäyhtiöiden tapauksessa.

Joudumme siis vain elämään monopolien kanssa?

  • Niillä aloilla, joilla yrityksen optimikoko on koko markkinoiden kokoinen, syntyy luonnollisia monopoleja, koska markkinoilla voi tehokkaasti toimita vain yksi yritys. Tosiasiassa jos monopoleista halutaan eroon, paras tapa on siis avata markkinoita globaalille kilpailulle. Jokin yhtiö saattaa pelkästään Suomen mittakaavassa saada monopolin itselleen, mutta sama ei varmastikaan päde, jos se joutuu kilpailemaan koko Euroopan mittakaavassa.

Digitalous

Taloustieteilijä Timothy Taylor käy läpi digitalouden monopoleja ja arvioi optimaalista kilpailupolitiikkaa. http://conversableeconomist.blogspot.com/2019/07/antitrust-in-digital-economy.html

Viitteet

  1. Valiolle 70 miljoonan euron rapsut markkina-aseman väärinkäytöstä, Yle.fi 29.12.2016
  2. Markkinaoikeus langetti Valiolle jättisakot maitosodassa – Valio: Kallis päätös kuluttajille, Yle.fi 26.6.2014
  3. http://web.archive.org/web/20080706081254/http://www.ftc.gov/bc/caselist/index.htm
  4. Jim Cox: Ytimekäs opas talouteen, s. 45-46, ISBN 9789525491609
  5. Cox, s. 46-47

Katso myös

Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut