Kiina
Liberalismiwiki
Kiina siirtyi 1949 Maon kommunistiseen sosialismiin, minkä vuoksi se oli kapitalistisempia naapurimaitaan köyhempi ja kymmenet miljoonat kuolivat nälkään.
1980-luvulta alkaen Deng Xiaopingin aloitteesta maa on tehnyt lisääntyvästi talousliberaaleja uudistuksia. Vaikka Kiina ei ole vieläkään erityisen talousliberaali, ero aiempaan on valtava ja kiinniottajan edun ansiosta tämä on riittänyt nopeaan talouskasvuun.
Vuonna 1989 markkinatalousuudistusten jatkamista vaatineet opiskelijat aloittivat "Taivaallisen rauhan aukion" mielenosoitukset, joihin myöhemmin liittyi muitakin mukaan. Nämä tukahdutettiin verisesti ja Deng syrjäytti uudistajia, mikä hidasti muttei lopettanut talousuudistuksia.
Sisällysluettelo |
Suuri harppaus 1958-1960
Pelkästään "suuren harppauksen" vuoksi (1958-61) kuoli 36 - 45 miljoonaa ihmistä mm. nälkään, tosin "2,5 miljoonaa kidutukseen ja viranomaisten mielivaltaisiin teloituksiin". Kannibalismikin oli yleistä. [1]. Terästeollisuutta yritettiin kasvattaa rajusti ja maatalous oli jo valmiiksi sosialistisen tehotonta.
Taivaallisen rauhan aukion verilöyly 1989
Hallitus torjuu liberalismin, opiskelijat vaativat lisää
Kiinan kommunistipuolueen pääsihteeri Hu Yaobang suhtautui tiukkalinjaisempien mukaan liian sallivasti “porvarilliseen liberalisointiin”, mm. liberaaleja taloudellisia ja poliittisia uudistuksia kannattaneeseen älymystöön ja opiskelijamielenosoituksiin vuonna 1986. Siksi hänet erotettiin vuonna 1987. Opiskelijamielenosoituksia olivat innoittaneet myös Hun puheet sanan- ja lehdistönvapaudesta.
Hun kuoltua 15.4.1989 poliittinen paine pakotti hallituksen järjestämään viralliset hautajaiset[2], mutta opiskelijat olivat tyytymättömiä näiden pienuuteen, joten 22.4.1989 meni 50 000 opiskelijaa Taivaallisen rauhan aukiolle osoittamaan mieltään. Toinen uudistaja, markkinatalousuudistuksia tehnyt ja yksityistämistä ja demokratiaa vaatinut kommunistipuolueen pääsihteeri Zhao Ziyang vaati mediaa raportoimaan avoimesti mielenosoituksista saadakseen siitä tukea sosialistisempaa laitaa vastaan, mutta opiskelijat kritisoivat häntäkin liian hitaasta uudistustahdista.
Mielenosoitukset aloittivat opiskelijat, jotka vaativat lisää taloudellista ja poliittista liberalisointia[3]. Ajan mittaan mukaan tuli kuitenkin muitakin ryhmiä.
18.5.1989 politbyroo julisti sotatilan Zhaon äänestäessä ainoana sitä vastaan, ja pian maan ylin vallankäyttäjä Deng Xiaoping sekä häntäkin kriittisemmin uudistuksiin suhtautuneet syrjäyttivät Zhaon, lopettivat mielenosoituksen verisesti ja hidastivat uudistustahtia. Toimittaja Naomi Klein väittää kirjassaan Sokkidoktriini tahdin kiihtyneen.
Hu oli myös puolustanut ”kulttuurivallankumouksessa” vainottuja ja kannattanut Tiibetiin itsehallintoa[4] sekä yrittänyt tukea ja tiibetiläisen kulttuurin säilymistä ja Tiibetin koulutusta[5] ja ollut liian rauhanomainen Japania kohtaan.
Nykyäänkin jotkut esittävät, että puolueen tulisi tehdä liberaaleja uudistuksia Hun hengessä, toisten mielestä taas oppia pitäisi hakea pikemminkin kommunistisista Kuubasta ja Pohjois-Koreasta[6].
Mielenosoituksen tukahduttaminen
Opiskelijat olivat pystyttäneet katusulkuja isoon osaan Beijingiä mutta lopulta armeija ja panssarit taistelivat tiensä niistä läpi 3. - 4.6.1989. Esimerkiksi Muxidiin, Tienanmenin aukiosta länteen oli spontaanisti kerääntynyt tuhansia mielenosoittajia, jotka eivät paenneet kumiluoteja, jolloin armeija käytti aitoja luoteja, eivätkä ihmiset päässeet pakoon katusulun vuoksi. [7]
Tunkeuduttuaan Tiananmenin aukiolle armeija ajoi Punaisen ristin pakoon, mutta aukiolla opiskelijoita ei ammuttu "joukoittain", vain hajanaisesti. Pääosin käytettiin mellakka-aseita. Opiskelijajohtajat ohjasivat opiskelijat perääntymään lounaisportista.
Verilöyly tapahtuikin aukion ulkopuolella
Monet journalistit raportoivat armeijan hyökänneen ja tuhansien kuolleen, mutta Wikileaksin vuotamat USA:n lähetystön sähkeet ovat ristiriidassa tämän kanssa: Chileläisen diplomaatin mukaan itse aukiolla ei olisi tapettu läheskään niin paljon ihmisiä kuin on väitetty. BBC:n toimittaja vahvistaa, että verilöyly tapahtui vain Tiananmenin aukion ulkopuolella. [7]
Liu Xiaobo
Vuonna 2010 Nobel-palkittu Liu Xiaobo osallistui professorina Tiananmenin mielenosoituksiin vuonna 1989. Hän oli myöhemmin laatimassa Peruskirja 08 -vetoomusta, joka julkistettiin joulukuussa 2008. Peruskirjassa vaadittiin sananvapautta, ihmisoikeuksia, demokratiaa, vallan kolmijako-oppia, valtionyhtiöiden ja maan yksityistämistä, vapaata markkinataloutta, ympäristönsuojelua ja totuuskomissiota. Tästä Liu palkittiin 11 vuoden vankeustuomiolla puolueen ja valtion vastaisesta toiminnasta joulukuussa 2009.[8]
Aatteet
Taolaisuus (taoismi) "the natural way (tao) of freedom and non-interference"[9]
Siinä missä taolaisuutta (mukl. Laozi) pidetään liberalismin suuntaisena,[10] konfutselaisuus assosioidaan konservatismiin.
Kirjallisuutta
- Bass, Catriona. (1998). Education in Tibet: policy and practice since 1950. Zed Books. ISBN 978-1856496742
- Brook, Timothy. (1998). Quelling the People: The Military Suppression of the Beijing Democracy Movement. Stanford University Press. ISBN 978-0804736381
Viitteet
- ↑ "Kiina vaikenee nälkävuosista", Helsingin Sanomat 3.11.2010, sivu B3
- ↑ Brook (1998), s. 26–27
- ↑ Nathan, Andrew J. (January/February 2001). The Tiananmen Papers. Foreign Affairs.
- ↑ China braces for Tiananmen Square massacre anniversary, The Australian, 13 April 2009
- ↑ Bass (1998), s. 51—52
- ↑ Senior CPC official starts visit to Cuba, Xinhua, 23 June 2008
- ↑ 7,0 7,1 Wikileaks: no bloodshed inside Tiananmen Square, cables claim, The Telegraph, Malcolm Moore, Shanghai, 04 Jun 2011
- ↑ Link, Perry. "Charter 08 Translated from Chinese by Perry Link The following text of Charter 08, signed by hundreds of Chinese intellectuals and translated and introduced by Perry Link, Professor of Chinese Literature at the University of California, Riverside", The New York Review of Books. Luettu 2008-12-10.
- ↑ What China Badly Needs Is Market Taoism, Cato.org 8.12.1999
- ↑ Don't Discount Chinese Liberalism, WSJ JULY 6, 2011, LIU JUNNING
