Tupo

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tupo eli tulopolitiikka tai tulopoliittinen kokonaisratkaisu tarkoittaa työmarkkinajärjestöjen korkean tason sopimusta. Tyypillisesti kyseessä on kolmikanta, jossa valtio (hallitus) on kolmantena osapuolena ja esimerkiksi siirtää työttömien tai muiden köyhien rahoja tai etuja ammattiliittojen jäsenille tms. tupon vaatimuksesta.

Sisällysluettelo

Kolmikanta

Kolmikanta tarkoittaa työmarkkinajärjestöjen (ay-liike ja työantajat) sekä valtion yhteisiä neuvotteluja, joissa valtiolle jää yleensä maksajan rooli.

Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimittaja Teija Sutinen kirjoitti pääkirjoitussivulla kolmikannan epäonnistuneen toistuvasti. Kun hallitus siirtää päätöstensä valmistelun pois itseltään kolmikannalle, uudistukset vesittyvät ja etuja vain hipaistaan, Sutinen päättelee. [1]

Esimerkiksi ministeri Paula Risikko (kok) pyysi kolmikantaa valmistelemaan hanketta työeläkeyhtiöiden läpinäkyvyyttä. Yli vuoden päästä syksyllä 2013 työmarkkinajärjestöt tuottivat esityksen, jossa sen paremmin johtajien pörssikaupat kuin lähipiirikaupatkaan eivät tulisi julkisiksi. Ay-liike syytteli EK:ta, mutta sitten Voima-lehdelle vuodettu asiakirja paljasti, ettei ay-liikekään halunnut avoimuutta - ei aikonut alun perinkään toteuttaa hallituksen tahtoa, Sutinen kirjoittaa. [1]

Silti hallitus siirsi jopa syksyn 2013 rakennepoliittisen pakettinsa suurelta osin kolmikannan valmisteltavaksi. Tavoite oli, että vuorotteluvapaa työllistäisi jatkossa muitakin kuin päivän työttöminä olevia, mutta virkamiesten pettymykseksi sitäkään ei korjattu. Seuraavaksi kolmikannan valmisteltavaksi annetaan eläkeuudistus. [1]

"Kolmikanta epädemokraattisena sosiaalipoliitiikan päättäjänä"

"Kansanedustaja Osmo Soininvaaran ja professori Heikki Hiilamon mukaan kolmikanta on eettisesti kestämätön ja kansanvallan vastainen yhteiskunnan vahvimpien etukoneisto, koska kolmikannassa lasten, sairaiden, vanhusten ja syrjäytyneiden asemasta päättävät työmarkkinajärjestöt." (Wp) [2]

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoman (sd)[3] aloitteesta varallisuusvero poistettiin vuonna 2006. Poistaminen oli luvattu tulopoliittisen sopimuksen yhteydessä[4].

Suomalaisten elämää hallitsevat lait, joiden linjoista pieni työmarkkinajohtajien joukko on päättänyt. Professori Hiilamon mukaan työmarkkinajärjestöjen pitäisi sopia vain keskinäisistä asioistaan ja kansaa laajemmin koskevat asiat pitäisi jättää demokraattisen päätöksenteon piiriin.[5]

Monelle tutkijalle sanat kolmikanta, järjestövalta ja konsensus ovat kirosanoja.[5]

Tupo, liittokohtainen ja yrityskohtainen sopiminen

Valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimon mukaan keskitetyt työmarkkinaratkaisut (tupo) toimivat kohtalaisesti 1960-luvun lopulta 1980-luvulle mutteivät enää avoimessa eurovaluutan taloudessa, jossa ei ole kansallista valuuttakurssipolitiikkaa. Tänä aikana moni kehittynyt maa on siirtynyt yrityskohtaiseen sopimiseen ja Suomessa tulisi siirtyä samaan suuntaan. Välimuoto, liittokohtainen sopiminen, on Paloheimon mukaan huonoin vaihtoehto, koska siinä kukin sopimus maksatetaan muilla ja näin heikennetään talouskasvun edellytyksiä. Keskitetyssä sopimisessa sentään sopimuspöydässä on paljon liittoja, joilla sopimusta ei voida maksattaa. Myöskään yrityskohtaisessa ongelmaa ei ole, koska kilpailu pakottaa ottamaan huomioon yrityksen tilanteen ja välttämään kustannuksia liikaa nostavia vaatimuksia.[6]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 Kolmikannan pannukakku, Merkintöjä, Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimittaja Teija Sutinen, Helsingin Sanomat, sivu A4, 27.11.2013.
  2. On aika hyvästellä kolmikanta, soininvaara.fi, Heikki Hiilamo ja Osmo Soininvaara 14.4.2011
  3. Täysistunnon pöytäkirja PTK 125/2005 vp
  4. http://www.ek.fi/extranet/PK_yritysvaltuuskunta/Esityslistat_ja_poytakirjat/1_2005_poytakirja.php 16.2.2005
  5. 5,0 5,1 Kaikkialle ulottuvat lonkerot – näin työmarkkinakoneisto käyttää suurta valtaansa Suomessa Helsingin Sanomat. 23.1.2016.
  6. valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo: Sopimisen painopiste liittotasolta yrityksiin Helsingin Sanomat. 29.4.2016.

Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut