Julkinen sektori

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Julkinen sektori

Suomessa veroaste ja työmarkkinasääntely ovat pahentuneet vuosikymmenten ajan kuten monissa muissakin Euroopan maissa, mikä näkyy mm. työttömyyden pahentumisena. Eräissä muissa asioissa sääntely on vaihdellut ja joissain peräti trendinomaisesti vähentynyt.

(Artikkeli käsittelee lähinnä Suomea. Muiden maiden tiedot lisättävä loppuun/alkuun.)

Sisällysluettelo

Julkinen sektori kolminkertaistui 1975 - 2009

Julkiset menot olivat 1975 n. 30 miljardia nykyeuroa (alle 40 % BKT:sta), mikä yli kolminkertaistui vuoteen 2009 (reaalisesti)[1]. Juha Siltala ja moni muu on kaivannut 1960- ja 1970-lukujen hyvinvointivaltiota, mutta oikeasti silloinen hyvinvointi tuli työstä: työmarkkinasääntely, minimipalkat ja sosiaaliturva olivat niin alhaisia, että kannatti tarjota ja vastaanottaa töitä, ja työttömyys tuottaa syrjäytymistä ja pahoinvointia.

Julkinen sektori on paisunut 60 % ajalla 1990 - 2009 (eli 50 % henkeä kohden)[2][3]. Nimellisesti se on yli kaksinkertaistunut, ja nimelliset julkiset menot henkeä kohden olivat 17 108 euroa 2008 ja 8603 euroa 1990 (yht. 95 mrd 2009 ja 43 mrd 1990)[3]. Julkisen sektorin BKT-osuudet olivat 55,6 % 2009 ja 48,2 % 1990[3].

Suomen julkinen sektori noin 50-kertaistui 1920 - 2010 reaalisesti, kun Suomen BKT noin 13-kertaistui.

Julkiset menot / BKT

Suomen julkiset menot/BKT olivat 26,7 % (1960), 31,6 % (1970), 39 % (1980) , 44,9 % (1985) , 46,5 % (1990), 62,3 % (1993), 48,4 (2000), 47,3 % (2007) ja 55,5 % (2010).[4][5] Vuosien 1993 ja 2010 piikit johtuvat taantumista, jotka pienensivät BKT:tä ja nostivat menoja - vastaavasti 2013 (?) luku oli 58 %.

"Julkinen sektori on 58 % BKT:stä" - vai 21 %?

Julkisen sanan neuvosto (JSN) väitti, että "Julkiset menot ovat nyt lähes 60 prosenttia bruttokansantuotteesta" on "olennainen virhe", koska joku voi tulkita sen väärin.[6] Ekonomistit ovat kritisoineet päätöstä. Esimerkiksi Roger Wessman totesi tarjotun korvikkeen "suhteessa BKT:hen" kielenkäyttöä hankaloittavaksi hyperkorrektismiksi, joka ei estä väärintulkintoja,[7] ja VTT Heikki Pursiainen rinnasti sen väitteeseen "Suomen BKT on noin 50 % Ruotsin BKT:sta", koska joku voi luulla Suomen BKT:n olevan Ruotsin BKT:n osa.[8]

Wessmanin mukaan julkisen sektorin suhde BKT:hen, 57 %, on vähiten huono julkisen sektorin kokoa kuvaava suhdeluku. Vaikka julkinen kulutus ja investoinnit ovat vain noin 28 %, loput julkiset menot ovat lähinnä tulonsiirtoja, joilla rahoitetaan suuri osa 72 %:n yksityisestä kulutuksesta ja investoinneista, yhteensä siis lähelle 57 %. Wessmanin mukaan tämäkin osa pitää ottaa huomioon arvioitaessa julkisen sektorin kokoa. Yksityiset menot ovat paljon enemmän kuin 72 % BKT:sta, koska niissä moni erä lasketaan useaan kertaan, mikä laskutapa antaa sattumanvaraisen, epäoleellisen tuloksen.[9][7]

Wessman puhui kai vuoden 2015 luvuista.

Suomessa julkisen sektorin tuottama arvonlisä on 21 % kaikesta arvonlisästä eli BKT:stä (2013). Julkiset menot ovat 58 % BKT:stä. Julkisen sektorin työvoima on neljännes työvoimasta. [10]

Myös tuota yksityisen sektorin tuottamaa 79 % BKT:stä ohjataan rankoin veroin ja sääntelyllä. Siksi tuo 58 % on ehkä kuvaavampi luku. Kumpikaan luku ei ota huomioon sääntelyä. Taloudellisen vapauden indeksit ottavat huomioon nämä kaikki kolme komponenttia ja sikäli kuvaavat parhaiten julkisen sektorin otetta taloudesta. Se ote on muualla yleensä vieläkin vahvempi kuin Pohjoismaissa.

Siis "julkisen sektorin osuus BKT:stä" on epäselvä käsite. "Julkisten menojen suhde BKT:hen" on selkeä, "julkisten menojen osuus BKT:stä" sekin kyllä yksikäsitteinen mutta voi saada jonkun luulemaan, että yksityisen tuotannon osuus olisi vain 100 % - 58 % = 42 %, vaikka se on 79 %. Yksityisen sektorin menot ovat kai reilut 200 % BKT:sta, julkisen 58 %.

Kun veroaste oli 46 % vuonna 2013[11] eli verot olivat 46 % BKT:stä, sekin on vähän harhaanjohtava ilmaus: arvonlisästä eli palkoista koroista ja voitoista voi suoraan jäädä kansalle käteen vaikka 100 %, jos kaikki verot peritään varallisuusverona, henkiverona tai vastaavina eikä tuloveroina ja arvonlisäveroina. Mutta vain vähän. Julkisten menojen osuus BKT:stä on silti sikäli parempi mittari, että tuo erotus 58 % - 46 % on vain velanottoa eli lykättyä verotusta.

Toisaalta "julkisen sektorin koko on 21 % BKT:stä" on sekin harhaanjohtava väite, koska se ei mittaa tulonsiirtoja. Tällöinhän "julkisen sektorin koko on 0 % BKT:stä" maassa, jossa Puolue kahmii veroina valtiolle 99 % BKT:n arvosta ja jakaa sen kokonaan sisäpiirilleen muttei itse tuota mitään muuta kuin rahanjakoa ja sääntelyä. Sielläkö ei ole lainkaan julkista sektoria? "Julkisen sektorin tuotannon osuus BKT:sta on 21 %" on jo kelvollisempi käsite, mutta myös tulonsiirrot kertovat julkisen sektorin koosta, joten "julkisten menojen suhde BKT:hen" on parempi mittari. Sekin näyttää aivan samanlaisissa maissa erilaisilta riippuen siitä, kutsutaanko tulonsiirtoja kuten perustuloa verovähennykseksi kuten Alankomaissa vai tulonsiirroiksi (eli julkiseksi menoksi) kuten Alaskassa.

Vielä parempi mittari julkisen sektorin koolle on siis jokin taloudellisen vapauden indeksi, joka ottaa julkisen sektorin tuotannon ja tulonsiirtojen lisäksi huomioon myös sääntelyn. Eri indekseillä on kuitenkin erilaisia kriteerejä ja painokertoimia, eikä ole kiistatta oikeaa tapaa mitata, kuinka paljon julkinen sektori rajoittaa ihmisten vapautta toimia, työskennellä, yrittää ja kuluttaa, sillä jollekulle tietyn valinnan kieltäminen on isompi asia kuin toiselle. Myös julkisen sektorin aiheuttaman hyvinvointitappion arviointi on vaikeaa.

Julkinen sektori tuottaa 21 % kansantuotteesta?

Ei. Yksityinen sektori tuottaa 79 %. Julkisen sektorin tuotannon arvo on ehkä suurelta osin negatiivinen, mutta sitä on vaikea mitata, joten arvoksi kirjataan julkisen sektorin tuotannon kustannukset. Aikuisten oikeasti! Ne ovat "21 % BKT:sta". Tämän sanomisen JSN sallii, vaikka eivät ne 21 % oikeasti ole tuotos vaan panos, mitä JSN ei ehkä tiedä. Vaikka julkinen virasto ei tekisi mitään, sen palkat ja kulut laskettaisiin yhä BKT:n osaksi. Yksityisellä sektorilla vastaavan yrityksen arvonlisä lasketaan nollaksi, vaikka palkat ja kulut olisivat pilvissä.

Julkinen sektori on yhtä iso kuin USA:ssa

Muodollisestikin julkiset menot ovat USA:ssa 39.97 % (2010) ja Suomessa 49,5 % BKT:stä,[12] BKT/henkilö (PPP) $47284 $34585,[13] (2010) joten julkiset menot/henkilö (PPP) ovat $18900 ja $17100. Sotilasmenot (USA 5,85 %) poislukien nähdään maiden julkiset sektorit yhtä suuriksi. USA tosin verottaa osan vasta tulevaisuudessa (velan kautta).

Menot

Julkisyhteisöjen menot vuonna 2007, 85 mrd. euroa (47,3 % BKT:sta):[14]

  • Sosiaaliturva (mukl. lakisääteiset työeläkkeet) 35,8 mrd euroa
  • Yleinen julkishallinto ja korkomenot, 11,1 mrd. euroa
  • Terveydenhuolto, 11,9 mrd. euroa
  • Koulutus, 10,4 mrd. euroa
  • Elinkeinotuet ja infrastruktuuri, 7,9 mrd. euroa
  • Puolustus, 2,5 mrd euroa
  • Yleinen järjestys ja turvallisuus, 2,2 mrd. euroa
  • Vapaa-aika, kulttuuri ja uskonto 2,0 mrd. euroa
  • Ympäristönsuojelu, asuminen ja yhdyskunnat, 1,2 mrd. euroa

Tulot

Julkisyhteisöjen tulot vuonna 2007, 94 mrd. euroa (52,5 % BKT:sta):[14]

  • Tulo- ja omaisuusverot 31,5 mrd. euroa
  • Arvonlisävero ja muut välilliset verot 23,4 mrd. euroa
  • Sosiaaliturvamaksut, 21,6 mrd. euroa
  • Omaisuustulot, 7,8 mrd. euroa
  • Muut tulot, 10,0 mrd. euroa

Huippuvuonna 2007 säästettiin 9 mrd euroa mm. tuleviin eläkkeisiin, joskin eläkevastuita ehkä kasvatettiin samalla sitäkin enemmän? Vastaavasti vuonna 2011 yksin valtio aikoo ottaa 13 mrd euroa lisää velkaa.

Vasemmiston valheita

"Hyvinvointivaltio leikattiin torsoksi 1990-luvun laman varjolla"

Julkiset menot ovat nyt yli puolet suurempia kuin vuonna 1990, jolloin ne olivat jo ennätyssuuria. Eduskunta ja kunnat ovat 1990- ja 2000-luvuillakin jatkuvasti keksinyt uusia menoja kuten subjektiivinen päivähoito.

"1960- ja 1970-luvuilla oli kultainen hyvinvointivaltio"

Vuonna 1975 julkiset menot olivat alle kolmannes nykyisestä (reaalisesti), 1960-luvulla vielä paljon vähemmän. Julkisten menojen ja työmarkkinasääntelyn massiivinen lisääminen 1960-luvulta 2000-luvulle ovat lähes kymmenkertaistaneet työttömyyden. Työttömyys on tärkeimpiä syrjäytymisen ja köyhyyden syitä Suomessa.

Huoltosuhde ja työvoima

Ikäluokkien pienenemisen ja eliniän pidentymisen vuoksi huoltosuhde on heikkenemässä, siis kansasta yhä pienempi osa tekee töitä. On laskettu, että jos julkisen sektorin halutaan rekrytoivan yhtä suuri osa uusista ikäluokista kuin ennenkin, julkisen sektorin työvoimaa pitää leikata hyvin paljon nykyistä pienemmäksi.

Julkinen vaje

Julkinen vaje vuonna 2010 ilman eläkesektoria oli 9,9 mrd (valtio 9,4, kunnat 0,5), 5,5 % BKT:stä, mutta koska Suomessa pakolliset työeläkemaksut huomioitiin, lukuna esitettiin vain 4,5 mrd (2,5 % BKT:stä).[15]

Julkisen sektorin perustelut

Toinen hyvinvoinnin peruslause todistaa, että jos preferenssit ovat konvekseja ja markkinoiden informaatio ja kilpailu täydellistä, mikä tahansa haluttu Pareto-optimaalinen eli tehokas lopputulos saavutetaan itsestään, kun tehdään sopivat tulonsiirrot. Siis valtion tarvitsee vain siirtää sopivasti vaurautta tarvitseville ja antaa markkinoiden hoitaa loput (tuotannon, ostamisen, kulutuksen, työmarkkinoiden ja muun toiminta). [16]

Toisen peruslauseen voi siis sanoa osoittavan, että kaikki julkisen sektorin toiminta aiheuttaa vain tehottomuutta seuraavia lukuun ottamatta:

  1. sosiaaliset tulonsiirrot rikkailta tarvitseville;
  2. puuttuminen epätäydellisen informaation, kilpailun tai konveksisuuden tilanteisiin silloin, kun puuttumisesta on vähemmän haittaa kuin hyötyä.

Koska eläimet ja lapset eivät toimi markkinoilla (informoidusti), jälkimmäiseen kategoriaan voidaan katsoa se, jos eläinten huonosta kohtelusta peritään haittaveroa tai valtio varmistaa, että jokaisen lapsen holhoojana toimii lapsen etua oikeasti valvoja henkilö.

Epätäydelliset markkinat

On esitettävissä teoreettisia perusteluja tilanteille, joissa julkinen sektori voisi tuottaa täydellisemmän lopputuloksen kuin markkinat, ks. markkinahäiriö ja sääntelyhäiriö. Eräissä niistä jollain osapuolella on enemmän informaatiota tavalla, joka saa toiset epäluuloisiksi: ei tiedetä, millainen järjestely olisi järkevä.

Julkisen sektorin päätöksenteossa tällaiset informaatio- ja muut ongelmat ovat keskimäärin paljon suurempia: kun ihmisten ei tarvitse vastata omilla rahoillaan valinnoistaan, heillä on suurempi kannustin liioitella tai vähätellä tarpeitaan ja kykyjään tilanteen mukaan. Tämä usein unohdetaan esittää puhuttaessa markkinoiden ongelmista ja sen sijaan idealisoidaan julkisen sektorin toimijat muutenkin täydellisiksi, kaikkitietäviksi, viisaiksi ja epäitsekkäiksi.

Lisäksi pitää ottaa huomioon julkisen valinnan teorian ja muun taloustieteen osoittamat sääntelyn ongelmat: yrittäessään ratkaista jotakin epätäydellisyyttä valtio yleensä luo paljon enemmän muita epätäydellisyyksiä ja alkuperäisen ratkaisukin vähitellen vesittyy lobbareiden tahdon mukaiseksi.

Liberaalien maltillinen enemmistö silti uskoo näitä perusteluja joissain tilanteissa. Todistustaakka on kuitenkin sillä, joka vaatii asian ottamista julkisen sektorin toteutettavaksi.

Kuntien tehtävät

Suurin osa kuntien tehtävistä on sälytetty kunnille vuoden 1990 jälkeen. Vuoteen 1930 mennessä osoitettuja tehtävistä on 40, seuraavilla vuosikymmenillä 16, 3, 27, 28, 62, 89, vuosina 1991 - 2000 peräti 134, vuosina 2001 - 2010 vielä 107 ja 2011 peräti 29. [17]

Viitteet

  1. http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/julkisetmenot/
  2. Elinkustannusindeksi 1951:10=100, Tilastokeskus (hintaindeksi 1951 - 2010)
  3. 3,0 3,1 3,2 JULKISTEN MENOJEN KEHITYS 15.4.2010, Lähde: Tilastokeskus
  4. JULKISEN SEKTORIN KOKO, RAKENNE JA KASVU SUOMESSA JA ERÄISSÄ MUISSA MAISSA, Kansantaloustieteen kurssi KA6b, lehtori Juha Vehviläinen, Helsingin yliopisto, (TIEDOT OVAT [MATTI] TUOMALAN ”JULKISTALOUS” (2009) -KIRJASTA), Taulukko 2.1. Taulukossa on myös muiden maiden data, esimerkiksi Suomen julkisen sektorin koko ohitti Yhdysvaltojen vastaavan 1970-luvulla suhteessa BKT:hen [ei suhteessä väkilukuun vaan pienen BKT:n vuoksi].
  5. Julkisten menojen kehitys, Veronmaksajat.fi, Lähde: Tilastokeskus, 1.2.2012. Täältä ovat vuosien 2000 ja 2010 luvut. Sisältäisi 1990-2010.
  6. http://www.jsn.fi/sisalto/5618-sl-14/?search=Bruttokansantuo
  7. 7,0 7,1 Miten puhua julkisista menoista ymmärrettävästi, Roger Wessman, 7.2.2017.
  8. Asiaton esittää olennaisesti virheellisiä väitteitä!, VTT Heikki Pursiainen, 9.2.2017
  9. Julkisen talouden kokoa vähätellään herkästi, Roger Wessman, 3.2.2017.
  10. Uutisen takana: Kuinka suuri julkinen sektori oikeastaan on?, Etelä-Suomen Sanomat, 27.10.2014.
  11. https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Verotuotot/Veroaste/
  12. http://en.wikipedia.org/wiki/Government_spending
  13. http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_GDP_(PPP)_per_capita
  14. 14,0 14,1 Budjettikatsaus 2010, VM.fi, 2010, s. 16
  15. Tilastotemppu: Eläkerahastot kaunistavat taloutta, toimittaja Markku Hurmerinta, suomenkuvalehti.fi 6.2.2012
  16. Microeconomic Theory, Andreu Mas-Colell, Michael D. Whinston and Jerry R. Green, Oxford University Press, 1995, ISBN 0195073401, 9780195073409, page 308.
  17. Kuntien tehtävien kartoitus 2/2013, Raportti 2012, Valtiovarainministeriö, sivu 19: "Milloin vuonna 2012 voimassaolevat kuntien lakisääteiset tehtävät on ensimmäistä kertaa osoitettu kunnille".

Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut