Haittavero

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Haittavero tarkoittaa ulkoishaitaksi katsotulle asialle, esimerkiksi hiilidioksidipäästölle, asetettua maksua.

Tällaisina voidaan mahdollisesti pitää mm. bensiiniveroa ja aiempia lannoitteiden päästöveroja sekä ehdotettuja hiilidioksidiveroja (julkisen terveydenhoidon vuoksi myös makeisveroa).

Jos esimerkiksi jokaisesta päästetystä hiilidioksiditonnista tulee maksaa 5 euron haittavero, ihmiset ja yritykset jatkossa valitsevat tuotantotavat, polttoaineet, kulkuneuvot, matkustus- ja käyttäytymistapansa, kuluttamansa tuotteet ja palvelut jne. toisin siten, että kaikki ne päästöt jäävät tekemättä, joihin liittyvästä toiminnasta ihmiset eivät vaivaudu maksamaan viittä euroa/tonni. Ihmiset pääsevät siis itse valitsemaan, mitkä ovat ne vähiten tärkeät päästöt.

Sisällysluettelo

Mieluummin haittaverot kuin kieltoja tai määräyksiä

Liberaalit pitävät yleistä ja yhtäläistä päästöhaittaveroa pienimpänä pahana, mikäli julkisen sektorin tulee toimia päästöjen vähentämiseksi. Se on sekä halvempaa että vähemmän ihmisten elämään puuttuvaa kuin se, että määrättäisiin, mikä on sallittua tai mikä kiellettyä, tai valtio tukisi taloudellisesti joitain tiettyjä keinoja jättäen väistämättä toiset tuetta, tai valtio verottaisi vain tiettyjä päästökeinoja (esim. autot) jättäen toiset verottamatta.

Lisäksi valtio ei voi tietää, millaisiin lukemattomiin erilaisiin valintatilanteisiin kukin 5 miljoonasta kansalaisesta joka päivä joutuu ja millaisia hänen preferenssinsä näissä tilanteissa olisivat, ts. mikä olisi paras vaihtoehto kussakin, kun huomioidaan sekä kansalaisen halut että eri vaihtoehdoista koituvat päästöt. Siksi "normisääntely" on totalitaarista ja tehotonta verrattuna haittaveron kaltaiseen markkinamekanismin kautta tapahtuvaan ohjaukseen aivan kuten markkinamekanismi on ylivoimainen sääntelyyn nähden muussakin taloudellisessa ohjauksessa.

Myös Osmo Soininvaaran mukaan kaikelle sama päästöjen hintakynnys (euroa/päästitonni, siis yleinen hiilidioksidin haittavero tai kaupattavat päästökiintiöt) on tehokkain tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä[1]. Kaikki muu sääntely, esimerkiksi hehkulamppukiellot, korkeaenergisten talojen korkeammat kiinteistöverot tai maalämpöpumppujen investointituet, tulevat kalliimmiksi vähennettyä päästötonnia kohden: jossain saatetaan tehdä päästöjä, jotka voisi estää mainittua kynnystä halvemmallakin, ja toisaalla saatetaan välttää päästöjä mainittua kynnystä kalliimmin uhrauksin.

Haittaveron toiminta

Jos esimerkiksi naapurini vaatii minulta 100 euron melukorvauksen luvasta järjestää juhlat iltakymmenen jälkeen, järjestän tuohon aikaan juhlia vain silloin, kuin pidän niitä tuon summan (eli naapurilleni hänen mielestään koituvan haitan) arvoisina.

Vastaavasti, jos bensiinilitran aiheuttamia saastehaittoja pidetään miinus yhden euron arvoisina, vastaava efekti saadaan bensiinin 1 euron haittaverolla. Tämä mekanismi pakottaa kuluttajat ja tuottajat huomioimaan ympäristöhaitat täsmälleen samalla tavalla kuin esimerkiksi rautamalmin hinta pakottaa huomioimaan raudan kulutuksen eri hyödykkeisiin.

Eroa on vain siinä, että yleensä rautakaivokset toimivat tehokkaammin yksityistettynä, samoin melukorvauksista sopiminen taloyhtiöissä, mutta taloustieteilijät yleensä katsovat valtavia ihmisjoukkoja koskevat haitat kuten autoilun saasteet tulee vapaamatkustajaongelman tai vastaavan vuoksi arvottaa valtiollisesti, siis säätämällä haittavero.

Hiilijalanjälki ei toimi, vaan haittavero tulee periä päästöstä

Jos ostan kuulakärkikynään, sen komponentteja ja niiden materiaaleja on valmistettu tehtaissa ym., joissa on valmistettu lukuisten muidenkin tuotteiden komponentteja ja materiaaleja. Markkinamekanismi on ainoa keino kohdistaa (jakaa) näiden eri tuotteiden hintoihin oikeudenmukaisesti mainittujen tehtaiden ym. teettämän työn (mukaanlukien tehtaiden rakentaminen) ja käyttämän pääoman sekä pilaaman ympäristön kustannukset. Esimerkiksi jokin lento saatetaan rahoittaa muutamalla bisnesmatkustajalla ja se kannattaisi lentää jopa ilman economy-luokan matkustajia, jolloin on oikeudenmukaista sälyttää kustannukset lähinnä kyseisten bisnesmatkustajien lipunhintoihin, mutta tätä ei mikään muu kuin markkinat - siis lentoyhtiö ja siltä vapaaehtoisesti liput ostavat asiakkaat - voi ratkaista.

Vastaavista syistä tuotteiden hiilijalanjälkien, vesijalanjälkien tai muiden haittojen laskeminen ei toimi kuin aivan eristetyisti tuotettujen tuotteiden kohdalla, jos niissäkään. Sen sijaan markkinatalous kohdentaa automaattisesti haittaverot, raaka-ainekustannukset oikeudenmukaisesti lopputuotteisiin, niin että kaikki tulee perityksi, kunhan haittaveroa peritään vain haitan aiheuttamisesta, ei välillisesti.

Esimerkiksi haittaveroa voi periä autossa tapahtuvista päästöistä (tai bensiinin hinnassa, jos päästöt ovat melko lailla riippumattomia autotyypistä), ei porrastamalla autojen valmistusveroja energiatehokkuuden mukaan (koska eri autoilla ajetaan eri määrä kilometrejä) eikä lopputuotteen arvioitujen autokuljetusten mukaan (jos samoissa kuljetuksissa on viety muitakin tuotteita eikä tiedetä, miten jakaa päästöt näiden tuotteiden välillä oikeudenmukaisesti - vain asiakkaat eli markkinat voivat sen maksuhaluillaan osoittaa).

Vain ulkoishaitoille

Haittavero on tarpeen korkeintaan ulkoishaitoille, ts. silloin, kun toiminnalla aiheutetaan haittaa muulle kuin sopijaosapuolelle. Esimerkiksi työntekijä ja työnantaja voivat huomioida tehdastyön työntekijähaitat sopiessaan palkasta, ja jos tehdas pilaa naapurin lammen, naapurilla pitäisi olla oikeus kieltää tehtaan toiminta ilman hänen lupaansa (jonka tehdas voi ostaa neuvottelemallaan hinnalla. Jos sen sijaan tehdas saa päästää ilmakehään miljoonien ihmisten terveyttä hitusen pilaavia saasteita ilman näiden lupaa, kyseessä on tavallaan rikkomus näiden ihmisten itsemääräämisoikeutta vastaan, ja tällainen (oman kehon) omistusoikeuden vajavuus haittaa markkinatalouden toimintaa.

Joskus haittavero voi olla vähiten huono tapa simuloida tuota riistettyä omistusoikeutta sen sijaan, että jokainen ihminen saisi asettaa tehtaan toiminnalle miten korkean lupamaksun tahansa - tällöinhän liian monet pyytäisivät paljon kokemaansa (kenties alle 0,001 euron suuruista) haittaa suurempia summia omiakseen melkein kaiken tehtaan katteen, jolloin vapaamatkustajaongelmatilanteen tavoin näistä yhteensä tulisi este koko nettohyödyllisen tehtaan toiminnalle.

Coasen teoreema

Nobel-palkitun Ronald Coasen teoreeman mukaan vapaa markkinatalous huomioi "ulkoishaitat" parhaalla mahdollisella tavalla (ilman valtion puuttumista kuten haittaveroja), mikäli transaktiokustannuksia (sopimis/neuvottelukustannuksia) ja vapaamatkustajaongelmaa ei ole.

Jos esimerkiksi taloyhtiön säännöt kieltävät melun kello 22:n jälkeen, joudun ostamaan naapuriltani luvan poikkeuksiin silloin kun pidän juhliani arvokkaampina kuin naapurini yöuntaan. Jos säännöt eivät kiellä, naapurini joutuu ostamaan minulta hiljaisuuden haluamalleen ajalle silloin kun pitää sitä arvokkaampana kuin

Jos kuitenkin haitta koskee suurta ihmisjoukkoa, transaktiokustannukset ja vapaamatkustajaongelma nousevat niin laajoiksi, että vapaa sopiminen toimii heikosti (esimerkiksi aina löytyisi joku helsinkiläinen, joka vaatisi turhan suurta summaa jokaiselta autoilijalta päästöistä, tai joku maailmalainen, joka kieltäisi kaikki hiilidioksidipäästöt maailmassa; jos taas toisten terveyttä saisi lähtökohtaisesti pilata, aina löytyisi joku piittaamaton, joka pilaisi joka tapauksessa, sekä vapaamatkustajia, jotka eivät osallistuisi suojelurahan maksamiseen pilaajille).

Käytännössä näiden ongelmien vuoksi taloustieteilijät pitävät haittaveroa usein parhaana ratkaisuna silloin kun haitta koskee suurta ihmismäärää. Joissain tapauksissa toki on paras ratkaisu olla puuttumatta ongelmaan lainkaan, ts. jotkin haitat ovat pienempiä kuin haittaveron säätämisprosessin haitat (kuten transaktiokustannukset ja tyypillisesti mukaan tuleva korruptoivien yritysten suosiminen ja poliitikkojen kotiinpäinvetäminen sekä veron säätäminen epätasapuolisesti eri päästölähteitä koskevana).

Suomi

Suomessa haittaverot on toteutettu sekavasti ja epätasapuolisesti, paikoin ristiriitaisesti ja mielivaltaisesti, esittämättä eroille järjestelmällisiä perusteluja. Tämä koskee mm. turpeenpolton verohelpotuksia, päästökiintiöiden jakamista ilmaiseksi ja liikennepolttonesteiden ylimääräistä verotusta. Professori Pekka Pirilän mukaan päättäjät osittain eivät edes itse ymmärrä syitä suurille eroille ja osittain he salailevat niitä. [2]

Bensavero auttaa resurssikiroukseen

Professori Arnold Klingin mukaan bensiinivero tuottaa kolminkertaisen hyödyn: se 1. vähentää saasteita, 2. vähentää tarvetta käyttää muita, haitallisempia veroja, 3. vähentää terroristien ja luonnonvarojen kirouksen rahoitusta. [3]

Älä paheksu ei-pullonpalauttajaa, paheksu ennemmin downshiftaajaa

"Leppoistaja kieltäytyy lisätyöstä 85-prosenttisesti muiden kustannuksella, verottajan ja ulkoishyötyjen. Pullonpalautusvaivasta kieltäytyminen on poikkeus: se on lähinnä vain itseltä pois. Palautus ei juuri tuota verotuloja tai ulkoishyötyjä. Älä siis paheksu pullonpalautuksesta kieltäytyvää. Paheksumalla downshiftausta niin, että leppoistaja kärsii häpeästä 6 kertaa palkan suoman ilon verran, saadaan leppoistaminen pudotettua optimitasolle: ihmiset kieltäytyvät vain töistä, joiden hyöty on vaivaa pienempi." (Tarkemmin: Vs.)

Viitteet

  1. Autoilun kallis hiilidioksidi, soininvaara.fi, 15.9.2009
  2. "Valtiovarainministeri luo Suomeen oman “puutullin”", kansantaloustieteen professori Pertti Haaparanta 1.8.2010 & energiatalouden professori emeritus Pekka Pirilä
  3. Gas Taxes and Foreign Policy, Arnold Kling, Econlog, AUGUST 24, 2007

Katso myös

Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut