Toimittaja

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Toimittaja eli journalisti.

Tampereen yliopiston journalistiikan ja viestinnän opiskelijoista 75 % kannattaa vihreitä tai vasemmistoliittoa, Sdp:n kanssa 86,4 %. Piraatteja kannatti 4,5 % ja (muita) porvareita 9 % (kokoomus ja keskusta), muita ei kukaan.[1]

Sisällysluettelo

Toimittajat ovat vasemmalla

Ruotsissa toimittajat kannattavat tutkimusten mukaan vasemmistoa ja vihreitä selvästi enemmän kuin muut kansalaiset. Suomessa tilanne lienee sama. [2] Selitys lienee, että toimittajiksi päätyvät ovat valmiiksi vasemmistolaisia.

86,4 % Tampereen journalismin ja viestinnän opiskelijoista kannatti vihreitä, vasemmistoliittoa tai Sdp:tä.[3]

Mediaviikko-lehden kyselyn vastaajista puolet pitää useimpia toimittajia vasemmistolaisina. Helsingin Sanomissa ja etenkin Yleisradiossa arveltiin olevan enimmäkseen demaritoimittajia. Kyselyn otos ei ollut edustava, vaan esimerkiksi puolet vastaajista oli toimittajia. Artikkelin kirjoittaneen toimittaja Paavo Vasalan mukaan "Kansa on aina käsittänyt, että toimittajat ovat kallellaan vasemmalle, enemmän kuin kansa." Yllättävänä toimittaja pitää sitä, että vaikka taistolaisia ja muita vasemmistoliittolaisia on ollut runsaasti eri toimituksissa, nyt kovin harva arveli heidän olevan enemmistössä. Vastaajista vain 8 % arvioi, että toimittajien poliittinen kanta ei vaikuta uutisointiin. [4]

Pressiklubi-ohjelman toimittajat kannattavat Vasemmistoliittoa, Sdp:tä ja Vihreitä.[5]

Suomessa keskeisten tiedotusvälineiden kuten Ylen ja Helsingin Sanomien on katsottu pitkään olleen vasemmalle kallellaan, 1970-luvulla erityisen pahasti. Nykyään arvioidaan vanhempien toimittajien olevan usein vasemmalle ja nuorten vihreisiin kallellaan, toimittajayhteisöjen molempiin. Tietysti on myös oikeistolaisia toimittajia.

Tuomas Enbusken mukaan mediassa ei ole vasemmiston salaliittoa, vaan esimerkiksi HS Nyt -lehdessä ilmeisesti vain sattuu olemaan pelkästään punavihreitä toimittajia.[6]

Professori Esko Salmisen mukaan keskustelu taistolaisten vaikutusvallasta mediassa on siksi vähäistä, että " monet silloiset 70-80 –luvun toimijat, päättäjät, poliitikot, joukkotiedotusvälineissä toimineet toimittajat ovat vielä tälläkin hetkellä vaikutusvaltaisissa asemissa". [7]

Sunnuntaisuomalaisen kyselyssä toimittajien suosituin puolue oli vihreät, mutta mm. Yle ja HS olivat kieltäytyneet kyselystä.[8] Vihreät oli kolme kertaa suositumpi kuin kansan parissa, Kokoomus vähemmän suosittu kuin kansan parissa. Perussuomalaisia äänesti vain 2 % ja "ei missään nimessä" lähes puolet; se oli epäsuosituin puolue.[8]

Toimittajaehdokkaat

Journalistiliiton lehden mukaan vihreillä oli vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 22 toimittajaehdokasta (Vihreät sai 7,3 % äänistä, 2 Ylen toimittajaa), Vasemmistoliitolla 16 (8,1 %, 2 Yle, Hymy, Kaltio), Perussuomalaisilla 11 (19,1 %), Sdp:llä 10 (19,1 %, 2 Nelosen uutisten, 1 Taloussanomien ja 1 Hämeen Sanomien toimittajaa sekä Ylen ex-toimittajia), Kokoomuksella 7 (20,4 %, 1 Yle) ja Keskustalla 4 (15,8 %). Rkp:llä oli 7 (4,3 %, Anna-lehden toimittaja ja entisiä ruotsinkielisten viestinten toimittajia). Lisäksi freelancereita, pienempiä lehtiä, ilmoittamattomia ja ex-toimittajia. [9]

Erot olisivat luultavasti paljon suurempia, elleivät puolueet pyrkisi monipuoliseen ehdokasasetteluun äänisaaliin maksimoimiseksi. Tässä luettelossa toimittajien kannat poikkevat rajusti vasemmalle ja vihreään kansan kannoista, valtamedioissa äänin 9-1 (tai 9-2) (kansa: 35 % - 61 %, näin laskien 16-kertainen yliedustus), jos Rkp, ruotsalainen media, Anna ja Hymy sivuutetaan, koska kuuden punaisen tai vihreän puolueen kannatus oli 35 % ja muiden ilman Rkp:tä 60,7 %. Pienpuolueillakin (mukl. Skp ja äärivasemmistolainen Stp) oli hieman toimittajia muttei merkittäviä. Toisaalta 16-kertaisuus ehkä johtui osittain sattumasta, joten täälläkin siteeratut Ruotsin ja USA:n tutkimukset ja suomalaiset asiantuntija-arviot ovat parempi lähde.

Yleisradio

Pääjohtaja Eino S. Revon kaudella taistolaiset pääsivät Ylessä etenkin yhteiskunnallisiin ja kulttuuritoimituksiin. Mm. avoimen punainen Työläisen arkea -radio-ohjelma sai paljon arvostelua poliittisuudestaan. [10]

Myös suuri osa Ylen ruotsinkielisistä toimittajista oli toimittajaliittolaisia. [Näiden] Nils Torvalds kertoo ruotsinkielisen toimittajakunnan jakautuneen kahtia Rkp:n ja taistolaisuuden välillä. [10]

Useimmissa Yleisradionkin ohjelmissa vaaditaan yhä entistäkin enemmän menoja valtiolle ja sääntelyä Suomeen.

"Reporadiona" tunnetun Ylen punaisuudesta tarkemmin: http://reporadio.fi/kohokohtia.php

Helsingin Sanomat

Helsingin Sanomien toimitusosasto oli poliittisesti kiihkeimpinä vuosina taistolaisen toimittajaliiton vallassa ja useimmat osaston jäsenetkin olivat "yleisdemokraattisia" vasemmistolaisia. Kun esimerkiksi Suomen johto ei reagoinut tarpeeksi voimakkaasti Suomessa täysin lailliseen Raamattujen salakuljetukseen Viroon, KGB toimitutti uutismateriaalin Helsingin Sanomien toimittajalle, joka teki siitä kokonaisen sivun paheksuvan artikkelin 4.5.1986: "Vaarallisia lahjoja salaperäisiltä suomalaisilta". [10]

Toimittaja Martti Valkosen mukaan myöhempi HS-kulttuuritoimituksen esimies Heikki Hellman oli aikanaan Tampereen tiedotusopin laitoksella tekemässä marxilaista vallankumousta yhdessä professori Kaarle Nordenstrengin kanssa ja tukahdutti vielä 2000-luvulla taistolaisuuden arvostelua HS:n avulla. [11]

Vasemmistolainen toimittajakoulutus

Toimittajien koulutus on tapahtunut pitkälti äärivasemmistolaisten professorien toimesta, keskeisimpinä Tampereen yliopiston Pertti Hemánus ja Kaarle Nordenstreng. Etenkin 1970-80-luvuilla suuri osa toimittajista ja muista vaikuttajista oli taistolaisia, vieläkin moni.

Tampereen yliopiston tiedotusopin professori (Suomen pisimpään virassa: 1971-2009) Kaarle Nordenstreng "oli Kansainvälisen tiedotustyöntekijäin liiton (KTL) (International organisation of journalists, IOJ) presidentti 23.9.1976-1991. Esko Salmisen (Viestinnällä vallankumoukseen Edita, 2004) mukaan IOJ oli "kremlin/kommunistien peitejärjestö" ja enemmistö sen jäsenjärjestöistä oli sosialistisista maista. Suomesta liittoon kuuluivat kommunistien toimittajajärjestöt (Toimittajaliitto ja Yleinen lehtimiesliitto). Salminen sanoo myös Nordenstrengin myötäilleen SKP:n oppositiota, mutta julkisesti Nordenstreng ei ole taistolaisia tukenut. Varmasti Nordenstreng oli marxilainen ja tuki kansandemokraatteja, mistä Salminen vahvasti tätä syyttää. Samoin ilmeisesti myös Hemanuksen kohdalla." [12]

Lehdistötutkija, professori[13] Esko Salminen esittää hyvin laajaan lähdeaineistoon perustuvassa, Tieto-Finlandia-ehdokkuuden 2004 saaneessa kirjassaan "Viestinnällä vallankumoukseen", että Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen (professorit Kaarle Nordenstreng ja Pertti Hemanus) johdolla Suomen toimittajakunta yritettiin marxilaistaa.[14] Nordenstrengin assistenttina toiminut ex-taistolainen HS-kulttuuritoimituksen esimies Heikki Hellman kiistää professorien pyrkineen vallankumoukseen mutta myöntää Nordenstrengin johtaman Kansainvälisen journalistiliiton (IOJ) olleen KGB:n ohjaama ja Tampereen yliopiston kasvattaneen pitkän lähes yksin uuden toimittajakunnan.[15]

Tiedotusopin laitoksen professorit Kaarle Nordenstreng ja Pertti Hemanus olivat vasemmistolaisella linjalla, mutta alempitasoista toimittajatutkintoa Salminen pääsi opettamaan vuodesta 1982.[14] Tosin Nordenstreng oli jo vuonna 1976 ilmoittanut toimittajatutkinnon lakkauttamisesta, mutta se sulautettiin tiedotusoppiin vasta vuonna 1993.[14] Salmisen mukaan vasemmisto vaati käytännön toimittajantaitojen opettamisen sijaan marxilaisen teorian opettamista.[15]

Vastareaktiona toimittajakoulutuksen punaisuudelle HS perusti oman toimittajakoulun 1960-luvun lopulla, 1978 Helsinkiin tuli tiedotusopin professuuri ja 1980-luvulla Jyväskylään. [14]

Salmisen mukaan alan 18 professorista on yhä 11 tamperelaistaustaisia vasemmistolaisia (2002), ja nämä muodostavat Suomen viestintäkoulutusta johtavan verkoston.[14]

Salmisen ja tietokirjailija Martti Valkosen mukaan radikaalien toiminnan selvittämistä on hidastanut se, että monet taistolaiset ovat yhä vaikutusvaltaisissa asemissa.[14]

Punainen Tampereen yliopisto

1970-luvulla taistolaiset saivat vahvan aseman korkeakouluissa ja taiteilijapiireissä. [16]

Suurinta kannatus oli Tampereen yliopistossa, jonka yhteiskuntatieteellisten ainejärjestöjen 9 puheenjohtajasta 6 oli taistolaisia, hallituspaikoista taistolaisilla oli 40 %:ia. Muissa tiedekunnissa ei nähty vastaavaa paitsi historian ainejärjestö Patinassa. TamY:n edustajiston vaaleissa kommunistit saivat 37 % annetuista äänistä, mistä taistolaiset 2/3. [16]

Edustajistovaalien äänestysprosentit ovat yleensä alhaisia ja eduskuntavaalaissa taistolaisten kannatus oli paljon alhaisempi. Tampereen yliopisto tuotti Suomeen paljon taistolaisia toimittajia.

Sosiologi Anna Kontulan (vas) mukaan 2000-luvulla taistolaisia sekä romantisoidaan että mustamaalataan, koska keski-ikäiset entiset taistolaiset ovat nyt nousemassa valtaan. Hänen mukaansa alkoholi ja hauskanpito kuuluivat 70-lukulaiseen nuorisokulttuuriin yleisemminkin eikä vain taistolaisilla. [16]

Entinen taistolainen Heikki Mäki-Kulmala kiistää taistolaisten vallan ja sanoo historiassa kommunisteja syrjityn mutta myöntää, että taistolaiset opiskelijat saattoivat tehdä ei-taistolaisten opettajien olot "vittumaisiksi". [16]

SKDL:n kannatus oli 1970-luvulla 17 %, mistä taistolaisten osuus oli vain muutama prosenttiyksikkö, mutta eräissä ryhmissä heidän kannatuksensa nousi korkeammaksi.

Toimittajaliitto

Taistolaiset valtasivat vasemmistolaisen Toimittajaliiton 1970-luvun alussa. Sittemmin se onnistui levittämään poliittista sanomaansa kaikkiin merkittäviin tiedotusvälineisiin. Toimittajaliitto oli Neuvostoliiton ohjauksessa. Neuvostoliitto rahoitti Suomen kommunistien, etenkin taistolaisten propagandatyötä 1970-1980-luvuilla ainakin 150 miljoonalla markalla. [10]

Toimittajaliitto tuomitsi lehdistön yksityisen omistuksen, sanoi sen olevan ristiriidassa sananvapauden kanssa, ja vaati toimittajia toimimaan aktiivisesti Neuvosto-suhteiden hyväksi.

Toimittajaliitto värväsi nuoria toimittajaopiskelijoita mm. Tampereen yliopistosta tehdäkseen tulevaisuuden toimittajakunnasta taistolaisen, mutta liiton ulkopuolellakin oli taistolaistoimittajia. Osa liittyi yleisen ilmapiirin paineessa ja katuu tekoaan. Liitto verkottui etenkin keskeisiin tahoihin kuten Yle, STT, HS ja HBL. [10]

Liiton "johtotrio" (mm. Hymy-lehden päätoimittaja Esko Tulusto) päätti salaa, mitä asiaa toimittajien tulee kulloinkin tuoda esiin. [10]

Toimittajaliiton aktiivijäsen Kaisa Karikoski kertoo, että aikakausilehtienkin toimittajat ujuttivat jatkuvasti tarkoituksellisesti mukaan taistolaismielisiä artikkeleita, esimerkiksi Kristiina Halkolasta. [10]

Toimittajaliiton jäsenluettelo (mm. Antti Blåfield (HS), Heikki Hellman (HS), Markku Valkonen (HS), Heikki Älli (HS), Juha Kulmanen (Yle, yhä mm. muita medioita valvovan julkisen sanan tuottaja), Santtu Luoto (Yle), Taina West (Yle), Telle Virtanen (Yle), Kristian Åberg (Yle), Ralf Sundberg (HBL), Mikko Lohikoski (Kepan 1. tiedotussihteeri, sittemmin (ministeri? ja) Turun yhteysjohtaja ja Jasser Arafatin ystävä[17], Arabikansojen Ystävyysseuran pj.), Kaarina Melakoski (Viestinnän lehtori, TaY), Tom Moring (Helsingin yliopiston journalistiikan professori) ja Kirsikka Moring (HS, Tomin ex-vaimo), Jorma Mäntylä (mep Esko Seppäsen avustaja) Aki Kaurismäki, Christian Moustgaard, Kai Ovaskainen (vih, Vantaan ex-viestintäjohtaja), Juha Rekola, Erkki Vala (Tulenkantajat-lehden pt., Ihmisoikeuksien liitto), Kimmo Rentola (ex-skp, professori), Matti Rossi (skp), Risto Uljas (skp,[18] mep Esko Seppäsen avustaja[19]), Kristina Rotkirch, Reijo Rutanen (SK), Olli Salin (Skp, Helsingin sosiaalipäivystyksen päällikkö), Leif Salmen, Timo Ravela (Skp, Suomi-Korea-seuran pj. 1982-1984[20]), Yrjö Hakanen (Skp), Erkki Susi (Skp), Jaakko Laakso (Skp))

Myös Kulttuurityöntekijöiden liitto oli lähellä Skp:tä. [10]

Vasemmistovinouma Yhdysvalloissa

Yhdysvalloissa 61 % toimittajista sanoi olevansa Demokraattipuolueen jäseniä tai kannattajia ja 15 % Republikaanipuolueen vuonna 1997.[21]

Kolmen suuren televisioyhtiön NBC, CBS ja ABC 1160 työntekijää lahjoitti Demokraattipuolueelle 1 020 816 dollaria mutta niiden 193 työntekijää lahjoitti Republikaanipuoluelle vain 142 863 dollaria vuonna 2008.[22]

Muun muassa yhtiöiden CBS, ABC, NBC, CNN ja MSNBC uutisohjelmien sekä suurten sanomalehtien ja radiokanavien kuten CBS News, Newsweek ja New York Times väitetään suosivan vasemmistoa uutisoinnissaan.[23]

Kolmen valtiotieteilijän The Media Elite -kirjan (1986) kansallista mediaa (mm. The New York Times, The Washington Post ja tv-yhtiöt) koskevassa tutkimuksessa kävi ilmi, että useimmat journalistit olivat Demokraattipuolueen äänestäjiä ja heidän mielipiteensä olivat kaukana vasemmalla tavallisen väestön mielipiteistä monissa keskeisissä kysymyksissä kuten positiivinen syrjintä, ydinvoima, 1970-luvun energiakriisi, koulubussit, abortti ja homojen oikeudet. Vastaavasti toimittajat painottivat vasemmistolaista agendaa uutisissaan. Tieteilijöiden mukaan kyse lienee siitä, että samanmielisten joukossa muodostuu alitajuisesti tietyllä tavalla vinoutunut kuva todellisuudesta. [24]

Professori Jim A. Kuypersin 116 keskeistä viestintä käsitteen "Press Bias and Politics" -tutkimuksen (2002) mukaan keskeiset tiedotusvälineet suosivat vasemmistolaisia näkökohtia. Tämä näkyy mm. rotu-, sosiaaliturva-, ase- ja ympäristökysymyksissä. [25]

Myös muut, huippuyliopistojenkin tutkimukset ovat todenneet uutistoimitusten vinoutuneen vasemmalle[26][27].

Toimittajien asenteita

Professori Timo Vihavainen kirjoitti 21.12.2011: Kysyin tutulta toimittajalta (ei HS), miksi esim. Halla-Ahon sanomisia vääristellään aivan härskisti ja läpinäkyvästi. Hän katsoi kuin vähämielistä ja sanoi: "Se haluaa valtaa. Minä haluan ettei se sitä saa!" Taitaa olla niin, että toimittajiksi valikoituu porukkaa, joiden kunnianhimolle totuudenmukainen tiedottaminen on aivan liian vähäpätöinen tehtävä. Missiona on maailman muuttaminen. 1970-luku tulee kyllä mieleen. [28]

Viitteet

  1. Nyt se on tutkittu: journalismiyliopistot läpikotaisin punavihreitä, Suomen Uutiset 17.6.2016.
  2. Paljasta itsesi, punavihreä toimittaja, Talouselämä 12.10.2010, toimittaja Taru Taipale
  3. TARU-projekti: Koulutusalan yhteys yliopisto-opiskelijoiden poliittiseen orientaatioon (Politiikka : Valtiotieteellisen yhdistyksen julkaisu 58 (2016) : 1, s. 7-26; sivu 19) 2016. (kopio)
  4. Mediaviikon kysely: Toimittajista puolet vasemmistolaisia, puoluekanta vaikuttaa sisältöön, Mediaviikko, 11.10.2010
  5. Pressiklubin toimittajien puoluekannat Pressiklubi (Facebook) 18.11.2010
  6. Siksi! – Syyn ja seurauksen harha, Tuomas Enbuske 5.8.2011
  7. Miten Neuvostoliitto vaikutti suomalaisiin toimittajiin?, Mustan laatikon salaisuus, ohjelmakäsikirjoitus Jouni Tervo, Yle 14.2.2000
  8. 8,0 8,1 Sunnuntaisuomalainen: Vihreät toimittajien suosikkipuolue, Yle.fi 22.7.2012
  9. Puolueiden journalistitaustaiset ehdokkaat, Journalisti 4/2011, Journalistiliitto.fi
  10. 10,0 10,1 10,2 10,3 10,4 10,5 10,6 10,7 Toimittajaliitto, taistolaisten käsikassara, HS.fi Klik!, 2001
  11. HEIKKI HELLMAN JYMÄYTTÄÄ PIHTIPUTAAN MUORIA, Journalismi.info, toimittaja Martti Valkonen, 5.10.2004
  12. http://fi.wikipedia.org/wiki/Keskustelu:Taistolaisuus 6. helmikuuta 2006
  13. Suomi muuttui kitisten tai ei ollenkaan, HS Kulttuuri 7.5.2011
  14. 14,0 14,1 14,2 14,3 14,4 14,5 ”Viestintäsotaa” Tampereella ja vähän muuallakin, Agricola 14.12.2004, Turo Uskali, FT, tutkija, Journalistiikka /Jyväskylän yliopisto
  15. 15,0 15,1 Ne stallarit ja viestinnän vaaran vuodet, HS-kulttuuritoimituksen esimies, ex-taistolainen Heikki Hellman 8.9.2004
  16. 16,0 16,1 16,2 16,3 Ihana mörkö kummittelee taas, Aviisi 11/2004
  17. http://ohjelmat.yle.fi/dokumenttiprojekti/tulevia_elokuvia/kotimaiset_elokuvat/borje_mikko
  18. http://www.skp.fi/2008-2-10/pamfletti-haastaa-markkinaehtoisen-valtavirran
  19. http://www.eskoseppanen.net/index.php?option=com_content&task=view&id=12&Itemid=36
  20. http://www.suomikorea.net/33
  21. ASNE report. Luettu 2007-03-28.
  22. Obama, Democrats got 88 percent of 2008 contributions by TV network execs, writers, reporters
  23. Admissions of Liberal Bias.
  24. R. Lichter, S. Rothman, and L. Lichter, The Media Elite. New York: Hastings House, 1991.
  25. Professor's Study Shows Liberal Bias in News Media
  26. [1]
  27. Jeffrey N. Weatherly, et al., “Perceptions of Political Bias in the Headlines of Two Major News Organizations,” The Harvard International Journal of Press/Politics (2007) (12), 91 at p. 97
  28. [2] Vihavaisen kommentti 21.12.2011

Katso myös

Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut