Yle
Yle eli Yleisradio Oy on eduskunnan alaisuudessa toimiva osittainen viestintämonopoli, josta 99,99 % omistaa valtio. Yle perustettiin 29.5.1926.
Iltalehden mukaan Yleisradio kuluttaa "surutta rahaa Tangomarkkinoihin, saippuasarjaan ja jättimäiseen henkilökuntaan. - - Ylen henkilökuntamäärä on Suomen oloihin suhteutettuna suorastaan jättimäinen. - - Peräti 15 prosenttia tv-kanavien kustannuksista palaa ruotsinkieliseen FST5-kanavaan, vaikka sen katsojaluvut rämpivät pohjalukemissa. - - Ylen miljoonia palaa lähivuosina roppakaupalla myös surullisenkuuluisaan Musiikkitaloon."[1]
Yle FST5 sai katsojien kokonaiskatseluajasta vain 0,2 % vuonna 2006.[2]
Wikipedia: "Huhtikuussa 2009 Viestinnän Keskusliitto ja Sanomalehtien liitto olivat YLEn tietojen mukaan lähettäneet jäsenilleen paimenkirjeen, jolla oli tarkoitus yhtenäistää kaupallisen median suhtautumista YLEen. Paimenkirjeen mukaan YLE vääristää mediakilpailua ja uhkaa maakunta- ja paikallislehtien sekä Suomen tietotoimiston asemaa. Kaupalliset toimijat pyrkivät vaikuttamaan kansanedustajiin, YLEn johtoon, media-alan avainhenkilöihin, suureen yleisöön ja julkiseen mielipiteeseen.[3] Suomen tietotoimisto tuki Euroopan komissiolle kyselyn, voiko YLE jakaa ilmaiseksi uutisia julkaistavaksi esim. kauppakeskuksissa ja lentoasemilla näyttötauluilla. [4] Kilpailijoiden kritiikin kohteeksi nousi myös Lintilän työryhmän ehdottama mediamaksu, joka korvaisi televisiomaksun.[5][6][7]"
Sisällysluettelo |
Ylen puheenjohtaja: Yle pilkottava ja omaisuus myytävä
Ylen hallituksen puheenjohtaja Kari Neilimon mukaan luultavasti Yle tulee pilkkoa osiin, omaisuus pitää pääosin myydä, henkilöstöä vähentää ja ohjelma tulee tuottaa enemmän alihankintana. Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Sasi on samoilla linjoilla.[8][9][10]
Entinen pääjohtaja Mikael Jungner yhtyi Neilimon megatrendivisioihin mutta ei halunnut kommentoida tämän tekemiä johtopäätöksiä "organisaatiorakenteen" osalta.[11]
Journalistin 15/2010 mukaan Ylessä huhutaan, että Ylen vakituista henkilöstöä oltaisiin vähentämässä puoleen nykyisestä 3224 hengestä. TV-maailman haastattelema "Ylen pomo" arvioi, että Ylestä pitäisi välittömästi irtisanoa 500 henkeä. [12]
Vähemmän alihankintana
Ylen uusi toimitusjohtaja Lauri Kivinen halusi päinvastoin ostaa vähemmän ohjelmaa ulkoa ja tehdä enemmän omalla väellä (HS 10.9.2010).
Joustamattomat työntekijät
Siinä missä yksityiset tuottajat ovat hioneet "tuottavuutensa äärimmilleen", ylen "tuotannollisen henkilökunnan joustamattomasta työkulttuurista kiertää uskomattomia juttuja". [12]
Henri Heikkisen mukaan YLE:ssä oli 298 henkilötyövuotta vuonna 1939 ja nyt 3700, vaikka yksityinen mediatarjonta tuottaa nyt paljon enemmän kuin vuonna 1939.[13]
Sensuuri
Toukokuussa 2011 TV1:ssä yritettiin estää Urho Kekkosen kompuroinnin esittäminen Pressiklubi-ohjelmassa. Aikanaan 1980 tämä kohta oli jätetty näyttämättä. Yliopistonlehtori Anu Kantolan mukaan tämä symboloi Kekkosen loppukautta, jolloin suomalaisille ei kerrottu, missä tilassa presidentti oli. [14]
Toimittajien vasemmistolaisuus
Mediaviikko-lehden kyselyn vastaajista puolet pitää useimpia toimittajia vasemmistolaisina. Etenkin Yleisradiossa arveltiin olevan enimmäkseen demaritoimittajia. Kyselyn otos ei ollut edustava, vaan esimerkiksi puolet vastaajista oli toimittajia. Artikkelin kirjoittaneen toimittaja Paavo Vesalan mukaan "Kansa on aina käsittänyt, että toimittajat ovat kallellaan vasemmalle, enemmän kuin kansa." Yllättävänä toimittaja pitää sitä, että vaikka taistolaisia ja muita vasemmistoliittolaisia on ollut runsaasti eri toimituksissa, nyt kovin harva arveli heidän olevan enemmistössä. Vastaajista vain 8 % arvioi, että toimittajien poliittinen kanta ei vaikuta uutisointiin. [15]
Pressiklubi-ohjelman toimittajat kannattavat Vasemmistoliittoa, Sdp:tä ja Vihreitä.[16]
Suomessa keskeisten tiedotusvälineiden kuten Ylen ja Helsingin Sanomien on katsottu pitkään olleen vasemmalle kallellaan, 1970-luvulla erityisen pahasti. Nykyään arvioidaan vanhempien toimittajien olevan usein vasemmalle ja nuorten vihreisiin kallellaan, toimittajayhteisöjen molempiin. Tietysti on myös oikeistolaisia toimittajia. Ks. toimittaja.
Menot
Ylen liikevaihto oli 380 miljoonaa euroa vuonna 2008. Henkilöstö suhteessa väestöön oli kaksinkertainen BBC:hen nähden. Kansainvälisen vertailun perusteella Ylestä pitäisi vähentää 1000 työntekijää. [17]
Iltalehden mukaan Yle näyttää unohtaneen sivistävän tehtävänsä ja kilpailevan sen sijaan kaupallisen viihteen kanssa: se hoitaa Tangomarkkinoiden sponsoroinnin, tuottaa päivittäistä saippuasarjaa ja osti oikeudet HBO:n viihdesarjoihin. Toisaalta kerran kuussa nähtävä Radion sinfoniaorkesteri maksaa Ylelle 7 miljoonaa euroa ja FST5 vie 15 % tv-rahoista (katsojaosuus 0,2 %[2]). [17]
Tulot
Vuonna 2012 hallitus leikkasi muita menoja 1,2 miljardilla mutta lisäsi Ylen tuloja 465 miljoonaan euroon nettona ja lupasi indeksikorotukset jatkossa. [18]
Liberaalien kantoja
Osa liberaaleista yksityistäisi Ylen. Sampo Syreeni kirjoittaa, että jos Ylellä on perusteltuja tehtäviä, ne liittyvät sisällöntuotantoon. Siksi vähintään pitäisi myydä Ylen kanavat ja lähetystoiminta ja tuottaa ilmaiseksi muiden lähetettäväksi sitä aineistoa, jota kaupalliset markkinat eivät tuota tarpeeksi. Tämä tulisi huomattavasti nykyistä halvemmaksi. Tätäkään ei tarvitse tuottaa itse, riittää kustantaa sellaista, mikä tuottaisi lisäsäästöjä. Ylellä ei ole mitään perusteltua syytä kilpailla yksityisten kanssa.
Lisäksi pienten vähemmistöjen tarvitsemat ohjelmat syntyisivät paljon tehokkaammin netti-tv:n kautta, mutta Ylen nykyinen toimintamalli kilpailee netti-tv:n kehittymisen kanssa. Syreenin mukaan kaikkia, yksityisiäkin kanavia hyödyntävä kriisitilannetiedotuskin olisi kehittynyt paremmin, ellei Ylellä olisi ollut omia kanavia, joilla monopolisoida pitkälti kriisitilannetiedotusta.
Nykymallissa Yle dumppaa markkinoille nollahintaan tiettyjä ohjelmatyyppejä niin paljon, että yksityisten ei kannata niitä tuottaa, ainakaan laadukkaasti ja isolla rahalla.
Viitteet
- ↑ Mihin valuvat Ylen rahat?, Iltalehti 4.10.2009
- ↑ 2,0 2,1 Finnpanel - Televisiovuosi 2006 s. 21.
- ↑ http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/04/yleisradion_vastainen_lobbaus_kiihtyy_659248.html
- ↑ http://yle.fi/alueet/keski-suomi/radio-keski-suomi/ohjelmat/2009/06/laatikainen_2832009_paljon_turhaa_sanomalehtien_ja_yleisradion_sanasodassa_-_hyva_yleisradio_on_maakuntien_ehdoton_etu_-_sosiaalisuus_mittaa_kansakunnan_sivistyksen_791634.html
- ↑ http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/06/kilpailijat_arvostelevat_ylelle_kaavailtua_mediamaksua_802118.html
- ↑ http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2009/04/864851
- ↑ http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mikael-jungner-vastaa-syytoksiin-holynpolya
- ↑ Sasi: Halutaanko pitää kaikki Ylen kanavat?, Verkkouutiset 27.8.2010
- ↑ Yleen täysremontti? Yhtiö paloiksi, Musiikkitalosta eroon, Verkkouutiset 27.8.2010
- ↑ http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2242593
- ↑ http://www.uusisuomi.fi/raha/100129-miehet-katsovat-tamponimainoksia-%E2%80%93-%E2%80%9Dposketonta-tuhlausta%E2%80%9D US(Mikael Jungner Neilimon megatrendeistä)
- ↑ 12,0 12,1 "Pinnan alla kuplii", TV-maailma 39/2010, 1.10.2010, Iina Alanko, s. 2-3
- ↑ http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91592-annan-kohta-ylen
- ↑ Ylen on aika irtautua puoluevallan kaudesta, Anu Kantola, HS pääkirjoitussivu A2, 27.5.2011
- ↑ Mediaviikon kysely: Toimittajista puolet vasemmistolaisia, puoluekanta vaikuttaa sisältöön, Mediaviikko, 11.10.2010
- ↑ Pressiklubin toimittajien puoluekannat Pressiklubi (Facebook) 18.11.2010
- ↑ 17,0 17,1 Mihin valuvat Ylen rahat?, Iltalehti.fi 4.10.2009
- ↑ Ylen mukavaa elämää, HS.fi 6.4.2012
Aiheesta muualla
- Yleisradiosta Tiedemies (ilmeisesti informaatiotekniikan, matematiikan tai taloustieteen tutkija Tampereen yliopistosta)
