The Economist

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

The Economist -lehti on arvostettu liberaali[1] poliittisen keskitien[2] brittilehti, jonka innokkaisiin lukijoihin kuuluvat mm. Erkki Tuomioja.

Ilmestynyt säännöllisesti vuodesta 1843, levikki 1,6 miljoonaa.

Vuonna 1843 lehden perustanut James Wilson valitsi nimen "The Economist" ("ekonomisti"), koska hänen mielestään kaikki lehden väitteet pitää testata tosiasioita vastaan.[2]

Sisällysluettelo

Liberaali, vasemmistoliberaali vai sosialistinen?

Aiempi päätoimittaja Bill Emmot kirjoitti, että lehden filosofia on aina ollut liberaali, ei konservatiivinen, ja että siksi lehti vastustaa Britanniankin monarkiaa ja kannattaa demokratiaa ja vastustaa etuoikeuksia. [1]

The Economist katsoo kuuluvansa äärimmäiseen keskustaan[2] ja olevansa etuoikeuksien, pöyhkeilyn ja ennustettavuuden vihollinen[3]. Alusta asti lehti on vastustanut orjuutta[2] ja kuolemantuomioita[3] ja kannattanut vapaakauppaa[2], kolonialismin lopettamista ja vankilauudistusta, nyttemmin myös homoavioliittoja ja aseenkanto-oikeuden rajoituksia.[3]

The Economist kannattaa pääsääntöisesti talousliberalismia ja arvoliberalismia, mm. markkinataloutta, globalisaatiota, vapaata maahanmuuttoa sekä huumeiden ja prostituution laillistamista.

Lehteä syytetään toisinaan sosialismista, koska se mm. vastustaa tuloeroja.[4] Lehti on pitkään vaatinut julkisten koulutus- ja terveysmenojen lisäämistä sekä tukenut elvyttämistä taantumissa, jopa pelastuspaketteja. Toisinaan se on ottanut keynesiläisiä kantoja, useammin melko talousliberaaleja.

Homoavioliittoja lehti kannatti jo vuonna 1996[5], ja se kannattaa myös huumeiden vapauttamista vähiten huonona ratkaisuna[6] sekä progressiivista verotusta ja arvostelee Yhdysvaltain verotusta. Lehti vastustaa lasten fyysista kuritusta.[7]

The Economist kannattaa vapaata liikkuvuutta ja maahanmuuttajien armahdusta[8] ja on julkaissut Jumalan "kuolinilmoituksen".[9] Lehti on pitkään kannattanut aseenkanto-oikeuksien rajoituksia.

Lehden syntyyn vaikutti kuuluisa kiista viljalaeista ("Corn Laws").

Vaaleista ja johtajista

Brittivaaleissa vuonna 2005 lehti kannatti työväenpuoluetta, vuonna 2010 konservatiiveja.

USA:n vaaleissa vuonna 2004 lehti kannatti John Kerryä pienempänä pahana George W. Bushia vastaan.[10][11] Vuoden 2008 vaaleissa lehti ylisti Barack Obamaa ja vaati vaaliaaton lehden kannessa ja pääkirjoituksessa Obamaa presidentiksi.[12]

The Economist syyttää usein ihmisiä ja maita korruptiosta tai epärehellisyydestä. Viime vuosina se on kritisoinut Maailmanpankin entistä pääjohtajaa Paul Wolfowitzia, Italian pääministeri Silvio Berlusconia (joka vastasi kutsumalla lehteä "E-kommunistiksi", "The Ecommunist")[13]; Kongon Laurent-Désiré Kabilaa, Zimbabwen Robert Mugabea ja Argentinan Cristina Fernández de Kirchneriä[14] sekä vaatinut USA:n puolustusministeri Donald Rumsfeldin eroa Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaalin vuoksi.[15] Lehti kannatti aluksi hyökkäystä Irakiin vuonna 2003 mutta kääntyi pian sen toteutuksen jyrkäksi arvostelijaksi ja syytti operaatiota "tunaroiduksi alusta asti" ja George W. Bushin hallintoa "lähes rikollisesta välinpitämättömyydestä" asiassa.[16]

Sensuuri

Autoritaariset maat ovat usein sensuroineet The Economist -lehdestä näitä maita kritisoivia artikkeleita. Esimerkiksi Singaporen hallituspuolue on haastanut[17] lehden monesti singaporelaiseen oikeusistuimeen herjaamisesta.

Iran kielsi lehden myynnin vuonna 2006.[18]

Lehden Intian-numeroita on viivytetty, kun niissä kuvattu Kashmirin kartta. Intian viranomaiset ovat leimanneet karttoihin tekstin "ei tunnustettu". [19]

Zimbabwen presidentti Robert Mugaben hallitus vangitutti The Economist' -lehden kirjeenvaihtaja Andrew Meldrum vuonna 2002 "valheiden julkaisusta". Meldrum oli raportoinut väitteistä, jonka mukaan Mugaben kannattajat olisivat tappaneet opposition kannattajana pidetyn naisen. Meldrumia uhkasi kahden vuoden vankeus. [20] Tieto osoittautui vääräksi mutta Meldrum vapautettiin ja karkotettiin.

Tunnettuja lukijoita

Erkki Tuomioja (sd) on sanonut City-lehden haastattelussa, että jos pitäisi valita vain yksi lehti, se olisi The Economist. Myös Osmo Soininvaara viittaa usein lehteen.

Laatu

The Economistia on pitkään pidetty "eräänä laadukkaimmista ja terävimmistä läntisistä yhteiskunnallisista aikakauslehdistä."[21]

Virheettömyys

Lehdessä on erittäin vähän oikaisuja, koska siinä työskentelee "suomalaisen paikallislehden toimituksen" kokoinen faktantarkastajaosasto. Toimituksessa kerrotaan vallitsevan toverillisen kilpailuhengen, jossa toimittajat yrittävät kirjoittaa niin virheetöntä tekstiä, että tarkastajille ei jäisi mitään löydettävää, ja tarkastajat yrittävät kilpaa löytää toimittajien virheettömistä teksteistä virheitä. [22]

Arvostelua

Newsweek entinen päätoimittaja Jon Meacham on moittinut The Economist -lehteä liiasta keskittymisestä analyysiin alkuperäisuutisten tuottmisen sijaan. Meacham myöntää silti olevansa lehden "fani". [23]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 Emmot, Bill. "Time for a referendum on the monarchy", Comment, 8 December 2000. Luettu 2 April 2011. 
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 About The Economist, The Economist, accessed 2011-04-02
  3. 3,0 3,1 3,2 "About us", The Economist. Luettu 27 December 2006. 
  4. Spirit of the age, The Economist, Sep 1st 2010
  5. Let them wed, cover article on 4 January 1996
  6. How to stop the drug wars, cover article on 7 March 2009. The newspaper calls legalisation "the least bad solution".
  7. Spare The Rod, Say Some, The Economist, 31 May 2008
  8. Sense, not Sensenbrenner, The Economist, 30 March 2006
  9. "Obituary: God", The Economist, 23 December 1999. 
  10. "Crunch time in America", The Economist, 2 November 2000. Luettu 27 December 2006. 
  11. "The incompetent or the incoherent?", The Economist, 28 October 2004. Luettu 27 December 2006. 
  12. "It's time", The Economist, 30 October 2008. 
  13. Report of Rome anti-war demo on Saturday 24th with photos. Independent Media Center. Luettu 27 December 2006.
  14. "Cristina in the land of make believe", The Economist, 1 May 2008. 
  15. "Resign Rumsfeld", The Economist, 6 May 2004. Luettu 27 December 2006. 
  16. "Mugged by reality", The Economist, 22 March 2007. Luettu 9 April 2007. 
  17. Inconvenient truths in Singapore. Asia Times. Luettu 31 January 2007.
  18. Iran bans The Economist over map. The Jerusalem Post. Luettu 31 January 2007.
  19. "Censorship in India". 
  20. Arresting them - Including our correspondent, The Economist, May 2nd 2002
  21. Nathan Leites (1952). "The Politburo Through Western Eyes". World Politics 4 (2): 159. (subscription required)
  22. "Kun menee väärin", Jarmo Raivio, Suomen Kuvalehti 39/2011, Media, sivu 58
  23. Jon Meacham Wants Newsweek to Be More Like Hayes' Esquire.. New York Observer. Luettu 27 April 2008.
Henkilökohtaiset työkalut