Arvoliberalismi

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Arvoliberalismi tarkoittaa liberalismin ei-taloudellisia aspekteja (ja on siis yhteistä klassiselle sekä markkina- ja sosiaaliliberalismille ja libertarismille). Näihin aspekteihin kuuluvat mm. ihmisoikeudet: sananvapaus, uskonnonvapaus, yhdistymisvapaus, aseenkanto-oikeus, sijaissynnytys, itsen ja omien lasten geenimuuntelu, vapaus liberaaleihin ja konservatiivisiin sukupuolirooleihin, yleensäkin ihmisten oikeus päättää itse omista ei-taloudellisista asioistaan. Muun muassa sanomalehtien tai seksityön kieltäminen on sekä arvo- että talousliberalismin vastaista.

Käsite on tietysti epämääräinen, koska on erittäin vaikeaa jaotella asioita taloudellisiin ja ei-taloudellisiin alueisiin.

Arvoliberaali sallii siis ihmisten elää haluamallaan tavalla niiltä osin kuin kyse ei ole taloudellisesta toiminnasta eikä toisia vahingoiteta. Arvoliberalismissa tietyllä tavalla painotetaan ihmisten vapautta kulttuurillisista normeista, eli yhteisö ei saa määritellä mitään tiettyä käyttäytymismallia.

Arvoliberalismin vastakohta on arvototalitarismi, josta melkein aina käytetään epäloogisesti nimitystä arvokonservatismi. Periaatteessa arvokonservatismi tarkoittaa halua palata tässä vanhaan, mikä pitkään liberaalissa maassa voi olla lähempänä arvoliberalismia kuin arvototalitarismia.

Kulttuuriliberalismi tarkoittaa usein samaa kuin arvoliberalismi, joskin joskus toisella näistä termeistä viitataan poliittiseen (juridiseen) ja toisella sosiaaliseen suvaitsevaisuuteen.

Vasemmisto vastustaa arvoliberalismia

Vasemmiston yleensä vastustamaa arvoliberalismia on aseenkanto-oikeus, sananvapaus, uskonnonvapaus, sijaissynnytys, itsen ja omien lasten geenimuuntelu, seksityö, bordellit, vapaus liberaaleihin ja konservatiivisiin sukupuolirooleihin, usein moni muukin ihmisten oikeus päättää itse omista ei-taloudellisista asioistaan.

Sukupuolten, luokkien ja etnisten ryhmien luonnontieteellinen tutkimus, evoluutio, älykkyyserojen tutkiminen, geenimuuntelu ja moni muu tiede ovat usein vasemmiston vastustamia. He haluaisivat selittää kaiken ympäristöllä, vaikka ympäristön vaikutus moneen asiaan on olematon. Konservatiivitkin vastustavat osaa tiedettä, jyrkimmat traditionalistit evoluutiota, geenimuuntelua ym.

Sdp:n (33-1), KD:n (5-0), Vasemmistoliiton (11-1), Vihreiden (10-4) ja RKP:n (7-3) kansanedustajista enemmistö vastusti nelosoluen myyntiä kaupoissa eli rajan nostamista 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin joulukuussa 2017. Muut puolueet kannattivat, joskin Keskusta niukasti (19-29).[1]

Osa vihreistä vastustaa arvoliberalismia

Arvoliberaali antaa ihmisten myös saastuttaa millä motiivilla tahansa. Saastutus ammuskelun, lihansyönnin tai jenkkiautokruisailun vuoksi pitää sallia samassa määrin kuin saastutus polkupyöräilyn, luomutuotannon, netinkäytön tai aktivismin vuoksi. Korvaus haitoista pitää määrittää samoin objektiivisin periaattein saastutustavasta riippumatta. On jokaisen oma asia päättää, mikä on hänelle tärkeää.

Jos jokin saaste on niin tuhoisaa, että se pitää kieltää kokonaan, se kielletään kaikilta. Uskonto tai ideologia ei voi oikeuttaa poikkeamaan tästä tai silpomaan edes poikaoletettuja lapsia.

Suomi

Suomessa useimmissa puolueissa oikealta vasemmalle on sekä arvoliberaaleja että arvokonservatiiveja, poikkeuksena mahdollisesti arvokonservatiiviset kristillisdemokraatit tai eduskunnan ulkopuoliset puolueet.

Esimerkkejä arvoliberaaleista poliitikoista ovat markkinaliberaali, tosin EU:n liittovaltion kannattaja, ulkoministeri Alexander Stubb (kok)[2] ja sosialistinen liberaalifeministi, vasemmistopoliitikko Anna Kontula (vas)[3][4][5]. Heidän eronsa syntyy suhtautumisesta vapaaseen markkinatalouteen.

Erityisesti seuraavat puolueet ovat katsoneet edustavansa arvoliberalismia:

  • Vihreät: mm. Ville Niinistön[6], Jyrki Kasvin ja Jarkko Tontin mukaan useimmat Vihreät[7][8]. Kasvin mukaan vihreiden eduskuntaryhmä on yhtenäisen arvoliberaali ja muut eduskuntaryhmät hajaantuvat enemmän tai vähemmän arvoliberaalien ja arvokonservatiivien kesken.
  • Rkp: Vuoden 2010 Kasnäsin julistuksellaan Rkp yrittää profiloitua yleisliberaalina puolueena[9].

Kulttuuriliberalismi

Kulttuurinen liberalismi tarkoittaa yleensä samaa kuin arvoliberalismi. Joskus jaotellaan erikseen poliittinen (juridinen) liberalismi ("Mikä saa olla tai minkä pitää olla laillista/laitonta/pakollista?" - koskee sekä arvo- että talousliberalismia) ja kulttuurinen liberalismi ("Mikä on suotavaa/ei-suotavaa?"). Seuraavassa käsitellään tätä jälkimmäistä merkitystä.

Kulttuurisesti liberaalit haluavat, että aikuisiakaan ei "holhota edes vapaaehtoisesti" kovin paljon, esimerkiksi ei paheksuta liikaa erilaisia elämäntapoja, ei yritetä liian voimakkaasti "puoliväkisin" korjata toisten virheitä vaan antaa heidän oppia omistaan tai osoittaa ne ei-virheiksi, jne. Lapsiin he yleensä soveltavat samaa mutta lievemmin.

Teoriassa ihminen voi kannattaa liberaaleja lakeja ja silti yksityisesti paheksua homoja, hippejä, huumeita, prostituoituja ja ateisteja, tai päinvastoin harjoittaa itse kaikkia näitä mutta olla sitä mieltä, että sellaista pitää sanktioida laeilla. Useimmat liberaalit pitävät pahana monia asioita, joita heidän mielestään ei ole järkevää tai hyväksyttävää kieltää lailla. Esimerkiksi huumeiden haittoja kieltolait vain lisäävät samalla kun ne rajoittavat ihmisen oikeutta päättää omasta ruumiistaan.

Kansa vastustaa kieltoja

Suomalaisista 65 % katsoo, että Suomessa on "liikaa kieltoja ja luvanvaraisuuksia", ja 80 %, että "jokaisella aikuisella pitäisi olla oikeus päättää omista tekemisistään, niin kauan kuin hän ei häiritse tai vahingoita muita", etenkin perussuomalaiset (89 %) ja demarit (83 %), harvimmin vasemmistoliittolaiset (70 %).[10] Vapautta vähiten rajoittavina puolueina pidettiin perussuomalaisia, kokoomusta ja keskustaa.[11]

Viitteet

  1. Täpärä äänestys ratkaisi nelosoluen tulon kauppoihin – Katso listasta, miten kukin kansanedustaja äänesti Yle Uutiset. 15.12.2017.
  2. Ajatuspallo, 13.1.2007 alexstubb.com
  3. Huulipunafeminismistä Anna Kontula 28.11.06
  4. Anna Kontula & Maria Laakso, Annakontula.net (Kulttuurivihkot 1/2003)
  5. Punainen eksodus, Anna Kontula, s. 272, 287
  6. Ihmisoikeudet ja yksilönvapaudet arvokonservatiivien tulilinjalla, Ville Niinistö 9.7.2010
  7. Vasemmalla vai oikealla? kasvi.org 26.10.2006. Kasvin mukaan vihreiden eduskuntaryhmä on yhtenäisen arvoliberaali ja muut eduskuntaryhmät hajaantuvat enemmän tai vähemmän arvoliberaalien ja arvokonservatiivien kesken.
  8. Kaikkien puolueiden persut, Jarkko Tontti, Vihrealanka.fi 23.11.2009
  9. Rkp yrittää pelastaa itsensä viikonloppuna, Vihrealanka.fi 10.6.2010
  10. Mielipidemittaus: Suomessa jo liikaa kieltoja, Kaleva.fi 25. ELOKUUTA 2013.
  11. Minkä puolueen politiikka rajoittaa eniten vapauttasi?, Talouselämä 22.8.2013.

Katso myös

  • Talousliberalismi tarkoittaa suurin piirtein vapaan markkinatalouden kannattamista eli suostuvaisten aikuisten keskinäisten taloustoimien sallimista.
  • Markkinaliberalismi yhdistää arvoliberalismin ja talousliberalismin.
  • Arvokonservatismi on arvoliberalismin vastakohta.

Tietoa muualla