Talousliberalismi

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Talousliberalismi tarkoittaa markkinaliberalismin (tai klassisen liberalismin) taloudellisia aspekteja kuten vapaakauppaa ja verotuksen ja talouden sääntelyn vähyyttä.

Henkilö voi siis olla talousliberaali olematta arvoliberaali. Näitä molempia olevasta henkilöstä käytetään yleensä nimitystä markkinaliberaali. Klassiset liberaalit olivat melkein poikkeuksetta markkinaliberaaleja, siis myös talousliberaaleja.

Talousliberaali siis kannattaa kapitalistista markkinataloutta mutta yleensä (eivät kaikki) hyväksyy rajoitetusti markkinahäiriöitä korjaavia sääntelytoimia (esim. määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltäminen ja ympäristöhaittaverot), useimmiten myös rajoitetun ja valinnanvapautta maksimoivan verorahoitteisen sosiaaliturvan, esimerkiksi negatiivinen tulovero / perustulo ja palvelusetelit mm. koulutusta ja terveydenhoitoa varten).

Talousliberalismin tuloksia

Empiiristen tutkimusten mukaan taloudellinen vapaus korreloi elintason, talouskasvun, tulojen tasaisuuden, korruption vähyyden ja poliittisen väkivallan vähyyden kanssa.[1][2][3][4][5]

Ympäristön tila, eliniänodote, ihmisoikeustilanne, talouskasvu, keskitulot ja köyhimmän kymmenyksen tulotaso olivat sitä parempia ja korruptio vähäisempää, mitä korkeampi maan taloudellinen vapaus oli (vuonna 2007, ainakin neljännesten tasolla). Köyhimmän kymmenyksen osuus maan tuloista ei riippunut taloudellisesta vapaudesta. [6]

Sadoissa tieteellisissa artikkeleissa käytetyn Economic Freedom of the World -indeksin mukaan taloudellisesti vapaimmassa ("kapitalistisimmassa") viidenneksessä elävien keskitulot olivat 23 450 dollaria/vuosi ja kasvu 1990-luvulla 2,56 %/vuosi. Epävapaimmassa viidenneksessä luvut olivat 2 556 dollaria ja -0,85 %/vuosi. Köyhin kymmenys kansasta sai 728 $/vuosi epävapaimmissa ja 7000 $/vuosi vapaimmissa maissa. Eliniänodote oli vapaimmissa maissa 20 vuotta enemmän kuin epävapaimmissa. [1]

Onnellisuus oli selvästi sitä korkeampi, mitä taloudellisesti vapaampi jokin maa oli (korrelaatio oli vahva).[7]

Korkea taloudellinen vapaus estää erittäin tehokkaasti sotia, noin 54 kertaa tehokkaammin kuin demokratia (Democracy Score -mittarilla mitattuna).[8]

Viitteet

  1. Pei, Minxin, chapter=Political Institutions, Democracy, and Development, "Democracy, Market Economics, and Development", World Bank Publications, 2001, isbn=9780821348628
  2. Easton, Stephen T. & Walker, Michael A.: "Income, growth, and economic freedom", American Economic Review 87 (2), pp. 328–332, American Economic Association, May 1997
  3. Ayal, Eliezer B. & Karras, Georgios: "Components of economic freedom and growth: an empirical study", Journal of Developing Areas, 32(3), pp. 327-338, Western Illinois University, Spring 1998
  4. Scully, Gerald: "Economic Freedom, Government Policy, and the Trade-Off Between Equity and Economic Growth", Public Choice 113 (1-2), pp. 77–96, Kluwer Academic Publishers, 2002
  5. Berggren, Niclas: "Economic Freedom and Equality: Friends or Foes?", Public Choice, 100 (3-4), pp. 203-223, Kluwer Academic Publishers, 1999
  6. Chapter 1: Economic Freedom of the World, 2007, teksti ja kuvaajat sivuilla 19-22
  7. In Pursuit of Happiness Research. Is It Reliable? What Does It Imply for Policy? The Cato institute. April 11, 2007
  8. Chapter2: Economic Freedom and Peace, Economic Freedom of the World 2005, s. 34-35

Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut