Anarkokapitalismi

Liberalismiwiki

Anarkokapitalismi tarkoittaa puhdasta nonaggressioperiaatetta: kukaan ei saa aloittaa pakkoa, ts. kajota toisen kehoon tai omaisuuteen ilman tämän lupaa. Ketään ei siis voi pakottaa maksamaan veroja tai liittymään johonkin valtioon. Anarkokapitalismia voidaan pitää libertarismin vähemmistösiipinä.

Oikeuslaitokset ja suojelupalvelut saavat siis kilpailla vapaasti. Nämä palvelut tai peräti "valtiot" voivat rahoittaa toimintansa lahjoitusvaroin, vakuutus-, palvelu- tai jäsenmaksuin jne.

Tunnettuja anarkokapitalisteja ovat/olivat David Friedman, Murray Rothbard ja kenties varhaisimpana Gustave de Molinari.

Johdanto anarkokapitalismiin

Anarkokapitalismi on toinen libertarismin kahdesta päähaarasta. Anarkokapitalistit huomauttavat, että minimivaltio rahoittaa toimintansa veroilla jotka ovat aivan yhtä pahaa varkautta kuin vaikkapa tulonsiirrot. He katsovat, että paras tapa taata yksilönvapaus on yksityistää ja vapauttaa myös järjestyksen ylläpito, niin että sekään ei loukkaa yksilöiden valinnanvapautta. Anarkokapitalisti tavallisesti myös uskoo, että yksityinen järjestyksenpito olisi tehokkaampaa kuin julkinen.

Anarkokapitalismissa ei ole valtioita, vaan sekä sisäisestä että ulkoisesta turvallisuudesta pidetään huolta keskenään kilpailevien suojeluyhtiöiden tai vastaavien avulla. Anarkokapitalismi eroaa minarkiasta ennen kaikkea siinä, että turvallisuuspalvelu on ostettava palvelu muiden muassa, eivätkä turvallisuuspalvelut ole alueellisia tai monopoliasemassa. Ne kilpailevat keskenään samoilla alueilla, aivan kuten vartiointiliikkeet nykyään. Sama pätee myös lakiin—anarkokapitalismissa lakikin on kilpailtua, ja parempi laki voittaa markkinoilla huonommat.

Voidaankin sanoa, että anarkokapitalismi tähtää vielä laajempaan monimuotoisuuteen kuin minarkismi, ja se sietää myös sellaisia yhteiskuntamalleja jotka minarkia joutuisi perustuslakinsa nojalla torjumaan. Esimerkkinä voisivat toimia vaikkapa vapaaehtoiset, täysin kommunistiset lakiyhteisöt.

Anarkokapitalismiakaan ei tarvitse välttämättä tulkita kirjaimellisesti, koska silloin tällöin se kuvataan myös täysin moraaliseksi kannaksi, erillisenä käytännön toteutuksesta. Tämä on tietysti täydessä sopusoinnussa libertarismin avoimen tulevaisuuskuvan kanssa—on paha sanoa mitä markkinoilla tulevaisuudessa tapahtuu turvallisuudenkaan suhteen.