Käsitteiden laajentaminen

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Käsitteiden laajentaminen (concept creep) tarkoittaa sanan merkityksen laajenemistä. Esimerkiksi nykyään köyhyys tai puhe on kirjaimellisesti väkivaltaa, entinen hyvätuloisuus on köyhyyttä ja entinen hyväosaisuus on osattomuutta. Erimielisyys toisen piirteistä on "olemassa olemisen kieltämistä" ja rasismi kattaa paljon enemmän kuin ennen. Termillä käsitteiden laajeneminen tarkoitetaan myös paheksuttujen tekojen alan laajenemista.

Työläisäiti joutui pidätetyksi, menetti työnsä ja tilapäisesti huoltajuutensakin, kun antoi 9-vuotiaan leikkiä yksin lähipuistossa.[1] Kidnappauksen riski ei ole kasvanut 1950-luvulta, jolloin tämä oli tavallista. "Laiminlyönnin" käsite kattaa nyt myös menemisen yksin kouluun tai kaverille.[1]

Lisääntynyt herkkyys harmille

Melbournen yliopiston psykologian professori Nick Haslam esittää käsitteen tutkimusartikkelissaan. Pahoinpitely (abuse), kiusaaminen, trauma, ennakkoluulo, addiktio ja mielisairaus "kattavat nyt paljon laajemmalti ilmiöitä kuin ennen", mikä heijastaa jatkuvasti laajenevaa herkkyyttä harmille.[1]

Kidutetuille ja raiskatuille ei jää kuvaavia termejä

Wellesleyn opiskelija näki patsaan alusvaatteissaan olevasta miehestä (collegen museon "Unissakävelijä"[2]) ja koki tilanteen hallituksen määritelmän mukaan "emotionaalisesti uhkaavaksi" ja sai "pysyviä haittoja" hänen "hengelliselle hyvinvoinnilleen" (spiritual well-being). Atlanticin artikkelin mukaan nämä termit sopisivat paremmin kidutuksen tai törkeän raiskauksen uhreille kuvaamaan heidän ainutlaatuisia kokemuksiaan.[1]

PTSD tarkoitti alun perin traumattista kokemusta, joka aiheuttaisi lähes kaikissa huomattavaa ahdistusta. Nyt riittää subjektiivinen kokemus ja haitta. Trumpin nimen kirjoittaminen tulkitaan rasismiksi, ellei jopa rasistiseksi väkivallaksi.[3]

"Implisiittisesti ennakkoluuloinen" on henkilö, jolla kestää hieman kauemmin yhdistää mustien ihmisten kuvia hyviin sanoihin.[3]

Uhriutumiskulttuuri

Uhriutumiskulttuurissa statusta saa olemalla uhri tai puolustamalla uhreja. Tämä lisää uhriutumista.[3]

Uhriutumiskulttuuri ei synny rasistisimmissa ja seksistisimmissä ympäristöissä vaan tasa-arvoisimmissa, kuten Emory ja Yale. Käsitteiden laajentaminen on retorinen ase tähän. Sitä tapahtuu lähinnä termeissä, jotka tukevat uhriutumiskulttuuria.[3]

Psykopatia ja narsismi yhteydessä "hyveelliseen uhriutumiseen"

Synkkä kolmikko (Dark Triad) eli psykopatia, narsismi ja macchiavellismi ovat yhteydessä hyveellinen uhriutuminen -ilmiöön (virtuous victim). Tällaiset manipuloivat, moraalittomat ja itsekkäät ihmiset käyttävät hyväkseen sitä, että nykyään esiintymällä uhrina voi esittää kohtuuttomia vaatimuksia muille ja saada anteeksi tuomittavaa käytöstä, etenkin jos esiintyy samalla hyveellisenä. Ekin Ok et al. julkaisivat aiheesta tutkimuksen vuonna 2020.[4][5]

Tällaisten ihmisten käyttämiä uhriutumissignaaleja olivat muun muassa seuraavat viestit:

  • "Identiteettini vuoksi minua ei hyväksytä yhteisössäni."
  • "Olen taloudellisesti epävarma."
  • "En ole sujut kehoni kanssa."
  • "Tuntuu, etten voisi hallita tulevaisuuttani."
  • "Ulkoiset tekijät estävät minua saavuttamasta tavoitteitani ja unelmiani."[5]

Turvallinen tila

Psykologi Nick Haslam ja eetikko Jonathan Haidt kirjoittavat, että joillekin voi olla hyvä tehdä turvallinen tila, mutta jos koko yliopisto on turvatila, toisenlaisten näkemysten professorit ja opiskelijat joudutaan karkottamaan tai vaientamaan. Näin jo tehdäänkin, esimerkiksi huutamalla.[3]

Nasin Taleb esitti kirjassaan, että kehittyäkseen lihakset tarvitsevat vastusta, luut iskuja ja immuunijärjestelmä patogeenejä. Samoin lapset vahvistuvat pettymyksistä ja lempiajatustensa haastamisesta.[3]

Suojellessaan mustia ja muslimiopiskelijoita epämiellyttäviltä sanoilta ja ajatuksilta yliopisto heikentää heitä ja saa heidät kärsimään enemmän heidän lähtiessään kampukselta. Kampuksen tulisi ottaa heidät vastaan paremmin muttei rohkaista uhriutumiskulttuuriin ja haurauteen.[3]

1990-2010 yliopistot muuttuivat vasemmalle nojaavista lähes täysin vasemmistolaisiksi, etenkin ihmis- ja yhteiskuntatieteet. Opiskelijoita pitäisi silti altistaa myös konservatiivisille ajatuksille. Ehkä opiskelijoiden pitäisi vaatia ylioppilaskuntia äänestämään siitä, että vaaralliset ajatukset sallittaisiin - ei kuitenkaan herjaamista tai väkivallalla uhkaamista.[3]

Mielenterveysongelmat

Epäillään, että ADD, Asperger, lievä bipolaarisuus ja moni muu käsite kattavat nykyään paljon tapauksia, joiden haitta on lievempi kuin se, mitä ennen luokiteltiin mielenhäiriöiksi.[1]

Rasismi

Nykyään rasismilla tarkoitetaan myös "symbolista rasismia", joka ei tarkoita vihamielisyyttä etnistä ryhmää kohtaan vaan affirmative action -politiikan vastustamista tai näkemystä, että rasismi ei enää jatku. Tämä tehdään assosioimalla jälkimmäiset syrjintään. McConaghy (1986) esitti tämän symbolisen ja vanhakantaisen rasismin erottelun.[1]

Jotkut noin ajattelevista ja jotkut "rasismin vastustajista" ovat salaa rasisteja, mutta ei tuo silti ole rasismia. Jos jonkun mielestä valkoisia heteromiehiä syrjitään Suomessa toisissa tapauksissa yhtä paljon kuin mustia toisissa, hän voi olla uskossaan vilpitön, oli oikeassa tai ei, oli rasisti tai ei.

Mikroaggressiot

Professori Haslamin mukaan "mikroaggressioissa" on usein kyse ahdistuksesta tai huomaamattomuudesta, mutta nekin luokitellaan nyt vihamielisyydeksi tai ennakkoluuloiksi.[1]

Kampuksilla sosiaalioikeusväki vaatii rangaistuksia toisille opiskelijoille "mikroaggressioista", jos nämä sanovat "fútbol" eikä "soccer", jos pitää pientä sombreroa tequila-juhlissa tai kirjoittaa "Trump 2016". Toimittajan mukaan tällaista ei pitäisi stigmatisoida maksimaalisesti.[1]

Vastaavasti, jos FBI oikeistolaistuisi, ehkä puhuttaisiin "mikropetoksista", jotka ovat arkisia sanoja tai käyttäytymisiä, tahallisia tai tahattomia, jotka viestivät kielteisiä asenteita Yhdysvaltoja kohtaan, Jonathan Haidt esitti.[1]

Yllä siteeratun Haslamista kertovan artikkelin kirjoittanut toimittaja kertoo inhoavansa rasisteja enemmän kuin mitään muuta ryhmää ja vastustavansa jyrkästi ennakkoluuloja. Hänestä on hyvä, että implisiittisiäkin vinoumia tutkitaan, mutta niistä tulisi käyttää sanoja, jotka erottaa avoimesta rasismista.[1] Lehti, The Atlantic, on vasemmistolaiseksi syytetyn Mediabiasfactcheckin mukaan keskusta-vasemmistolainen mutta luotettava.

Syyt

Sanat "rasismi" ja "väkivalta" tehoavat

Professori Haslanin mukaan tutkijat ja toimivat haluavat vetää huomiota käsitteillä, joiden tiedetään saavan huomiota. Vasemmistolainen ("liberal") agenda myös käyttää psykologiaa edistääkseen herkkyyttä harmille.[1]

Käsitteitä muunnellaan tehokkaammiksi aseiksi vasemmistolle

Jonathan Haidtin mukaan tutkijakunta on yhä vasemmistolaisempi ja yhä vihamielisempi konservatiiveja kohtaan. Siksi he muuttavat käsitteitään niin, että he ja liittolaiset voisivat tuomita niillä konservatiivit entistä helpommin ja inhottavimmin moraalisyytöksin, joita vastaan on vaikeampi puolustautua.[1]

Kun ongelmat vähenevät, lievempiä asioita nähdään ongelmina

The Guardianin kirjoituksen mukaan maailman paranemista on vaikea huomata, koska kun ongelmat vähenevät, ihmisillä on taipumus laskea yhä uusia asioita ongelmiksi. Tutkimuksessa on osoitettu, että jos käsketään luokittelemaan kasvoja uhkaaviksi ja ei-uhkaaviksi, ja sitten vähennetään uhkaavien määrää, ihmiset määrittelevät yhä neutraalimmat kasvot uhkaaviksi. Vastaavasti käy, jos pitää luokitella tutkimussuunnitelmia eettisiksi ja epäteettisiksi ja epäeettisten määrää vähennetään. Siksi "trauma" ja "väkivalta" viittaavat nyt asioihin, joista mikään aiempi sukupolvi ei olisi huolestunut.[6]

Kun sosiaaliset ongelmat vähenevät, ihmiset alkavat nähdä niitä enemmän, he käytännössä laajentavat näiden ongelmien määritelmää ("prevalence-induced concept change"). Samaan tapaan sinisiä täpliä etsivät ihmiset alkavat niiden puutteessa kokea violetitkin täplät sinisinä. Epäeettisten pyyntöjen vähetessä ihmiset alkavat nähdä viattomatkin pyynnöt epäeettisinä. Tämän vuoksi ihmisten voi olla vaikea nähdä edistystä sosiaalisten ongelmien ratkaisussa, todetaan Sciencen artikkelissa.[7]

Haittoja

  • Laajat, subjektiiviset käsitteet voivat johtaa oikeuttamattomien syytösten ja tuomioiden tulvaan ja suhteettomiin rangaistuksiin.
  • Eri käsitteitä ei enää voi analysoida erikseen ja tasapainotella vastakkain, kun ne kaikki on niputettu saman termin alle. Yhteiskunnallinen keskustelu heikkenee.[8]
  • Ei ymmärretä, miten demokratia voi toisinaan olla uhka liberalismille, jos demokratia uudelleenmääritellään tarkoittamaan vain liberaalia demokratiaa.[8] (Siksi liberaalit haluavat perustuslailla suojata kansalaisten vapauksia satunnaista, mielivaltaista enemmistövaltaa vastaan.)
  • Ihmiset luulevat, että ongelmat eivät koskaan ratkea, vaikka käsitteiden laajentaminen on usein seurausta siitä, että niihin liittyvät ongelmat ovat vähentyneet.[7][8]
  • Traumaa ja muita käsitteitä aletaan pitää lievempinä ja parempina asioina, kun niiden alaa laajennetaan.
  • Kun yhä useammanlaiset ihmiset luokitellaan moraaliongelmaisiksi, yhä harvempi näkee itsensä kykeneväksi moraaliseen toimintaan ja yhä useampi uhrina.
  • Mielenhäiriöiden kirjon laajentaminen voi patologisoida normaaleja kokemuksia ja tuottaa ylihoitoa ja heikentää ihmisten käsitystä itsestään toimijoina.

Käsitteiden laajentaminen estää järkevää julkista keskustelua ja vesittää merkityksiä

Oxfordin etiikan professori John Tasioulasin mukaan käsitteet, kuten ihmisoikeudet, reiluus, terveys ja oikeusvaltioperiaate on laajennettu kattamaan paljon entistä enemmän, jopa "all-in-one"-tyyppisiksi kattaviksi poliittisiksi ideoiksi, sen sijaan että ne olisivat vain yksittäisiä käsitteitä, joita ihmiset voisivat tasapainotella keskenään poliittisessa päätöksenteossa. Tämä "conceptual overreach" on hänen mukaansa eräs syy yleisen järkeilyn heikkenemiseen ja ideoiden hämärtymiseen ja sekaantumiseen.[8]

Miksi on ongelma, jos esimerkiksi "ihmisoikeudet"-sanalla aletaan kattaa yhä enemmän hyviä asioita? Siksi, että sanojen alkuperäiset ideat hukkuvat tällaisissa eri asioiden sekoituksissa eikä tunnisteta niitä erilaisia arvoja, joista kussakin tilanteessa on kyse. Se myös piilottaa näiden arvojen väliset konfliktit ja estää konstruktiivisen dialogin sekä kompromissien tekemisen eri tavalla ajattelevien kanssa. Tulee vaikeaksi löytää mitään yhteistä. Jos korkealaatuinen internet-yhteys määritellään ihmisoikeudeksi, ei enää voida sanoa ihmisoikeuksilla olevan erittäin korkeaa prioriteettia.[8]

WHO on hänen mukaansa määritellyt terveyden tarkoittamaan hyvinvointia, vaikka meillä on jo sana hyvinvointi ja terveyden pitäisi olla vain sen eräs komponentti, samoin kuin mielihyvän, ystävyyden ja saavutusten. Pitäisikö meidän siis sanoa, että Marie Curie ei uhrannut terveyttään tieteen edistämiseksi, jos hän katsoi saavutustensa olevan hyvinvoinnilleen tärkeämpiä?[8]

Oikeusvaltioperiaate (rule of law) tarkoitti ennen sitä, että lait ovat selkeitä, ne kerrotaan kansalle ennen kuin ne astuvat voimaan, oikeuslaitos on riippumaton jne. Nürnbergin natsioikeudenkäyntien tuomiot teoista, jotka aikanaan olivat laillisia, eivät siis noudattaneet oikeusvaltioperiaatetta. Niitä pidettiin silti oikeutettuina. Nykyään yhä useammin oikeusvaltioperiaatteeseenkin on alettu sisällyttää kaikkea muuta, kuten ihmisoikeuksien puolustamista.[8]

Tasioulasin mukaan käsitteiden ylilaajentaminen voi olla eliitin retorinen keino laajentaa valtaansa uusiin asioihin. Toisaalta hän itsekin arvelee, että vuoden 1948 yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen valinta laajentaa ihmisoikeudet kattamaan sosio-ekonomisiakin asioita saattoi olla hyvä ratkaisu, koska nyt teknologia antaa kyvyt tuottaa ihmisille paremman terveydenhoidon, työsuojelun ym.[8]

Demokratia voi olla uhka vapaudelle, ei sama kuin "liberaali demokratia"

Demokratia-sanakin on menetetty, kun siitä on tehty ilmauksen liberaali demokratia synonyymi. Silti juuri näiden ero selittää sen, miksi kautta historian liberaalit ovat nähneet demokratian uhkana ihmisten vapaudelle.[8]

Jos kaikki intressit ovat oikeuksia, oikeudet eivät enää ole turvassa

Historiallisesti oikeudet, kuten vapaus hyökkäyksiltä henkilöämme ja omaisuuttamme vastaan, ovat olleet vahvasti suojattuja asioita. Kun kaikki intressit määritellään oikeuksiksi, oikeuksilla ei voi enää olla vahvaa suojaa, vaan niitä vastaan hyökättäessä aletaan vain miettiä, miten kaikki eri intressit tasapainotettaisiin parhaiten, Tasioulas toteaa.[8]

Filosofi James Griffin kirjoittikin suuresta virheestä tehdä kaikesta moraalisesti tärkeästä "oikeuksia".[8]

Viitteet

Synonyymejä: käsitteen laajentaminen, käsitteen laajeneminen, käsitteen ryömintä, käsitteiden ryömiminen, käsitteiden muuntuminen, käsitteiden laajeneminen.