Parisuhdeväkivalta

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Liberaaleille parisuhdeväkivalta on ensisijaisesti ihmisoikeusongelma, ei sukupuoliongelma. Liberaalit keskittäisivät poliisiresurssit uhrittomista rikoksista väkivaltarikosten ja muiden uhrillisten rikosten selvittämiseen.

Aiemmissa tutkimuksissa yleensä ainakin noin 60 % parisuhdeväkivallasta on kohdistunut naisiin, viime vuosina jopa yli puolet miehiin.

Tämä sivu painottaa miesten näkökulmaa, koska perinteisesti on tutkittu vain naisten näkökulmaa ja siitä löytyy tietoja helpommin, mutta tänne sopivat myös hyvät, muualta vaikeasti löydettävät (tai erinomaiset) naisnäkökulmaiset lähteet.

Sisällysluettelo

Yleistä

  • http://www.vapaasana.net/huomioita/2009/08/vihre%C3%A4-lanka-sensuroi-keskustelua-feminismist%C3%A4
    • (mm. tilastotietoa parisuhdeväkivallasta: ehkä 40 % on naisten miehiin kohdistamaa, nuorissa ikäluokissa toistuvasta parisuhdeväkivallasta ehkä 84 %)
  • Hellan ja nyrkin väli - Tästä on väkivaltainen nainen tehty, City 22/2009
    • Ghitta Weizmann-Heneliuksen väitöksen mukaan naisten väkivalta ei johdu omista kokemuksista, eikä ole itsepuolustusta.
    • Uhritutkimuksissa 1997, 2003 ja 2006 miesuhreista 4 % ilmoitti teon poliisille, naisuhreista 10 %.
    • Aikajaksolla 1990–2008 poikien väkivallanteot ovat vähentyneet, tyttöjen eivät.
    • Tappajanaisen prototyyppi on 35–39-vuotias naimaton tai eronnut alkoholisti tai sekakäyttäjä
    • 2002–2007 surmattiin 37 alle 15-vuotiasta lasta, 65 %:ssa tapauksista oli tekijänä äiti.
    • kumppanin hengen riisto toi murhatuomion vain viidelle prosentille naisista (miehistä 22 prosentille).

Miehet useammin uhreina

Suomessa miehistä 5,6 % ja naisista 4,3 % on kokenut parisuhdeväkivaltaa tuoreimman vuoden aikana (2009); koko nykyisen suhteen ajalta luvut olivat 16 % ja 17 %.[1] Pelkoa kotona tapahtuvaa väkivaltaa kohtaan tuntee miehistä 4 % ja naisista 2 %.[2]

Monen tutkijan mukaan tutkimuksen painopiste pitäisi siirtää naisiin kohdistuvan väkivallan sijaan siihen, että sekä naiset että miehet ovat väkivaltaisia. [3]

Parisuhde- ja perheväkivallassa kummassakin aika tarkkaan puolet uhreista on miehiä, vaikka eri luvut antavatkin tästä molempiin suuntiin poikkeavia tuloksia. Lisäksi tasatulos saattaa johtua siitä, että vanhemmissa kokemuksissa naiset, uudemmissa miehet ovat olleet useammin uhreina. Toisaalta hyvin usein parisuhdeväkivaltaa kokevissa naiset saattavat olla enemmistö.

(2010) Sekä miehistä että naisista 16 % kertoo olleensa väkivallan uhrina nykyisessä parisuhteessaan.[4][5] Tosin tutkimusten mukaan naiset raportoivat kohtaamastaan väkivallasta monta kertaa useammin.

Naiset lyövät useammin ja aloittavat väkivallan useammin, miehet useammin pitävät kiinni. Kiinnipitämistä tai lyömistä nykyisessä parisuhteessaan oli kohdannut 14 % naisista ja 14 % miehistä. Miehistä kolmannes ja naisista kuudennes oli kokenut parisuhdeväkivaltaa vuoden sisällä. [6]

Miesten ex-kumppanit ovat kuitenkin puolta harvemmin väkivaltaisia tai sitten naiset muistavat ja raportoivat kokemansa väkivallan paremmin. Poliisin tietoon naisten kokema väkivalta tulee jopa 10 kertaa useammin. Parisuhdeväkivallasta väitellyt Aune Flinck vaatii, että uusien tulosten tulisi näkyä väkivallan tunnistamisessa, ehkäisemisessä ja siihen puuttumisessa. [6]

Vuonna 2008 perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen kohteeksi joutui 116 miestä ja 111 naista.[7] Miehet kuitenkin onnistuvat yrityksissään useammin. Useiden tutkimusten mukaan miehet ilmoittavat kohtaamastaan parisuhdeväkivallasta 3-14 kertaa harvemmin kuin naiset, mikä selittää ei-törkeän väkivallan erilaisia ilmoituslukuja. Toiset tutkimukset viittaavat siihen, että nuorimmissa pareissa nainen, vanhimmissa mies löisi useammin kumppaniaan.

Toimittaja Hannu Sepposen mukaan vuonna 2010 poliisin tietoon tulleissa törkeissä parisuhdeväkivaltatapauksissa miesuhreja oli 50,43 % ja naisuhreja 49,57 %.

Vuonna 2011 poliisin tietoon tulleesta parisuhdeväkivallasta kohdistui naisiin 12 tappoa (miehiin 6), 22 tapon yritystä (16) ja 101 törkeää pahoinpitelyä (86).[8] Toisaalta poliisin tietoon naisten kokema väkivalta tulee 2,5 kertaa useammin.[9][6] Voinee olettaa tätä kerroin on kuitenkin pienempi vakavimmassa väkivallassa.

Kansainvälisesti puolet

"Kansainvälisten kyselytutkimusten mukaan kaikesta parisuhteissa tapahtuvasta väkivallasta noin puolet kohdistuu mieheen ja vammoja tuottavasta väkivallasta hieman alle 40 % on kohdistunut miehiin".[10] Miehet eivät saa yhtä herkästi vammoja mm. erilaisen rakenteen ja paksumman ihon vuoksi, miehet ovat keskimäärin voimakkaampia ja ehkä myös miehet tulkitsevat vammoiksi vasta isommat vammat. Myös onnettomuuksissa naiset rikkoutuvat herkemmin, koska he esihistoriassa ja yhä kohtasivat vähemmän väkivaltaa.

Naiset aloittavat väkivallan hieman miehiä useammin mutta miehet saavat aikaan vakavampia vammoja. [11]

Yliopisto-opiskelijoiden International Dating Violence Study -tutkimuksen mukaan miehistä 3 % (naisista 2,3 %) oli joutunut tuoreimman romanttisen kumppanin pakottamaksi seksiin, 2,1 % (1,6 %) vaginaseksiin ja 2,4 % (1,6 %) oraali- tai anaaliseksiin. Sanallista painostamista seksiin oli kokenut vastaavasti 22 % miehistä (25 % naisista), esimerkiksi kondomittomaan seksiin 13,5 % (11 %). [12]

Kokoelma väkivaltatutkimusten tuloksia.[13]

On huomattava, että jos nuoria tutkittaessa on laskettu myös ei-seurustelevat, se vääristää tuloksia, sillä nuorista naisilla on enemmän seurustelukokemuksia. Siksi pitää katsoa esim. parisuhdeväkivaltatutkimuksia, joissa on esim. kerrottu seurustelusuhteessa olevien parisuhdeväkivaltakokemukset tuoreimman vuoden ajalta, koska koko elämän aikana nuorilla naisilla on enemmän parisuhteita ja seurusteluvuosia. Miesten riski joutua parisuhdeväkivallan uhriksi on seurustelusuhdetta tai -vuotta kohden selvästi suurempi kuin naisilla, etenkin nuorilla.

USA:n nuoret: nainen on useammin väkivaltainen

USA:n nuorisoterveystutkimuksen 2001 mukaan 12 prosentissa 18-28-vuotiaiden heteroparisuhteissa molemmat oli väkivaltaisia, tosin naiset useammin, ja 12 prosentissa vain toinen oli väkivaltainen, näistä 70 %:ssa väkivaltainen osapuoli oli nainen (miesten vastauksista 75 %:ssa, naisten vastauksista 68 %:ssa). Vastavuoroisesti väkivaltaiset parisuhteet johtivat suurempiin vammoihin, mikä saattoi johtua koston kierteen eskaloitumisesta. Aiemmissakin tutkimuksissa noin puolessa väkivaltaisista suhteista osapuolet olivat vuorotellen väkivallan aloittajia. [3]

Naiset raportoivat väkivallasta miehiä herkemmin sekä tekijyyden että uhriuden osalta. Naisten vastausten mukaan 25 %:ssa parisuhteista nainen ja 19 %:ssa mies oli väkivaltainen; miesten luvut olivat 16 % ja 11 %. Se, että useammin vain nainen oli väkivaltainen, saattoi johtua siitä, että moni mies ei halua lyödä naista edes takaisin. Niissä suhteissa, joissa vain mies oli väkivaltainen, sekä väkivalta että vammat olivat keskimäärin vähäisempiä kuin niissä, joissa molemmat löivät. Toisaalta nainen sai vammoja useammin kuin mies, joskin vastavuoroisesti väkivaltaisissa suhteissa 25 % miehistä ja yksipuolisesti väkivaltaisissa 20 % naisista sai vammoja. [3]

8,9 % naisista ja 3,6 % miehistä oli yksin väkivallan aloittajia parisuhteissa, lisäksi 12 prosentissa parisuhteista molemmat aloittivat väkivaltaa. Väkivallattomia parisuhteissa oli siis 79 % naisista ja 84 % miehistä. [3]

Myytti useammin lyövistä miehistä

Vanhentunut käsitys, että miehet lyövät useammin, toimii aseena sukupuolisodassa, jossa eräät naiset vähättelevät väkivallan miesuhreja. Uhreista n. 80 % on miehiä, parisuhdeväkivallankin uhreista vuonna 2009 suurin osa (30 % enemmän kuin naiset).

"Väkivaltaisista naisista – marginaalisesta ilmiöstä – puhuminen vie huomiota pois tärkeämmiltä asioilta. Yksi tällainen asia on suomalaisen miehen väkivalta naisia, lapsia ja miehiä kohtaan", väittää valtiotieteilijä Johanna Kantola. [14]

Miehen on vaikea saada apua

"Miehet saattavat sietää väkivaltaa hyvinkin pitkään. Pelko suhteen päättymisestä estää avun hakemisen ja ammattiapuun turvaudutaan vasta, kun puoliso uhkaa erolla. Erityisesti miehet pelkäävät, että erossa lapset jäävät puolisolle." [15]

"Fyysiseen väkivaltaan liittyy aina henkistä väkivaltaa. Naisilla se on erityisesti uhkailua ja mitätöintiä. Miesten kertoman mukaan henkinen väkivalta tuntuu pahemmalta kuin lyönnit. – – Puolisonsa väkivallan kohteeksi joutuneet miehet kertovat, että apua on vaikea saada, koska viranomaiset eivät suhtaudu asiaan vakavasti." [15]

Miehet ilmoittavat harvemmin poliisille ja kyselyissä

Kansallisissa uhritutkimuksissa vuosina 1997, 2003 ja 2006 parisuhdeväkivallan naisuhreista 10 % mutta miesuhreista vain 4 % ilmoitti tapauksesta poliisille. Muissakin maissa tehdyissä tutkimuksissa naiset ovat ilmoittaneet monta kertaa suuremman osan kokemastaan parisuhdeväkivallasta kuin miehet. Myös kodin ulkopuolella kokemastaan väkivallasta miehet ilmoittavat Suomessa poliisille naisia harvemmin.[16]

Nuoret miehet tuomitsevat järjestelmällisesti naisiin kohdistuvan väkivallan, mutta miehiin kohdistuvaan väkivaltaan he ovat joutuneet alistumaan, vaikkeivät hyväksy sitä, ja naisten heihin kohdistamasta väkivallasta he eivät uskalla kertoa.[17]

"parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista 8-14 % ja miehistä 1-3 % ilmoittaa viranomaisille itseensä kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta". Myös kyselyissä miehet näyttävät ilmoittavan harvemmin kohtaamastaan väkivallasta.[10]

Tytöt lyövät poikia useammin?

9 % pojista ja 2 % tytöistä ilmoitti nykyisen seurustelukumppaninsa lyöneen tai potkineen häntä (5 % ja 1 % toistuvasti).[18] Samansuuntaisia tuloksia on saatu jo 2000-luvun puolivälissä.[19] Tyttöjen väkivallan syyksi tutkija arveli asenteita: tyttöjen poikiin kohdistamaa väkivaltaa ei pidetä niin tuomittavana kuin poikien tyttöihin kohdistamaa.[19]

Non Fighting Generation ry:n tutkimuksessa tytöt ovat hieman väkivaltaisempia kuin pojat ja osa heistä hyväksyy poikaystävään kohdistetun väkivallan[20]

Miesten heikompi asema uhreina

"Yhdysvalloissa ja Kanadassa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että miesten asema parisuhdeväkivallan uhreina on naisia heikompi sikäläisen rikosoikeusprosessin eri vaiheissa aina poliisin kohtaamisesta tuomioihin asti – – Keskeisenä ongelmana on pidetty asenneilmapiiriä ja kulttuurisia käsityksiä, joiden mukaan mies nähdään fyysisesti vahvana, kipua kestävänä ja pelottomana – – mies on nähty perheen suojelijana, ei haavoittuvana uhrina – – miestä on pidetty epäuskottavana parisuhdeväkivallan uhrina, koska miehen tulisi kyetä puolustamaan itseään. Miehet ovat kokeneet nöyryyttävänä epäuskoisen ja vähättelevän suhtautumisen heidän kokemuksiinsa parisuhdeväkivallan kohteina – – Tämä voi olla yksi syy siihen, että miehet näyttävät ilmoittavan itseensä kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta naisia harvemmin."[10]

Väkivalta ei ole sukupuolittunutta ensisijaisesti

"kyselytutkimusten tulokset eivät tue oletusta parisuhdeväkivallan sukupuolittuneesta luonteesta – – Toiseksi sukupuolittuneen väkivaltatyön lähtökohta, jonka mukaan parisuhdeväkivallan syynä on miehinen vallankäyttö, aliarvioi karkeasti muiden — tutkimustiedon valossa huomattavasti keskeisempien — tekijöiden merkityksen ja pahimmassa tapauksessa sivuuttaa ne käytännön työssä – –" Empiria puoltaa paremmin konfliktilähtöisen väkivallan näkökulmaa. [10]

"niin miehet kuin naiset voivat traumatisoitua parisuhdeväkivallan seurauksena ja kokea pelkoa parisuhteessa – –". [10]

"Kun naisiin kohdistuvien henkirikosten osuus ei Suomessa ole erityisen korkea, vaan jopa alhaisempi kuin monissa Euroopan maissa, on luontevaa nähdä naisiin kohdistuvien henkirikosten runsauden pikemminkin selittyvän samoista tekijöistä kuin henkirikollisuuden runsauden yleensä eikä niinkään miesten ja naisten suhteisiin liittyvistä Suomen erityispiirteistä. – – Ainakin osa parisuhdetapoista voidaankin luonnehtia ryyppysakkitapoiksi, joissa ryyppysakki on tullut parisuhteeseen." [21]

Sukupuolittunut väkivalta -ideologia

Sukupuolittuneessa näkökulmassa "väkivalta nähdään miehisen vallankäytön ilmenemismuotona. Vastaavasti parisuhdeväkivallan syynä pidetään miehen halua kontrolloida naista sekä käyttää valtaa suhteessa. – – Miehen käyttämää väkivaltaa pidetään siis instrumentaalisena ja harkittuna tekona. Sen sijaan jos nainen käyttää väkivaltaa, tämä määrittyy pääosin itsepuolustukseksi. – – useat analyysit eivät tarkastele juurikaan naisen aggressiivisuutta tai mieheen parisuhteessa kohdistunutta väkivaltaa. - - , näyttää feministinen väkivaltatutkimus juuttuneen radikaalifeminismin teoreettisiin rakennelmiin." [10]

"sukupuolittuneen väkivallan näkökulma on saavuttanut lähes hegemonisen aseman suomalaisessa parisuhdeväkivaltatutkimuksessa ja pitkälti myös julkisessa keskustelussa". "missä määrin halutaan vahvistaa tiettyä poliittis-ideologista näkemystä – – Vahva sukupuolittuneen väkivaltatutkimuksen traditio kaipaa myös Suomessa rinnalleen muista lähtökohdista toteutettua perhe- ja parisuhdeväkivaltatutkimusta." [10]

Yksilökohtaiset tekijät ratkaisevat

"Yksilökohtaiset tekijät, kuten taipumus aggressiivisuuteen ja antisosiaaliseen käyttäytymiseen sekä persoonallisuushäiriöt, on todettu merkittäviksi syiksi sekä miesten että naisten tekemälle parisuhdeväkivallalle". Sosiaalisesti huono-osaisimmat harjoittavat eniten parisuhde- ja muuta väkivaltaa. [10]

Naisjärjestöt estävät tutkimasta miehiin kohdistuvaa väkivaltaa

Naisjärjestöt jatkuvasti vähättelevät ja estävät käsittelemästä naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa. Esimerkiksi Raha-automaattiyhdistys ilmoitti vuonna 2004 myöntävänsä apurahan naisten aggressiota käsittelevään tutkimukseen. Monet naisjärjestöt kuten Naisjärjestöjen keskusliitto[22], Vihreät Naiset[23], Keskustanaiset ja Vasemmistonaiset[24] tuomitsivat tämän ja vaativat, että tutkimuksen lähtökohdaksi pitää ottaa se, että perusongelmana on miesten naisiin kohdistama eikä naisten miehiin kohdistama väkivalta.

Ks. myös:[25]

Naisjärjestöjen "tutkimukset"

Naisjärjestöt ovat pyrkineet estämään miehiin kohdistuvan väkivallan tutkimusta ja suosimaan tutkimuksia, joissa kysytään vain naisilta, jotta ei saataisi miesten yleisemmän uhriuden paljastavia vertailulukuja. Tällöin kysymysasettelu voidaan tehdä niin laajaksi, että jos 30 % nettikiertokirjeeseen vastanneista naisista vastaa myöntävästi yhteenkin kysymykseen kuten "Olen kuullut seksuaalisen vitsin", lehdistötiedotteessa saatetaan jo puhua "seksuaalisesta väkivallasta tai vastaavasta" ja tiedotusvälineissä tämä uutisoidaan otsikolla "30 % naisista on raiskattu". Kiertokirjeen vastaajat eivät kuitenkaan ole edustava otos kansasta, ja miesten vastaavat luvut voisivat olla korkeampia. Jopa eräs arvostettu ihmisoikeusjärjestö on antanut nimensä tällaiseen toimintaan.

Naisjärjestöt eivät halua väkivallan vähenevän?

Marja Vuennon mukaan näyttää siltä, kuin naisjärjestöt estäisivät naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämistä siksi, että he tarvitsevat sitä vedelläkseen " niillä koko miessukukuntaa korville." Esimerkiksi naisliike hyväksyy vaaratilanneohjeet työpaikoille muttei koteihin. Vuento myös huomauttaa, että pelkkä miehiin vaikuttaminen ei riitä, koska esimerkiksi Helsingissä puolet raiskaajista on ulkomaalaisia, joihin ei Suomessa vaikuteta. Vakavan väkivallan uhrit ovat lähinnä miehiä. Vuento myös esitti luennollaan, miten moni mm. Amnestyn tai julkisen keskustelun väite kuten "10 000 raiskausta vuodessa" ovat hatusta vedettyjä lukuja. [26]

"Kun nainen lyö, se on miehistä väkivaltaa"

"Väkivalta on maskuliinista myös silloin, kun tekijänä on nainen, joka tappelee kuin mies. – – Väkivallan toimijan symbolinen sukupuoli on mies ja uhrin nainen.– –"

"Naiset ja miehet traumatisoituvat väkivallan kokemuksista hieman eri lailla. Miestä "suojelevat" hänen kokemuksensa väkivallan asiantuntijana ja välineellinen suhtautuminen väkivaltaan. – – selkeimmät ja kehittyneimmät auttamisjärjestelmät on suunniteltu lapsia ja nyttemmin myös parisuhdeväkivallan tekijöitä, miehiä, varten. Tämän voisi tietysti tulkita sukupuolineutraalin ja tasa-arvoisen Suomen piilotettuna naisvihana."

— Suvi Ronkainen (2001). Suomalainen väkivalta - kuka pelkää uhria? Raijakoo 3/2001, feministinen mielipide- ja kulttuurilehti. [Suvi Ronkainen on Naistutkimus-lehden päätoimittaja ja Lapin yliopiston professori, sukupuolistuneen näkökulman väkivaltatutkija. lähde

Kaikki väkivalta

(muukin kuin parisuhdeväkivalta)

Vuosina 2003-7 Suomessa surmattiin 3,2 miestä ja 1,2 naista 100 000 henkeä kohden,[27] Itä-Euroopassa 15 ja 5, Länsi-Euroopassa 2,0 ja 1,0.[28] Suomessa naisiin kohdistuva väkivalta on EU:n keskitasoa, Länsi-Euroopan 3. yleisintä, miehiin kohdistuva yleisintä, Itä- ja Länsi-Euroopan väliltä. Naisten kuolleisuus henkirikoksiin on kuluvalla vuosikymmenellä ollut selvässä laskussa ja 53 %:ssa tapauksista molemmat osapuolet olivat humalassa. Se keskittyy työelämän ja ruuhka-Suomen ulkopuolla oleviin. Perheväkivaltaa poliisin tietoon tulevasta väkivallasta on 12 %, muuta miesten keskinäistä väkivaltaa 63 %. [29][30][28]

Poliisin tietoon tulleesta väkivallasta miehiin kohdistui 63 % (21 000) ja naisiin 37 % vuonna 2010.[31] Ero lienee suurempi mutta miesten ilmoituskynnys korkeampi. Törkeästä väkivallasta miehiin kohdistuva osuus onkin yleensä suhteessa selvästi suurempi.

Suomi on miehille vaarallinen maa

Professori Pertti Tötön mukaan väite, että Suomi olisi naisille vaarallinen maa, on vailla pohjaa, ja Suomessa miehiin kohdistuvan väkivallan määrä on poikkeuksellisen suuri suhteessa naisiin kohdistuvaan.[28]

"Naisjärjestöjen paasaus Suomesta naisille vaarallisena maana lihottaa lähinnä järjestöjen valtionapuja, mutta perheväkivallan ehkäisyyn olisi tehokkaampiakin keinoja." [32]

"Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vähennettäisiin parhaiten vähentämällä miehiin kohdistuvaa väkivaltaa. Syrjäseutujen työttömät ja alkoholisoituneet miehet ovat nimittäin päävastuussa myös parisuhdeväkivallasta." [32]

"Suomi on EUn turvattomin maa - naisille – – Koti - turvaton paikka naisille ja lapsille – – Suomalainen koti on EUn turvattomin paikka - naiselle – – Suomi turvallisemmaksi - myös naisille?" [33]

Miehen raiskaaminen

Suomessa 1,1 % miehistä ja 1,3 % naisista pakotettiin sukupuoliyhteyteen ja 1,1 % ja 1,2 % muuhun sukupuoliseen kanssakäymiseen vuonna 2012, ilmenee kansallisesta rikosuhritutkimuksesta.[34]

Toisaalta miesten on todettu jättävän erittäin usein kokemansa seksuaalisen väkivallan raportoimatta, koska vastaanotto on paljon huonompi kuin naisilla.

Ylipäänsä hieman suurempi osuus miehistä raportoi saaneensa väkivallasta fyysisen vamman vuonna 2012. Miehet saivat vamman useammin tuntemattomilta, naiset kumppanilta.[35]

Tässäkin voi olla iso ero siinä, minkä raportoijat laskevat vammaksi. Miehiä pahoinpideltiin useammin aseilla, samoin esineillä.

Linda Halliday-Sumnerin mukaan naisten harjoittama lapsiin sekaantuminen näyttää pysyvän piilossa ja ympäristö näyttää suhtautuvan siihen paljon ymmärtäväisemmin kuin miesten harjoittamaan.[36]

40 000 kotitalouden kyselyssä 38 % seksuaalisista väkivallanteoista oli kohdistunut miehiin Yhdysvalloissa vuonna 2013. Kansallisen rikosuhritutkimuksen tutkija Lara Stemplen mukaan naisten ja miesten kokemukset ovat yllättävän lähellä toisiaan. Vuoteen 2012 asti FBI määritteli raiskauksen naiseen kohdistuvaksi. 2010 National Intimate Partner and Sexual Violence Surveyn mukaan seksuaalisen väkivallan uhreja oli 1,27 miljoonaa naista ja 1,267 miljoonaa miestä. Miesuhreilla on erittäin usein masennusta ja seksuaalisia toimintahäiriöitä. Vankiloissa naisia hyväksikäyttävät yleensä vankitoverit, miehiä vartijat, usein naispuoliset, etenkin nuorisovankeja. Vankiuhrit eivät ole mukana yleisissä seksuaaliväkivaltaluvuissa. [37]

Miesten raiskaajista 46 % oli naisia Yhdysvaltojen kansallisessa rikosuhritutkimuksessa. Miesten kokemukset olivat samantapaisia kuin naisten. [38]

Päälle tulevat vankilaraiskaukset, joten oikeasti uhreista suurin osa näyttäisi olevan miehiä.

Jonkinlaista pakottamista seksiin kokee arviolta 50 % miehistä. Yliopistoissa opiskelevista naisista 23 - 46 % myönsi painostaneensa miehiä seksiin verbaalisesti, pitämällä väkisin paikallaan, asein tai muuten. Näissä kuten yleensäkin tutkimuksissa seksiin pakottamisesta on ongelmana se, että ne sekoittavat hyvin eriasteisia tapahtumia. Professori Renee N. Sarisin kirjan Sexually Aggressive Women: Current Perspectives and Controversies mukaan seksuaalisen väkivallan tutkimus on usein asenteellista ja esimerkiksi tuo esiin naiset vain uhreina, ei tekijöinä. [39]

Uhreilla on yksilöllisiä eroja: teko, joka ei vahingoita jotakuta naista saattaa vahingoittaa jotakuta miestä. [39]

Vanhentunut 90-luvun tieto (uudemmassa arvioitiin aiemmat miesluvut aliraportoiduiksi):
USA:ssa raiskataan vuosittain 0,1 % aikuisista miehistä ja 0,3 % naisista. Raiskatuista miehistä 36 % oli naisen ja 70 % miehen raiskaamia (siis 6 % molempien). [40]

Miehiä pakotetaan yhdyntään monin tavoin. Ääritapauksissa mies voidaan sitoa ja häneen voidaan jopa piikittää erektiolääkettä. [41]

Seksologi Jukka Virtasen mukaan naisraiskaajien motiivina on usein halu näyttää valtaa. Raiskaajilla on myös usein huonompi impulssikontrolli. Jotkut ovat narsistisia ("minulle ja yksinomaan minulle mielihyvää" -asenne). [41]

Moni tutkimus viittaa siihen, että useimmat raiskaukset olisivat vankiloiden mies-mies-raiskauksia tai nais-nais-raiskauksia, mutta tällaisia raiskauksia ei yleensä raportoida. [42][43][44]

Suurimmassa vaarassa eivät ole parisuhteessa elävät vaan naista etsivät miehet, joskus heikot ja ujot. [41]

http://thoughtcatalog.com/lorenzo-jensen-iii/2014/08/19-men-share-stories-of-being-raped-by-a-woman-nsfw/

Miehen voi raiskata

Raiskausta helpottaa, että mies voi saada erektion vaikka ei haluaisi seksiä.[45][46]

Miehiä raiskataan paljon myös sodankäynnin osana.[47]

Miesten raiskaukset ovat useammin joukkoraiskauksia, moninkertaisia raiskauksia, aseellisia ja useammin ja vakavampia fyysisiä vammoja aiheuttavia. [46]

Linda Halliday-Sumnerin mukaan naisten harjoittama lapsiin sekaantuminen näyttää pysyvän piilossa ja ympäristö näyttää suhtautuvan siihen paljon ymmärtäväisemmin kuin miesten harjoittamaan.[48]

Seuraukset

Kuten naiset myös miehet saavat raiskauksista masennusta, vihaa, syyllisyyttä, itsesyytöksiä, emotionaalista ja seksuaalista kyvyttömyyttä ja itsetuhoisuutta. Lisäksi toisinaan miesuhria syytetään raiskaajan sijaan. [46]

Raiskattu mies voi joutua maksamaan elatusmaksuja raiskaajalleen.[49]

USA

Oikeusministeriön "Violence against women" -raportin mukaan (16005 aikuiselle vuosina 1995-96 tehty kysely, s. 3)[50]

  • Raiskauksen kohteeksi joutui edellisvuonna 0,1 % aikuisista miehistä ja 0,3 % naisista.
    • Raiskatuista miehistä 36 % oli naisen ja 70 % miehen raiskaamia, ahdistelevassa seuraamisessa (stalking) luvut olivat 38 % ja 65 %, pahoinpitelyissä 14 % ja 86 % (sivu 47). Aikuisina raiskatuista naisista hyvin harva oli naisen raiskaama (sivu 46).
  • Fyysisen hyökkäyksen kohteeksi joutui edellisvuonna 3,4 % miehistä ja 1,9 % naisista.
  • Seuraamisen (stalking) kohteeksi joutui edellisvuonna 0,4 % miehistä ja 1 % naisista.
  • Ainakin jotain näistä koki edellisvuonna 3,9 % miehistä ja 3 % naisista.
  • Parisuhdeväkivaltaa (intimate partner) koki edellisvuonna 1,3 % naisista ja 0,9 % miehistä (sivu iv).
  • Aseella on uhattu joka kahdeksatta miestä ja 18:tta naista aikuisena (sivu 43).
  • Aikuisten naisten raiskauksista 62 % teki nykyinen tai entinen kumppani tai treffikumppani, 6,5 % sukulainen, 21 % tuttava ja 17 % tuntematon (sivu 43, summa 106,5 %). Miehistä ei tiedetä vastaavaa jaottelua mutta kaikista hyökkäyksistä jako oli 18 %, 7 %, 32 %, 60 % (sivut 43 ja 47).

Luvut siihenastisen eliniän aikana tapahtuneista raiskauksista ym. poikkesivat tästä. Syitä tähän voi olla mm. se, että aiemmin naiset joutuivat nykyistä useammin uhreiksi tai miehet joutuvat uhreiksi keskimäärin vanhempina, jolloin he eivät ole haastatteluun mennessä vielä ehtiä kokea kokemuksiaan. Esimeriksi varhaisemmat raiskaukset mukaanlukien 17,6 % naisista ja 3 % miehistä oli yritetty raiskata, 14,8 % ja 2,1 % oli myös onnistuttu raiskaamaan (sivu 13), aikuisena 9,6 % ja 0,8 % (sivu 43 Exhibit 21), siis useimmat miehet oli raiskattu vain alaikäisinä (sivut 35 ja 43). [50]

Raiskauksiin liittyi fyysinen väkivalta 41 %:lla naisista ja 34 %:lla miehistä, joskus aseet tai esineillä lyöminen (s. 17). [50]

Raiskatuista miehistä 48 % oli raiskattu alle 12-vuotiaina, 23 % 12-17-vuotiaina, 17 % 18-24-vuotiaina ja 12 % yli 25-vuotiaina, kun taas naiset tulivat raiskatuiksi useimmiten 12 - 24 vuoden iässä (sivu 36). [50]

Naisraiskaajien luvut saattavat olla vähätteleviä, koska sekä naisilla että miehillä lienee luonnollisempaa mieltää miehen suorittama raiskaus tai seksiin kiristäminen/painostaminen raiskaukseksi.

Britannia

Britanniassa 3 % miehistä kertoo tulleensa raiskatuksi aikuisena, 5 % lapsena. [51]

Lesboraiskaukset

SFWAR:in ja SFRCC:n mukaan arviolta joka kolmas lesbo on kokenut seksuaalista väkivaltaa naisen taholta ("sexual assault") ja "butch/femme"-jako ei kerro, kumpi on raiskaaja ja kumpi raiskattu. Seuraukset ovat samanlaisia kuin heteroraiskauksissa. [52][53]

Asenteet väkivaltaisia miehiä ja naisia kohtaan

Miesaktivisti Jared Whiten mukaan naista, joka leikkaa miehensä peniksen pois (mustasukkaisuuden vuoksi) kohdellaan sankarina ja hänen miehelleen nauretaan.[54] Jos mies silpoo naisensa vaginan mustasukkaisuuden vuoksi, mies on hirviö ja nainen uhri. Jos mies kutsuu poliisin apuun vaimon pahoinpidellessä, mies usein pidätetään, vaikkei hän olisi edes puolustautunut.[54]

Liberaalien kanta

Liberaalit eivät pääsääntöisesti hyväksy uhrittomia rikoksia, vain uhrilliset. Siis suostuvaisten aikuisten raiskausleikkejä tai nyrkkeilyotteluita eivät muut saa kieltää, mutta aitoon seksiin pakottamiseen ja muuhun väkivaltaan tulee suhtautua erityisen tiukasti.

Oikeusvaltiossa ihminen voidaan tuomita vain siitä, mitä hän on todistettavasti tehnyt. Epäselvissäkään tapauksissa rangaistusta ei saa määrätä sillä perusteella, että epäilty on mies, musta, maahanmuuttaja tai isokokoinen. Uhria ei saa väheksyä hänen sukupuolensa perusteella eikä tekijän sukupuolen perusteella. Vaikka kaikkein pahimmat vammat syntyvät keskimäärin miehen raiskatessa miehen, myös naisen raiskatessa miehen tai miehen raiskatessa naisen seuraukset voivat olla miten pahoja tahansa.

Viitteet

  1. Heiskanen, Markku & Ruuskanen, Elina (2010) ”Tuhansien iskujen maa. Miesten kokema väkivalta Suomessa.” Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (Heuni). Julkaisusarja no. 66. Sivu 19. Tuoreimman vuoden luvut koskevat väkivaltaa nykyisen kumppanin taholta. Tilastokeskus teki kyselyn lokakuusta 2009 tammikuuhun 2010 yli 3000 15–74-vuotiaalle suomalaiselle.
  2. Nieminen, Tarja (2008) Tasa-arvobarometri 2008, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:24. Sivu 63. ("Usein" 1 % miehistä ja 0 % naisista, "joskus" 3 % miehistä ja 2 % naisista)
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 Differences in Frequency of Violence and Reported Injury Between Relationships With Reciprocal and Nonreciprocal Intimate Partner Violence, Daniel J. Whitaker, PhD, Tadesse Haileyesus, MS, Monica Swahn, PhD, and Linda S. Saltzman. 2001 National Longitudinal Study of Adolescent Healt, 11 370 respondents on 18 761 heterosexual relationships. Table 2: 670/18761 = 3,6 %, 1669/18761 = 8,9 %, 2270/18761 = 12,0 %. Tutkimus koski vuosina 1996-2001 tapahtunutta parisuhdeväkivaltaa (s. 942). PhD, May 2007, Vol 97, No. 5, American Journal of Public Health
  4. Tasa-arvoa? Miehet ja naiset kokevat parisuhteessa yhtä paljon väkivaltaa, Suomen Kuvalehti.fi 23.11.2010
  5. Miesten kärsimys herätti – nainen hakkaa yhtä paljon, Uusi Suomi 8.6.2011
  6. 6,0 6,1 6,2 Feministit väärässä? Parisuhteessa nainen aloittaa väkivallan useammin kuin mies, Aamulehti.fi 23.11.2010
  7. Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin, Yle 12.1.2010
  8. "Karut luvut", Anna 48/2012, sivu 39. Lähde: Tilastokeskus, poliisin tietoon tullut perheväkivalta vuonna 2011.
  9. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä tasta ei löytynyt
  10. 10,0 10,1 10,2 10,3 10,4 10,5 10,6 10,7 Kohti monimuotoista parisuhdeväkivaltatutkimusta, Venla Salmi (2009). Oikeus 2/2009 (38): 2: 119-137. (Tutkija Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa.)
  11. Sexual Economics: Sex as Female Resource for Social Exchange in Heterosexual Interactions, Roy F. Baumeister, Florida State University, Kathleen D. Vohs, University of Utah, Personality and Social Psychology Review, 8 (4), 339 – 363: preprint, page 57
  12. Predictors of Sexual Coercion Against Women and Men: A Multilevel, Multinational Study of University Students, Denise A. Hines, Arch Sex Behav (2007) 36:403–422, 2 DOI 10.1007/s10508-006-9141-4, pages 412 and 414
  13. http://www.csulb.edu/~mfiebert/assault.htm
  14. Kantola: Hyväksyttyä väkivaltaa, Ylioppilaslehti 5/2004, 21.5.2004
  15. 15,0 15,1 JOKA KYMMENES MIES PARISUHDEVÄKIVALLAN KOHTEENA, Ensi- ja turvakotien liitto, 15.10.2007
  16. Perheväkivalta Suomessa, Venla Salmi & Martti Lehti & Reino Sirén & Janne Kivivuori & Mikko Aaltonen, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Verkkoraportti 12/2009, sivut 9 ja 7.
  17. Pojan on vaikea puuttua tyttöystävänsä väkivaltaisuuteen, Helsingin Sanomat 20.8.2009, JOONAS KEKKONEN, Poikien puhelimen palvelukehittäjä, SAMULI KOISO-KANTTILA, johtava asiantuntija Väestöliitto
  18. Tytöt lyövät seurustelusuhteessa useammin kuin pojat, Helsingin Sanomat 20.8.2009
  19. 19,0 19,1 Tytöt lyövät seurustelussa useammin kuin pojat, Savon Sanomat, 30.10.2011
  20. Kysely: Tytöt jopa väkivaltaisempia kuin pojat, Yle.fi 11.8.2010
  21. Rikoksentorjuntaneuvoston työryhmä (2005). Henkirikosraportti - työryhmän ehdotukset niiden ehkäisemiseksi. (archive.org). Rikoksentorjuntaneuvoston työryhmä (2005), Oikeusministeriö.
  22. Naisjärjestöjen Keskusliitto ihmettelee RAY:n avustusten jakoa, Naisjärjestöjen keskusliitto 12.2.2004, tiedote
  23. http://komposti.vihrealiitto.fi/vihreatnaiset/liitteet/ray-avustukset.pdf mm. "lähtökohdaksi on otettava suomalaisen väkivallan perusongelma: miesten naisiin kohdistama väkivalta eikä naisten miehiin kohdistama väkivalta."
  24. http://vasemmistonaiset.vasemmisto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2004/104-vasemmistonaiset-ihmettelee-rayn-avustusten-jakoa.html
  25. Naisjärjestöt vastustavat naisten harjoittaman väkivallan selvittämistä, Vapaasana.net 27.8.2009
  26. NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA, rikostutkija Marja Vuento, Luento Naispoliisipäivillä 9.9.2005
  27. Perheväkivalta Suomessa, Venla Salmi & Martti Lehti & Reino Sirén & Janne Kivivuori & Mikko Aaltonen, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Verkkoraportti 12/2009, sivut 4-6.
  28. 28,0 28,1 28,2 Pertti Töttö (12.1.2010). Suomi ei ole erityisen väkivaltainen maa, Helsingin Sanomat.
  29. Väkivaltainen Suomi?, VTT Markku Joki-Sipilä, 16.1.2010
  30. Perheväkivalta Suomessa, Venla Salmi & Martti Lehti & Reino Sirén & Janne Kivivuori & Mikko Aaltonen, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Verkkoraportti 12/2009
  31. http://stat.fi/til/polrik/2010/polrik_2010_2011-04-07_fi.pdf
  32. 32,0 32,1 Pertti Töttö (19.1.2010). Väkivaltaisuuden päivittely ei ehkäise väkivaltaa, Helsingin Sanomat
  33. Profeministimiehet (2010). Iskulauseita. White Ribbon Suomi. Profeministimiehet ry.
  34. Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2012 - Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia (sivu 13) Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsaus 28/2013. oikeusministeriö.
  35. Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2012 - Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Oikeusministeriö, 28/2013, taulukko 5 sivulla 5.
  36. Female Sex Offenders. Victim Assistance Online Resources (1998). Luettu 2011-04-07.
  37. When Men Are Raped, Hanna Rosin, Slate, 4/2014.
  38. Male Sexual Victimization: Examining Men’s Experiences of Rape and Sexual Assault, Karen G. Weiss, West Virginia University, Men and Masculinities January 2010 vol. 12 no. 3 275-298.
  39. 39,0 39,1 Sexually Aggressive Women: Current Perspectives and Controversies. - Review - book review, professor Renee N. Saris, Bnet, CBS, pages 1 & 2
  40. Violence Against Women, Patricia Tjaden & Nancy Thoennes, November 2000, NCJ 18378, Centers for Disease Control and Prevention, The National Institute of Justice. Pages iv, 3, 14, 17, 43, 46, 47, Exhibits 4, 27, 29, a survey of 16 000 adult men and women, interviewed 1995 to 1996.
  41. 41,0 41,1 41,2 Miehen voi raiskata - Kun nainen raiskaa miehen, City 21/2004
  42. Human Rights Watch, No Escape: Male Rape In U.S. Prisons. Part VII. Anomaly or Epidemic: The Incidence of Prisoner-on-Prisoner Rape.; estimates that 100,000-140,000 violent male-male rapes occur in U.S. prisons annually; compare with FBI statistics that estimate 90,000 violent male-female rapes occur annually. [1]
  43. Robert W. Dumond, "Ignominious Victims: Effective Treatment of Male Sexual Assault in Prison," August 15, 1995, p. 2; states that "evidence suggests that [male-male sexual assault in prison] may a staggering problem"). Quoted in Mariner, Joanne. 2001. "No Escape: Male Rape In U.S. Prisons. ISBN 1564322580
  44. Struckman-Johnson, Cindy and David Struckman Johnson. 2006. A Comparison of Sexual Coercion Experiences Reported by Men and Women in Prison. Journal of Interpersonal Violence, Vol. 21, No. 12, 1591-1615 (2006)DOI: 10.1177/0886260506294240; reports that "Greater percentages of men (70%) than women (29%) reported that their incident resulted in oral, vaginal, or anal sex. More men (54%) than women (28%) reported an incident that was classified as rape."
  45. Philip M. Sarrel; William H. Masters (1982-04). "Sexual molestation of men by women". Archives of Sexual Behavior 11 (2): 82–88. springerlink.com. Viitattu 2008-08-03.</cite> </li>
  46. 46,0 46,1 46,2 Male Rape. The National Center for Victims of Crime (1997). Luettu 2006-03-12.</li>
  47. Storr, Will. "The rape of men", The Observer, Guardian.co.uk, 17 July 2011. Luettu 17 July 2011. “Sexual violence is one of the most horrific weapons of war ... huge numbers of men are also victims.” </li>
  48. Female Sex Offenders. Victim Assistance Online Resources (1998). Luettu 2011-04-07.</li>
  49. IT'S TEN O'CLOCK: DO YOU KNOW WHERE YOUR SPERM ARE?. Support Guidlines (1999). Luettu 2011-01-12.</li>
  50. 50,0 50,1 50,2 50,3 Violence Against Women, Patricia Tjaden & Nancy Thoennes, November 2000, NCJ 18378, Centers for Disease Control and Prevention, The National Institute of Justice. Pages iv, 3, 14, 17, 43, 46, 47, Exhibits 4, 27, 29, a survey of 16 000 adult men and women, interviewed 1995 to 1996.</li>
  51. Coxell A, King M, Mezey G, Gordon D. Lifetime Prevalence, characteristics, and associated problems of non-consensual sex in men</li>
  52. Lesbian Sexual Assault, San Francisco Women Against Rape, Nov 23, 2004</li>
  53. Lesbian-on-Lesbian Rape, VICTORIA A. BROWNWORTH, Curve Magazine, 2010</li>
  54. 54,0 54,1 What’s the difference between the men’s rights movement and feminism?, September 16, 2011 Jared White, Men's Rights</li></ol>

Tietoa muualla

Tilastoja ja faktoja

Miesten parisuhdeväkivaltakokemuksia

Raiskaus

Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut