TERF

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

TERF eli trans-eksklusiivinen radikaalifeminismi (tai ...radikaalifeministi) (Trans-exclusionary radical feminism) on vastustajien halveksiva nimitys niistä (radikaali)feministeistä, jotka haluavat sulkea transnaiset naisliikkeen ulkopuolelle. Nuorempien sukupolvien feministit yleensä paheksuvat TERFejä. Omasta mielestään moni TERF vain vastustaa joidenkin transnaisten tapaa leimata naisluonne ja -aivot stereotyyppisiksi korostaakseen naiseuden synnynnäisyyttä, kun moni feministi väittää sukupuolierojen olevan lähes pelkästään synnynnäisistä tekijöistä riippumattomia. Monen transnaisen mielestä jälkimmäinen horjuttaa transnaiseuden perusteluja. Jotkut TERFit taas kokevat, että transnaisilla ei ole vaginasta ja syntymässä naiseksi leimaamisesta seuraavaa "naisen kokemushistoriaa ja syrjintäkokemuksia".

(Feministi-journalisti) Elinor Burkettin mielestä on väärin, että ihmiset, jotka "eivät ole eläneet koko elämäänsä naisina" saavat määritellä naiseutta. Harvardin rehtori Lawrence Summersiä vastaan hyökättiin armottomasti, kun hän arveli naisten ja miesten aivojen voivan olla erilaisia, mutta kun (nyk. Caitlyn) Bruce Jenner sanoi aivojensa olevan paljon enemmän naisen kuin miehen, häntä kehuttiin rohkeudesta ja edistyksellisyydestä. Chelsea Manning jatkoi olevansa paljon herkempi emotionaalisesti ja fyysisesti (kuin miehet). Burkett sanoo taistelleensa tällaista "hölynpölyä" ja naisstereotypioita vastaan ja sen puolesta, että naiseus olisi pakotettu sosiaalinen konstruktio. Hänen mielestään naisilla on erilainen kokemushistoria kuukautisongelmista yllätysraskauksiin, raiskauspelkoihin ja tisseille puhumiseen ja Jennerillä on kokemuksia miesten etuoikeuksista. Burkettin mukaan neurotieteilijä Gina Rippon väitti, ettei naisen ja miehen aivoja voi erottaa, vaan erot aivoihin johtuvat kokemuksista.[1]

Burkett vertaa transnaisia "valkoisiin" miehiin, jotka kokisivat olevansa väärässä ruumiissa ja haluaisivat kemikaaleilla värjätä ihonsa olettaen tulevansa mustan yhteisön vastaanottamiksi.[1]

Tammikuussa 2014 Martha Plimpton järjesti aborttikampanjaillan "Tuhannen vaginan ilta" ja joutui laajan arvostelun, koska vagina-sanaa pidettiin trans-eksklusiivisena sukuelinpoliisitoimintana ja siten vahingollisena. Plimpton puolustautui sillä, että abortit koskevat vaginallisia, ja hänet leimattiin TERFiksi. Myös "#WeTrustWomen"-aborttikampanjaa arvosteltiin siitä, että abortit "eivät ole naisten asia" vaan "kohdullisten asia", koska transmieskin voi tarvita abortin. Kuuluisa feministinen "Vaginamonologit"-näytelmä peruttiin naisten Mount Holyoke Collegessa, koska se määrittelee naiseuden "äärimmäisen kapeasti".[1]

Burkett valittaa siitäkin, että naisten kollegeissa, joiden pitäisi kasvattaa naisjohtajia, on transmiehiä asuntoloiden ja hallitusten johtajina. Hänen mielestään Jennerin, Manningin ja muiden transnaisten naiskuva uhkaa naisliikkeen saavutuksia, kuten naisia pilotteina, mekaanikkoina ja housuissa, tyttöjä leikkimässä junilla ja rekoilla.[1]

Burkettin mukaan naisten stereotypioita on saatu väljennettyä mutta miesten stereotypiat ovat paljon ahtaampia, "kuristavia", ja siksi korjausleikkauksia tehdään transnaisille kolme kertaa niin paljon kuin transmiehille. Burkettin mukaan transihmiset voisivat olla feministien liittolaisia, jos he korostaisivat sukupuoliroolien lähes täydellistä muutettavuutta.[1]

Viimeiseen virkkeeseen transnaiset voinevat suurelta osin yhtyä muttei kaikkeen muuhun Burkettin sanomaan, ja moni transnaisista haluaa myös saada pitää stereotyyppistä naiseutta naiseutensa keskeisenä ilmentymänä. Kumpikin osapuoli voisi enemmän korostaa, että kaikki tavat olla naisia olla oikeita: stereotyyppiset, sellaiset, joihin kuuluu miesten etuoikeuksia, ja muut.

Keitä saa sulkea pois?

Britannian konservatiivihallituksen uutisoitiin vaativan, että YK:n sopimus käyttäisi termiä "raskaana oleva ihminen" eikä "raskaana oleva nainen", jottei suljettaisi ulos transsukupuolisia. Raivostuneet feministit vastustivat tätä,[2] ja hallitus tyytyi vaatimaan, että sopimus takaa oikeudet myös transsukupuolisille.[3]

Ellei hyväksy näiden TERF-feministien toimintaa, ei voi perustella myöskään ahdistelun miesuhrien ja muiden vähemmistöryhmien sulkemista pois, kuten #metoo-kampanjassa tehtiin. Jo nyt miesuhrien kynnys ilmoittaa itseensä kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä, ahdistelusta, väkivallasta ja seksuaalisesta väkivallasta on paljon korkeampi kuin naisten.

Viitteet

Katso myös