Transsukupuolisuus

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Transsukupuolinen on henkilö, joka ei koe syntymässä määritettyä sukupuolta omakseen. Myös muunsukupuolinen on siis transsukupuolinen. Osa transsukupuolisista korjaa sukuelimensä tai muun kehonsa kokemalleen sukupuolelle tyypillisiksi.

Transsukupuolinen voi olla hetero-, bi- tai homoseksuaalinen tai esimerkiksi panseksuaali, joka on suuntautunut naisiin, miehiin ja muunsukupuolisiin.

Termi transihminen kattaa paitsi transsukupuoliset myös transvestiitit, jotka vain tilapäisesti ilmentävät esimerkiksi naisellista puoltaan.

Syitä

Ekologi Jussi Viitalan mukaan yleinen transsukupuolisuuteen vaikuttava tekijä on testosteronin vaikutus sikiöön. Poikasikiön veressä on testosteronia yhtä paljon kuin parikymppisellä miehellä. Tämä tekee aivoista pysyvästi miestyypillisiä. Joillain naisilla lisämunuaiset erittävät erityisen paljon testosteronia, mikä voi johtaa samaan ja siten transmieheyteen, vaikka keho olisi naistyypillinen. Runsas testosteroni tekee heteromieheksi ja vähäinen naiseksi. Jos tietyt aivojen osat ovat mies- ja naistyypillisen väliltä, se on yhteydessä homoseksuaalisuuteen. Lesboilla tosin usein parin toisen osapuolen aivot ovat naistyypillisiä ja "poikatyttömäisemmän" mies- ja naistyypillisten väliltä. Viitalan mukaan sikiön testosteronialtistuksen määrä sijoittaa ihmisen jatkumolle heteroseksuaalisuus – biseksuaalisuus – homoseksuaalisuus – transsukupuolisuus. Näihin kuitenkin vaikuttavat muutkin tekijät ja ilmiö tunnetaan vain osittain. Jyrsijäkokeiden perusteella sikiökauden herkkyysvaiheen jälkeen testosteronilla ei enää olisi pysyviä vaikutuksia.[1]

Viitalan kuvauksesta poiketen transsukupuolisuus ei näytä olevan täysin samalla jatkumolla orientaation kanssa, vaikka eräitä yhtäläisyyksiä onkin:

Kirjallisuuskatsauksen mukaan sekä miehisen sukupuoli-identiteetin että miehen heteroseksuaalisuuden kehittyminen johtuu suurelta osin testosteronin vaikutuksesta sikiön aivojen kehitykseen ja rakenteeseen. Mieshormonien vaikutus on todennettu myös jyrsijäkokeissa. Syntymän jälkeisten sosiaalisten tapahtumien tärkeydestä ei ole näyttöä, edes vanhempien vaikutuksesta. Sukupuoli-identiteetin muodostumisen oletetaan alkavan 1-vuotiaana ja olevan hyvin vahva jo 3-4-vuotiaana. Sikiönkehityksen aikaiset sukupuolihormonit ovat yhteydessä myös tyttöjen orientaatioon, esimerkiksi lisämunuaisten liiallinen mieshormonieritys (CAH) lisää homo- ja biseksuaalisuutta.[2]

Transsukupuolisuuden periytyvyys on 62 %. Transsukupuolisuus on harvoin yhteydessä kromosomipoikkeamiin, kuten XYY kuudella transnaisella ja XXX yhdellä transmiehellä. Aivojen BSTc-osan neuronimäärät ovat hetero- ja homo(cis)miehillä ja transmiehillä korkeita ja cis- ja transnaisilla matalia. Myös hypotalamuksen rakenteet ovat yhteydessä orientaatioon.[2]

Kuusitoista hormonaalisesti normaalia XY-miestä identifioitiin syntymässä tytöiksi peniksen puuttumisen vuoksi. Heistä 8 julistautui myöhemmin miehiksi ja viidellätoista on suurin piirtein miestyypillinen sukupuolirooli.[2]

Garcia-Falgueras ja Swaab (2010) totesivat: "sikiön aivot kehittyvät kohdussa miehiseen suuntaan testosteronin vaikutuksesta kehittyviin aivosoluihin tai naiselliseen suuntaan tämän hormonivaikutuksen puuttumisen vuoksi. Näin sukupuoli-identiteettimme ja seksuaalinen orientaatiomme ohjelmoituu tai organisoituu aivorakenteisiimme ollessamme vielä kohdussa. Ei ole merkkejä siitä, että syntymän jälkeinen sosiaalinen ympäristö vaikuttaisi sukupuoli-identiteettiin tai orientaatioon."[3]

Aiheesta lisää: https://en.wikipedia.org/wiki/Causes_of_transsexuality

Nopeasti alkava sukupuoliristiriita

Littman (2017) tutki nuorten "nopeasti alkavaa sukupuoliristiriitaa" (ROGD). Siinä henkilö ja hänen kaikki ystävänsä tai osa heistä kehittävät sukupuoliristiriidan samoihin aikoihin ja tulevat esiin transsukupuolisina, vaikka transsukupuolisuus on väestössä harvinaista. Tutkimus viittaa siihen, että ROGD olisi erillinen ilmiö kuin muu transsukupuolisuus, koska tutkittujen nuorten henkinen hyvinvointi ja perhesuhteet yleensä heikkenivät esiintulon myötä ja heikkeneminen jatkui ajan mittaan. He myös usein eristäytyivät ei-transsukupuolisista ja vanhemmistaan ja heidän ystäväryhmissään usein suhtauduttiin kielteisesti ei-LGBTQ-ihmisiin.[4][5]

Teoria autogynefiileistä ja homoseksuaaleista

Ray Blanchard on esittänyt kiistellyn teorian, jonka mukaan transnaiset voisi jakaa "homoseksuaalisiin", jolla hän tarkoittaa miehiin suuntautuneita (termillä "homoseksuaalinen transnainen" muut tutkijat tarkoittavat leensä naisiin suuntautunutta, joten itse termiäkin on arvosteltu) ja "autogynefiileihin", jotka kiihottuvat ajatuksesta saada naistyypillinen vartalo. Vaikka osa tutkijoista tukee teoriaa, osa vastustaa eivätkä useimmat transnaiset koe sitä itseään kuvaavaksi, vaan heidän motiivinsa on esimerkiksi halu tulla kohdelluksi naisena, koska he kokevat itsensä naisiksi. 170 transnaisen nettikyselyn perusteella teoria ei vastaa useimpien transnaisten kokemusta: 16 % suhtautui positiivisesti, 32 % neutraalisti, 52 % negatiivisesti. Koska kyselyn tekijät olivat teoriaa vastaan, teoria näyttäisi todella kuvaavan transnaisten vähemmistöä. Koska transsukupuolisten järjestötkin ovat teoriaa vastaan, enemmistö tuskin kokee teoriaa kuvaavaksi. Kyselyn kritiikki oli usein muotoa "theory was too narrow and restrictive. Other common themes were that the theory was simply wrong, did not apply to the participant's experience, was not acceptable, was not important, only applied to cross-dressers, and suggested underlying motives of the researcher. Some participants reported that they had experienced autogynephilia, and some reported changes of their sexual orientation." Koska tutkijoiden kannat jakautuvat ja erään lähteettömän väitteen perusteella teorian kannattajat ovat pieni vähemmistö, lähteiden puuttuessa lienee paras luottaa siihen, että kunkin transnaisen oma käsitys on todennäköisimmin oikea. Useimmilla se käsitys ei vastaa Blanchardin teoriaa mutta sopii sitä paremmin yhteen ylempänä esitetyn nykykäsityksen kanssa, jonka mukaan tyypillisesti transnaisen aivot todella ovat naistyypilliset aivot. Blanchardin teoria siis näyttäisi kuvaavan vain vähemmistöä, ja on hyvin loukkaavaa esittää sitä henkilöstä, joka ei koe sen kuvaavan itseään. https://en.wikipedia.org/wiki/Blanchard%27s_transsexualism_typology

Seksuaalinen orientaatio ja identiteetti

Kansallisessa transtutkimuksessa Yhdysvalloissa 6436 transihmisestä homoseksuaaleja oli 21 %, biseksuaaleja 23 %, heteroseksuaaleja 21 %, queer 20 %, aseksuaaleja 4 % ja muita 11 %. Heistä 26 % oli miehiä, 41 % naisia, 13 % muita ja 20 % vaihtelevia. Syntymässä 60 % oli identifioitu miehiksi, 40 % naisiksi, 76 % oli valkoisia ja 11 % monirotuisia. Heistä identifioitui vahvasti termiin "miehestä naiseksi" 46 %, "naisesta mieheksi" 26 %, transsukupuolinen 46 %, transgender 65 %, sukupuoliin mukautumaton 32 %, ristiinpukeutuja 15 % ym.[6]

Erääseen kyselyyn osallistuneista 3474 transihmisestä oli syntymässä identifioitu miehiksi 76 % ja naisiksi 23 %. Itseään piti 38 % naisena, 35 % muunsukupuolisena ja 19 % miehenä. Yleisimpiä muita olivat "miehestä naiseksi", "ristiinpukeutuja", "naisesta mieheksi", "queer" ja "transvestiitti". Biseksuaaleja oli 32 %, heteroseksuaaleja 30 %, 12 % lesboja, 4 % homomiehiä, 5 % aseksuaaleja ja 16 % muita.[7]

Noin 3 000 transnaisen kyselyn mukaan 23 % heistä oli heteroseksuaaleja, 31 % biseksuaaleja, 29 % lesboja, 7 % [[aseksuaali|aseksuaaleja], 7 % queerejä ja 2 % "muita".[8]

80 % hyötyy sukupuolenkorjauksesta

Aiemmin 80 % hyötyi sukupuolenkorjauksesta. 2010-luvulla transsukupuolisten määrä on noussut räjähdysmäisesti, joten pelätään, että mukana on nykyään paljon enemmän niitä, jotka kärsisivät hoidoista, mutta tarvitaan paljon uutta tutkimusta, ennen kuin totuus selviää. Jotkut vastustavat tutkimista.

Duodecimin Transsukupuolisuus-artikkelin mukaan hormonihoito yleensä parantaa potilaan vointia. Ruotsissa 3,8 % ja saksalaisessa tutkimuksessa 0,4 % juridisen sukupuolensa muuttaneista kuitenkin halusi korjata juridisen sukupuolensa takaisin. Muut sukupuolenkorjaushoitoaan katuvat henkilöt katuvat ennemmin hoidon tulosta kuin identiteettikokemuksen muutosta.[9] 28 tutkimuksen meta-analyysissä (Clin Endocrinol, 2010) 80 % korjauksen saaneista koki sukupuolenkorjausprosessista olleen merkittävää hyötyä.[10] Yli sadan kansainvälisen tutkimuksen meta-analyysin The Guardian -lehdelle tehneen Arif-tutkimuslaitoksen johtaja väitti, että yhdysvaltalaiset ja alankomaalaiset tutkimukset viittaavat siihen, että viidennes potilaista katuisi sukupuolenkorjausprosessiaan.[11] Ruotsalaistutkimuksessa 10 henkilöä (2,2 %) katui korjausprosessiaan alkuvuosina, mutta osa muista saattoi katua myöhemmin ja lisäksi toiset 10 henkilöä teki itsemurhan ja 29 muuta yritti. Näin ollen luku 2,2 % voi aliarvioida katujien määrää, kun mitataan vain katujien tekemiä (takaisinkorjaus)hakemuksia. 20 % ei näytä hyötyvän operaatiosta, ja luku voisi olla suurempi, jos operaatio myönnettäisiin kaikille halukkaille.[12] Koska tieteellinen todistusaineisto on heikkoa, suositukset perustuvat asiantuntijoiden mielipiteisiin.[13]

Toisaalta Suomessa leikkausta haluava saa perusteellisen psykiatrisen tutkimuksen. Hänen tulee myös elää toivomansa sukupuolen roolissa hormonihoidon tuella tarpeeksi kauan ennen leikkausta, jotta hän kokisi tämän sukupuoliroolin myönteisesti.[9]

Jotkut sukupuolenkorjauksen kokeneet ja katuneet ovat korostaneet riskejä ja vaatineet, että ihmisille ei liian herkästi tuputettaisi korjausta.[14][15] Feministi Julie Bindelin mukaan toiset transaktivistit ovat vainonneet heitä ja karkottaneet yhteisöstä.[15]

Suomalainen transmiehenä itseään pitänyt ymmärsikin olevansa lesbo ja raportoi katuvansa korjausleikkausta "mieheksi": "– Olin käyttänyt yli kymmenen vuotta elämästäni turhaan masenteluun, ahdisteluun ja pimeydessä vaeltamiseen. Sametti hylkäsi ”transnarratiiviin”, eli tavan paeta tunteita ajatukseen, että on mies. Kehoristiriita iski jälleen kovaa, mutta seksuaalisen suuntautumisen tajuaminen auttoi kohtaamaan sen yllättävän helposti. – Lesbouden tajuaminen oli ratkaiseva tekijä, joka aiheutti sen, että ylipäätään voin kohdata naisena olemisen."[16]

Sukupuoli-identiteettihäiriö lapsena ei yleensä johda samaan aikuisena

Lapsena sukupuolidysforialuokituksen saaneista hyvin harva saa aikuisena vastaavan mutta noin 75 - 80 % tyttötyypillisesti käyttäytyvistä pojista osoittautuu homoseksuaaliksi. Monia kiusataan. Poikatyypillisiä tyttöjä puolestaan kiusataan vähemmän, heillä on parempi itsetunto kuin muilla tytöillä ja heistä yleensä tulee heteroseksuaaleja.[17]

Jos poika pitää barbinukeilla leikkimisestä, meikistä tai naisten vaatteista muttei rajuista leikeistä, hänestä tulee todennäköisemmin homo- tai biseksuaali. Sen sijaan sukupuoli-identiteettihäiriöluokituksen 3-12-vuotiaana saaneista poikamaisesti käyttäytyvistä tytöistä vain 24 % tuli homo- tai biseksuaaleiksi. Diagnoosin sukupuolidysforiasta sai 12 % (ks. transsukupuolisuus). Psykiatri Richard Greenin tutkimuksessa 44 pojasta, jotka rikkoivat sukupuolirooleja niin, että saivat lapsuuden sukupuoli-identiteettihäiriöluokituksen, kolmestakymmenestä tuli homo- tai biseksuaaleja muttei kenestäkään 34 pojan vertailuryhmässä. Eniten rooleja rikkovista tuli varmimmin homo- tai biseksuaaleja, pojista ja tytöistä. Muissa poikatutkimuksissa on saatu samanlaisia tuloksia.[18][19][20]

Homotyypillinen käyttäytyminen alkaa eri pojilla eri-ikäisinä. Maskuliinisuuden aste voi myös vaihdella edestakaisin. Jotkut tutkijat uskovat, että lapsi harjoittelee toimintatapoja, joilla myöhemmin viehättäisi mieskumppania. He eivät juurikaan harjoittele äidin roolia, esimerkiksi hoivaa vauvanukkea. Kolmivuotiaan voi olla vaikea verbalisoida kiinnostustaan miehiin, mutta hän saattaa ihastua aikuisiin miehiin. Nämä ovat kuitenkin vain tutkijoiden arveluita.[20]

Yleensä pojat välttelevät naistyypillisiä leikkejä mutta tytöt saattavat useammin leikkiä sekä nais- että miestyypillisiä leikkejä. Eräässä tutkimuksessa kolmikuiset poikavauvat katselivat enemmän rekkaleluja ja tyttövauvat enemmän nukkeja, toisissa sukupuolierot muodostuivat vasta yksivuotiaina, mutta joka tapauksessa ennen kuin lapset ymmärtävät mitään sukupuolestaan. Kulttuurikin voi vaikuttaa eroihin, mutta esimerkiksi androgeeneille kohdussa altistuvat tytöt kiinnostuvat poikatyypillisistä asioista, vaikka heidän vanhempansa yrittäisivät päinvastaista. Tosin tutkimuksessa apinapojat kiinnostuivat muoviautoista enemmän kuin nukeista, apinatytöille kummatkin kelpasivat yhtä lailla. Ugandassa havaittiin tyttösimpanssien leikkivän kepeillä kuin vauvoilla, nukkuvan ne kainalossa ja silittävän niitä.[21]

Silti nukeilla leikkiminen ei tee pojista homoseksuaaleja, toiminta ei "aiheuta" orientaatiota. Kehityspsykologi Judith Myers-Walls ei tunne mitään todisteita muusta.[22] Lapsena hyväksikäytetyistä pojista (ei tytöistä) tulee merkittävästi useammin homoseksuaaleja.[23] Lapsena sukupuolelleen epätyypillisten homoseksuaalisuus saattaa olla enemmän geneettistä perua kuin muilla.[24]

Trans-eksklusiivinen feminismi

Trans-eksklusiivinen radikaalifeministi (TERF) on henkilö, jonka katsotaan sulkevan transnaisia pois naisten piireistä. Jotkut haluavat transnaiset pois naisten tapahtumista, jotkut haluavat määritellä naiseuden sukuelinten kautta, jotkut eivät pidä sitä, että transnaiset korostavat naisten luonne-eroja miehiin. Tarkkaan ottaen kaikki trans-ekslusiiviset feministit eivät ole radikaalifeministejä.

Britannian konservatiivihallituksen uutisoitiin vaativan, että YK:n sopimus käyttäisi termiä "raskaana oleva ihminen" eikä "raskaana oleva nainen", jottei suljettaisi ulos transsukupuolisia. Raivostuneet feministit vastustivat tätä,[25] ja hallitus tyytyi vaatimaan, että sopimus takaa oikeudet myös transsukupuolisille.[26]

Ellei hyväksy näiden TERF-feministien toimintaa, ei voi perustella myöskään ahdistelun miesuhrien ja muiden vähemmistöryhmien sulkemista pois, kuten #metoo-kampanjassa tehtiin, esimerkiksi sillä perusteella, että miesuhreja on vähemmän - onhan transsukupuolisiakin vähemmän. Jo nyt miesuhrien kynnys ilmoittaa itseensä kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä, ahdistelusta, väkivallasta ja seksuaalisesta väkivallasta on paljon korkeampi kuin naisten. Transsukupuolisten voi olla sitäkin korkeampi.

Urheilu

LGBT-aktivisti, tennislegenda Martina Navratilovan mielestä transnaiset ovat tervetulleita naisten sarjoihin vasta täyden sukupuolenkorjauksen jälkeen. Transsukupuolinen pyöräilymestari Rachel McKinnon, piti tätä transfobiana. Kannanottona väitteeseen, että miehillä ei olisi voimaetuja naisiin nähden, räppäri Zuby julistauti identifioituvansa naiseksi, rikkoi lukuisia naisten voimannostoennätyksiä, ja julisti sitten identifioituvansa taas mieheksi. Lähes miljoona kertaa katsotussa tviitissään hän vastusti ennakkoluuloja.[27]

McKinnonilla on miestyypillinen anatomia, mutta monessa lajissa ilman mieshormonitasoa alentavia hormonihoitoja transnaiset eivät voi osallistua "naisten sarjaan".

Viitteet

  1. Jussi Viitala: Sukupuolisen suuntautumisen selittää biologia Yle Uutiset. 10.12.2016.
  2. 2,0 2,1 2,2 D. F. Swaab, Netherlands Institute for Brain Research, Amsterdam: Sexual differentiation of the human brain: relevance for gender identity, transsexualism and sexual orientation Gynecol Endocrinol 2004;19:301–312 DOI: 10.1080/09513590400018231.
  3. "Sexual Hormones and the Brain: An Essential Alliance for Sexual Identity and Sexual Orientation" (2010). Endocr Dev 17: 22–35. doi:10.1159/000262525. PMID 19955753. 
  4. Journal of Adolescent Health, Virhe: kelvoton aika, 60. vsk, nro 2. Elsevier. doi:{{#invoke:String|replace|{{#invoke:String|html_entity_encode|10.1016/j.jadohealth.2016.10.369}}||]}}].
  5. Journal of Adolescent Health, Virhe: kelvoton aika, 60. vsk, nro 2. Elsevier.
  6. Jaime M. Grant et al.: Injustice at Every Turn: A Report of the National Transgender Discrimination Survey (sivut 16, 18 ja 24) The National Gay and Lesbian Task Force and the National Center for Transgender Equality. 2011.
  7. Brett Genny Beemyn & Sue Rankin: Understanding Transgender Lives 2006.
  8. Injustice at Every Turn: A Report of the National Transgender Discrimination Survey. National Center for Transgender Equality & National Gay and Lesbian Task Force.
  9. 9,0 9,1 Duodecim: Transsukupuolisuus 8.8.2017. Kustannus Oy Duodecim.
  10. Hormonal therapy and sex reassignment: a systematic review and meta-analysis of quality of life and psychosocial outcomes. Murad MH1, Elamin MB, Garcia MZ, Mullan RJ, Murad A, Erwin PJ, Montori VM. Clin Endocrinol (Oxf). 2010.
  11. Sex changes are not effective, say researchers. The Guardian, 30.07.2004.
  12. Gender Dysphoria in Adults. Kenneth J. Zucker, Anne A. Lawrence, Baudewijntje P.C. Kreukels. Klinefelter, 2016. DOI 10.1146/annurev-clinpsy-021815-093034.
  13. Is Gender Reassignment Surgery Evidence Based? Recommendation for the Seventh Version of the WPATH Standards of Care. Stan Monstrey , Herman Vercruysse Jr. & Griet De Cuypere. International Journal of Transgenderism, Volume 11, 2009 - Issue 3: Pages 206-214, Published online: 10 Dec 2009. http://dx.doi.org/10.1080/15532730903383799.
  14. How The Trump Administration Can Truly Help Gender-Struggling Americans. The Federalist, Walt Heyer, 12.1.2017.
  15. 15,0 15,1 The Operation That Can Ruin Your Life. Julie Bindel. Standpoint Magazine, marraskuu 2009.
  16. Aloitti korjaushoidot mieheksi – 10 vuoden päästä Sametti tajusikin olevansa lesbo, haluaa takaisin naiseksi: "Mikä kerran leikataan irti, ei kasva enää takaisin" MTV Uutiset. 2.3.2019.
  17. Understanding children's atypical gender behavior 2003. American Psychological Association.
  18. Drummond KD et al.: A follow-up study of girls with gender identity disorder Developmental psychology. tammikuu 2008.
  19. Green R.: Gender identity in childhood and later sexual orientation: follow-up of 78 males American Journal of Psychiatry. 1985.
  20. 20,0 20,1 When Do Gay Kids Start "Acting Gay"? Slate Magazine. 13.9.2011.
  21. Why Do Boys Like Sticks? Slate Magazine. 12.1.2011.
  22. JENETTE RESTIVO: Is Play Behavior Sign of Sexual Orientation? ABC News. 21.11.2017.
  23. Is your child a "prehomosexual"? Forecasting adult sexual orientation Scientific American. 15.9.2010.
  24. Is Your Child Gay? Scientific American. 1.7.2012.
  25. It’s not women who get pregnant — it’s ‘people’ The Times. 22.10.2017.
  26. UK lobbies for trans rights in UN treaty but allows term ‘pregnant women’ The Guardian. 23.10.2017.
  27. Oxford-educated rapper 'smashes female weightlifting records while identifying as a woman' in row over transgender athletes Daily Mail. 3.3.2019.

Katso myös

Aiheesta muualla

Aiemmin sanottiin: transseksuaali, transseksuaalinen, transseksuaalisuus. Se ei kuitenkaan liity seksiin vaan sukupuoleen: kiinnostus naisiin tai miehiin määräytyy hypotalamuksen inah3-alueen koon mukaan, ja sukupuoli-identiteetti taas näkyy toisissa aivoalueissa. Molempiin vaikuttavat sikiöajan hormonit, joten transsukupuolisissa on enemmän ei-heteroseksuaaleja kuin cissukupuolisissa.