Transsukupuolisuus

Liberalismiwikistä
(Ohjattu sivulta Transsukupuolinen)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Transsukupuolinen on henkilö, joka ei koe syntymässä määritettyä sukupuolta omakseen. Myös muunsukupuolinen on siis transsukupuolinen. Osa transsukupuolisista korjaa sukuelimensä tai muun kehonsa kokemalleen sukupuolelle tyypillisiksi.

Transsukupuolinen voi olla hetero-, bi- tai homoseksuaalinen tai esimerkiksi panseksuaali, joka on suuntautunut naisiin, miehiin ja muunsukupuolisiin.

Termi transihminen kattaa paitsi transsukupuoliset myös transvestiitit, jotka vain tilapäisesti ilmentävät esimerkiksi naisellista puoltaan.

Syitä

Kuusitoista hormonaalisesti normaalia XY-miestä identifioitiin syntymässä tytöiksi peniksen puuttumisen vuoksi. Heistä 8 julistautui myöhemmin miehiksi ja viidellätoista on suurin piirtein miestyypillinen sukupuolirooli.[1]

Teoria autogynefiileistä ja homoseksuaaleista

Ray Blanchard on esittänyt kiistellyn teorian, jonka mukaan transnaiset voisi jakaa "homoseksuaalisiin", jolla hän tarkoittaa miehiin suuntautuneita (termillä "homoseksuaalinen transnainen" muut tutkijat tarkoittavat leensä naisiin suuntautunutta, joten itse termiäkin on arvosteltu) ja "autogynefiileihin", jotka kiihottuvat ajatuksesta saada naistyypillinen vartalo. Vaikka osa tutkijoista tukee teoriaa, osa vastustaa eivätkä useimmat transnaiset koe sitä itseään kuvaavaksi, vaan heidän motiivinsa on esimerkiksi halu tulla kohdelluksi naisena, koska he kokevat itsensä naisiksi. 170 transnaisen nettikyselyn perusteella teoria ei vastaa useimpien transnaisten kokemusta: 16 % suhtautui positiivisesti, 32 % neutraalisti, 52 % negatiivisesti. Koska kyselyn tekijät olivat teoriaa vastaan, teoria näyttäisi todella kuvaavan transnaisten vähemmistöä. Koska transsukupuolisten järjestötkin ovat teoriaa vastaan, enemmistö tuskin kokee teoriaa kuvaavaksi. Kyselyn kritiikki oli usein muotoa "theory was too narrow and restrictive. Other common themes were that the theory was simply wrong, did not apply to the participant's experience, was not acceptable, was not important, only applied to cross-dressers, and suggested underlying motives of the researcher. Some participants reported that they had experienced autogynephilia, and some reported changes of their sexual orientation." Koska tutkijoiden kannat jakautuvat ja erään lähteettömän väitteen perusteella teorian kannattajat ovat pieni vähemmistö, lähteiden puuttuessa lienee paras luottaa siihen, että kunkin transnaisen oma käsitys on todennäköisimmin oikea: ehkä useimmat transnaiset eivät ole autogynefiilejä. https://en.wikipedia.org/wiki/Blanchard%27s_transsexualism_typology

Aivot

Vuonna 2024 tekoäly pystyi tunnistamaan aivokuvista 9-10-vuotiaiden lasten fyysisen sukupuolen muttei sosiaalista. Tässä fyysinen tarkoitti syntymähetken anatomiaa, fysiologiaa, geenejä ja/tai hormoneja. Sosiaalinen tarkoitti, että lapselta kysyttiin, tunteeko hän olevansa tyttö tai poika, kuinka usein hän on leikeissä tyttö tai poika ja onko hän toivonut olevansa eri sukupuolta. Sen sijaan joidenkin harvojen lasten kohdalla aivokuvista oli mahdollista hyvin heikosti tunnistaa sosiaalinen sukupuoli, jos sillä tarkoitettiin vanhempien (eikä lasten) vastauksia kysymyksiin, miten usein lapsi leikkii barbinukeilla tai toimintasankarinukeilla, esittää olevansa tyytymätön sukuelimiinsä tai jäljittelee tietyn sukupuolen televisiohahmoja.[2]

Yleensä miehillä aivoissa lähiyhteydet ovat voimakkaampia, naisilla taas on moninaisempia yhteyksiä aivojen isoissa radastoissa. Tämän tarkkoja seurauksia ei tiedetä. Tyttöjen ja poikien kehityksessä on monenlaisia eroja, kuten motoriikka, työmuisti ja kielitaito, mutta syistä ei olla varmoja.[3]

Vuonna 2024 laaja tutkimuskatsaus kuitenkin osoitti, että aivorakenteista ei ole löytynyt syytä transsukupuolisuuteen.[4]

Alla olevat tiedot saattavat siksi olla vanhentuneita, etenkin kun osa aiemmasta tutkimuksesta on selvityksen mukaan huonolaatuista.

Ekologi Jussi Viitalan mukaan yleinen transsukupuolisuuteen vaikuttava tekijä on testosteronin vaikutus sikiöön. Poikasikiön veressä on testosteronia yhtä paljon kuin parikymppisellä miehellä. Tämä tekee aivoista pysyvästi miestyypillisiä. Joillain naisilla lisämunuaiset erittävät erityisen paljon testosteronia, mikä voi johtaa samaan ja siten transmieheyteen, vaikka keho olisi naistyypillinen. Runsas testosteroni tekee heteromieheksi ja vähäinen naiseksi. Jos tietyt aivojen osat ovat mies- ja naistyypillisen väliltä, se on yhteydessä homoseksuaalisuuteen. Lesboilla tosin usein parin toisen osapuolen aivot ovat naistyypillisiä ja "poikatyttömäisemmän" mies- ja naistyypillisten väliltä. Viitalan mukaan sikiön testosteronialtistuksen määrä sijoittaa ihmisen jatkumolle heteroseksuaalisuus – biseksuaalisuus – homoseksuaalisuus – transsukupuolisuus. Näihin kuitenkin vaikuttavat muutkin tekijät ja ilmiö tunnetaan vain osittain. Jyrsijäkokeiden perusteella sikiökauden herkkyysvaiheen jälkeen testosteronilla ei enää olisi pysyviä vaikutuksia.[5]

Viitalan kuvauksesta poiketen transsukupuolisuus ei näytä olevan täysin samalla jatkumolla orientaation kanssa, vaikka eräitä yhtäläisyyksiä onkin:

Kirjallisuuskatsauksen mukaan sekä miehisen sukupuoli-identiteetin että miehen heteroseksuaalisuuden kehittyminen johtuu suurelta osin testosteronin vaikutuksesta sikiön aivojen kehitykseen ja rakenteeseen. Mieshormonien vaikutus on todennettu myös jyrsijäkokeissa. Syntymän jälkeisten sosiaalisten tapahtumien tärkeydestä ei ole näyttöä, edes vanhempien vaikutuksesta. Sukupuoli-identiteetin muodostumisen oletetaan alkavan 1-vuotiaana ja olevan hyvin vahva jo 3-4-vuotiaana. Sikiönkehityksen aikaiset sukupuolihormonit ovat yhteydessä myös tyttöjen orientaatioon, esimerkiksi lisämunuaisten liiallinen mieshormonieritys (CAH) lisää homo- ja biseksuaalisuutta.[1]

Transsukupuolisuuden periytyvyys on 62 %. Transsukupuolisuus on harvoin yhteydessä kromosomipoikkeamiin, kuten XYY kuudella transnaisella ja XXX yhdellä transmiehellä. Aivojen BSTc-osan neuronimäärät ovat hetero- ja homo(cis)miehillä ja transmiehillä korkeita ja cis- ja transnaisilla matalia. Myös hypotalamuksen rakenteet ovat yhteydessä orientaatioon.[1]

Garcia-Falgueras ja Swaab (2010) totesivat: "sikiön aivot kehittyvät kohdussa miehiseen suuntaan testosteronin vaikutuksesta kehittyviin aivosoluihin tai naiselliseen suuntaan tämän hormonivaikutuksen puuttumisen vuoksi. Näin sukupuoli-identiteettimme ja seksuaalinen orientaatiomme ohjelmoituu tai organisoituu aivorakenteisiimme ollessamme vielä kohdussa. Ei ole merkkejä siitä, että syntymän jälkeinen sosiaalinen ympäristö vaikuttaisi sukupuoli-identiteettiin tai orientaatioon."[6]

Aiheesta lisää: https://en.wikipedia.org/wiki/Causes_of_transsexuality

Nuorten transsukupuolisuus

Nopeasti alkava sukupuoliristiriita

Littman (2017) tutki nuorten "nopeasti alkavaa sukupuoliristiriitaa" (ROGD). Siinä henkilö ja hänen kaikki ystävänsä tai osa heistä kehittävät sukupuoliristiriidan samoihin aikoihin ja tulevat esiin transsukupuolisina, vaikka transsukupuolisuus on väestössä harvinaista. Tutkimus viittaa siihen, että ROGD olisi erillinen ilmiö kuin muu transsukupuolisuus, koska tutkittujen nuorten henkinen hyvinvointi ja perhesuhteet yleensä heikkenivät esiintulon myötä ja heikkeneminen jatkui ajan mittaan. He myös usein eristäytyivät ei-transsukupuolisista ja vanhemmistaan ja heidän ystäväryhmissään usein suhtauduttiin kielteisesti ei-LGBTQ-ihmisiin.[7][8]

Alaikäisille hoidoista on haittaa muttei juuri hyötyjä, joten Suomi on kiristänyt kriteerejä

The Economist -lehti kirjoittaa (suomennos 17.6.2021):[9] "Näyttö joko puuttuu tai ei ole vakuuttavaa. Ruotsin terveysviranomaisten selvitys vuodelta 2019 löysi hyvin vähän tutkimusta ja lähinnä heikkolaatuista. Britannian National Institute for Health and Care Excellence havaitsi, että puberteetinestäjät eivät juurikaan karkoita sukupuolidysforiaa tai paranna potilaan mielenterveyttä (vaikkeivät huononnakaan). Lisäksi olemassaolevat tutkimukset viittaavat siihen, että ilman interventiota useimmat lapset, jotka kärsivät sukupuolidysforiasta, uudelleenidentifioituvat syntymäsukupuolensa mukaisesti aikuisena.

On näyttöä, että lääkkeet voivat aiheuttaa vakavaa haittaa. Yksi esimerkki on Oxfordin yliopiston 26.4. julkaisemasta tutkimuksesta. Luuaineksen tiheys nousee yleensä jyrkästi puberteetin aikana. Mutta 24:stä potilaasta, joille oli määrätty puberteetinestolääkitys, kolmasosalla oli luuaineksen tiheystaso, joka vastasi heidän ikäryhmänsä alimman 2%:n tiheystasoa.

[…] Eläinkokeet viittaavat siihen, että puberteetinestäjät aiheuttavat myös kognitiivisia vaurioita. Vastakkaisen sukupuolen hormonien antaminen kytkeytyy sydänsairauksiin, aivoverenkiertohäiriöihin ja hedelmättömyyteen."

"Viime kesäkuussa [2020] Suomi muutti hoitokäytäntöjä niin, että psykologisia hoitoja suositaan lääkehoitojen sijasta. […] Joulukuussa Englannin ja Walesin korkein oikeus totesi, että alle 16-vuotiaat ovat tuskin kykeneviä antamaan suostumusta puberteetinestäjähoidolle. […] Huhtikuussa Arkansasin osavaltio päätti, että puberteetinestäjien ja vastakkaisen sukupuolen hormonien antaminen lapsille on laitonta. Niin ikään huhtikuussa Astrid Lindgrenin Lastensairaala, joka on osa Karolinska Institutetia, ilmoitti lopettavansa puberteettiblokkerien ja vastakkaisen sukupuolen hormonien antamisen alle 18-vuotiaille paitsi kliinisissä testeissä."

Puberteettia ei pidä pysäyttää

Lastenlääkäri Hilary Cassin johtama selvitys osoitti, että murrosikää ei pidä pysäyttää hormoniblokkereilla (paitsi tutkimuksissa). Näyttö ei tue sitä, että pysäytys lievittäisi sukupuoliahdistusta tai vähentäisi itsemurhia. Iso osa aiemmasta tutkimuksesta osoittautui heikkolaatuiseksi. Tuloksia oli liioiteltu ja vääristelty sekä julkaisuissa että julkisessa keskustelussa, joka suuntaan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Stonewall-järjestö ilmoitti tukevansa raporttia ja toivoi, että sen suosituksia noudatetaan. Raportin mukaan vain Suomessa ja Ruotsissa hoitosuositukset vastaavat tieteellistä näyttöä.[4]

Nuorten identiteettikokeilut ovat normaaleja, eikä niistä tule tehdä hätäisiä johtopäätöksiä vaan säilyttää lasten mahdollisuus liikkua eri vaihtoehtojen välillä. Biologisen sukupuolen salaaminen muilta voi aiheuttaa lapselle pelkoa ja stressiä sen paljastumisesta.[4]

Transsukupuolisuus on moninkertaistunut mutta lähinnä vain nuorilla biologisilla tytöillä. Jos syynä olisi transsukupuolisuuden hyväksyttyys, sen olettaisi näkyvän myös pojissa ja muunikäisissä. Tämä voi olla yhteensä uusiin stressitekijöihin: brittitytöistä 43 % ja pojista 22 % käytti sosiaalista mediaa yli kolme tuntia päivässä, ja tytöt olivat useammin tyytymättömiä ulkonäköönsä, 78 % painoonsa. Suuri enemmistö sukupuoli-identiteettiklinikoille hakeutuneista nuorista oli seksuaalisesti kiinnostuneita omasta sukupuolestaan. Moni myöhemmin ymmärsi, että ahdistus johtuikin homoudesta tai muusta "sopimattomuudesta" oman sukupuolen normiin. Teineillä tarve sopia joukkoon on erittäin vahva.[4]

Autismi

Myös autismi saattaa tuottaa ulkopuolisuuden tunnetta. Käypä hoito suosittaakin, että sukupuolidysforiasta hoitoon hakeutuneilla pitää selvittää, voisiko kyseessä ollakin autismin eikä sukupuolidysforian aiheuttama ulkopuolisuuden tunne.[10]

Seksuaalinen orientaatio ja identiteetti

Kansallisessa transtutkimuksessa Yhdysvalloissa 6436 transihmisestä homoseksuaaleja oli 21 %, biseksuaaleja 23 %, heteroseksuaaleja 21 %, queer 20 %, aseksuaaleja 4 % ja muita 11 %. Heistä 26 % oli miehiä, 41 % naisia, 13 % muita ja 20 % vaihtelevia. Syntymässä 60 % oli identifioitu miehiksi, 40 % naisiksi, 76 % oli valkoisia ja 11 % monirotuisia. Heistä identifioitui vahvasti termiin "miehestä naiseksi" 46 %, "naisesta mieheksi" 26 %, transsukupuolinen 46 %, transgender 65 %, sukupuoliin mukautumaton 32 %, ristiinpukeutuja 15 % ym.[11]

Erääseen kyselyyn osallistuneista 3474 transihmisestä oli syntymässä identifioitu miehiksi 76 % ja naisiksi 23 %. Itseään piti 38 % naisena, 35 % muunsukupuolisena ja 19 % miehenä. Yleisimpiä muita olivat "miehestä naiseksi", "ristiinpukeutuja", "naisesta mieheksi", "queer" ja "transvestiitti". Biseksuaaleja oli 32 %, heteroseksuaaleja 30 %, 12 % lesboja, 4 % homomiehiä, 5 % aseksuaaleja ja 16 % muita.[12]

Noin 3 000 transnaisen kyselyn mukaan 23 % heistä oli heteroseksuaaleja, 31 % biseksuaaleja, 29 % lesboja, 7 % [[aseksuaali|aseksuaaleja], 7 % queerejä ja 2 % "muita".[13]

80 % hyötyy sukupuolenkorjauksesta

Aiemmin 80 % hyötyi sukupuolenkorjauksesta. 2010-luvulla transsukupuolisten määrä on noussut räjähdysmäisesti, joten pelätään, että mukana on nykyään paljon enemmän niitä, jotka kärsisivät hoidoista, mutta tarvitaan paljon uutta tutkimusta, ennen kuin totuus selviää. Jotkut vastustavat tutkimista.

Duodecimin Transsukupuolisuus-artikkelin mukaan hormonihoito yleensä parantaa potilaan vointia. Ruotsissa 3,8 % ja saksalaisessa tutkimuksessa 0,4 % juridisen sukupuolensa muuttaneista kuitenkin halusi korjata juridisen sukupuolensa takaisin. Muut sukupuolenkorjaushoitoaan katuvat henkilöt katuvat ennemmin hoidon tulosta kuin identiteettikokemuksen muutosta.[14] 28 tutkimuksen meta-analyysissä (Clin Endocrinol, 2010) 80 % korjauksen saaneista koki sukupuolenkorjausprosessista olleen merkittävää hyötyä.[15] Yli sadan kansainvälisen tutkimuksen meta-analyysin The Guardian -lehdelle tehneen Arif-tutkimuslaitoksen johtaja väitti, että yhdysvaltalaiset ja alankomaalaiset tutkimukset viittaavat siihen, että viidennes potilaista katuisi sukupuolenkorjausprosessiaan.[16] Ruotsalaistutkimuksessa 10 henkilöä (2,2 %) katui korjausprosessiaan alkuvuosina, mutta osa muista saattoi katua myöhemmin ja lisäksi toiset 10 henkilöä teki itsemurhan ja 29 muuta yritti. Näin ollen luku 2,2 % voi aliarvioida katujien määrää, kun mitataan vain katujien tekemiä (takaisinkorjaus)hakemuksia. 20 % ei näytä hyötyvän operaatiosta, ja luku voisi olla suurempi, jos operaatio myönnettäisiin kaikille halukkaille.[17] Koska tieteellinen todistusaineisto on heikkoa, suositukset perustuvat asiantuntijoiden mielipiteisiin.[18]

Toisaalta Suomessa leikkausta haluava saa perusteellisen psykiatrisen tutkimuksen. Hänen tulee myös elää toivomansa sukupuolen roolissa hormonihoidon tuella tarpeeksi kauan ennen leikkausta, jotta hän kokisi tämän sukupuoliroolin myönteisesti.[14]

Jotkut sukupuolenkorjauksen kokeneet ja katuneet ovat korostaneet riskejä ja vaatineet, että ihmisille ei liian herkästi tuputettaisi korjausta.[19][20] Feministi Julie Bindelin mukaan toiset transaktivistit ovat vainonneet heitä ja karkottaneet yhteisöstä.[20]

Suomalainen transmiehenä itseään pitänyt ymmärsikin olevansa lesbo ja raportoi katuvansa korjausleikkausta "mieheksi": "– Olin käyttänyt yli kymmenen vuotta elämästäni turhaan masenteluun, ahdisteluun ja pimeydessä vaeltamiseen. Sametti hylkäsi ”transnarratiiviin”, eli tavan paeta tunteita ajatukseen, että on mies. Kehoristiriita iski jälleen kovaa, mutta seksuaalisen suuntautumisen tajuaminen auttoi kohtaamaan sen yllättävän helposti. – Lesbouden tajuaminen oli ratkaiseva tekijä, joka aiheutti sen, että ylipäätään voin kohdata naisena olemisen."[21]

Sukupuoli-identiteettihäiriö lapsena ei yleensä johda samaan aikuisena

Lapsena sukupuolidysforialuokituksen saaneista hyvin harva saa aikuisena vastaavan mutta noin 75 - 80 % tyttötyypillisesti käyttäytyvistä pojista osoittautuu homoseksuaaliksi. Monia kiusataan. Poikatyypillisiä tyttöjä puolestaan kiusataan vähemmän, heillä on parempi itsetunto kuin muilla tytöillä ja heistä yleensä tulee heteroseksuaaleja.[22]

Jos poika pitää barbinukeilla leikkimisestä, meikistä tai naisten vaatteista muttei rajuista leikeistä, hänestä tulee todennäköisemmin homo- tai biseksuaali. Sen sijaan sukupuoli-identiteettihäiriöluokituksen 3-12-vuotiaana saaneista poikamaisesti käyttäytyvistä tytöistä vain 24 % tuli homo- tai biseksuaaleiksi. Diagnoosin sukupuolidysforiasta sai 12 % (ks. transsukupuolisuus). Psykiatri Richard Greenin tutkimuksessa 44 pojasta, jotka rikkoivat sukupuolirooleja niin, että saivat lapsuuden sukupuoli-identiteettihäiriöluokituksen, kolmestakymmenestä tuli homo- tai biseksuaaleja muttei kenestäkään 34 pojan vertailuryhmässä. Eniten rooleja rikkovista tuli varmimmin homo- tai biseksuaaleja, pojista ja tytöistä. Muissa poikatutkimuksissa on saatu samanlaisia tuloksia.[23][24][25]

Homotyypillinen käyttäytyminen alkaa eri pojilla eri-ikäisinä. Maskuliinisuuden aste voi myös vaihdella edestakaisin. Jotkut tutkijat uskovat, että lapsi harjoittelee toimintatapoja, joilla myöhemmin viehättäisi mieskumppania. He eivät juurikaan harjoittele äidin roolia, esimerkiksi hoivaa vauvanukkea. Kolmivuotiaan voi olla vaikea verbalisoida kiinnostustaan miehiin, mutta hän saattaa ihastua aikuisiin miehiin. Nämä ovat kuitenkin vain tutkijoiden arveluita.[25]

Yleensä pojat välttelevät naistyypillisiä leikkejä mutta tytöt saattavat useammin leikkiä sekä nais- että miestyypillisiä leikkejä. Eräässä tutkimuksessa kolmikuiset poikavauvat katselivat enemmän rekkaleluja ja tyttövauvat enemmän nukkeja, toisissa sukupuolierot muodostuivat vasta yksivuotiaina, mutta joka tapauksessa ennen kuin lapset ymmärtävät mitään sukupuolestaan. Kulttuurikin voi vaikuttaa eroihin, mutta esimerkiksi androgeeneille kohdussa altistuvat tytöt kiinnostuvat poikatyypillisistä asioista, vaikka heidän vanhempansa yrittäisivät päinvastaista. Tosin tutkimuksessa apinapojat kiinnostuivat muoviautoista enemmän kuin nukeista, apinatytöille kummatkin kelpasivat yhtä lailla. Ugandassa havaittiin tyttösimpanssien leikkivän kepeillä kuin vauvoilla, nukkuvan ne kainalossa ja silittävän niitä.[26]

Silti nukeilla leikkiminen ei tee pojista homoseksuaaleja, toiminta ei "aiheuta" orientaatiota. Kehityspsykologi Judith Myers-Walls ei tunne mitään todisteita muusta.[27] Lapsena hyväksikäytetyistä pojista (ei tytöistä) tulee merkittävästi useammin homoseksuaaleja.[28] Lapsena sukupuolelleen epätyypillisten homoseksuaalisuus saattaa olla enemmän geneettistä perua kuin muilla.[29]

Trans-eksklusiivinen feminismi

Trans-eksklusiivinen radikaalifeministi (TERF) on henkilö, jonka katsotaan sulkevan transnaisia pois naisten piireistä. Jotkut haluavat transnaiset pois naisten tapahtumista, jotkut haluavat määritellä naiseuden sukuelinten kautta, jotkut eivät pidä sitä, että transnaiset korostavat naisten luonne-eroja miehiin. Tarkkaan ottaen kaikki trans-ekslusiiviset feministit eivät ole radikaalifeministejä.

Britannian konservatiivihallituksen uutisoitiin vaativan, että YK:n sopimus käyttäisi termiä "raskaana oleva ihminen" eikä "raskaana oleva nainen", jottei suljettaisi ulos transsukupuolisia. Raivostuneet feministit vastustivat tätä,[30] ja hallitus tyytyi vaatimaan, että sopimus takaa oikeudet myös transsukupuolisille.[31]

Ellei hyväksy näiden TERF-feministien toimintaa, ei voi perustella myöskään ahdistelun miesuhrien ja muiden vähemmistöryhmien sulkemista pois, kuten #metoo-kampanjassa tehtiin, esimerkiksi sillä perusteella, että miesuhreja on vähemmän - onhan transsukupuolisiakin vähemmän. Jo nyt miesuhrien kynnys ilmoittaa itseensä kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä, ahdistelusta, väkivallasta ja seksuaalisesta väkivallasta on paljon korkeampi kuin naisten. Transsukupuolisten voi olla sitäkin korkeampi.

Jotkut transnaiset painostavat muita lesboja seksiin

HS: BBC uutisoi, että "jotkut transnaiset ovat painostaneet lesboja seksiin syyttäen heitä transfobisiksi, elleivät he suostu. ...Mikäli naisen penis sammuttaa kiinnostuksen, kyse on transfobiasta. ... Jotkut haastatelluista olivat tunteneet syyllisyyttä ja yrittäneet mukautua vaatimukseen, mutta kokemus oli ollut kuin eheytyshoidossa. Yksi kertoi uhkailusta ja raiskauksesta ... Useimmat transihmiset eivät varmaankaan syyllisty tällaiseen."[32]

BBC: "I've had someone saying they would rather kill me than Hitler," says 24-year-old Jennie." Transnainen puolusti transaktivistien painostamia lesboja: One thing every lesbian deals with is straight dudes telling them if only they’d give them a chance they might realize they’re actually straight. Trans activists have that same energy. Let people date who they want to date." "Another lesbian woman, 26-year-old Chloe*, said she felt so pressured she ended up having penetrative sex with a trans woman at university after repeatedly explaining she was not interested." Chloe oli juonut eikä koe kyenneensä antamaan kelvollista suostumusta. Lesboaktivisti Angela C. Wild tutki asiaa, ja kyselyssä 56 % naisista kertoi tulleensa painostetuksi seksiin transnaisen kanssa, mutta otos ei välttämättä ollut edustava. Eräälle naiselle oli väitetty, että homoseksuaalisuutta ei ole ja hän on transnaisille velkaa sen, että opettelee pois "sukuelinhämmennyksestään" voidakseen nauttia heidän penetroimakseen tulemisesta. Artikkeli esittelee myös transurheilija Veronica Ivyn, joka pitää "sukuelinpreferenssejä" transfobisina.[33]

Urheilu

LGBT-aktivisti, tennislegenda Martina Navratilovan mielestä transnaiset ovat tervetulleita naisten sarjoihin vasta täyden sukupuolenkorjauksen jälkeen. Transsukupuolinen pyöräilymestari Rachel McKinnon, piti tätä transfobiana. Kannanottona väitteeseen, että miehillä ei olisi voimaetuja naisiin nähden, räppäri Zuby julistauti identifioituvansa naiseksi, rikkoi lukuisia naisten voimannostoennätyksiä, ja julisti sitten identifioituvansa taas mieheksi. Lähes miljoona kertaa katsotussa twiitissään hän vastusti ennakkoluuloja.[34]

McKinnonilla on miestyypillinen anatomia, mutta monessa lajissa ilman mieshormonitasoa alentavia hormonihoitoja transnaiset eivät voi osallistua "naisten sarjaan".

"Parrakas lihaskimppu ilmestyi naisten kilpailuun – murskasi aiemman ennätyksen" (MTV Uutiset)

Avi Silverberg penkkipunnersi 167,5 kiloa, kun aiempi ennätys oli transurheilija Anne Andresin 125 kiloa. Andres protestoi tekoa. Myös naisten urheiluaktivistijärjestö arvosteli tätä ja piti syrjivänä politiikkaa, että ei vaadita hormonihoitoa tai korjausleikkausta: "Hän ei selvästikään kuulu naisten urheiluun, kuten eivät muutkaan miehet, riippumatta heidän motivaatiostaan osallistua". Kehonrakennusvaikuttaja Greg Doucette vaati erillistä transsarjaa, koska Silverbergin testosteronitasot ovat niin korkeat.[35]

Ristiriitoja

Tutkimustulosten vääristely ja kelvottomuus

Englannin julkisen terveydenhuollon NHS teetti Hilary Cassin johtaman suurselvityksen nuorten sukupuoliahdistuksen hoidosta. Selvitys osoitti hoitokäytännöt tutkimuskirjallisuuden vastaisiksi melkein kaikissa tutkitusta 20 maasta. Vain Suomen 2020 ja Ruotsin 2022 tekemät ohjeet vastasivat raportin johtopäätöksiä, koska suuri osa aiemmasta tutkimuksesta osoittautui laadultaan huonoksi ja tulokset liioitelluiksi ja väärin esitetyiksi - kaikkien ääriosapuolten taholta.[4]

Ennen lähinnä pienet pojat tulivat sukupuoliristiriidan vuoksi vastaanotoille. 2010-luvulta alkaen hoitoon tulevien lasten määrä on paisunut valtavasti ja he ovat melkein aina teini-ikäisiä tyttöjä. He tarvitsevat tukea ja kohtaamista mutta hormonit tai leikkaukset ovat harvoin oikea hoito.[4]

Näyttö ei osoita, että murrosiän keskeyttäminen lievittäisi sukupuoliahdistusta tai hoidot vähentäisivät itsemurhia. On mahdotonta tietää, keiden transidentiteetti on pysyvä. Suositus on, että hormoniblokkereita ei käytettäisi paitsi tutkimuksissa, ja vointia tulee seurata. Katujista pitää kerätä tietoa. Sosiaalisen transition (pukeutuminen, nimi, pronominit ym.) hyödyllisyydestä tai haitallisuudesta ei tutkimuskirjallisuudesta löytynyt varmuutta.[4]

Lasten kokeiluihin pitää suhtautua joustavasti niin, että lapsilla säilyy mahdollisuus liikkua edestakaisin. Biologisen sukupuolen salaaminen voi aiheuttaa lapselle stressiä sen paljastumisesta.[4]

Cassin mukaan ammattilaisetkaan eivät uskalla keskustella avoimesti, koska mustamaalaaminen ja kiusaaminen on niin voimakasta. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaa puolustava Stonewall-järjestö tuki raporttia: sen avulla saataisiin laadukkaampaa hoitoa.[4]

Geeneistä, hormoneista ja aivorakenteista ei löytynyt syitä transsukupuolisuuteen. Siihen voi silti altistaa jokin biologinen tekijä. Edes transsukupuolisuuden hyväksyttyyden kasvu ei riitä selittämään hoitoa hakevien nuorten määrän moninkertaistumista eikä sitä, että nyt useimmat ovat biologisesti tyttöjä. Yli 25-vuotiaissa isoa lisäystä ei näy.[4]

Transsukupuolisiksi itsensä kyselyssä ilmoitti 5,6 % 1995-2009-syntyneistä, 2,4 % milleniaaleista ja 1,5 % X-sukupolvesta Yhdysvalloissa 2021-2022.[4]

Joidenkin tutkimusten mukaan ylivoimainen enemmistö hoitoon hakeutuneista nuorista tunsi seksuaalista viehätystä biologiseen sukupuoleensa. Moni sukupuoliahdistuksesta kärsinyt nuori olikin jossain vaihdessa ymmärtänyt, että ahdistus johtuikin homoudesta tai muusta sopimattomuudesta sukupuolinormeihin. Esimerkiksi 47 % 16-24-vuotiaista luuli, että tytöt haluavat seksikumppaniltaan fyysistä aggressiota. Teini-iässä tarve kuulua joukkoon on hyvin vahva. Masennus- ja ahdistusoireet sekä autismi olivat hoitoon hakeutuvilla nuorilla yleisiä. Osalla muut oireet olivat ensin, osalla hoitoon hakeutuminen. Kokonaisvaltaista kohtaamista tarvitsevat myös ne, joille sukupuolenkorjaus on sittenkin oikea ratkaisu.[4]

WPATH vääristeli tutkimuksia

World Professional Association for Transgender Health (WPATH), maailman johtava transihmisiä hoitavien lääkärien ja ammattilaisten järjestö, on oikeuden pöytäkirjojen mukaan yrittänyt voimakkaasti vaikuttaa Johns Hopkinsin yliopiston EPC:ltä tilaamiinsa tutkimuksiin. Lopulta kuuden systemaattisen katsauksen aineistosta vain yksi pystyttiin julkaisemaan, ja siinäkin WPATHIN edustaja oli oikeuden pöytäkirjojen mukaan suunnittelemassa, luonnostelemassa ja hyväksymässä artikkelia, vaikka artikkeli väittää päinvastaista. WPATH oli myös viestissään tehnyt tutkijoille selväksi, että ei pidä julkaista tutkimusta, joka "vaikuttaisi negatiivisesti transsukupuolisten terveydenhoitoon millään tavalla". Viestin kirjoittajista WPATHIN presidentti Walter Bouman ja toinen jäsen on nimitetty WHO:n neuvostoon kehittämään transsukupuolisten lääketieteen parhaita käytäntöjä. WPATH kieltäytyi kommentoimasta. The Economist -lehden mukaan nämä ja muut seikat eivät tee uskottavaksi WPATHin väitettä, että se perustaisi suosituksensa tieteeseen.[36]

Arvostelua

Transsukupuoliseksi ilmoittautuva arvostelee transaktivistien väitteitä syrjinnästä: http://mustaorkidea.blogspot.fi/2016/10/transaktivistit-puhuvat-hevonpaskaa.html Transaktivistien vihareaktioita: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1746468359003401 Kuten blogisti itsekin osoittaa, kaikki transaktivistit eivät ole tuollaisia. Toisaalta transsukupuolisia syrjitään oikeastikin, vaikka jotkin yliampuvat kommentit ymmärrettävästi vievät kansalta uskoa siihen.

Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 1,2 D. F. Swaab, Netherlands Institute for Brain Research, Amsterdam: Sexual differentiation of the human brain: relevance for gender identity, transsexualism and sexual orientation Gynecol Endocrinol 2004;19:301–312 DOI: 10.1080/09513590400018231.
  2. ↑ Tekoäly erottaa aivoista tytöt ja pojat Helsingin Sanomat. 4.9.2024.
  3. ↑ Onko tyttöjen ja poikien aivoissa eroja? Huippututkijat vastaavat 7.3.2016. Yle.
  4. ↑ 4,00 4,01 4,02 4,03 4,04 4,05 4,06 4,07 4,08 4,09 4,10 4,11 Nuorten sukupuoliahdistuksen syyt ovat yksilöllisiä ja hoidonkin pitää olla, sanoo Britannian jättiselvitys (HS Tiede) Helsingin Sanomat. 17.4.2024.
  5. ↑ Jussi Viitala: Sukupuolisen suuntautumisen selittää biologia Yle Uutiset. 10.12.2016.
  6. ↑ "Sexual Hormones and the Brain: An Essential Alliance for Sexual Identity and Sexual Orientation" (2010). Endocr Dev 17: 22–35. doi:10.1159/000262525. PMID 19955753. 
  7. ↑ Rapid Onset of Gender Dysphoria in Adolescents and Young Adults: a Descriptive Study (title & purpose). Journal of Adolescent Health, 22.11.2017, 60. vsk, nro 2. Elsevier. doi:{{#invoke:String|replace|{{#invoke:String|html_entity_encode|10.1016/j.jadohealth.2016.10.369}}||]}}].
  8. ↑ Rapid Onset of Gender Dysphoria in Adolescents and Young Adults: a Descriptive Study (methods, results, conclusions, support). Journal of Adolescent Health, 22.11.2017, 60. vsk, nro 2. Elsevier.
  9. ↑ https://sarastuslehti.com/2021/06/17/woke-liike-sukupuolidysforia-ja-laaketiede/
  10. ↑ Kaisa Kettula, Terhi Koskentausta ja Maria Sumia: Sukupuolidysforia ja autismikirjon häiriö Käypä Hoito. 10.4.2024. Duodecim.
  11. ↑ Jaime M. Grant et al.: Injustice at Every Turn: A Report of the National Transgender Discrimination Survey (sivut 16, 18 ja 24) The National Gay and Lesbian Task Force and the National Center for Transgender Equality. 2011.
  12. ↑ Brett Genny Beemyn & Sue Rankin: Understanding Transgender Lives 2006.
  13. ↑ Injustice at Every Turn: A Report of the National Transgender Discrimination Survey. National Center for Transgender Equality & National Gay and Lesbian Task Force.
  14. ↑ 14,0 14,1 Duodecim: Transsukupuolisuus 8.8.2017. Kustannus Oy Duodecim.
  15. ↑ Hormonal therapy and sex reassignment: a systematic review and meta-analysis of quality of life and psychosocial outcomes. Murad MH1, Elamin MB, Garcia MZ, Mullan RJ, Murad A, Erwin PJ, Montori VM. Clin Endocrinol (Oxf). 2010.
  16. ↑ Sex changes are not effective, say researchers. The Guardian, 30.07.2004.
  17. ↑ Gender Dysphoria in Adults. Kenneth J. Zucker, Anne A. Lawrence, Baudewijntje P.C. Kreukels. Klinefelter, 2016. DOI 10.1146/annurev-clinpsy-021815-093034.
  18. ↑ Is Gender Reassignment Surgery Evidence Based? Recommendation for the Seventh Version of the WPATH Standards of Care. Stan Monstrey , Herman Vercruysse Jr. & Griet De Cuypere. International Journal of Transgenderism, Volume 11, 2009 - Issue 3: Pages 206-214, Published online: 10 Dec 2009. http://dx.doi.org/10.1080/15532730903383799.
  19. ↑ How The Trump Administration Can Truly Help Gender-Struggling Americans. The Federalist, Walt Heyer, 12.1.2017.
  20. ↑ 20,0 20,1 The Operation That Can Ruin Your Life. Julie Bindel. Standpoint Magazine, marraskuu 2009.
  21. ↑ Aloitti korjaushoidot mieheksi – 10 vuoden päästä Sametti tajusikin olevansa lesbo, haluaa takaisin naiseksi: "Mikä kerran leikataan irti, ei kasva enää takaisin" MTV Uutiset. 2.3.2019.
  22. ↑ Understanding children's atypical gender behavior 2003. American Psychological Association.
  23. ↑ Drummond KD et al.: A follow-up study of girls with gender identity disorder Developmental psychology. tammikuu 2008.
  24. ↑ Green R.: Gender identity in childhood and later sexual orientation: follow-up of 78 males American Journal of Psychiatry. 1985.
  25. ↑ 25,0 25,1 When Do Gay Kids Start "Acting Gay"? Slate Magazine. 13.9.2011.
  26. ↑ Why Do Boys Like Sticks? Slate Magazine. 12.1.2011.
  27. ↑ JENETTE RESTIVO: Is Play Behavior Sign of Sexual Orientation? ABC News. 21.11.2017.
  28. ↑ Is your child a "prehomosexual"? Forecasting adult sexual orientation Scientific American. 15.9.2010.
  29. ↑ Is Your Child Gay? Scientific American. 1.7.2012.
  30. ↑ It’s not women who get pregnant — it’s ‘people’ The Times. 22.10.2017.
  31. ↑ UK lobbies for trans rights in UN treaty but allows term ‘pregnant women’ The Guardian. 23.10.2017.
  32. ↑ HS:n pääkirjoitustoimittaja Annikka Mutanen: Biologian osuutta sukupuolessa ja seksissä ei kannata kiistää Helsingin Sanomat. 28.10.2021.
  33. ↑ Caroline Lowbridge: 'We're being pressured into sex by some trans women' BBC News. 26.10.2021.
  34. ↑ Oxford-educated rapper 'smashes female weightlifting records while identifying as a woman' in row over transgender athletes Daily Mail. 3.3.2019.
  35. ↑ Parrakas lihaskimppu ilmestyi naisten kilpailuun – murskasi aiemman ennätyksen MTV uutiset. 4.4.2023.
  36. ↑ Research into trans medicine has been manipulated The Economist. 27.6.2024.

Katso myös

Aiheesta muualla

Aiemmin sanottiin: transseksuaali, transseksuaalinen, transseksuaalisuus. Se ei kuitenkaan liity seksiin vaan sukupuoleen: kiinnostus naisiin tai miehiin määräytyy hypotalamuksen inah3-alueen koon mukaan, ja sukupuoli-identiteetti taas näkyy toisissa aivoalueissa. Molempiin vaikuttavat sikiöajan hormonit, joten transsukupuolisissa on enemmän ei-heteroseksuaaleja kuin cissukupuolisissa.

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Transsukupuolisuus&oldid=14852”