Holhous
Holhous tämä artikkeli käsittelee vajaavaltaisen, esimerkiksi lapsen holhousta. Täysivaltaisten aikuisten holhousta käsittelee artikkeli paternalismi.
Ei ole mitään kiistatonta täysivaltaisuuden ikärajaa. Tyypillinen liberaali kanta on, että asetetaan riittävän matala ikäraja, esimerkiksi 18 vuotta tai hieman vähemmän, ja rajan ylittäneille holhousta vaativilla on ankara todistustaakka, rajan alittavat taas voivat halutessaan itse oikeudessa todistaa kykynsä holhota itseään.
Yleensä liberaalien mielestä holhousoikeuden tulee koskea ainoastaan henkilön itsemääräämisoikeuden niitä komponentteja, joiden osalta itsemääräämisoikeus aiheuttaisi tälle kiistatta kohtuuttomasti vaaraa.
Holhottavien nuorten määrä kasvaa
Suomessa on noin 50 000 aikuista edunvalvottavaa. Heistä 7 % on nuoria (18 - 30 vuotta). Nuorten määrä on kasvanut etenkin kaupungeissa mm. nuorten syrjäytymisen takia. Nuorten edunvalvonnan syynä ovat usein terveys-, etenkin mielenterveysongelmat. [1][2]
Loput ovat kai usein dementtejä vanhuksia, mielisairaita tai vajaamielisiä.
Lapset
Vastasyntyneen holhooja
Moni liberaali ajattelee, että lapsen tuottaminen maailman pitämättä hänestä huolta on vahingon aiheuttamista lapselle tai muille, tai muuten perustelee, että lapsen hankkivilla on velvollisuus huolehtia lapsesta, mikä kattaa velvollisuuden elättää ja holhota lasta.
Usempien mielestä holhous pitää siirtää toiselle taholle, jos biologisen vanhemman harjoittama holhoaminen on kiistatta lapsen edun vastaista, mutta tämäkään ei vapauta elatusvelvollisuudesta.
Toisaalta biologisille vanhemmille kuuluu monen mielestä oletusarvoisesti oikeuskin huoltajuuteen ja holhoojuuteen - joko siksi, että heidän ansiostaan lapsi on olemassa, tai siksi, että heillä on keskimäärin paras motiivi pitää lapsesta hyvää huolta. Tästä voidaan poiketa sopimuksella (ks. adoptio, sijaissynnytys, yksinhuoltajuus) tai lapsen edun kiistatta niin vaatiessa.
Asiaa käsitellään tarkemmin artikkelissa huoltajuus.
Miten lasta saa holhota?
Liberalismin vapausperiaate (Harm Principle) sanoo, että jokainen saa elää haluamallaan tavalla, kunhan ei vahingoita muita. Alaikäisten osalta liberaaleilla on kuitenkin monenlaisi amuita kantoja. Yleensä liberaalit katsovat, että tämä koskee alaikäisiä vain siltä osin, kuin he eivät ole holhouksen tarpeessa, ja että alaikäisen holhouskynnys on selvästi matalampi kuin täysi-ikäisen.
Moni liberaali katsoo, että lasta saa holhota vain tavalla, josta lapsen voi olettaa olevan aikuisena kiitollinen. Mitä peruuttamattomampi jokin toimenpide on, sitä tiukemmin tätä kriteeriä tulee tulkita. Kriteeri koskee valtiota vieläkin tiukemmin kuin lapsen holhoojia.
Siksi moni liberaali ajattelee, että valtio voi ottaa jehovantodistajien lapsen holhoukseen verensiirron ajaksi, jos se on ainoa keino pelastaa lapsen henki (kuten nyky-Suomessa tehdäänkin), koska tämä on lääketieteellisesti kiistatta lapsen elintärkeän edun mukaista. Toisaalta Suomessa sallitaan vanhempien estää lapsensa normaalit rokotukset, vaikka nekin ovat lääketieteellisesti käytännössä kiistatta lapsen edun mukaisia. Kynnys perheiden autonomiaan puuttumiseen on siis korkea ja tältä osin kai lähellä useimpien liberaalien kantaa.
Vastaavasti moni liberaali katsoo, että valtiolla ei ole oikeutta määrätä pakkoruotsia pakollisiksi kaikille lapsille mutta kiistattomammin hyödyllisiin taitoihin (esim. "mm. ainakin 3 vapaavalintaista kieltä") rajoittuva oppivelvollisuus on kiistanalaisempi asia: libertaareista moni vastustaa sitä, liberaaleista useimmat kannattanevat ajatellen, että jonkinlaista oppivelvollisuutta vastustavat holhoojat ovat kiistatta tässä asiassa lapsen edun vastaisia. Jotkut libertaarit sanovat, että teoriassa näin on mutta käytännössä valtion oikeus määrätä lasten oppivelvollisuudesta on johtanut hirvittäviin aivopesuihin monissa maissa ja käytännössä vanhemmat lähes poikkeuksetta haluavat lapsensa parasta.
Toisaalta useimmat liberaalit katsovat, että vanhemmilla (ei valtiolla) on oikeus tehdä kielivalinnat lapsen puolesta muttei tietenkään oikeutta pakottaa lasta väkivallalla muuhun kuin lapselle lähes elintärkeisiin asioihin (esim. pakkohoito). Vanhempi voi rangaistukseksi kieltää lapseltaan televisionsa katsomisen muttei pitää haitallisessa määrin nälässä. Kotiarestin kaltaiset rangaistukset hoituvat nytkin yleensä ilman fyysistä väkivaltaa, ja jotkut liberaalit eivät hyväksyisi sitä, että lasta estettäisiin fyysisesti poistumasta talosta (kun lapsi ei ole enää pieni eikä poistuminen olisi vaarallista), vaan tyytyisivät vaikkapa uhkailemaan tottelemattomuudesta tv- ja tietokoneajan vähentämisellä.
Kulttuurisesti liberaali kanta
Edellä on kuvattu poliittisen (juridisen) liberalismin kantaa lasten holhoukseen ("Minkä pitää olla laillista/laitonta?"). Tässä kuvataan kulttuurisen liberalismin kantaa, joka kuvaa sitä, mitkä sallitut asiat ovat suotavia.
Kulttuurisesti liberaalit yleensä katsovat, että lasta tulisi kasvattaa kohteliaasti ja hänen mielipidettään kunnioittaen silloinkin, kun ei noudata sitä, sekä siksi, että lapsuus olisi onnellisempi, että siksi, että lapsi kasvaisi kohtelemaan muita samoin aikuisena ja tästä tulisi poliittisestikin liberaalimpi. Toisin kuin monet konservatiivit, liberaalit yleensä ajattelevat, että lapsuuden tarkoitus ei ole vain valmistautua aikuisuuteen vaan lapsuuden onnellisuus on aivan yhtä tärkeää kuin aikuisuuden onnellisuus.
Kulttuurisesti liberaalit haluavat, että aikuisiakaan ei "holhota edes vapaaehtoisesti" kovin paljon, esimerkiksi ei paheksuta liikaa erilaisia elämäntapoja, ei yritetä liian voimakkaasti "puoliväkisin" korjata toisten virheitä vaan antaa heidän oppia omistaan tai osoittaa ne ei-virheiksi, jne. Lapsiin he yleensä soveltavat samaa mutta lievemmin.
Viitteet
- ↑ "Holhottavien nuorten aikuisten määrä kasvaa"; HS 6.8.2012, sivu A5
- ↑ KSML: Huolestuttava havainto Suomen nuorista, Ilta-Sanomat 5.8.2012
