Huoltajuus

Liberalismiwikistä
(Ohjattu sivulta Yksinhuoltajuus)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Huoltajuus kattaa paitsi taloudellisen elatusvelvollisuuden myös lapsen luonapidon ja hoivan.

Syytökset lasten hyväksikäytöstä

Monet lapset joutuvat turhaan poliisitutkinnan kohteiksi, kun vanhempi kostaa toiselle, yleensä isälle, huoltajuusriidassa perättömällä ilmiannolla lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelystä. Jopa vuosia kestävä rikostutkinta kuulemisineen ja lääkärintarkastuksineen voi olla lapselle raskas. Poliisit arvioivat aiheettomien ilmoitusten lisääntyneen, jo 20 %:ssa hyväksikäyttöilmoituksista ja vajaassa 10 %:ssa pahoinpitelyilmoituksista ei löydy rikosta. [1]

Lapselta saatetaan evätä toisen vanhempansa tapaaminen hyvinkin heikoin perustein. Aiheettomat ilmoitukset saavat poliisit suhtautumaan entistä epäilevämmin myös todellisiin rikoksiin. [1]

HUS:n lastenpsykiatri Merja Oksanen pitää täysin kestämättöminä tilanteita, joissa huoltajuuskiistassa vanhempi syyttää toista lapsen seksuaalisestä hyväksikäytöstä tai pahoinpitelystä. Se saattaa vaarantaa lapsen kehityksen. [2]

Liberaalien kanta

Moni liberaali ajattelee, että lapsen tuottaminen maailman pitämättä hänestä huolta on vahingon aiheuttamista lapselle tai muille, tai muuten perustelee, että lapsen hankkivilla on velvollisuus huolehtia lapsesta, mikä kattaa velvollisuuden elättää ja holhota lasta.

Usempien mielestä holhous pitää siirtää toiselle taholle, jos biologisen vanhemman harjoittama holhoaminen on kiistatta lapsen edun vastaista, mutta tämäkään ei vapauta elatusvelvollisuudesta.

Huoltajuudesta sopiminen

Osa liberaaleista katsoo, että mm. seksin osapuolten pitää voida sopia ennaltakin lapsen huoltajuudesta ja holhoojuudesta keskenään ja muiden suostuvaisten aikuisten kanssa (ks. sijaissynnytys, adoptio, yksinhuoltajuus), joidenkin mielestä myös abortista, jotkut taas katsovat, että naisella ei ole oikeutta sopia abortistaan ennalta. Ehkä useimpien mielestä tällaiset sopimukset eivät ole päteviä, jos ne esimerkiksi tuottavat lapselle vielä huonomman elämän kuin jos lasta ei olisi koskaan ollutkaan. Siis esimerkiksi adoptiovanhemman pitäisi olla "kelvollinen" tehtäväänsä.

Ellei tällaista ennakkosopimusta ole, joidenkin mielestä paras oletusarvo on nykyinen: molemmat biologiset vanhemmat ottivat riskin lapsen syntymisestä, joten molemmat saavat oikeuden ja velvollisuuden holhoojuuteen ja huoltajuuteen. Osapuolet voisivat myöhemminkin sopia toisin (yksimielisesti).

Jos jokin osapuoli ei mitenkään myötävaikuttanut tapahtumaan (raiskaus, sperman tai munasolun tahallinen luvaton käyttö), monen mielestä kyseisellä osapuolella pitää olla oikeus päättää sekä itsensä että häntä vastaan rikkoneen osapuolen puolesta näiden holhoojuudesta ja huoltajuudesta. Jos osapuoli myötävaikutti mutta ainoastaan huijauksen vuoksi (esimerkiksi tahallinen valehtelu steriiliydestä tai ehkäisystä), moni päätyy samaan ratkaisuun tai ainakin siihen, että huijari joutuu korvaamaan tästä aiheutuneet vahingot.

Elatusmaksuja raiskaajalle

Raiskattu mies voi joutua maksamaan elatusmaksuja raiskaajalleen.[3] Tämä ei tietenkään ole liberaalien kanta.

Parempi huoltaja?

Liberaaleilla on usein toisaalta taipumus suosia lapsen edun mukaista päätöksentekoa, toisaalta olla hyväksymättä vallan keskittämistä, jossa esimerkiksi valtio päättäisi jokaisen syntyvän lapsen holhoojan näiden biologisista vanhemmista riippumatta (vrt. Platonin utopia ja eräät (muut) sosialistiset valtiot). Liberaalit myös kannattavat yksilöiden välistä tasa-arvoa sukupuolista ja orientaatioista ym. riippumatta.

Ronald Rohnerin johtaman tutkimuksen mukaan isän rakkaus ja hyväksyntä ovat lapselle vähintään yhtä tärkeitä kuin äidin.[4]

Viitteet

Katso myös