Kilpailuttaminen
Kilpailuttaminen on tuottanut useimmissa tapauksissa 10 - 40 %:n säästöt. Jos kilpailuttamisella ja muilla tehostamistoimilla voitaisiin leikata edes 20 % Helsingin menoista, se mahdollistaisi verotuksen keventämisen kolmanneksella, ja työmarkkinoiden liberalisointi parantaisi tilannetta tästäkin.
Kilpailuttamisen voi tehdä huonostikin, eivätkä kilpailuttajat osaa huomioida kuluttajien yksilöllisiä tarpeita välttämättä sen paremmin kuin julkiset monopolituottajatkaan.
Siksi palvelusetelit ovat yleensä parempi ratkaisu kuin kilpailuttaminen: tällöin kuluttaja voi niillä itse valita sen palvelun, mikä hänelle parhaiten sopii. Laatukilpailukin tehostuu, kun kuluttaja voi halutessaan maksaa ylimääräistä lisälaadusta.
Täysi yksityistäminen on yleensä palveluseteleitä parempi siksi, että kun kuluttajalle annetaan käteistä eikä esimerkiksi taksiseteliä, kuluttaja voi itse valita, käyttääkö rahat taksimatkoihin vai onko hänellä vieläkin tärkeämpiä tarpeita. Taksisetelitkin ovat kuitenkin yleensä julkisia kuljetuspalveluita parempia.
Bussit: kolmanneksen säästöt
Pääkaupunkiseudun bussiliikenteen kilpailuttaminen on tuottanut kolmanneksen säästöt. Suunnilleen toinen kolmannes hinnasta on poistettu tukiaisilla, joten ilman kilpailutusta bussimatkasta joutuisi maksamaan lähes tuplasti.
Kouluruoka: suuret säästöt ja parempi laatu
Helsingissä kouluruoan kilpailutus paransi laatua ja toi suuret säästöt kaupungille. Opetusviraston ruokapalvelupäällikkö Airi Rintamäen mukaan kilpailutus paransi palvelujen laatua, kehitti toimintaa ja tuotti satojentuhansien eurojen säästöt. Haastatellut ala-asteen oppilaatkin arvostivat sitä, että kun kaupungin Palmian tilalle tuli kilpailutus, syömismääräraja poistui. Etenkin vasemmistossa ja vihreissä oli vastustettu kilpailutuksen avaamista vuonna 2005. [1]
Leikkausjonot lyhyemmiksi ja palvelut halvemmiksi ja laadukkaammiksi
Julkinen sektori ei tuota vain huonompaa laatua ja kallimpaa hintaa vaan yleensä myös jonoja kuten sosialismi yleensäkin. Alihinnoiteltua tuotettahan ei voi riittää kaikille ilman riittävän suuria tukiaisia.
Kun lopulta sosialismin aiheuttamia leikkausjonoja purettiin kilpailutuksin vuosituhannen vaihteessa, kustannuksissa tuli suuret säästöt, vaikka tutkimuksessa potilaat vakioitiin julkista sektoria suosivalla tavalla ja potilaat pitivät yksityisten laatua parempana.
Yksityiset ovat tehokkaampia ja laadukkaampia
Professori Paul Lillrankin mukaan sekä suomalaisissa että ruotsalaisissa selvityksissä yksityisten hoitopalveluiden laatu on osoittautunut paremmaksi kuin julkisten. Lisäksi monissa julkisissa kunnissa työvoimaa käytetään hyvin tehottomasti, vain 40 % työntekijän ajasta kuluu potilastyössä, siis 14 tuntia 40:stä viikossa, kun taas yksityisellä puolella tehokkuus on säännönmukaisesti 70 %. Jos yksityinen taho toimii huonosti, sopimus voidaan irtisanoa tai huonosti toiminut työntekijä voi saada potkut, ja yrityksellä on paine reagoida huonoon maineeseen, koska se haittaa liiketoimintaa. Julkisen sektorin huonoon toimintaan on Lillrankin mukaan vaikeampi vaikuttaa. [2]
Vanhusten kotihoidossa kuntien palveluissa suoran asiakastyön osuus on 45 %, yrityksillä 70 % maksetusta työstä.[3]
Viitteet
- ↑ "Kouluruuan kilpailutus kiihtyy", Helsingin Sanomat 24.10.2011, sivut A3 ja A9
- ↑ Resurser med kapacitet, professori Paul Lillrank, Hufvudstadsbladet hbl.fi 18.11.11
- ↑ "Alas tyhjät hokemat", Talouselämä 7/2016, sivu 65.
