Julkiset palvelut

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Julkiset palvelut ovat palveluja, joita valtio ja kunnat rahoittavat paljolti verovaroista ja joilla tuotetaan kansalaisille tai asukkaille palveluja.

Julkisen palvelun eri muodot

Julkinen palvelu voidaan järjestää kolmella tavalla: Julkisen sektorin itse ylläpitämä, kilpailutettuna tai palvelusetelein.

Julkisen sektorin ylläpitämä

Julkisen sektorin ylläpitämällä palvelulla tarkoitetaan palvelua jonka kunta tai valtio kustantaa sekä järjestää itse. Palvelun työntekijät ovat suorassa työsuhteessa julkiseen sektoriin. Palvelun resursseista päätetään kunnallisessa tai valtiollisessa elimessä. Julkisen sektorin ylläpitämä palvelu ei tavoittele voittoa, joskin esimerkiksi joukkoliikenteessä pyritään usein nollatulokseen. Julkisen sektorin ylläpitämä palvelu voi myös olla laillinen monopoli, jolloin ainoastaan julkisella palvelulla on oikeus toimia markkinoilla. Esimerkkejä tälläisistä palveluista ovat Veikkaus ja Valtion rautatiet. Varsinkin laillisissa monopoleissa julkisen sektorin ylläpitämiä resursseja ei usein mitoiteta kysynnän, vaan poliittisen tahdon mukaan. Ongelma julkisten sektorin ylläpitämissä palveluissa on vaihtoehtojen (kilpailun) puute, mikä ei kannusta tai pakota luomaan palveluita vastaamaan kansalaisten kysyntää.

Julkisen sektorin kilpailuttama

Kilpailuttamalla pyritään tarjoamaan julkisesti rahoitettu palvelu joka ei kärsi niistä ongelmista joista julkisen sektorin ylläpitämä palvelu kärsii. Julkisen sektorin kilpailuttamassa palvelussa kunta tai valtio kustantaa palvelun mutta ulkoistaa palvelun järjestämisen vapaille markkinoille. Kilpailuttamalla palvelu yksityisillä hyödynnetään markkinatalouden luomaa hintainformaatiota millä päästään tehokkaampaan lopputulokseen. Kilpailutuskaan ei anna kansalaisella todellista vaihtoehtoa valita palvelun tarjoajaa, sillä päätöksen käytettävästä yrityksestä tekee julkinen sektori.

Palvelusetelein järjestetty

Palvelusetelein järjestetyllä palvelulla voidaan korjata kahden edellä esitetyn järjestelmän vikoja, kilpailutus luo tarpeen tehokkuuteen ja palvelusetelit antavat päätäntävallan kansalaisille. Palvelusetelijärjestelmässä kunta tai valtio ei järjestä eikä tilaa mitään palvelua, vaan antaa kansalaisille palveluseteleitä joilla kansalaiset saavat itse ostaa palvelun haluamaltaan taholta. Lisäksi palvelusetelijärjestelmällä päästään eroon siitä viimeisestäkin byrokratiasta, joka syntyy kilpailuttamisen järjestämisessä. Palvelusetelijärjestelmä ei myöskään mahdollista korruptiota, jossa yritykset lahjovat poliitikkoja voitaakseen kilpailutuksen. Palvelusetelit lienee paras tapa järjestää julkinen palvelu, mutta sekään ei ole ongelmaton. Eiväthän poliitikot voi varmasti tietää haluavatko kansalaiset todella kyseisiä palveluita, vai käyttäisikö nämä rahansa mielummin johonkin muuhun. Palvelusetelein järjestettyjä palveluita ei Suomessa vielä juurikaan ole. Palveluseteleiden käytön lisäämistä kuitenkin kannatetaan laajasti läpi puoluekentän ja useissa kunnissa on käytössä kokeiluja palveluseteleistä julkisen sektorin ylläpitämän palvelun rinnalla.

Oheisessa taulukossa on vertailtu julkisia palveluita, taulukossa on myös "yksityinen" kenttä jossa verrataan julkisia palveluita täysin vapaiden markkinoiden hoitamiin palveluihin.

Julkisen sektorin ylläpitämäKilpailutettuPalvelusetelein järjestettyYksityinen
Työntekijöiden työsuhdeJulkiseen sektoriinYritykseenYritykseenYritykseen
Palveluntarjoajan valitseeJulkinen sektori on itse palvelun tarjoajaJulkinen sektoriAsiakasAsiakas
Laillinen monopoliMahdollinenMahdollinenEiEi
Voittoa tavoittelevaEiKylläKylläKyllä
Päätöksen palvelun tarpeellisuudesta tekeePoliitikotPoliitikotPoliitikotKansalaiset
EsimerkkejäTerveydenhuoltoJätehuoltoSuomessa toistaiseksi harvinainenEhdottomasti suurin osa palveluista on järjestetty yksityisesti

Usein kysytyt kysymykset

Eikö HKL:n kilpailuttaminen johda bussikuskien palkkojen laskemiseen?

  • Niin saattaa johtaakin. Emme jaksa kuitenkaan kantaa huolta bussikuskien palkoista, koska harva bussikuski on asunnoton tai kuolee nälkään. Jokainen euro, joka käytetään bussikuskien palkkoihin, on pois sosiaaliturvasta ja vähäosaisilta. Julkisen sektorin budjetin allokointi on nollasummapeliä.
  • Bussikuskien palkat laskisivat sille tasolle, mitä ihmiset olisivat valmiita julkisesta liikenteestä maksamaan, ts. sille korkeudelle millä hinnalla bussikuskit suostuisivat työtä tekemään.
  • Toisaalta jotkut bussiyhtiöt voivat maksaa nykyistä korkeampiakin palkkoja bussinkuljettajille, jos bussien tehokkuutta onnistutaan nostamaan esimerkiksi lisäämällä matkustajamääriä. Enemmän matkustajia per kuljettaja tarkoittaa pienempiä palkkakustannuksia per matkustaja, ceteris paribus. Joukkoliikenteen kilpailuttaminen saattaa siis johtaa toiminnan tehostumisen kautta bussinkuljettajien palkkojen nousuun.
  • Koko talouden tehokkuus, tuottavuus ja palkkataso kuitenkin nousisivat, joten ajan mittaan myös bussikuskien palkkataso nousisi korkeammaksi kuin vähemmän liberaalissa taloudessa.

Miksi yksityistäminen ja kilpailuttaminen on teille niin tärkeää?

  • Tottakai verorahoilla pitäisi saada mahdollisimman paljon palveluja kansalaisille. Meillä on rajallinen budjetti, ja mitä enemmän palveluja sillä saamme, sitä parempi. Jos kilpailuttamalla pääsemme tehokkaampaan tulokseen vaikkapa terveydenhoidossa ja joukkoliikenteessä, samalla rahasummalla voimme esimerkiksi hoitaa 100 potilaan sijasta 150 ja bussilinjan X vuoroväli voisi olla esimerkiksi 10 minuuttia varttitunnin sijasta.


Byrokratia ja tehottomuus on periaatteessa turhaa, mutta eikö siinä kuitenkin työllisty ihmisiä?

  • Työllistyy, mutta tuolla logiikallahan kaikki Suomen työttömät voitaisiin "työllistää" lähettämällä heidät metsään kaivamaan kuoppia tai siirtelemään kiviä edestakaisin. Mitä järkeä moisessa olisi?
  • Jos turhaa byrokratiaa saataisiin karsittua, voitaisiin byrokratian aiemmin työllistämien, nyt irtisanottavien ihmisten aiempien palkkakustannusten suuruiset säästöt jakaa veronalennuksina palkansaajille, jotka voisivat sitten ostaa sillä rahalla vapailta markkinoilta mitä tahansa, vaikkapa villapaitoja ja kumiankkoja. Tällöin syntyisi työpaikkoja esimerkiksi sinne kumiankkateollisuuteen ja villapaitakutomoihin. Nuo uudet työpaikat saaneet ihmiset tekisivät yhteiskunnassamme jotain hyödyllistä turhan paperien pyörittelyn sijaan: he valmistaisivat meille niitä villapaitoja ja kumiankkoja, joita ihmiset vapaaehtoisesti ostavat. On parempi antaa ihmisten työllistyä kulutuskysynnän ohjaamille markkinaehtoisille aloille kuin työllistää ihmisiä keinotekoisesti julkiselle sektorille turhiin paperinpyörittäjähommiin.


Julkisen talouden toiminnassa on tehottomuutta, mutta niinhän on yksityisyrityksissäkin. Kyllähän demokraattinen prosessi tehostaa toimintaa, kun tarvetta on?

  • Tosiasiassa julkisen valinnan teoria kertoo täsmällisen hyvin, että tehottomuuksia tehostetaan julkisessa taloudessa lähinnä, kun lehdet nostavat tietyn yksittäistapauksen otsikoihin. Minkäänlaista jatkuvaa tarkkailuprosessia demokratiassa ei ole. Tärkeimpien asiakkaiden, äänestäjien, ei yksinkertaisesti kannata ottaa asioista selvää tai tutkia julkisen sektorin kirjanpitoa, heillä on saatavissa niin pieni hyöty siitä.
  • Sen sijaan yksityisyritysten johtajat, jotka eivät kykene tehostamaan yrityksensä toimintaa kilpailijoihin verrattuna, ajavat yrityksensä konkurssiin kuluttajien ostaessa halvempia ja parempia tuotteita kilpailijoilta.
  • Julkisen sektorin interventioiden olemassaolo aiheuttaa myös ns. moraalikadon: johtajat tietävät voivansa pyörittää yrityksen toimintaa miten tahansa valtion tullessa aina hätiin pohjattoman kassansa kanssa, jos yritys olisi menossa konkurssiin, kuten tehottomille yrityksille markkinataloudessa kävisi. Ilmiö nähtiin niin pankkitukien kuin Sonerankin tapauksissa.


Byrokratia tietenkin maksaa, mutta siinähän raha menee sentään rehellisille virkamiehille, eikä yksityisyritysten tapauksessa rikkaille omistajille?

  • Kyllä, tämä on hinta mikä pitää maksaa tehokkaasta resurssien allokoimisesta. Vaikka omistajille maksetaan kovia voittoja, toiminta yksityisellä sektorilla on silti aina tehokkaampaa kuin julkisella. Pitää kysyä, olisiko tällä toiminnan tehokkuudella ja omistajille maksetuilla osingoilla joku yhteys?
  • Tosiasiassahan omistajat voivat kasvattaa omaisuuttaan vain sijoittamalla tuottaviin ja hyviin yrityksiin, ja jos he hassaavat rahojaan huonoihin yrityksiin, he menettävät ne. Parhaat sijoittajat kasvattavat siis omaisuuttaan eniten. Hyvät tuotot pääomalle kertovat vain yrityksen maksukyvystä, joka kertoo sijoituspäätöksen onnistuneisuudesta. Hyvä tuotto pääomalle ylläpitää tehokkaampia rahoitusmarkkinoita, joilla yrityslainoista ja sijoituksista päättävät näistä asioista parhaiten perillä olevat tahot. Prosessi on itseään korjaava, tuhoten sijoitetun pääoman niiltä, jotka sijoittavat huonoihin projekteihin.


Joillakin aloillahan on kuitenkin aivan tajuttoman korkeat voitot, eikö näitä aloja kannattaisi säännellä?

  • Tämä teoria lähtee oletuksesta, että vain pääoman palkitsemista voitaisiin rajoittaa. Jos yrityksen liikevaihtoa lähdetään sääntelemään, yritys priorisoi ja useimmiten alkaa säästämään riskialttiissa toiminnassa, jonka kustannukset eivät näy ensimmäisenä asiakkaille. Tulokset nähtiin Britannian rautateiden yksityistämisen tapauksessa, kun yksikään firmoista ei enää kantanut huolta raideverkon kunnosta.


Minulla on malli X, jolla voidaan varmasti säännöstellä yksityisyritysten antamia osinkoja omistajille! Tätä meidän kannattaisi kokeilla!

  • Jos yritykset eivät kilpaile sijoittajista maksamalla kunnon tuottoa pääomalle, karkaavat sijoittajat toisiin yrityksiin. Pääomakilpailu on globaalimpaa kuin lähes minkään muiden markkinoiden kilpailu, joten pääoman liikkeiden rajoittaminen on ennen kaikkea tyhmä päätös, kun paikallisilta yrityksiltä katoavat minkäänlaiset mahdollisuudet lisäpääomaan hyvin nopeasti.


Tuohan ei voi pitää paikkaansa, voitot vaihtelevat kovasti toimialalta toiselle ja toimialojen sisälläkin.

  • Jokaikisen alan voitot liittyvät vain ja ainoastaan toiminnan riskialttiuteen sekä tuotettujen tuotteiden kysyntään. Jos kuluttajat innostuvat tietokoneista sekä yritykset alkavat tehostamaan toimintaansa tietokoneita käyttämällä, lisääntyy tietokoneteollisuuden pääoman tarve. Sijoittajat pelkäävät lainata suuria summia yritykselle, joten korot ja pääoman tuotot ovat korkeita ns. riskipreemion vuoksi. Jälleen ne, jotka kykenevät tajuamaan sijoitusten kannattavuuden, saavat hyvät tuotot.


Miksi mielestänne joukkoliikenne pitäisi yksityistää kokonaan, miksei pelkkä teettäminen yksityisillä riitä?

  • Yksityisillä teettäminen tekee toiminnasta tehokasta, mutta eiväthän poliitikot tiedä, haluavatko kansalaiset todella kyseisiä palveluita, tai haluavatko ne juuri niitä kilpailevia tuotteita enemmän. Esim. jos ihmisillä yksinkertaisesti olisi 100 euroa, he varmasti ostaisivat mieluummin kaupoista itselleen tuotteita ja pyöräilisivät lyhyen työmatkan, mutta jos poliitikko on jo käyttänyt hänen 100 euroaan joukkoliikenteeseen, hänen kannattaa valita se mieluummin.
  • Ympäristösyin ei voi perustella joukkoliikenteen tukemista, koska jos päästöjä halutaan vähentää, päästöhaittaveroilla saadaan sama vähennys aikaan vähemmällä talouden vääristämisellä.
  • Köyhyyssyin ei voi perustella joukkoliikenteen tukemista, koska saman rahan käyttäminen perustuloon tai köyhien tukemiseen auttaa köyhiä enemmän kuin se, että rahalla tuetaan joukkoliikennettä. Sitä paitsi tällöin markkinat vääristyvät vähemmän. Sama pätee kaikkiin muihinkin köyhyyssyillä perusteltuihin tukiaisiin tai sääntelyyn.

Esimerkkejä

Suomessa ei juurikaan ole esimerkkejä yksityistetyistä julkisista palveluista. Sen sijaan osittain ulkoistetuista palveluista esimerkkejä on paljon. Tämä on parhaimmillaan askel oikeaan suuntaan, joskin huonompi kuin palvelusetelit tai yksityistäminen.

Julkiset palvelut on omittu yksityisiltä

Liberaali Benjamin Franklin perusti yksityisesti ensimmäisen nykyaikaisen kirjaston. Majakat olivat aiemmin yksityisiä, satamien omistamia. Suomessa neuvolatoiminnan aloitti yksityinen neuvola Viipurissa 1920-luvulla[1]. Nykyään historiaa tuntemattomissa vasemmistolaisissa oppikirjoissa väitetään, että yksityisiä majakoita ei voisi olla, koska kyseessä on "julkishyödyke". Kyllä voi, ansaintamalli vain pitää valita sopivasti.

Valtimon kunta

Pohjois-karjalaisen kunnan talous oli kuralla 20 vuotta sitten. Kunnassa päätettiin riisua kaikki turha pois. Nyt kunnalla ei ole velkoja, kassa pursuaa rahaa ja veroprosenttia ollaan alentamassa. "Valtimolla ei ole esimerkiksi kunnaninsinööriä tai -sihteeriä. Nämä palvelut on ulkoistettu kuin myös vaikkapa lakisääteiset nuoriso- ja liikuntatoimi." [2]

Julkinen vs. yksityinen tehokkuus

Vanhusten kotihoidossa kuntien palveluissa suoran asiakastyön osuus on 45 %, yrityksillä 70 % maksetusta työstä.[3]

Kustannukset

  • Lapsen päivähoito maksaa Espoossa keskimäärin 1176 euroa/kk, mutta siitä maksetaan itse vain 23-254 euroa/kk.
  • Lääkärikäynti: 57 euroa (flunssapotilas) - 1200 euroa (syöpäpotilas tutkimuksineen ja sytostaattihoitoineen), maksetaan 27,40 euroa.
  • Kaihileikkaus: 710 euroa, maksetaan 80,90 euroa.[4]

Maksuttommuus

Lasten terveydenhuollossa maksuttomuus aiheuttaa epäjatkuvalla tavalla ylimääräistä kysyntää ja siten antibioottien sopimatonta käyttöä ja resurssien kohdentumista enemmän terveisiin lapsiin tarvitsevimpien sijaan. Pienikin maksu, esimerkiksi kaksi dollaria, lievittää näitä ongelmia vaikkei juurikaan aiheuta ihmisille taloudellisia ongelmia. Maksuttomuus voi kuitenkin olla perusteltua kustannustehokkaille toimille kysynnän lisäämiseksi.[5]

Viitteet

  1. ↑ "Nadjan huone", Yle Puhe 11.5.2010, Filosofian tohtori Maarit Henttonen ja professori Aura Korppi-Tommola
  2. ↑ Vastarannan kiiski laskee veroja: Läskit pois, Kauppalehti.fi 18.11.2009
  3. ↑ "Alas tyhjät hokemat", Talouselämä 7/2016, sivu 65.
  4. ↑ Katso paljonko hoitosi oikeasti maksaa, Taloussanomat 19.5.2010
  5. ↑ Toshiaki Iizuka ja Hitoshi Shigeoka: Is Zero a Special Price? Evidence from Child Healthcare American Economic Journal: Applied Economics. 2022.

Katso myös

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Julkiset_palvelut&oldid=14210”