Näkymätön käsi
Näkymätön käsi on Adam Smithin termi (1759). Se kuvaa sitä, miten vapailla markkinoilla omaa etuaan tavoittelevat ihmiset edistävät yhteistä etua, kuin "näkymättömän käden ohjaamina".
”juuri yksilöiden oman edun tavoittelu mahdollistaa työjakoon perustuvan yhteiskunnan toiminnan”. Luottamuksemme siihen, että kauppoihin ilmestyy joka päivä ruokaa, ei perustu oletukseen maanviljelijöiden, teurastajien ja leipurien hyväntahtoisuudesta tai epäitsekkyydestä. Uskomme näin tapahtuvan siksi, että he huolehtivat omista eduistaan."
Sääntelytaloudessa/sosialismissa ihmiset voivat otattaa toisilta väkisin, esimerkiksi veronmaksajien rahoilla, jolloin he ottavat sellaistakin, joka ei ole heille todellisen hintansa arvoista. Neuvostoliitossa hevosille syötettiin rehun sijaan leipää, koska sen hinta oli määrätty niin matalaksi. Markkinataloudessa hinnat puolestaan asettuvat kuvaamaan todellisia kustannuksia. Sosialismin näkyvä käsi siis ohjaa ihmisiä edistämään yleistä haittaa.
Näkymättömän käden todistus
Kauppaa ei syntyisi, ellei ostaja arvostaisi tuotetta enemmän kuin siitä maksamaansa rahasummaa ja kauppias rahaa enemmän. Näin jokainen kauppa lisää jokaisen osapuolen hyvinvointia.
Hyvinvointitaloustieteen ensimmäinen peruslause osoittaa, että vapailla markkinoilla saavutetaan aina maksimaalisen tehokas tulos. Toinen peruslause todistaa, että kaikki maksimaalisen tehokkaat tulokset saavutetaan vapailla markkinoilla, kunhan tehdään sopiva tulonsiirto. Kaikki muut tulokset siis tuottavat ihmisille tarpeettoman huonon tilanteen. Teoriassa nämä eivät välttämättä kovin hyvin toteudu, jos esimerkiksi ulkoisvaikutukset, kuten saasteet, ovat suuria. Ratkaisu tähän on vaatia saastutetun omaisuus, esimerkiksi yksityistämällä myös luonto ja ilmakehä, tai periä haittaa vastaava päästömaksu (haittavero). Vain vähemmistö ajattelee, että jo maine- ja tehokkuussyistä vapaassa taloudessa tämä ongelma olisi niin pieni, ettei päästömaksujen periminen kannata.
