Nasserismi
Nasserismi on vallankumouksellinen arabisosialistinen ja arabinationalistinen poliittinen ideologia, joka perustuu Egyptin entisen presidentin Gamal Abdel Nasserin (1956-1970) ajatuksille. 1950- ja 1960-luvuilla nasserismi levisi moniin muihin arabimaihin merkittävänä poliittisena voimana. Se on yhä merkittävä, joskin paljon hiipunut.
Nasser sosialisoi 51 % Egyptin yrityksistä vuoteen 1962 mennessä ja tukahdutti opposition väkivaltaisesti. Hänen itselleen valitsema seuraaja Anwar Sadat purki suuren osan nasserismia, mutta esimerkiksi Libyaa johtaa yhä nasseristi Muammar Gaddafi.
Nasserismi torjuu kommunismin, jota se pitää arabeille sopimattomana. Silti vuoden 1956 Suezin kriisin jälkeen Egypti turvautui voimakkaasti Neuvostoliiton tukeen, myös sodassa Israelia vastaan, vaikka nasseristit vainosivatkin kommunisteja.
Nasserismi on sekulaari ideologia muttei kiellä uskontoja. Nasseristit vastustavat sionismia ja länsimaita mutta kannattavat teollistamista ja modernisaatiota. Syyriassa ja Saddam Husseinin aikana Irakissakin valtaa pitänyt arabisosialistinen Baath-puolue on lähellä nasserismia.
Nasser, Jugoslavian kommunistinen Tito ja Intian sosialistinen Nehru olivat Sitoutumattomien maiden liikkeen keskeiset perustajat.
Viime aikoina poliittinen islamismi kuten Egyptin Muslimiveljeskunta on jättänyt varjoonsa arabinationalismin ja arabisosialismin.
Vaikutus arabimaailman ulkopuolelle
Monet ei-arabi-Afrikan ja Latinalaisen Amerikan vasemmistoliikkeet ovat saaneet vaikutteita Nasserilta. Nasser myös tuki Afrikan vapautusliikkeitä. Jopa Nelson Mandela piti Nasserin tukea ratkaisevana Etelä-Afrikassakin. Fidel Castro sanoi Nasserin inspiroineen Kuuban vallankumousta.
Venezuelan presidentti Hugo Chavez sanoo olevansa nasseristi.[1] [2]
