Oikeistoautoritaarisuus

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Oikeistoautoritaarisuus (Right-wing authoritarianism, RWA) on persoonallisuuden piirre. Oikeistoautoritaari haluaa alistaa yksilönvapauden ja itsemääräämisoikeuden kollektiiville ja sen auktoriteetille.[1]

Nimitys on harhaanjohtava, koska juuri vasemmisto haluaa alistaa yksilönvapauden kollektiiville, liberaalit (etenkin libertaarit) vastustavat sitä, ja konservatiivit ovat siltä väliltä. Testi tosin on tehty niin, että oikeistokonservatiivit saavat keskimääräistä korkeampia pisteitä, eniten kuitenkin eräät nationalistiset radikaalit.

Oikeistoautoritaarisuus voidaan jakaa kolmeen komponenttiin seuraavasti:[1]

  • "Autoritaarisuus": ankara sosiaalinen kontrolli: sosiaalisia sääntöjä, normeja ja lakeja ei saa rikkoa.[1]
  • "Konservatismi": kritiikitön, tottelevainen suhtautuminen sosiaalisiin auktoriteetteihin (vastakohtana kapinallisuus, kriittisyys).[1]
  • "Traditionalismi": vanhanaikaisten ja uskonnollisten sosiaalisten normien, arvojen ja moraalin suosiminen (vastakohtana moderni, liberaali, sekulaari, boheemi).[1]

Nämä termien nimet eivät tarkoita ihan samaa kuin mitä niillä normaalisti tarkoitetaan, vaan yllä kuvattuja ominaisuuksia.

Autoritaarisuus on tyypillistä myös uusvasemmistolle, joka ei salli edes vääriä ajatuksia, sanoista puhumattakaan.

Historia

RWA on F-scale-ominaisuudesta kehitetty versio, jonka katsotaan kuvaavan paremmin todellisia persoonallisuuksia. Silti sekin periytyy marxilaisen Theodor Adornon ajatuksiin pohjautuvasta fasismitestistä (F-scale), joka pyrkii assosioimaan sekoittamaan radikaalit autoritaarit antiradikaaleihin konservatiiveihin.

Ero konservatismiin

Autoritarismiin erikoistuneen professori Karen Stennerin mukaan autoritarismin rasismi ja suvaitsemattomuus ovat erilaisia kuin konservatismin. Konservatiivi karsastaa muutosta eli erilaisuutta ajan yli. Siksi konservatiivit kannattavat rotujen moninaisuutta, kansalaisoikeuksia ja moraalista vapautta siinä määrin kuin ne on jo institutionalisoitu perinteisiin ja siten tukevat sosiaalista vakautta. Autoritarismi vetoaa konservatiiveihin silloin, kun on huomattavaa sosiaalista muutosta ja epävapautta.[2]

CRS (Critical Right Scale)

Critical Right Scale eli CRS mittaa woken oikeistokonservatiivista vastinetta. Väittämissä katsotaan yhteiskunnan syrjivän valkoisia ja väestöä vaihdettavan suunnitellusti. Suomessa perussuomalaisten kannattajat saivat eniten pisteitä, joskin hekin yleensä vastustivat väitettä "Konservatiivisten arvojen tulisi määrätä mitkä ilmaisut ovat sallittuja ja mitkä kiellettyjä." Kristillisdemokraatit olivat keskimäärin "siltä väliltä" -mieltä väitteiden paikkansapitävyydestä ja kokoomuksen, vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat torjuivat kaikki CRS-väittämät.[3]

CRS oli vahvemmin yhteydessä konservatismiin (r = 0.70) kuin oikeistolaisuuteen. Woke on vahvemmin yhteydessä vasemmistolaisuuteen (r = 0.77) kuin ei-konservatismiin, hieman negatiivisesti yhteydessä onnellisuuteen muttei yhteydessä sorron kokemuksiin.[3]

Korkeakoulutetut torjuivat CRS-väittämät vieläkin selkeämmin kuin woke-ajatukset. Sukupuolieroa ei ollut. Sen sijaan wokeväittämät miehet torjuivat naisiakin selkeämmin.[3]

Woken kannattaminen oli yhteydessä jonkin verran korkeampaan tukeen (r = 0.28) väittämälle "Väkivalta poliittisesti vaarallisia ihmisiä kohtaan on mielestäni oikeutettua." CRS ei ollut lainkaan yhteydessä siihen (r = -0.06). "Muiden" puolueiden kannattajat tukivat eniten poliittista väkivaltaa, vasemmistoliiton kannattajat toiseksi eniten, vähiten KD ja Kokoomus; naiset miehiä vähemmän. Sorron kokemus oli selvästi voimakkain "muiden" puolueiden kannattajissa, sitten Sdp, keskusta, PS, KD; sukupuolierot olivat pieniä tähän nähden.[3]

Woke oli vahvasti yhteydessä tukeen (r = 0.60) väittämälle "Muut ihmiset tai rakenteet ovat hyvinvoinnistani vastuussa enemmän kuin minä" mutta CRS kohtalaisesti päinvastoin (r = -0.39).[3]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 John Duckitt ja Boris Bizumic: Multidimensionality of Right‐Wing Authoritarian Attitudes: Authoritarianism‐Conservatism‐Traditionalism ("Vuosikerta 34, numero 6, sivut 841-862") Political Psychology. 18.2.2013.
  2. Stenner, Karen: Three Kinds of "Conservatism". Psychological Inquiry, 7.4.2009, 20. vsk, s. 142–159. doi:{{#invoke:String|replace|{{#invoke:String|html_entity_encode|10.1080/10478400903028615}}||]}}]. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.6.2012.
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 Two Kinds of “Woke”? Psychometric Validation of the Critical Right Scale and Revised Critical Social Justice Attitudes Scale. Scandinavian Journal of Psychology, 10.1.2026. doi:{{#invoke:String|replace|{{#invoke:String|html_entity_encode|10.1111/sjop.70070}}||]}}]. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla