Oikeistoautoritaarisuus
Oikeistoautoritaarisuus (Right-wing authoritarianism, RWA) on persoonallisuuden piirre. Oikeistoautoritaari haluaa alistaa yksilönvapauden ja itsemääräämisoikeuden kollektiiville ja sen auktoriteetille.[1]
Nimitys on harhaanjohtava, koska juuri vasemmisto haluaa alistaa yksilönvapauden kollektiiville, liberaalit (etenkin libertaarit) vastustavat sitä, ja konservatiivit ovat siltä väliltä. Testi tosin on tehty niin, että oikeistokonservatiivit saavat keskimääräistä korkeampia pisteitä, eniten kuitenkin eräät nationalistiset radikaalit.
Oikeistoautoritaarisuus voidaan jakaa kolmeen komponenttiin seuraavasti:[1]
- "Autoritaarisuus": ankara sosiaalinen kontrolli: sosiaalisia sääntöjä, normeja ja lakeja ei saa rikkoa.[1]
- "Konservatismi": kritiikitön, tottelevainen suhtautuminen sosiaalisiin auktoriteetteihin (vastakohtana kapinallisuus, kriittisyys).[1]
- "Traditionalismi": vanhanaikaisten ja uskonnollisten sosiaalisten normien, arvojen ja moraalin suosiminen (vastakohtana moderni, liberaali, sekulaari, boheemi).[1]
Nämä termien nimet eivät tarkoita ihan samaa kuin mitä niillä normaalisti tarkoitetaan, vaan yllä kuvattuja ominaisuuksia.
Autoritaarisuus on tyypillistä myös uusvasemmistolle, joka ei salli edes vääriä ajatuksia, sanoista puhumattakaan.
Historia
RWA on F-scale-ominaisuudesta kehitetty versio, jonka katsotaan kuvaavan paremmin todellisia persoonallisuuksia. Silti sekin periytyy marxilaisen Theodor Adornon ajatuksiin pohjautuvasta fasismitestistä (F-scale), joka pyrkii assosioimaan sekoittamaan radikaalit autoritaarit antiradikaaleihin konservatiiveihin.
Ero konservatismiin
Autoritarismiin erikoistuneen professori Karen Stennerin mukaan autoritarismin rasismi ja suvaitsemattomuus ovat erilaisia kuin konservatismin. Konservatiivi karsastaa muutosta eli erilaisuutta ajan yli. Siksi konservatiivit kannattavat rotujen moninaisuutta, kansalaisoikeuksia ja moraalista vapautta siinä määrin kuin ne on jo institutionalisoitu perinteisiin ja siten tukevat sosiaalista vakautta. Autoritarismi vetoaa konservatiiveihin silloin, kun on huomattavaa sosiaalista muutosta ja epävapautta.[2]
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 John Duckitt ja Boris Bizumic: Multidimensionality of Right‐Wing Authoritarian Attitudes: Authoritarianism‐Conservatism‐Traditionalism ("Vuosikerta 34, numero 6, sivut 841-862") Political Psychology. 18.2.2013.
- ↑ Stenner, Karen: Three Kinds of "Conservatism". Psychological Inquiry, 3.12.2009, 20. vsk, s. 142–159. doi:{{#invoke:String|replace|{{#invoke:String|html_entity_encode|10.1080/10478400903028615}}||]}}]. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.6.2012.
Aiheesta muualla
- RWA-test ("Right-wing authoritarity", ei kuitenkaan kerro, onko testattu oikeistolainen vai vasemmistolainen vaan onko hän auktoriteettiuskoinen ja konservatiivinen)
- http://en.wikipedia.org/wiki/Right-wing_authoritarianism
