Suomen Rauhanpuolustajat

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Suomen Rauhanpuolustajat - Fredskämparna i Finland ry perustettiin 18.5.1949 vastustamaan 4.4.1949 perustettua Natoa. Se ilmoittaa olevansa poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton,[1] mutta sen perustamiskäskyn (1949), ylimmän päätösvallan ja rahoituksen sanotaan tulleen Moskovasta. Se puolusti Tshekkoslovakian väkivaltaista miehitystä 1968.

Rauhanpuolustajat vastustaa myös taloudellista globalisaatiota sekä julkaisee Pystykorva-kirjasarjaa Like Kustannus oy:n kanssa ja Voima-lehteä (1999-) Rosebud Booksin (aiemmin Like), Maanystävien, Luonto-Liiton ym. kanssa.

Taistolaisliikkeen "tyyssijoina" pidettiin muun muassa järjestöjä Toimittajaliitto, Tutkijaliitto, Kulttuurityöntekijäin liitto ja Suomen Rauhanpuolustajat.[2]

Rauhanpuolustajat on alunperin taistolaisten kommunistien peitejärjestö, joka mielenosoituksiin Lännen liberaalien demokratioiden ydinaseita vastaan osallistui paljon ei-kommunistisiakin "hyödyllisiä idiootteja" ja joka piti totalitarististen kommunistimaiden ydinaseita "rauhanaseina".

Neuvostoliiton/Venäjän juoksupoika

Historioitsija Lasse Lehtisen mukaan SRP oli alusta pitäen Nkp:n ohjaama ja rahoittama ja stalinistit hallitsivat sitä. Se ei tuominnut Tshekkoslovakian miehitystä eikä Neuvostoliiton hyökkäystä Afganistaniin mutta tuki Venäjän tukemaa Serbiaa vielä 2000-luvulla turvaten näin (Serbian) Balkanin etnisiä puhdistuksia joukkoraiskauksineen ja -murhineen.

2014 SRP järjesti Rauhanliiton ja Sadankomitean kanssa mielenosoituksen, jossa Ukrainalle luovutettiin vetoomus Krimin tilanteen ratkaisemiseksi neuvottelemalla mutta Venäjälle ei ja Venäjän lähetystön edessä oli vähemmän väkeä. Seuraavana vuonna ei osoitettu mieltä Ukrainan sodan vuoksi vaan Natoa ja Suomen militarisoitumista vastaan. Vuonna 2003 Helsingissä marssi yli 10 000 ihmistä vastustamassa USA:n hyökkäystä Irakiin, mutta samalla tavalla ei vaadita Venäjää vetäytymään Krimiltä.[3]

Wikipedia kertoo seuraavaa 27.9.2009 "Rauhanpuolustajat on kuulunut Neuvostoliitto-johtoiseen Maailman rauhanneuvostoon,[4] jonka päämaja sijaitsi Helsingissä.[4] SKDL oli puolestaan Rauhanpuolustajien jäsenjärjestö ennen puolueen lakkauttamista. 1960-luvulla järjestö tuki sissiliikkeiden aseellista itsenäisyystaistelua monissa maissa katsoen näiden toiminnan olevan leniniläisen imperialismiteorian oikeuttamaa.[5]"

"Suomen kommunistisen puolueen oppositiolla, jota 1970-luvun alussa alettiin kutsua taistolaisiksi, oli vankka asema Rauhanpuolustajissa. Ydin-lehdessä väitettiin vuonna 1984, ettei järjestön kymmenien palkkatoimitsijoiden joukkoon ollut koskaan kelpuutettu kuin "yksi ainoa ei-taistolainen".[6] Järjestö vastusti pääsihteeri Mirjam Vire-Tuomisen johdolla NATO:n toimintaa, mutta ei kritisoinut Neuvostoliiton toimintaa. Rauhanpuolustajat antoi hyväksyntänsä esimerkiksi Tšekkoslovakian miehitykselle 1968.[7] Vuonna 1990 järjestön varapuheenjohtaja Pekka Koskinen myönsi, että järjestön ongelmina olivat ainakin 1970- ja 80-luvuilla olleet kaksinapainen käsitys maailmasta Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton hallitsemana, poliittis-emotionaalinen sitoutuminen Neuvostoliittoon sekä osin opportunistinen sitoutuminen sisäpoliittiseen valtaan Suomessa.[8]"

Yhä laitavasemmistoa

"Rauhanpuolustajien johto on edelleen vasemmistopainotteinen. Puheenjohtaja toimii Karl Marx-seurassa[9][10] ja toinen varapuheenjohtaja SKP:ssä[11] kun taas toinen varapuheenjohtaja on toiminut parikymmentä vuotta näkyvästi vihreissä. Rauhanpuolustajat on myös muun muassa markkinoinut useissa maissa sotineen kommunistin Che Guevaran muistotilaisuutta syksyllä 2007.[12]"

Puheenjohtaja Markku Kangaspuro[13] oli vielä vuonna 2002 Karl Marx -seuran hallituksen jäsen ja myöhemmin varajäsen.[14]

Toinen varapuheenjohtaja (2011) toimii SKP:ssä. Vuonna 2007 järjestö mainosti "kolmatta maailmansotaa" ja "verenvuodatusta" toivoneen ja "ihmistä tappokoneena" ylistäneen Che Guevaran muistotilaisuutta.

Rauhanpuolustajat on taistolaisvaikutteisen Voima-lehden ja Suomen sosiaalifoorumin taustajärjestöjä.

"Kaikki" ammattiliitot kuuluivat SRP:hen sen kulta-aikana, mutta sosialismin romahdettua järjestöllä oli miljoonavelat[15]

Toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro (s. 1961) vuodesta 1994, "työskentelee Into-kustannuksessa, jossa osallistuu Novaja Gazetan ja Le Monde Diplomatiquen suomenkielisten taskukirjojen toimittamiseen[15].

Ukrainan pitäisi lakkauttaa armeija

2019 Rauhanpuolustajat otsikoi ”Pasifisti Kiovasta” haastattelun, jossa "kuin suoraan presidentti Putinin suusta" Juri Šeljaženko vaati Ukrainaa luopumaan armeijasta.[16]

Mielenosoittajat vastustivat Saddamin kaatamista mutteivät Ukrainan demokratian

Helsingissäkin 15 000 mielenosoittajaa vastusti vuonna 2003[17] satojatuhansia kansalaisiaan tappaneen ja kiduttaneen Irakin Saddam Husseinin hallinnon kaatamista, vaikka 77 % irakilaisista piti USA:n hyökkäystä hyvänä vielä vuosia myöhemmin.

Rauhanpuolustajat ja kumppanit eivät tehneet mitään diktatorisen Venäjän ryhmittäessä joukkojaan Ukrainan liberaalidemokratian tuhoamiseksi. Kun tästä nousi somekohu, ne järjestivät 50 hengen mielenosoituksen. Kyse on USA-vastaisuudesta, ei rauhanaatteesta.

”Hyökkäystä Irakiin vastusti mielen­osoituksessa 15 000 suomalaista, Ukrainan sodan vastustajia löytyi Tehtaan­kadulle noin 50 – Mistä ero johtuu?” kysyi Helsingin Sanomat. Professori Teivo Teivainen (tunnettu vasemmistoradikaali) vastasi, että takana oli ”moraalipaheksunta Yhdysvaltojen sotapolitiikkaa kohtaan” ja nuo 6-10 miljoonan ihmisen mielenosoitukset ympäri maailmaa olivat osa ”globalisaatiota … vastustaneiden mielenosoitusten jatkumoa.”[17]

Suomenkin mielenosoitukset vaativat ”Suomen ulkopoliittiselta johdolta Yhdysvaltojen toimien tuomitsemista”, mutta Venäjän ”moraalipaheksunta ei ole samalla tavalla kuulunut Suomen ja Venäjän väliseen ulkopoliittiseen suhteeseen”, vaan ”Paasikiven ja Kekkosen ajoilta” peräisin olevaa (suomettunutta) linjaa on jatkettu.[17]

"Mikähän maa Ukrainaa oikein uhkaa?" Helsingin Sanomat kysyi, kun mielenosoituksessa puhunut rauhanliikkeen veteraani Vappu Taipale vetosi ”kaikkiin osapuoliin” jännityksen lieventämiseksi ja rauhanomaisten ratkaisujen puolesta, mutta onnistui olemaan käyttämättä puheessa kertaakaan sanaa ”Venäjä”.[18]

Rauhanpuolustajien mielenosoitusuutinen oli parilla virkkeellä alustettu kopio tuosta Rauhanpuolustajien hallituksen jäsen Vappu Taipaleen puheesta: ”suurvaltojen välisestä vastakkainasettelusta”, ”kriisi on ratkaistava sopimalla”, ”Kaikkien konfliktin osapuolten … tulee”, ”asevarustelun sijaan tahdomme”. Rauhanpuolustajien ja kumppanien Joensuun-mielenosoituksen kutsussa ainoa maininta Venäjästä oli: "Tuomitsemme sekä Venäjän että Yhdysvaltojen tavan eskaloida Ukrainan konfliktia." Helsingin mielenosoituksen kuitenkin sanottiin myös vaativan Venäjää vetämään joukot pois rajalta, mutta muuten kumpikin järjestö keskittyi haukkumaan kaikkien osapuolten harjoittamaa eskalointia ja asevarustelua. Järjestöjen edustajat ovat yhä myös vastustaneet puolustusaseiden vientiä Ukrainaan.

Toiminta nyt

Vielä vuonna 2011 Rauhanpuolustajien kotisivun yläreuna on varattu Lenin-siteeraukselle, jossa ei edes puhuta rauhasta. [19] Toisaalta sivun on mm. taistolaishenkisten tekstien ja Kuuba-rahankeräyksen lisäksi myös Iranin vihreän vallankumouksen ja venäläisten toimittajien puolustamista, vaikka nämä edustavat liberalismia, jopa kapitalismia verrattuna maittensa nykytilaan. Ehkä syynä on se, että molemmissa maissa myös kommunistit kuuluvat oppositioon. Vastustus suuntautuu pitkälti Natoon ja Israeliin.

Ammattiyhdistysliike ja Vasemmistoliiton poliitikot ovat keskeisessä roolissa Rauhanpuolustajien järjestämillä "Ay-väen rauhanpäivillä".[20]

Ennen

Kommunisti Mirjam Vire-Tuominen oli Rauhanpuolustajien ensimmäinen pääsihteeri, 1949-1975. Skp:hen hän liittyi 1946. [21]

Rauhanpuolustajat sai "Neuvostoliittoa nuoleskelevan leiman", kun se antoi Vire-Tuomisen johdolla tukensa Neuvostoliiton Tshekkoslovakian miehitykselle vuonna 1968. Tukea paheksuttiin oikealla ja vasemmalla. [21]

Viitteet

  1. Järjestö (www.rauhanpuolustajat.fi) linkki
  2. Hannele Lohtaja: Kulttuurin ja kumouoksen puolesta - Kuuba-solidaarisuus Suomessa 1960- ja 70-luvuilla (sivu 40) 2011. Tampereen yliopisto, Historiatiteteen ja filosofian laitos.
  3. Missä viipyy kutsu rauhanmarssille? Iltasanomat. 19.4.2015.
  4. 4,0 4,1 Teemu Matinpuro: Amerikkalainen ystävämme (Rauhan puolesta 3/2005) linkki
  5. Mikko Metsämäki, Taistelu rauhasta - Sadankomitea ja Rauhanpuolustajat 1960-luvun Suomessa
  6. Rauhan puolesta (Ydin /1984) linkki
  7. Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999), s. 186–187.
  8. HS 25.1.1990
  9. Rauhanpuolustajat, johtokunta
  10. Karl Marx-seura, Tapahtumat
  11. Tiedonantaja, Mauri Perä
  12. Rauhanpuolustajat, Viva Che! -juhla
  13. Rauhanpuolustajien johtokunta 2010–2012, Suomen Rauhanpuolustajat ry., 1.2.2011.
  14. Tapahtumat, Karl Marx -seura, 1.3.2011. Sivun tiedot alkavat vuodesta 2002.
  15. 15,0 15,1 HS/Marko Leppänen 1.2.2010, s. C4
  16. Rauhanpuolustajat vuonna 2019: ”Olisi hienoa, jos Ukraina luopuisi armeijasta Costa Rican tavoin” AlfaTV Uutiset. 18.3.2022.
  17. 17,0 17,1 17,2 Hyökkäystä Irakiin vastusti mielen­osoituksessa 15 000 suomalaista, Ukrainan sodan vastustajia löytyi Tehtaan­kadulle noin 50 – Mistä ero johtuu? Helsingin Sanomat. 17.2.2022.
  18. Mikähän maa Ukrainaa oikein uhkaa? (pääkirjoitus) Helsingin Sanomat. 16.2.2022.
  19. www.rauhanpuolustajat.fi: "Lukutaidoton ihminen on politiikan ulkopuolella, hänelle pitää ensin opettaa aakkoset. Ilman sitä ei voi olla politiikkaa, ilman sitä on vain huhuja, juorupuheita, kaskuja, ennakkoluuloja, mutta ei politiikkaa. V.I.Lenin", luettu 11.1.2011
  20. www.rauhanpuolustajat.fi/rauhanpaivat/rauhanpaivat_2011/index.html
  21. 21,0 21,1 "Kommunisti ja rauhan puolustaja", HS Ihmiset 1.9.2011, sivu C7

Katso myös

Aiheesta muualla