Tiedotusvälineet

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Tiedotusvälineet, viestimet eli media. Valtionomistus mediayhtiöissä, kuten Yleisradiossa, vaarantaa sananvapauden.

Valtionomistus vaarantaa sananvapauden

Puola

Lokakuussa 2015 Puolan vaalit voittaneen Laki ja Oikeus -puolueen konservatiivihallitus aikoi mullistaa Puolan yleisradioyhtiön hallinnon ja liberaalit toimittajat pelkäsivät potkuja.[1] EU:n komissio harkitsi käyttävänsä rangaistusmenettelyä, koska hallituksen toimet vaaransivat tiedotusvälineiden ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden.[2]

Suomi

Vuonna 2008 kohistiin siitä, että Suomen hallitus olisi erotuttamassa Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungneria, joskaan hallitus ei julkisesti ottanut asiaan kantaa.[3] Saatuaan potkut Jungner väitti Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajan, kansanedustaja Kimmo Sasin järjestäneen ne.[4]

Yleisradion korkein päättävä elin on hallintoneuvosto, jonka 21 jäsentä eduskunta valitsee vaalikauden ensimmäisillä valtiopäivillä.[5] Lisäksi Ylen henkilökunnalla on 2 edustajaa ilman äänioikeutta.[5] Kaikki varsinaiset jäsenet ovat kansanedustajia.[6] Hallintoneuvosto valitsee Ylen hallituksen ja päättää Ylen organisaation ja toiminnan suurista supistuksista, laajentamisista tai muutoksista.[7]

Ylessä oli vain yksi keskeinen ei-vasemmistolainen toimittaja

1970-luvulla Teollisuuden keskusvaliokunta piti television, radion ja monen lehden toimintaa poliittisesti tarkoitushakuisena ja tahallisen puolueellisena sekä toimittajien asenteita kielteisinä elinkeinoelämälle. Toimittajien poliittisen taustan selvityksessä todettiin: “Yleisradion keskeisissä toimittajatehtävissä epäillään olevan yksi sellainen henkilö, joka ei kuulu Sdp:n tai taistolaisten vaikutuspiiriin.” Valtion tiedonjulkistamispalkinto osui lähinnä vasemmistolaisille toimittajille kuten Neuvostoliittokatsauksia tekevät radiotoimittaja Unto Miettinen, Reino Paasilinna ja Pertti Klemola. [8]

Venäjä

Lehdistönvapaus on Venäjällä maailman huonoimpia, 180 maasta sijalla 148.[9] Vuonna 2014 viimeinenkin riippumaton tv-kanava saatettiin vaikeuksiin ja Internet-sensuuria kiristettiin.[10]

Valtio puuttuu sananvapauteen monin keinoin. Esimerkiksi toistakymmentä eri viranomaista kuten verotarkastajat, paloturvallisuustarkastajat sekä terveys- ja turvallisuustarkastajat ovat varoittamatta tehneet tarkastusiskuja satoihin ryhmiin. Tv-asemaverkosto on valtion hallussa ja myös valtalehdistö on sen kontrolloima. Joulukuussa Putin lakkautti RIA Novosti -uutistoimiston. [11]

Venäjän valtio omistaa suoraan tai bulvaaniensa kuten valtionyhtiöiden kautta kaikki viisi suurta televisioverkkoa sekä yli 60 % lehdistöstä. Useimmat muutkin tiedotusvälineet ovat valtion tukiaisten, painojen, jakelun ja välittämisen varassa. [11]

Lehdet vasemmalta oikealle ja luotettavasta epäluotettavaan

Vanessa Oteron Media Bias Chart listaa keskeiset tiedotusvälineet vasemmisto-oikeistovinouman ja luotettavuuden mukaan. Marylandin yliopiston professori Maxwell Stearns arvostaa Oteron metodologiaa.

Melko neutraaleja ja luotettavia faktalähteitä ovat (ylhäällä faktapohjaisimmat, vasemmalla vasemmistolaisimmat ("liberal")):[12]

  • AP, AFP, Reuters, Bloomberg
  • NBC, ABC, CBS. Paikallislehdet ovat samaa tasoa ja yleensä vain vähän vinoutuneempia.
  • Politico, NPR, Usa Today, PBS, The Hill
  • Axios, BBC, The Christian Science Monitor
  • The New York Times, The Wall Street Journal

Alimpana olevat tekevät voimakkaimmin tulkintoja. Ylimmissä riveissä myös vinouma on pienin, alimmissakin vain kohtuullinen. Tämän alla ideologinen haarukka leviää koko ajan ja samalla luotettavuuskin vähenee.

Tulkintoja esittäviä mutta luotettavia lehtiä ovat (näistä melkein keskellä TIME, FP, ja The Economist):[12]

  • Democracy Now!, The Washington Post, Time, The Fiscal Times
  • Jacobin, Guardian, FP, National Review
  • The Intercept, The Nation, The New Yorker, The Economist,
  • The Atlantic, The Week (vasemmalla), The weekly Standard (oikealla)
  • Slate, Vox (vasemmalla), Reason (oikealla)
  • Daily Beast, Mic, Vanity Fair (vasemmalla)
  • Mother Jones, MSNBC, CNN (vasemmalla), Washington Examiner, Washington Times, American Conservative (oikealla)

Epäluotettavia tulkintoja esittävät, kumpikin rivi luotettavimmasta epäluotettavimpaan:[12]

  • Huffington Post, New Republic, BuzzFeed, Second Nexus, Daily Kos, Alternet (vasemmalla)
  • The Federalist, One America News Network (OAN), Drudge Report, New York Post, Daily Mail, Fox (oikealla)

Vahingollista hömppää:[12]

  • Forward Progressives, David Wolfe, Bipartisan Report, Occupy Democrats, Palmer Report, Patribotics, Realfarmacy.com (vasemmalla)
  • National Enquirer, Natural News (keskellä)
  • Daily Wire, Daily Caller, Conservative Tribune, Newsmax, Breitbart, RedState, Blaze, Worldtruth.tv, Infowars (oikealla)

Viitteet

  1. ↑ Puolan uusi hallitus pani tuulemaan – siivoaa EU-lippuja ja miehittää avainvirkoja Helsingin Sanomat. 10.12.2015.
  2. ↑ EU ei halua Puolasta Unkaria: Euroopan komissio pohtii keskiviikkona, ovatko Puolan uudistukset demokratian ja EU:n perusarvojen vastaisia Helsingin Sanomat. 12.1.2016.
  3. ↑ Jungneria tuetaan, mutta kulisseissa kuhisee Uusi Suomi. 14.1.2008.
  4. ↑ Mikael Jungner vauhdissa: Paljastuskirja ulottuu naisista Yle-potkuihin MTV Kotimaa. 29.09.2010.
  5. ↑ 5,0 5,1 Hallintoneuvosto Yle. Viitattu 17.1.2016.
  6. ↑ Jyrki Kasvi: Rakkaudesta sokeat Yle Uutiset. 10.6.2013. Yle.
  7. ↑ Yle vastaa: Ylen hallintoneuvosto päättää isoista linjoista Yle.fi. 10.12.2015.
  8. ↑ Suomen Kuvalehti 47/2015, sivut 4950: “Kapitalismin vastaisku”, 20.11.2015.
  9. ↑ http://yle.fi/uutiset/lehdistonvapaus-indeksi_suomi_karjessa__usa_putosi/7083224
  10. ↑ http://yle.fi/uutiset/sananvapaus_heikkenee_entisestaan_venajalla/7152092
  11. ↑ 11,0 11,1 Russia, Freedom of the press 2014, Freedom House.
  12. ↑ 12,0 12,1 12,2 12,3 http://www.allgeneralizationsarefalse.com/the-chart-version-3-0-what-exactly-are-we-reading/

Katso myös

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Tiedotusvälineet&oldid=12579”