Uhriutuminen
Uhriutuminen on psykologinen tila, jossa ihminen ajattelee olevansa muiden ihmisten, olosuhteiden tai elämän uhri. Hän sysää vastuun elämästään muille tai yhteiskunnalle.[1]
Psykoterapeutti, kirjailija Pepi Reinikaisen mukaan uhriutuminen voi johtua katkeroitumisesta. Uhriutunut ihminen on jäänyt kiinni johonkin traumaan tai kokemukseen ja hänelle "Syy kaikkiin asioihin on muissa ihmisissä eikä ihmisessä itsessään". Reinikaisen mukaan uhriutuminen myrkyttää itsensä ja lähipiirin, tuo "mustan pilven" mukanaan ja kaventaa elämää, vie ilon ja rentouden.[2]
"Hermosairaus, syöpä, toinen syöpä ja kipu, joka saa toivomaan kuolemaa ... Hänellä olisi monta syytä uhriutua. ... Hänen mielestään suomalaiset syyttävät liian herkästi vastoinkäymisistä ja epäonnistumisista muita. ”Suomessa on uhriutumisen kulttuuri, kaikki on aina jonkun muun syytä.”" https://www.hs.fi/elama/art-2000005585354.html
"Trumpin kannattajat ovat uhriutujia"
Toimittaja Laura Saarikosken (HS) mukaan yhdysvaltalaiset olivat ennen reippaita mutta 911-iskujen ja finanssikriisin jälkeen heistä on tullut valittajia, "uhriutujia". Syyllisiksi he ovat etsineet muslimit, siirtolaiset, eurooppalaiset ja eliitin.[3]
"Uhriutuja siirtää vastuun muille"
"Psykologi Juhani Laakso kuvaa City-lehdessä uhriutumista varsin osuvasti: “Uhriutuja kehittää haitallisia tunteita, kuten katkeruus, masennus, kateus ja viha. Hän luopuu vastuusta ja alistuu kohtaloon. Mieli myrkyttyy”. Laakson mielestä “ihminen sosiaalistetaan uskomaan, että syy kärsimykseen on aina itsen ulkopuolella”. Vastuunkantoa omasta elämästä ei enää tunneta."[4]
Uhriutumiskulttuuri
Uhriutumiskulttuurissa statusta saa olemalla uhri tai puolustamalla uhreja. Tämä lisää uhriutumista.[5]
Uhriutumiskulttuuri ei synny rasistisimmissa ja seksistisimmissä ympäristöissä vaan tasa-arvoisimmissa, kuten Emory ja Yale. Käsitteiden laajentaminen on retorinen ase tähän. Sitä tapahtuu lähinnä termeissä, jotka tukevat uhriutumiskulttuuria.[5]
Uhriutumiskulttuuriin kuuluu kunniakulttuurin herkkä loukkaantuminen. Sitä esiintyy eniten amerikkalaisilla yliopistokampuksilla. Siellä, missä ihmiset ovat todella alistettuja, ei yleensä loukkaannuta pienistä vihjauksista. Myös konservatiivit ja uusnatsit ovat omaksuneet uhriutumisstrategian.[6]
Psykopatia ja narsismi yhteydessä "hyveelliseen uhriutumiseen"
Synkkä kolmikko (Dark Triad) eli psykopatia, narsismi ja macchiavellismi ovat yhteydessä hyveellinen uhriutuminen -ilmiöön (virtuous victim). Tällaiset manipuloivat, moraalittomat ja itsekkäät ihmiset käyttävät hyväkseen sitä, että nykyään esiintymällä uhrina voi esittää kohtuuttomia vaatimuksia muille ja saada anteeksi tuomittavaa käytöstä, etenkin jos esiintyy samalla hyveellisenä. Ekin Ok et al. julkaisivat aiheesta tutkimuksen vuonna 2020.[7][8]
Uhriutumissignaaleja
Tällaisten ihmisten käyttämiä uhriutumissignaaleja olivat muun muassa seuraavat viestit:
- "Identiteettini vuoksi minua ei hyväksytä yhteisössäni."
- "Olen taloudellisesti epävarma."
- "En ole sujut kehoni kanssa."
- "Tuntuu, etten voisi hallita tulevaisuuttani."
- "Ulkoiset tekijät estävät minua saavuttamasta tavoitteitani ja unelmiani."[8]
Uhriutumissignaaleja
Psykologien mukaan uhriutumistaipumusta kuvaavat seuraavat väittämät:
- Minulle on tärkeää, että minua loukanneet ihmiset myöntävät tehneensä väärin.
- Olen ihmissuhteissani paljon tunnollisempi ja moraalisempi muita kohtaan kuin he minua.
- Jos läheiseni loukkaantuu toimestani, minulle on tärkeää selittää tehneeni oikein.
- Minun on hyvin vaikea lakata ajattelemasta muiden minulle tekemiä vääryyksiä.[9]
Taipumus tekee uhriutumisesta ihmisen identiteetin keskeisen osasen. Tällaiset ihmiset usein kokevat, että hänen elämänsä on täysin ulkoisten voimien käsissä, kuten kohtalon, onnen tai muiden ihmisten armon.[9]
Tähän on yhteydessä myös heikko empatiakyky muiden kärsimystä kohtaan, kun ihminen on niin uppoutunut omaan uhriuteensa tai kun hän kokee siksi oikeudekseen olla aggressiivinen ja itsekäs. Vastaavasti ryhmän kokemus uhriutumisestaan heikentää empatiaa vastapuolen ryhmää kohtaan ja saa väheksymään sitä sekä kieltämään vastuunsa mistään sille aiheutetusta vahingosta.[9]
Trauma tai uhriksi joutuminen ei välttämättä tuota kohteelleen uhriutumistaipumusta, ja toisaalta sellainen taipumus voi syntyä ilman niitäkin. Uhriksi joutumisen tunnistaminen voi auttaa toipumaan traumasta ja palauttamaan uskon maailman oikeudenmukaisuuteen. Ihmisen ei tarvitse pysyvästi ajatella itseään uhrina.[9]
Moraalinen elitismi voi olla keino kontrolloida muita syyttämällä heitä itsekkäiksi tai moraalittomiksi. Se voi olla myös keino säilyttää positiivinen itsekuva, mutta se helposti saa ihmisen kieltämään oman aggressiivisuutensa ja tuhoavuutensa ja projisoimaan sen muihin. Maailman kahtiajako hyviin ja pahoihin estää kehityksen ja kyvyn nähdä maailman monimutkaisuus.[9]
Toistuva rypeminen aiemmassa uhriutumisessa heikentää kykyä anteeksiantoon ja lisää kostonhimoisuutta. Tätäkin tapahtuu myös uhriutuvissa ryhmissä. Esimerkiksi holokaustimateriaali juutalaiskouluissa on lisääntynyt, vaikka holokaustin suoria uhreja ei enää kouluissa ole.[9]
Uhriutuminen tuottaa myös osapuolille hyvin erilaiset subjektiiviset todellisuudet. Aggressorit vähättelevät toimiaan ja uhrit kokevat aggressorien motivaation mielettömäksi, moraalittomaksi ja vakavammaksi.[9]
Uhriutuminen saa huonommiksi jopa ihmisten odotukset niitä ihmisiä kohtaan, joista heillä ei vielä edes ole kokemuksia. Se myös saa tulkitsemaan toisten motiivit, teot ja tarkoitukset pahemmiksi. Tämäkin vinouma koskee myös ryhmänä uhriutuvia.[9]
Uhriutumistaipumus oli yhteydessä siihenkin, että ihmiset muistavat helpommin kielteisiä asioita.[9]
Takertuva/ahdistunut kiintymyssuhdetyyli ennustaa uhriutumistaipumusta erityisen voimakkaasti. Nämä ihmiset tarvitsevat muilta jatkuvaa hyväksyntää ja validointia, koska he muuten kokevat itsensä arvottomiksi.[9]
Ryhmissä uhriutumisuskomuksia opitaan sosialisaation kautta, samoin sitä, että uhreilla on oikeus aggressiivisuuteen muita kohtaan. Ihmiset opivat, että uhriutumismentaliteetin omaksuminen antaa valtaa muihin ja suojaa seurauksilta, vaikka harrastaisi toisen ryhmän online-kiusaamista ja -häpäisemistä. Se myös tekee heidän taistelustaan muutoksen puolesta aggressiiviseksi, halveksivaksi ja alentuvaksi.[9]
Sosialisaatiolla voi myös uhriutumismentaliteetin sijaan opettaa kasvumentaliteettia, sitä, ettei anna traumojen määrittää itseään, muodostua identiteetin keskeiseksi osaksi. Traumaa voi päinvastoin käyttää tilaisuutena kasvaa paremmaksi ja konstruktiivisemmaksi ihmiseksi, jonka suhde muihin on myönteinen. Omasta ryhmästään voi olla ylpeä vihaamatta toista ryhmää. Nähdä kaikki arvokkaina ihmisinä.[9]
Perspektiivin ottaminen asioihin vähentää uhriutumistaipumusta.[9]
Turvallinen tila
Psykologi Nick Haslam ja eetikko Jonathan Haidt kirjoittavat, että joillekin voi olla hyvä tehdä turvallinen tila, mutta jos koko yliopisto on turvatila, toisenlaisten näkemysten professorit ja opiskelijat joudutaan karkottamaan tai vaientamaan. Näin jo tehdäänkin, esimerkiksi huutamalla.[5]
Nasin Taleb esitti kirjassaan, että kehittyäkseen lihakset tarvitsevat vastusta, luut iskuja ja immuunijärjestelmä patogeenejä. Samoin lapset vahvistuvat pettymyksistä ja lempiajatustensa haastamisesta.[5]
Suojellessaan mustia ja muslimiopiskelijoita epämiellyttäviltä sanoilta ja ajatuksilta yliopisto heikentää heitä ja saa heidät kärsimään enemmän heidän lähtiessään kampukselta. Kampuksen tulisi ottaa heidät vastaan paremmin muttei rohkaista uhriutumiskulttuuriin ja haurauteen.[5]
1990-2010 yliopistot muuttuivat vasemmalle nojaavista lähes täysin vasemmistolaisiksi, etenkin ihmis- ja yhteiskuntatieteet. Opiskelijoita pitäisi silti altistaa myös konservatiivisille ajatuksille. Ehkä opiskelijoiden pitäisi vaatia ylioppilaskuntia äänestämään siitä, että vaaralliset ajatukset sallittaisiin - ei kuitenkaan herjaamista tai väkivallalla uhkaamista.[5]
Viitteet
- ↑ https://www.city.fi/yhteiskunta/oman+elamansa+uhrit/4623
- ↑ https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/tasta-tunnistaa-uhriutuneen-ihmisen-myrkkya-itselle-ja-lahipiirille/5941254
- ↑ Amerikkalaiset ovat löytäneet sisäisen Aku Ankkansa – ja juuri se on tehnyt Yhdysvaltojen politiikasta niin pelottavaa Helsingin Sanomat. 20.11.2018.
- ↑ https://www.heikkinen.hk/koyha-ala-tekeydy-uhriksi/
- ↑ 5,0 5,1 5,2 5,3 5,4 5,5 Campuses are places for open minds – not where debate is closed down The Guardian. 10.4.2016.
- ↑ Jani Kaaro: Jani Kaaron kolumni: Uhriutuminen on elämän pelkoa Yle Uutiset. 21.4.2019.
- ↑ https://reason.com/2020/07/07/narcissists-psychopaths-and-manipulators-are-more-likely-to-engage-in-virtuous-victim-signaling-says-study/
- ↑ 8,0 8,1 https://www.psychologytoday.com/intl/blog/fulfillment-any-age/202007/the-newest-way-narcissist-may-try-manipulate-you
- ↑ 9,00 9,01 9,02 9,03 9,04 9,05 9,06 9,07 9,08 9,09 9,10 9,11 9,12 {verkkoviite| osoite=https://www.scientificamerican.com/article/unraveling-the-mindset-of-victimhood/%7C nimeke=Unraveling the Mindset of Victimhood: Focusing on grievances can be debilitating; social science points to a better way| tekijä=Scott Barry Kaufman| ajankohta=29.6.2020| julkaisu=Scientific American}}
