Kehitysmaat
Kehitysmaat
Kehitysmaiden köyhyys selittyy pääosin sillä, että niissä on ollut pitkään vähän taloudellista vapautta. Tämän osoittaa mm. taloudellisen vapauden indeksi. Talouttaan vapauttaneet kehitysmaat ovat kasvaneet huomattavasti nopeammin kuin yhtä köyhät sosialistisemmat kehitysmaat sekä kiinniottajan edun vuoksi nopeammin kuin yhtä vapaat rikkaammat maat (ks. taloudellinen vapaus).
Vain talouskasvu poistaa köyhyyttä kestävästi
Vuonna 2013 Dollar, Kraay ja Yalen Tatjana Kleineberg tutkivat datan 118 maasta neljältä tuoreimmalta vuosikymmeneltä. Yhä talouskasvu on tärkein köyhimmänkin viidenneksen rikastumisen tekijä. Köyhimmän viidenneksen tulo-osuudet muuttuivat vain vähän eivätkä riippuneet keskitulon muutoksista. Tulokset pätivät riippumatta epätasa-arvon muutoksista ja maakohtaisista kasvutekijöistä ja osoittivat, että on vaikeaa löytää keinoja vaikuttaa köyhimpien tulo-osuuteen.[1]
Sääntely suosii rikkaita
Hyvää tarkoittavankin sääntelyn muodot ovat yleensä viime kädessä lobbareiden ja eturyhmien määrittämiä ja ne siksi usein suosivat vanhojen yritysten monopolivoimaa, uusien yritysten, asiakkaiden, työntekijöiden, kilpailun ja talouskasvun kustannuksella, tai ovat vain tahattomasti haitallisia.
"[Hernando] De Soto yritti ymmärtää miksi kolmannessa maailmassa on köyhyyttä hyvin paljon ja löysi vastaukseksi privilegiot. Nämä privilegiot ovat hallinnollisia määräyksiä, jotka suojelevat markkinoilla jo olevia toimijoita kilpailulta. Esimerkiksi Perussa taksiluvan saaminen kestää 26 kuukautta ja laillisen oikeuden saaminen viralliselle maalle rakennettuun taloon edellyttää 52:den eri viranomaisen 207:ää hallinnollista toimenpidettä. Filippiineillä maan ostamiseen menee 13 vuotta. Tontin laillinen rekisteröinti Egyptin autiomaalle vaatii 31 viranomaisen luvan, joiden saamiseen voi mennä 514 vuotta ja luvan saaminen viljelysmaalle kestää 611 vuotta."[2]
Viitteet
- ↑ David Dollar, Tatjana Kleineberg, Aart Kraay: Growth Still Is Good for the Poor. Policy Research Working Paper, 18.4.2013. Maailmanpankki. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Liberalismi ja vapaus, professori Risto Harisalo, Tampereen yliopisto, sarjassa: Tampere University Press, Kirjoituksia liberalismin teorioista ja käytännöistä, 2009, ISBN 978-951-44-7970-0
