Kehitysmaat
Kehitysmaat
Kehitysmaiden köyhyys selittyy pääosin sillä, että niissä on ollut pitkään vähän taloudellista vapautta. Tämän osoittaa mm. taloudellisen vapauden indeksi. Talouttaan vapauttaneet kehitysmaat ovat kasvaneet huomattavasti nopeammin kuin yhtä köyhät sosialistisemmat kehitysmaat sekä kiinniottajan edun vuoksi nopeammin kuin yhtä vapaat rikkaammat maat (ks. taloudellinen vapaus).
Sääntely suosii rikkaita
Hyvää tarkoittavankin sääntelyn muodot ovat yleensä viime kädessä lobbareiden ja eturyhmien määrittämiä ja ne siksi usein suosivat vanhojen yritysten monopolivoimaa, uusien yritysten, asiakkaiden, työntekijöiden, kilpailun ja talouskasvun kustannuksella, tai ovat vain tahattomasti haitallisia.
"[Hernando] De Soto yritti ymmärtää miksi kolmannessa maailmassa on köyhyyttä hyvin paljon ja löysi vastaukseksi privilegiot. Nämä privilegiot ovat hallinnollisia määräyksiä, jotka suojelevat markkinoilla jo olevia toimijoita kilpailulta. Esimerkiksi Perussa taksiluvan saaminen kestää 26 kuukautta ja laillisen oikeuden saaminen viralliselle maalle rakennettuun taloon edellyttää 52:den eri viranomaisen 207:ää hallinnollista toimenpidettä. Filippiineillä maan ostamiseen menee 13 vuotta. Tontin laillinen rekisteröinti Egyptin autiomaalle vaatii 31 viranomaisen luvan, joiden saamiseen voi mennä 514 vuotta ja luvan saaminen viljelysmaalle kestää 611 vuotta."[1]
Viitteet
- ↑ Liberalismi ja vapaus, professori Risto Harisalo, Tampereen yliopisto, sarjassa: Tampere University Press, Kirjoituksia liberalismin teorioista ja käytännöistä, 2009, ISBN 978-951-44-7970-0
