Luddiitit

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Luddiitit olivat "teollista vallankumousta vastustaneita työläisiä 1800-luvun alun Britanniassa" [Wp]. Luddiiteiksi (tai uusluddiitti) kutsutaan myös mainostoimittaja Ari Ojapeltoa, ei-tieteilijä Jeremy Rifkiniä ja muita nykyisiä tehokkuudenvastustajia sekä työn loppumisen manaajia.

"John Kay keksi jo vuonna 1733 kangaspuut. Tuotannon tehostuessa langasta tuli pulaa ja väkijoukko hyökkäsi Kayta vastaan. Vuonna 1764 James Hargreaves keksi kehruu-Jennyn, jolla voitiin kehrätä kahdeksaa lankaa yhtä aikaa. Langan hinta romahti ja Blackburnin kehrääjät tunkeutuivat Hargreavesin taloon tuhoten hänen koneensa." [Wp]

"Yhdysvalloissa on noussut neoluddiittiliike, joka vastustaa erityisesti tietokoneistumista tuotantotekniikan sijaan. - - Toisaalta jo ennen ajanlaskun alkua kirjattiin ensimmäiset havainnot automaation vaikutuksista."[1]

Vuoden 2004 parhaasta tiedekirjasta palkittu tiedetoimittaja Ronald Bailey kirjoitti luddiiteista kuten Kirkpatrick Sale, Jeremy Rifkin, Jerry Mander, Andrew Kimbrell, Paul Hawken, Pat Roy Mooney, Mae-Wan Ho ja Vandana Shiva.[2] "Jos jokin on uutta, he vastustavat sitä. Eniten he pelkäävät ja vihaavat biotekniikkaa, mutta nyt osa kohdistaa huomionsa myös nanotekniikkaan."[2]

Sisällysluettelo

Antiludditismia

  • [Paul Krugmanin arvostelu] teoksesta ONE WORLD, READY OR NOT: THE MANIC LOGIC OF GLOBAL CAPITALISM by William Greider, Simon and Schuster, 463 pp.

Työ ei lopu

Vasemmistolaisen talousnobelisti, professori Paul Krugmanin mukaan Rifkinin käsitys on liian pessimistinen, koska hän katsoo vain yksittäisten yritysten näkökulmia eikä huomaa, että yrityksen toiminnan tehostuminen johtaa uusien työpaikkojen syntymiseen muualle talouteen. Rifkinin ja muiden yleinen väärinkäsitys johtuu siitä, että tiedotusvälineet kertovat tehtaiden sulkemisista enemmän kuin uusien työpaikkojen syntymisestä. Näin ollen ainoa Rifkinin väite, jossa on perää, on se, että mikäli teollisuustyöläinen joutuu siirtymään palvelualalle, hänen palkkansa voi laskea, koska hänen osaamisensa sopii huonommin palveluihin. [3]

Vuonna 2000 vain 973 000 yhdysvaltalaista oli vastentahtoisesti osa-aikatyössä, mikä oli matalin lukema 25 vuoteen. Vuonna 1992 luku oli 3 miljoonaa. [3]

Katso myös

Luddiitteja

  • Pentti Linkola
  • Jeremy Rifkin (taloustieteen kandidaatti (B.S.) "BS in economics at the Wharton School of the University of Pennsylvania, graduating in 1967"[Wp].)
  • Ari Ojapelto "Ojapelto pitää itseään visionäärisenä ajattelijana, joka ymmärtää todellisuutta paremmin kuin taloustieteilijät, poliitikot, valtiovarainministeriön virkamiehet tai taloustoimittajat. Nämä taas luokittelevat yleisönosastoja ahkerasti täyttävän Ojapellon talouskeskustelun kylähulluksi, tuomiopäivän apostoliksi tai marxilaisuuden viimeiseksi mohikaaniksi. - - Äkäisimmin Ojapellon ovat torjuneet taloustieteilijät. Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen " [4]
  • Vandana Shiva

Viitteet

  1. Puheenvuorojen kirjasto - Keskustelua suomalaisesta tietoyhteiskunnasta, Sitra 1998: Kari A. Hintikka: "Dosentti Hannu Salmi (HS960422EK) valottaa 1800-luvun alun luddiittien toimintaa, jotka rikkoivat koneita. Luddiitit rikkoivat koneita vastalauseena niiden aiheuttamalle työttömyydelle. Toisaalta jo ennen ajanlaskun alkua kirjattiin ensimmäiset havainnot automaation vaikutuksista. Yhdysvalloissa on noussut neoluddiittiliike, joka vastustaa erityisesti tietokoneistumista tuotantotekniikan sijaan."
  2. 2,0 2,1 Rebels Against the Future: Witnessing the birth of the global anti-technology movement, Ronald Bailey, The Reason, February 28, 2001.
  3. 3,0 3,1 Review - The End of Work by Jeremy Rifkin, The Short Run
  4. http://www.taloussanomat.fi/arkisto/1998/03/07/talouskeskustelun-kauhukakara-nauraa-ekonomistien-totuuksille/199816557/12
Henkilökohtaiset työkalut