Markku Kivinen

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Markku Kivinen (s. 5.6.1951 Helsinki) oli kommunistisuvun marxilainen luokkatutkija, sosiologi, 1996-2018 Aleksanteri-instituutin johtaja.[1]

Kivisen mukaan se, että häntä on moitittu "kiltin pehmeäksi Venäjää kohtaan", on jatkunut siitä asti kun hänet valittiin perustamaan Aleksanteri-instituutti vuonna 1996 mutta johtui virhepäätelmistä.[1]

Vuonna 2014 Markku Kivinen kannatti Putinin näkemystä, että Krimin Venäjän sotilasasuissa vallanneet sotilaat eivät olisi olleet venäläissotilaita.[2] Olivatpa kuitenkin (2014)

Kun Aleksanteri-instituutti perustettiin, sen johtajaksi valittiin yllättäen tieteellisesti ansioituneemman Venäjä-asiantuntijan ohi Lapin yliopiston sosiologi Markku Kivinen, joka oli tutkinut Neuvostoliiton 1920-luvun valtioteoriaa ja jota ei pidetty Venäjä-eksperttiä.[3]

Kivinen oli Putinia totuudenvastaisesta puolustaneen Johan Bäckmanin vastaväittäjä, kun tämä sai tohtorin arvon korkealla arvosanalla Magna vuonna 2006. Väitöskirjan pääväite oli, että Venäjällä ei ole mafiaa, ja sen mukaan Venäjällä olisi vähemmän väkivaltarikollisuutta kuin Suomessa.[3]

Perhe

Kivisen isä Sulo Kivinen oli Kansan Uutisten toimittaja ja äidin setä Kalle Lepola kansanedustaja ja agitaattori, joka teloitettiin Neuvostoliitossa Stalinin vainoissa 1937.[1] Lepola oli ollut SKP:n keskuskomitean pääsihteeri sekä (KGB:n edeltäjä) GPU:n palveluksessa ja toiminut pääosin Venäjällä 1918-1937.[4]

Isän saatua potkut vanhemmat siirtyivät TPSL:ään ja sen lakattua perustivat Sosialistisen Työväenpuolueen. Isä toimi STP:n lehden Päivän Uutisten vt. päätoimittajana ja äiti Lahja Kivinen puolueen puheenjohtajana. 1980-luvun loppupuolella STP teki yhteistyötä stalinistien Demokraattinen Vaihtoehto -puolueen kanssa, ja vuonna 1991 nämä sulautuivat SKP:n seuraajaksi perustettuun vasemmistoliittoon. (Wp)

Kohu Kangaspuron valinnasta johtajaksi

Kivisen eläköityessä hän järjesti stalinisti Markku Kangaspuron seuraajakseen ilman normaalia hakuprosessia.

Kohu syntyi, kun Kivisen seuraajaksi Aleksanteri-instituutin johtajaksi dekaani Hanna Snellman valitsi Markku Kangaspuron ilman julkista hakua ja ilman että edes instituutin johtokunta oli saanut tietää nimityksestä edes kokouskutsussa. Ainoa muu hakija oli Kivisen vaimo, yhteyspäällikkö Elina Kahla. Kivinen sanoi vaatineensa julkista hakua kaikissa kokouksissa. Johtokunnan professorit Tuomas Forsberg ja Kari Liuhto arvostelivat Snellmanin ratkaisua ymmärtämättömäksi, oudoksi ja vääräksi.[5]

Snellman sanoi, että tehtävää hoitaisi instituutin työntekijä oman toimen ohella, mutta Forsberg ja Liuhto olisivat silti halunneet avoimen haun, jossa paras olisi voitu valita.

Viitteet

Katso myös