Nicaragua

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Nicaragua. Daniel Ortegan sandinistihallinto oli ulkomaantoimittaja Heikki Aittokosken mukaan aiemmin kevythirmuvaltiutta, sittemmin täyttä hirmuvaltiutta. Vuoden 2018 suurmielenosoituksissa hallitus usutti poliisin ja aseistettuja kannattajiaan tappamaan kymmeniä mielenosoittajia. Satoja vangittiin ja pahoinpideltiin.[1]

Ortega oli vuonna 2018 ollut jo 22 vuotta vallassa, viimeksi vuodesta 2007.[1] Käytännössä hän on hallinnut pidempäänkin. Vuoden 1979 vallankumouksessa oli oikeistoakin mukana, mutta pian he erosivat hallitsevasta juntasta protestina sandinistien mielivallalle. Ortega hyväksikäytti tytärpuoltaan vuodesta 1979.

Vuoden 1984 presidentinvaaleissa Daniel Ortegan johtoasema virallistettiin. Vaalitarkkailija Tarja Halonen ei löytänyt Ortegasta, sandinistijuntasta tai vaaleista mitään huomautettavaa, vaikka sandinistit estivät muiden kampanjointia. Kirjailija Mario Vargas Llosa kirjoitti, että hallituksen hintasääntely oli tehnyt "Nicaraguasta keinottelun, hamstrauksen ja salakuljetuksen hullunmyllyn" ja musta pörssi tuotti rahaa heille ja heidän rikkaille liittolaisilleen. "He ajattelevat - vaikka eivät sano sitä ääneen -, että todellisen oikeuden valtaan takaavat aseet, joilla valta otetaan, ja ettei valtaa ole syytä jakaa, kun se on kerran saatu." [2]

Historia: Sandinistien vasemmistohallinto

Lyhyen sisällissodan jälkeen oppositio sai vallan diktaattori Anastasio Somozalta 1979, mutta pian oikeistolaiset vastarintataistelijat erosivat hallitsevasta juntasta, koska se oli liiaksi vasemmistolaisten sandinistien (FSLN-puolue) määräysvallassa. Samanlainen ilmiö tapahtui mm. Fidel Castron, kommunistien, liberaalien ym. Kuuban vallankumouksessa 1959. Sandinistit mm. sosialisoivat pankit ja muita yrityksiä.

Valtaan tuli sandinistien Daniel Ortega. Siitä asemasta hän voitti 1984 presidentinvaalit, joita osa oppositiosta boikotoi, mutta vuosien 1990, 1996 ja 2001 vaalit hän hävisi. Violeta Chamorron ja korruptoituneen Arnoldo Alémanin jälkeen Ortega voitti vaalit vuonna 2006 vain 38 %:n ääniosuudella ja palasi presidentiksi 10.1.2007.

Oikeiston osittainen valta 1990-2007 ja Ortegan vasemmistodiktatuuri

Yllättäen (oikeiston) Violeta Chamorro voitti vaalit helmikuussa 1990, koska kansa oli kyllästynyt talouskurimukseen. Ennen kuin Chamorron kausi alkoi huhtikuussa, sandinistit ryöstivät kaikkea huviloista autoihin ja huonekaluihin. Jopa tehtaiden koneita ryöstettiin mustille markkinoille.[2]

Vuonna 2006 Ortega viimein voitti vaalit 38 prosentilla äänistä liittoutumalla vihollisensa Arnoldo Alémanin kanssa. Vastineeksi Ortega järjesti Alémanille armahduksen kavallus- ja korruptiotuomiosta. Hänen asettamansa tuomarit, "sätkynuket", myös oikeuttivat hänet perustuslain vastaiseen jatkokauteen. Ajamallaan aborttikiellolla presidenttiehdokas Ortega sai katolisen kirkon tuen vuoden 2006 vaaleihin, vaikka oli ilmeisesti raiskannut tytärpuoltaan Zoilamérica Narváezia seksuaalisesti vuodesta 1979 asti, kuten tämä kertoi.[2]

Marraskuussa 2008 Ortegan sandinistipuolue väärensi kunnallisvaalitulokset. Sandinisteja aiemmin tukenut erityisasiantuntija Marko Lehto sanoi Ortegan rakentavan diktatuuria. Ortega osti valtion varoilla tuotantolaitoksia perheelleen ja pakotti ministerit tekemään hankintoja niiltä korkeaan hintaan. Ihmisoikeusloukkaukset olivat lisääntyneet ja täydellinen aborttikielto saattoi naisia hengenvaaraan. Nicaragualaiset pakenivat taloudellista kurjuutta naapurimaihin.[3]

Vuoden 2011 vaaleissa Ortega turvautui taas vaalivilppiin, vaikka saattoi yhä ostaa ääniä Hugo Chávezin öljyrahoilla, jotka kohdistettiin "oikein" äänestäneille alueille.[2]

"Pedofiilipresidentti"

Adoptiotytär julkisti vuonna 1998 48-sivuisen raportin, jossa hän syytti Ortegan hyväksikäyttäneen häntä 11-vuotiaasta vuodesta 1979 vuoteen 1990. The Guardian -lehden mukaan Ortega ei mennyt oikeuteen todistamaan syyttömyyttään, vaikka hän olisi voinut. Syytesuojan ansiosta tämä ei ole vielä ollut pakollista. Vaimon vaikutusvallan kasvun kerrotaan johtuvan siitä, että vaimo kiristää Ortegaa asiasta.[4] Heikki Aittokosken mukaan syytökset ovat mitä ilmeisimmin tosia.[2]

Putinin ja Chavezin liittolainen

Ortegaa tuki Venezuelan presidentti Hugo Chávez[2]. Nicaragua on ainoa maa, joka Venäjän ohella tunnusti Etelä-Ossetian itsenäistymisjulistuksen vuonna 2008 "Georgian sodan" jälkeen.

"Ei-aito sandinisti"

Professori Jussi Pakkasvirta on kirjoituksessaan puolustanut Nicaraguan sandinisteja sanoen, että he eivät saaneet rauhassa kokeilla näkemystään sosialismista ym., ja pitää korruptoitunutta sandinistijohtaja, presidentti Daniel Ortegaa ei-aitona sandinistina mutta haluaa silti Suomen jatkavan kehitysapua Nicaraguaan, vaikka Tanska ja Ruotsi sen lopettivat ja Norjakin on lopettamassa. [5] 1980-luvulla Pakkasvirta oli innokas Nicaraguan kahviprikaatilainen.[2]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 Ortegan itsevaltius ei enää ole mikään kevytversio – Nicaraguan sandinistijohtaja tahrasi kätensä vereen Helsingin Sanomat. 29.4.2018.
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 2,6 Ylpeys Helsingin Sanomien Kuukausiliite. 14.10.2013.
  3. Eeva Eronen: Daniel Ortega rakentaa Nicaraguaan diktatorista hallintoa Helsingin Sanomat. 15.8.2009.
  4. Helsingin Sanomat 15.8.2009
  5. "Nicaraguan tukemiselle on edelleen hyviä syitä", Jussi Pakkasvirta, HS Mielipide 26.5.2011, s. C8