Ranska

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Ranska on valtiojohtoinen, "dirigistinen" maa, kapitalististen maiden sosialistisemmasta päästä.

Maan työmarkkinat ovat erittäin säänneltyjä, joten monet ranskalaiset pakenevat työttömyyttä vapaampaan Iso-Britanniaan.

Myös presidentti Nicolas Sarkozy (16.5.2007-) ajaa valtiojohtoista taloutta vaikkei sen pahemmin kuin useimmat muutkaan ranskalaispoliitikot[1]

Dirigismi tarkoitti alunperin Ranskan valtiojohtoista puolimarkkinataloutta toisen maailmansodan jälkeen. Tässä usein valtio on päättänyt teknologioista, jotka on pakotettu kansalle (esim. epäonnistunut Minitel, joka johti Ranskan pahaan myöhästymiseen Internet-kehityksestä). Dirigismin alkua auttoi näennäisesti korkea talouskasvu, kun vertailukohtana olivat sodan rauniot; vapaammissa maissa kasvu oli samaan aikaan vieläkin nopeampaa.

Puolueet

Presidentti Jacques Chirac perusti vuonna 2002 oikeistolaisen UMP-puolueen ja houkutteli siihen mukaan myös merkittävimmän liberaalipuolueen pääosan, minkä jälkeen maassa on ollut vain pikkuruisia liberaalipuolueita, ks. [1].

Vasemmistopuolueiden kannatus oli ennen yhtä suuri kuin oikeiston mutta on 2000-luvulla ollut vähäisempi.

Vasemmistolaisen Jean-Marie Le Penin kansallissosialistista Front National -puoluetta on joskus kutsuttu "äärioikeistolaiseksi".

Ammattiliitot

Ranskassa tavalliset työntekijät eivät juuri kuulu ammattiliittoihin, niitä pidetään luokkataisteluorganisaatioina ja järjestäytymisaste on alhainen. Esimerkiksi CGT-järjestössä laitavasemmisto on vahvassa asemassa. Työntekijäliittojohtajan mielestä CGT "toimii kuin terroristit tai roistot". Silti eräissä avainammateissa ammattiliitoilla on suuri valta, ne saattavat voida pysäyttää Ranskan.[2]

Historiaa

Vaikka Ranskan suuren vallankumouksen alku 1789 oli liberaali, jatkossa esisosialistinen äärivasemmisto (mm. "Vuori-puolue" eli äärivasemmalla, salin korkealla reunalla istuneet) pääsi niskan päälle. Vasta sen vallan kasvettua alkoivat verilöylyt ja puhdistukset. Diktaattori Robespierre oli esisosialisti Rousseaun oppilas.

Viitteet