Taantumuksellisuus

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Reaktionääri eli taantumuksellinen on vallankumouksellisten vastakohta: hän haluaa radikaalisti palata menneeseen maailmaan, jonka eliitti on heiltä riistänyt. Suomi takaisin ja Make America Great Again ovat esimerkkejä tästä. Dosentti Markku Ruotsilan mukaan monet Bernie Sandersiä kannattavat sosialisti voisivat äänestää myös Donald Trumpia.[1]

Alun perin reaktionääreiksi kutsuttiin niitä, jotka halusivat perua Ranskan suuren vallankumouksen. Sanalla viitataan usein oikeistolaisiin, mutta ex-kommunistimaiden monia kommunistejakin voi kutsua reaktionaareiksi.

Traditionalisti haluaa säilyttää vanhoja, viisaita perinteitä. Hän ehkä haluaa eri asioissa palata eri ajankohtiin.

Konservatiivi haluaa, että muutoksia tehdään vain varovasti ja asteittain. Hän saattaa silti kannattaa pysyvääkin varovaista muutosta, kunhan vakaus ja turvallisuus säilytetään.

Sisällysluettelo

Vallankumouksellisten ja taantumuksellisten radikaalien samanlaisuus

Toisaalta samat radikaalit voivat olla kiinnostuneita sekä vallankumouksellisista että taantumuksellisista radikaaleista, koska kumpikin lupaa radikaalia nykyeliitin kaatavaa muutosta. Myös Saksassa kansallissosialistien ja marxilaissosialistien kannattajat olivat usein samoja henkilöitä, joskin kansallissosialistit usein luokitellaankin vallankumouksellisiksi sosialisteiksi eikä taantumuksellisiksi radikaaleiksi.

Konservatiivi vai taantumuksellinen?

Äkilliset radikaalit kumoukset hämärtävät konservatiivien ja taantumuksellisten rajaa, koska konservatiivit eivät heti siirry puolustamaan uutta status quota aiemman sijaan, jos sen kelpoisuudesta ei vielä ole kertynyt riittävän pitkälti näyttöä. Joidenkin mielestä taantumuksellisesti vanhan paremmuus on itseisarvo eikä näyttökysymys.

Taantumuksellinen haluaa radikaalisti paluuta aikaisempaan yhteiskuntaan (poliittisesti) eli kumota tuoreita muutoksia. Vaikka konservatiivit ovat radikaalien vastakohta, ne konservatiivit, joiden mielestä vallankumoukselliset radikaalit ovat menneet liian pitkälle, saattavat liittoutua taantumuksellisten radikaalien kanssa tasapainottaakseen vallankumouksellisten vaikutusta. Samoin he voivat liittoutua muunkinsuuntaisten radikaalien (esim. natsit tai muut eläin- tai ekoradikaalit) kanssa, jos näiden vastavoimat ovat pääsemässä valtaan, kuten Saksassa.

Uustaantumuksellisuus

Uustaantumuksellisuus (neoreaction) on ideologia, joka haluaa palata perinteiseen monarkiaan ja etnonationalistisiin valtioihin. Se vastustaa moderneja ajatuksia, kuten demokratiaa, ihmisoikeuksia, multikulturalismia ja sekularismia.[2]

Oikeasti silloin elämä oli lyhyttä, kurjaa ja väkivaltaista verrattuna nykyiseen ja monarkit yleensä demokratiaakin kauheampia hallitsijoita.

Scott Alexander kirjoitti reaktionääri-FAQ:n REACTIONARY PHILOSOPHY IN AN ENORMOUS, PLANET-SIZED NUTSHELL vuonna 2013. Se tiivistää useimpien reaktionäärien uskomukset pyrkien esittämään näiden parhaat argumentit suopeasti. Lukemalla sen ennakkoluulottomasti näkee paljon järkeä reaktionäärisessä ajattelussa, mutta ei tarpeeksi. Alexander valittaa tehneensä liian reilua työtä: FAQ:ssa on uusreaktionäärien parhaat argumentit, ei niitä huonompia, joihin he yleensä uskovat. Siksi hänellä meni yli puoli vuotta kirjoittaa vasta-FAQ, eikä sekään kumoa kaikkea.

Jotkut haluavat feodaalis-aristokraattisen monarkian, toiset itsevaltiaan monarkin, kolmannet yhtiömuotoisen valtion, neljännet kaikkia näitä vuorotellen.

Mencius Moldbug (Unqualified Reservations) ja Michael Anissimov (More Right) ovat keskeisiä uusreaktionäärejä.

Alexanderin The Antireactionary FAQ kumoaa kohta kohdalta keskeisimmät edellä mainitut uskomukset. Seuraavat faktat ovat kokonaan tai enimmäkseen sieltä:

  • Melkein kaikki paranee, päinvastoin kuin uustaantumukselliset väittävät. Henkirikoksetkin vähenevät, ja sotakuolemat, väkivaltaiset kuolemat ylipäänsä, työtunnit, köyhyys, aliravitsemus. Viime vuosikymmeninä itsemurhat Yhdysvalloissa ovat pudonneet alle puoleen. Onnellisuus ja säästäväisyys lisääntyvät, samoin vauraus ja elinvuodet.
  • Elisabeth I:n aikana sanomalehdet oli kielletty. Hänelläkin oli salainen poliisi. Ihmiset ovat nyt paljon vapaampia.
  • Hitleristä ja Stalinista huolimatta 1900-luvulla väkivaltakuoleman riski oli alhaisempi kuin koskaan ennen. Hitler vastusti demokratiaa samanlaisin argumentein kuin uusreaktionäärit: "By rejecting the authority of the individual and replacing it by the numbers of some momentary mob, the parliamentary principle of majority rule sins against the basic aristocratic principle of Nature."
  • Perinteiset itsevaltiaat harjoittivat usein joukkomurhia ja kansanmurhia. 1200-luvun Ranskassa kuningas tapatti arviolta miljoona henkeä kataarien (vääräuskoisten ranskalaisten) vastaislla ristiretkellään. Sama osuus väestöstä kuin Saksassa kuoli toisessa maailmansodassa.
  • Demokratiat ovat vakaampia ja taloudellisesti vakaampia.
  • Saksan ja Italian yhdistymiset eivät olleet reaktionäärisiä.
  • Talouskasvu henkeä kohden on historian suurin, prosentteinakin.
  • Saudi-Arabia on taantumuksellinen muttei hyvä paikka, öljystä huolimatta. Öljyn haittana pidetään sitä, että se mahdollistaa keskusjohtoisen hallinnon (resurssikiro).
  • Pohjois-Korea vastaan Etelä-Korea.
  • Progressiiviseksi ihmisen näyttää tekevän vaurastuminen, kaupungistuminen ja teknologian kehitys.
  • 1920-luvun kommunistipuolueen tavoitteista toteutui noin 70 % mutta republikaanipuolueen tavoitteista noin 83 %. Tällä perusteella ei siis voi väittää Yhdysvaltojen muuttuneen kommunistiseksi.

Antireaktionääri-FAQ:n lopussa on lista sen vasta-FAQ:eistä, joista näet reaktionäärien vastaväitteet.

Viitteet

  1. Oskari Onninen: Yksin (SK 48/2015, sivu 51) Suomen Kuvalehti. 30.11.2018.
  2. The Antireactionary FAQ, 20.10.2013, Slate Star Codex

Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut