Hintasyrjintä

Hintasyrjintä eli hintadiskriminointi tarkoittaa, että eri ihmisryhmille myydään olennaisesti sama tuote eri hintoihin. Näin kapitalismi ottaa jokaiselta kykyjensä mukaan ja antaa jokaiselle tarpeittensa mukaan. Sosialismi ei ole koskaan pystynyt lähellekään samaa.

Esimerkiksi Onnibussi täyttää bussin viimeiset paikat eurolla kappale, lehtiä ja kirjoja saa tarjouksesta eurolla tai parilla, vaikka kovakantiset ensipainokset ovat maksaneet jopa satasen, ja jalkapallo-ottelun hintahaitari voi olla 20-kertainen. Yhteiskunnallinen hyöty lisääntyy, kun tuotteen tai palvelun saa jokainen, joka suostuisi maksamaan siitä muuttuvia kustannuksia enemmän.

Esimerkkejä

Onnibussi

Onnibussi saattaa myydä bussin viimeiset paikat eurolla kappale, koska sekin tuottaa voittoa, kunhan maksuhalukkaammat saadaan maksamaan enemmän, niin että sillä saadaan rahoitettua kiinteät kulut, kuten järjestelmä, kuljettaja, bussi ja polttoaine. Näin voidaan ajaa linjoja, jotka tasahinnoittelulla tuottaisivat tappioita, ja näin kyytiin pääsee niitäkin, jotka eivät köyhyyden tai matkustustarpeen vähäisyyden vuoksi suostuisi enempää lipusta maksamaan.

Lehdet

Lehden tilaus on kallista, irtonumerot vielä kalliimpia ja lyhyet tarjouspätkät halpoja. Rikkaat kustantavat toimittajien palkat ja kalliit järjestelmät. Köyhät maksavat vain sen euron, pari, joka yhden lisäkappaleen painaminen maksaa.

Kirjat

Kirjan tuottaminen on kallista. Lisäkappaleen painaminen on halpaa. Köyhälle myydään hieman yli lisäkappaleen hinnalla, tavalla tai toisella. Sitä ennen rikkailta nyhdetään rahat ensipainoksilla ja kovakantisilla. Viimeiset ylijäämäkappaleet annetaan puoli-ilmaiseksi.

Lennot

Lennon järjestäminen on kallista, viimeisten tyhjien paikkojen täyttäminen halpaa. Siksi köyhät saavat halpojakin paikkoja ja siksi melkein samaa tuotetta myydään bisnes- ja economy-luokkina. Lauantaiyön viettäminen määränpäässä halventaa lentoja, koska vapaa-ajan matkoista ihmiset suostuvat maksamaan vähemmän ja työmatkailija haluaa olla lauantaiyöt kotonaan, vaikka se maksaisi enemmän työnantajalle.

Uber

Uber veloittaa kyydistä enemmän silloin, kun kyydeistä on pulaa [mikä kannustaa lisää kuskeja ajoon ja turhimpia kyytiläisiä lykkäämään, välttämään tai yhdistelemään kyytejään], mutta myös silloin, kun käyttäjän maksuhalu on korkea, esimerkiksi osoite kalliilta alueelta. Hintasyrjinnällä saa laajennettua markkinaa [koska sen ansiosta köyhiltä voi vastaavasti periä alempia hintoja kuin muuten] samalla kun voitot kasvavat.

Autovakuutuksen bonukset / adverse selection

Jos autovakuutuksen hinta olisi jokaiselle sama, vain pahimpien kolarikuskien kannattaisi ottaa se, koska se pitäisi hinnoitella heidän riskinsä mukaan. Koska hintasyrjintä on laillista, bonusjärjestelmän, kotipaikkatietojen ja muun avulla voidaan jokaiselta periä riskiä vastaava maksu. Näin jokaiselle voidaan hinnoitella vakuutus oikeudenmukaisesti ja hyvin monen kannattaa ottaa vakuutus.

Hintasyrjintä onkin yleensä vapaan markkinatalouden ratkaisu haitallinen valikoituminen -ongelmaan.

Miksi hintasyrjintä on hyvä asia?

Hintasyrjinnän estäminen voi estää kokonaan hyödykkeen kehittämisen - esimerkiksi tietyn kirjan tai lääkkeen - koska ihmisten maksuhalusta ei saada veloitettua niin suurta osaa, että se kattaisi kehityskulut. Se voi myös estää sen myynnin rikkaiden lisäksi köyhille - tai köyhiin maihin.

Periaatteessa yhteiskunta hyötyy aina, kun hyödykettä myydään enemmän, koska ostajahan hyötyy siitä enemmän kuin hinnan verran ja tuotantokustannukset ovat enintään hinnan verran. Taloustieteilijät osaavat jopa laskea tämän hyödyn suuruuden: ostajien maksuhalu miinus tuotantokustannukset. Siksi hintadiskriminointi on melkein aina hyvä asia.

Eräissä harvinaisissa tapauksissa hintadiskriminointi voi vähentää hyödykkeen kulutusta ja olla siten yhteiskunnallisesti huono asia. Hyödyt ovat niin paljon yleisempiä, että valtion yritykset puuttua hintasyrjintään ovat aiheuttaneet suunnattomasti enemmän haittaa kuin hyötyä ja poistaneet monilta köyhiltä tai vähemmän maksuhaluisilta, usein naisilta tai huono-osaisilta, mahdollisuuden moniin hyödykkeisiin.

Käyttäjien profilointi on hyvä asia

Lehdet valittavat, miten palvelut profiloivat käyttäjiä ja veloittavat enemmän niiltä, jotka ovat rikkaampia, vaikkapa käyttävät iPhonea. Jos tämä lisää niiden voittoja, apajille tulee lisää kilpailijoita ja ylivoitot laskevat normaalivoitoiksi. Kun rikkaiden hinnat nousevat, köyhien hinnat laskevat.

Siitä voi tietysti keskustella, saako valtio rajoittaa sitä, mitä tietoja suostuvaiset aikuiset saavat antaa itsestään ja mille niistä antaa tallennusluvan. Ääriliberaalien mielestä ei saa. Ainakin sallituilla tiedoilla pitäisi yleensä saada diskriminoida hintoja.

Normaali hintasyrjintä ei ole syrjintää

Jos hintasyrjinnän motiivi on saada enemmän rahaa maksuhaluiselta tai saada rahaa köyhältäkin, joka ei muuten suostuisi asiakkaaksi, se ei ole syrjintää sanan missään kielteisessä merkityksessä.

Suppeimmillaan syrjintä tarkoittaa sitä, että laki ei ole sama kaikille, että tasa-arvo lain edessä rikkoutuu. Hieman laajemmassa mielessä syrjinnällä tarkoitetaan sitä, että ihminen tai yritys kohtelee ihmisiä eri tavoin ei hyötyäkseen itse vaan haitatakseen kohdeltua ihmistä. Jos homomies ei halua pussata naista, se ei siis välttämättä ole syrjintää. Vaikka olisikin, syrjijä kärsii itsekin, koska näin hän menettää mahdollisia kumppaneita tai asiakkaita. Poikkeuksena on valtion harjoittama syrjintä, koska siihen kaikkien on pakko alistua.

Suomen laki

"Kilpailunvastaisia vaikutuksia on erityisesti alennuksilla, joiden myöntämiseen liittyy ehto, jonka mukaan asiakkaan tulee hankkia kaikki tarvitsemansa tuotteet tai huomattavan osan niistä määräävässä asemassa olevalta yritykseltä."

Tällainen hintasyrjintä on oikeammin määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, ja sitä vastustaa suuri osa liberaaleista. Sen tarkoitus ei ole porrastaa hintoja asiakkaiden maksuhalun mukaan vaan estää kilpailua. Näin ollen se ei ole varsinaista hintasyrjintää. Paljousalennus on usein normaalia hintasyrjintää: vähän ostava ei viitsisi kilpailuttaa tilaajia vaan on valmiimpi maksamaan ylihintaa, ja sellainen on vielä laillista. KKV:n työntekijöillä on yleensä taloustieteellinen koulutus, joten he harvemmin sortuvat estämään hyödyllistä liiketoimintaa, ellei laki pakota siihen.

Aiheesta muualla

• https://en.wikipedia.org/wiki/Price_discrimination (myös taloustieteellinen analyysi)
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Hintadiskriminointi